Lehdistötiedote:
17.2.2015

Porvoon kansallista kaupunkipuistoa on ehdotettu Uudenmaanliiton vuoden 2015 Uusimaa-palkinnon saajaksi.

Tänä vuonna teemana on ”Maaseutu ja urbaani kohtaavat”. Palkinnon edellytytyksenä on, että sen saaja on omalla toiminnallaan, esimerkillään tai saavutuksillaan vahvistanut uusmaalaisten hyvinvointia.

Palkinnon kohde voi olla myös idea tai jokin muu toiminta. Palkinnon voittaja julistetaan toukokuun alussa Uusimaa-viikolla. – Palkintosumma ei ole suuri, mutta tärkeintä on arvokkaan ja hyvinvointia edistävän toiminnan nostaminen ihmisten tietoisuuteen – sanoo palkintoehdotuksen tekijä Porvoon kaupunginvaltuutettu ja Rakennus- ja ympäristölautakunnan jäsen Jere Riikonen.

Lähetetty ehdotus Uusimaa-palkinnon saajaksi 2015:

Porvoon kansallinen kaupunkipuisto

Uudenmaan alueella vuonna 2010 perustettu Porvoon Kansallinen kaupunkipuisto on malliesimerkki siitä, miten urbaanin ympäristön sisällä ja reunoilla on turvattu ihmisille lähimaaseudun, luonnon ja kulttuuriympäristön kokeminen.

Porvoon kansallisen kaupunkipuiston identiteettiä leimaa kaupunkilaisten ja vanhan kaupunkikulttuurin, maaseudun sekä luontoympäristön välisen vuorovaikutuksen vahvistaminen. Tarkoituksena on ihmisten hyvinvoinnin lisääminen, esittelemällä ja houkuttelemalla heitä lähiluonnon ääreen. Porvoon kansallinen kaupunkipuisto on aktiivista ja suunitelmallista toimintaa, jonka ympärille rakentuu yhdistysten ja erillisten toimijoiden mahdollisuus hyödyntää aluetta tarpeidensa mukaan. Yksityisten ihmisten lisäksi aktiivisia toimijoita ovat esimerkiksi luontokoulu, kulttuurikoulu, matkailuyrittäjät, 4H-tyyppiset kerhot, puutarhayhdistykset, karjankasvattajat ja viljelijät. Kaupunkipuiston hoitosuunnitelmassa kuullaan puiston käyttäjiä alueen kehittämiseksi.

Parhaimmillaan kansallinen kaupunkipuisto tarjoaa kaikenikäisille kaupunkilaisille ja matkailijoille hyvinvointia lisääviä lähielämyksiä ja ekosysteemipalveluja kuten; kalastuspaikkoja, karjan laiduntamista, lintutorneja, luontopolkuja, lehtoja, vanhoja kartanomaita, marjametsiä, lajistoiltaan arvokkaita hakamaita, latoja, luonnonsuojelualueita, kulttuurikasveja, pitkospuureittejä ja soutupaikkoja. – Harvoissa kaupungeissa kaupunkilaislapset saavat seurata laiduntavien härkien sarvien kalistelua 1,5km päässä ydinkeskustasta (Ruskis) tai ihastella niittyalueilla harvinaisia perhoslajeja (Stensböle).

Porvoon kansallinen kaupunkipuisto ansaitsee Uusimaa-palkinnon, koska se on hyvä idea ja toimintatapa lähimaaseudun ja luonnon aktiivisesta tarjoamisesta kaupunkilaisten ulottuville. Porvoon kansallinen kaupunkipuisto on malli, jollaisia muutkin Uudenmaan kunnat voisivat toteuttaa omille alueillaan asukkaidensa hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämän suuntainen toiminta on arvokasta ja ansaitsee enemmän huomioimista lisääntyäkseen.

Jere Riikonen

Roomalaisen historioitsija Suetoniuksen mukaan keisari Augustuksella oli sanonta: ”Ad kalendas Graecas”. Latinasta suomennettuna se tarkoittaa; ”kreikkalaisten Kalendae päivään mennessä” (= ei milloinkaan). Tällä sanonnalla Augustus halusi sanoa, että eräät eivät maksa velkojaan koskaan. Roomalaisilla Kalendae-päivä oli kuukauden ensimmäinen päivä, mutta kreikkalaisten kalenterista juuri se päivä puuttui.

Suomalaisten poliitikkojen pitäisi sanoa rehellisesti, että Kreikka ei pysty maksamaan velkojaan takaisin EU – maille ja rahoittajilleen. Suomi on rahoittanut Kreikkaa jo miljardilla eurolla. On älyllistä epärehellisyyttä uskotella, että nykyisen EU-troikan ohjaama ja valvoma talouspolitiikka Kreikassa tuottaisi tilanteen, joka johtaisi maan kasvu-uralle. Jos maa ei pääse edes vähäiseen kasvuun, niin maalla ei ole mitään realistista edellytystä lainojen maksuun. EU-troikan talouspolitiikan Kreikka-painotus on enemmänkin ollut taloudellisen kurinalaisuuden opettamisessa, kuin maan talouden kasvun elvyttämisessä. Kreikan tilannetta voisi verrata vaikeasti sairaaseen potilaaseen, jota hoidetaan lääkkeillä ja piristeillä, mutta ilman ruokaa.

Tosiasia on, että Euro-valuutta ei yksinkertaisesti sovi kaikille valtioille, ei Kreikalle, eikä edes enää Suomelle. EU-maiden omat talous- ja yhdyskuntarakenteet, kulttuurit sekä kilpailukykytekijät poikkeavat toisistaan liikaa. Oma valuutta on perinteisesti mahdollistanut pienempien valtioiden kilpailukyvyn parantamisen devalvaatioiden kautta. Kun oman valtion rahan arvo ei enää jousta, niin kansalaisten on yksilöinä joustettava enemmän. Rikkailla ei ole hätää, mutta globaalissa kilpailussa työnsä ulkomaille hävinneillä työntekijöillä on jo hätä kodeistaan ja päivittäisestä elatuksesta. Suomen velka oli 1990-luvun laman jälkeen noin 10 miljardia euroa, mutta nyt se on jo 90 miljardia euroa. Suomen tie on samanlainen kuin Kreikan, jos emme pääse pian kasvu-uralle. Meillä on vielä vahva maabrändi, korkea koulutustaso ja laaja teollinen osaaminen, mutta meiltä puuttuu usko, visio ja itsetunto tehdä itsenäisempää politiikkaa. Eduskunta ajelehtii kuin vene EU-talouden valtavirrassa, vaikka yhä suuremmat uhat ovat edessä. Esimerkiksi EU:n uusi pankkiunioni laukaisee kaikille pankkitappioille yhteisvastuut riippumatta siitä, että onko suomalainen pankki osallistunut tappiollisen luoton antamiseen. Vaikka eurooppalaisten rahoittajien ja pankkien omat ensisijaiset luottoriskivastuut ovat kirjattuna nyt selvemmin sääntöihin, niin varmaa on, että ne eivät kata tappioita ilman veronmaksajien tukea. Tuoreiden arvioiden mukaan Venäjältä on laukeamassa eurooppalaisille pankeille paljon suuremmat luottotappioriskit kuin Kreikalta. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, pankkiunioni jakaisi automaattisesti nämäkin tappiot kaikkien jäsenmaiden kesken.

Koko Euroopan yhteensovittaminen on saanut jo huomattavan vaarallisia piirteitä. Epäjärjestys, joka kumpuaa talouden myllerryksestä ja Venäjän uhkista voi johtaa tilanteeseen, jossa kaivataan erityisen vahvaa EU-johtamista yhdellä suulla. Tällaisissa tilanteissa yksilöiden perusoikeudet, demokratian perusteet ja viimeisetkin kansallisvaltioiden edut häviäisivät hetkessä. Demokratiaa korostava Eurooppa voi itse joutua uudentyyppisen EU-diktatuurin vangiksi. On huolestuttavaa katsella miten EU-valtioiden kansalliset parlamentit vähitellen ajetaan alas viemällä niiltä ensin talousvalta ja sitten itsenäinen ulkopolitiikka.

Suomi on yksi harvoista EU-valtioista, joka on noudattanut EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjä. Julkisen velan osuus on pysynyt alle 60 % BKT:stä ja budjettivaje alle 3 %. Nämä rajat rikkoutuvat tänä vuonna. Tämä tilanne on surkea, mutta tämä voisi olla poliittisesti se ainoa korrekti hetki, jolloin Euro-valuutasta luopuminen olisi mahdollista. Sopimuksia kunnioittavana Pohjoismaana Suomi voisi ilmoittaa, että se ei pysty täyttämään sääntöjä ja jättäytyy perustellusti yhteisvaluutasta osittain tai kokonaan. Tarvitsemme itsenäisen talouspolitiikan säätöruuvia, eli omaa valuuttaa, joka tukisi kilpailukykyämme, työllisyyttä ja suomalaista demokratiaa. Tämä ei olisi helppo ratkaisu, mutta se lopettaisi pelkkään ajelehtimiseen perustuvan politiikan.

Jere Riikonen
Porvoo

Arvoisa puheenjohtaja ja rakkaat lähimmäiset

Valtuutettu on ensisijaisesti asumisen ja elämisen asiantuntija. Valtuutetun tulee vaikuttaa käsitteillä oleviin asioihin mikäli kuntalaisen näkökulma ei toteudu.

Porvoon energiatehokkaan Skaftkärrin kaava (Kevätlaaksonpuro ja Kevätlaaksonkallio) ei ole kaikilta reunaosilta ole kelpo.

Raamatussa viisasmies rakensi kalliolle ja tyhmämies hiekalle. Kun rankasade lankesi, niin tyhmän talo sortui. Pelkään, että tarjoamme Porvoossa asukkaille tyhmänmiehen vetisiä tontteja.

Onko oikein, että;

1. Rakennamme alueen, joka on niin märkä, että ylempien tonttien on erityisen piharakentamisen keinoin yritettävä pidättää sadevesiä tontillaan jopa 12 tuntia, jotta alemmat tontit pysyvät kuivina? Alueelle ohjataan entuudestaan kaikki Kevätkummun sadevedet. Korttelissa 5716 ei tulvavaaran takia saa rakentaa kellareita.

2. Kaavoittamme savitontteja, joiden pihat vajoavat ilman mittavia ja kalliita maansiirtotoimenpiteitä?

3. Mainostamme energiatehokasta aluetta, jossa talot ovat niin matalalla, että niihin täytyy asentaa kiinteistökohtainen jätevesipumppaamo.

En voi hyväksyä tällaista kaavoitusta. Ehdottaisin asian palauttamista uuteen valmisteluun, jos kaupunkikehityslautakunta, kaupunginhallitus ja valtuustoryhmät eivät yksimielisesti olisi hyväksyneet asiaa.

Siksi kysyn, että onko kaupungilla alempia hintoja vaikeammin rakennettaville tonteille? (Kiinteistöpäällikkö Maarit Stålhbergin vastaus: Ei ole, koska maaperätutkimukset ovat suuntaa-antavia ja kukaan ei pysty ennakkoon tietämään minkälaisia tontit todellisuudessa ovat. Riski on rakentajalla.)

Jere Riikonen
13.10.2014 Kaupunginvaltuuston kokous

Valtuustoaloite 15.09.2014

Porvoon kaupunginhallitukselle

Esitys:
Porvoon Kokonniemen maauimalan uimavedenlaatua on parannettava sinileväongelmien poistamiseksi. Tavoitteena on pidettävä toimenpiteitä, joiden vaikutukset näkyisivät jo vuoden 2015 kesällä.

Perustelut:
Kokonniemen maauimala, Santtari, on Porvoon keskusta-alueen ja Gammelbackan lähiöalueen ainoa valvottu virallinen uimaranta, joka on kävelyetäisyydellä asutuksesta. Uimaranta on suosittu sekä turvallinen, erityisesti lapsille. Kesäkautena ranta on ollut keskeisempiä lasten uimataidon harjoittelupaikkoja Porvoossa.

Kokonniemen maauimala on kärsinyt ainakin kahtena peräkkäisenä kesänä 2013-2014 vakavasta sinileväongelmasta. Leväongelma on lyhentänyt loppukesän uimakautta useilla viikoilla. Sinilevä (syanobakteeri) sisältää mm. maksamyrkkyjä ja siitä johtuen terveydestä vastaavat viranomaiset ovat joutuneet sulkemaan uimarannan uimareilta. Levät ovat värjänneet veden vihertäväksi, jo huomattavasti ennen, kuin pitoisuudet ovat ylittäneet varsinaiset uimakieltorajat. Leväinen vesi on esteettisesti epämiellyttävää ja voi aiheuttaa iho-oireita.

Porvoo on kaupunkistrategiassaan vuosille 2013-2017 sitoutunut kehittämään kaupunkia kestävästi, ympäristöarvot huomioiden. Strategiaan on kirjattuna pyrkimys vesistöjen hyvään tilaan. Uimarannan vedenlaadun parantamistoimenpiteet ovat strategian mukaisia ja lisäksi teknisesti toteutettavissa.

Lisätiedot:
Leväongelmien perussyy on rehevöityminen, eli ravinneaineiden typen ja fosforin liian suuri määrä vedessä. Levien kasvua voidaan rajoittaa poistamalla vedestä typpi – tai fosforiyhdisteet. Sinilevät kykenevät ottamaan typpeä myös ilmasta, joten niiden kasvun rajoittaminen perustuu ensisijaisesti fosforiyhdisteiden poistoon vedestä ja/tai pohjasedimentistä. Poistaminen tapahtuu saostamalla ja/tai imuruoppaamalla.

Fosforiyhdisteet poistetaan vedestä saostamalla vesi rauta- tai alumiinisulfaatilla. Saostus tehdään yleensä kasvukauden päätyttyä ja vesien kylmettyä, jolloin fosfaattiyhdisteet ovat liuenneena veteen, eikä sitoutuneena leviin ja kasveihin. Saostuksen jälkeen fosforiyhdisteet pysyvät kemiallisesti sitoutuneina ja painuvat pohjaan. Mutta, jos talviaikaan jääpeitteen alla oleva vesi muuttuu hapettomaksi, niin fosfaattiyhdisteet voivat vapautua jälleen vesimassaan ja rehevöityminen voi muuttua alkuperäistä pahemmaksi. Siksi Kokonniemen maauimalan pohjasedimentti olisi parasta myös samalla imuruopata.

Imuruoppauksessa ruoppausmassojen käsittely on ongelmallista, koska ruopattava lieteaines on yli 90% vettä, josta sedimentti on otettava talteen, mutta vesi päästettävä takaisin tai ohjattava pois.
Imuruoppauksen toteuttamiseksi olisikin selvitettävä vaihtoehto, voidaanko lieteaines (sedimentti) johtaa vesihuoltolaitoksen viemäriin ja suoraan jätevesilaitoksen käsittelyyn. Hiekkapohjaisen Kokonniemen maauimalan sedimenttiaineen imuruopattava määrä ei ole kohtuuttoman suuri, mutta hiekka on eroteltava pois ennen veden viemäriin johtamista.

Kunnioittavasti:
Jere Riikonen kaupunginvaltuutettu

Euro on ollut Suomelle vakaa alhaisen koron valuutta, mutta viime vuosina vientivetoisen taloutemme kilpailukyky on rapautunut huolestuttavasti. Suomi on tuotantokustannuksiltaan noin 20 % kalliimpi maa, kuin Euroopan Unionin keskeisin talousmahti Saksa. Kilpailukyvyn korjaus vaatisi huomattavia toimenpiteitä, mutta perusongelmaa siirretään ottamalla velkaa.

Jokainen suomalainen velkaantuu julkishallinnon kautta lähes viisi euroa joka päivä. Velkasummaa sovittelemalla oman perheen päivittäiseen talouteen, voi ymmärtää kuinka suuri vaikutus sillä on arkeen. Suomen velkaantumisen nopeus on noin yksi miljoonaa euroa tunnissa. Hyvinvointimme lepää pelkän luottamuksen eli velan päällä, mutta totuus iskee pian rajusti jokaisen silmille.

Kilpailukyvyn heikkous on näkynyt vähäisinä investointeina, yritysten vähentymisenä ja tuotannon siirtymisenä ulkomaille. Edes hallituksen vaikeat rakenteelliset päätökset, kuten eläkeiän nostaminen ja julkishallinnon saneeraus tai elvytys ei korjaa vientitalouden rakenteellisia ongelmia. Suomen hyvät luottoluokitukset murenevat pitkälti yritysten toimintaedellytysten heikkenemisen tahdissa.

Taloudellista kilpailukykyä on vaikea saavuttaa koskematta Suomen valitsemaan rahapolitiikan linjaan. EMU:sta on todettava, että yksi ja sama valuutta ei sovi kaikille maille. Vientitaloutemme kilpailukyvyn turvaamiseksi Suomen on toteutettava sisäinen tai ulkoinen devalvaatio. Sisäinen devalvointi olisi liki mahdotonta ulottaa kaikkialle samalla tavalla ja samanaikaisesti. Ulkoinen devalvaatio tarkoittaisi puolestaan markkaan tai mahdollisesti jopa Pohjoismaiseen yhteiseen valuuttaan siirtymistä. Yksikään puolue ei ole uskaltanut tehdä poliittista avausta eurosta luopumiseksi. Siihen liittyy poliittinen riski euron hajoamisesta sekä uudesta pankkikriisistä. Lisäksi ilman selkeätä suunnitelmallisuutta, riskien arviointia ja ilman syvempää Pohjoismaista yhteistyötä, oman valuutan haikailu on pelkkää poliittista populismia.

Suomen julkinen velka lähenee kuluvana vuonna 60 %:a ja budjettivaje 3 %:a Bkt:stä. Suomi on siis rikkomassa EU:n vakaus- ja kasvusopimukselle säädetyt rajat. Rehellinen sopimuksia noudattava skandinaavi tekisi tässä vaiheessa eurojäsenyydestään perusteellisen pohdinnan. Siinä olisi selvitettävä asiallisesti eurosta irtautumisen vaihtoehto eli Suomen exit-suunnitelma (”Fixit”). Sopimusrajan rikkoutumisen vaihe on se hetki, jolloin selvitykselle löytyisi perustellusti poliittinen selkänoja, myös muiden EMU –jäsenmaiden silmissä. Kansalaisten epäluottamus EU-jäsenyyteen kasvaa entisestään, ellei politiikkamme etsi kaikkia perusteltuja vaihtoehtoja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Jere Riikonen

Suomalainen maailmankuva on usein lähtenyt siitä perusolettamuksesta, että maailmannapa on jossain  muualla, kuin täällä kotimaassa. Täältä on pitänyt lähteä johonkin, että ymmärtäisi jotain suuresta maailmasta.

Suomi metsien, järvien ja meren ympäröimä soinen suo maa on kaikkea muuta, kuin maailman suuret metropolit. Tämä maa on kylmä ja lämmin, tasainen ja mäkinen, kaksikielinen ja rauhallinen. Ei löydy samanlaista maata, paitsi naapurimaa Ruotsi, joka sekin on jo melko hyvin suomalaisten asuttama.

Luonnonvaramme ovat rikkaat ja opintomme maailman huippua, mutta kansa on pieni ja taipuvainen ajattelemaan vähättelevästi mahdollisuuksistaan. Jos ajattelisimme suuremmin, niin kohta toimisimme suuremmin. Yhdessä voisimme tehdä paljon enemmän. Ihminen on sitä mitä hän ajattelee, sama pätee koko kansaan.

Tarvitsemme Eurooppaa yhteisenä keskustelufoorumina ja rajat ylittävässä kanssakäymisessä, mutta emme voi olla silti liian riippuvaisia siitä ja sen ohjailtavissa. Meillä on oltava ensin ajatus mitä haluamme Suomesta, sitten vasta voimme lähestyä Eurooppaa oikeilla odotuksilla. Olen vahvasti perinteisen kansallisvaltion puolesta ja vastustan EU:n vääjämättömästi etenevää liittovaltiokehitystä. Haluan Suomen, joka ei käpristy itseensä, vaan ajattelee avarasti:

Minun Suomeni on suurempi, koska se kehittyy.
Minun Suomeni on suurempi, koska siihen kuuluu Itämeri.
Minun Suomeni on suurempi, koska siihen kuuluu kansainvälisyys, avoimuus ja menestys.

Europarlamenttiehdokas 2014 Jere Riikonen

 

Suomella on ainoana kokonaisintressi koko Itämereen. Meillä on Suomenlahti, Pohjanlahti, Saaristomeri ja käytämme kauppamerenkulussa Itämerta koko pituudeltaan. Ulkomaankaupastamme puolet toteutuu suoraan Itämeren valtioiden kanssa. Olemme arktisen meriteollisuuden suurvalta ja telakkateollisuus on mittavaa. Yli 50% maailman jäänmurtajista on suomalaisvalmisteisia eli kyseessä strateginen osaamisalue, jolle löytyy kasvavat markkinat. Suomi on Itämeren suojelukomission (Helcom) isäntämaa ja meren tutkimus sekä suojelu ovat vanhastaan tärkeitä.

Itämeri-politiikan keskeinen työkalu on Itämeri-strategia. Se hyväksyttiin 2009 Europarlamentissa ensimmäisenä niin sanottuna makroaluestrategiana. Suomi oli synnyttämässä sitä. Sen tarkoituksena oli tiivistää alueen yhteistyötä ja koordinaatiota. Perusajatus on kiteytetty kolmeen teemaan. Niiden toteuttamiseksi luotiin erilaisia toimenpideohjelmia, joiden laatimisessa ovat olleet mukana valtiot, yhteisöt ja asukkaat.

Itämeri-strategian perusteemat ovat:

1. Meren pelastaminen (HELCOM:in tavoite, meren hyvä tila vuonna 2021)
2. Alueiden yhdistäminen (Liikenne- ja energiaverkoston kehittäminen)
3. Hyvinvoinnin kasvattaminen (kaupan esteiden purkua ja joustoa)

Suomi Itämeri-politiikan johtavaksi maaksi EU:ssa. Itämeren strategia ei elä, kehity ja toimi ilman aktiivista otetta. EU:n jäsenvaltioissa on lisääntynyttä välinpitämättömyyttä alueellisiin strategioihin ja nyt tarvitaan korjausliikettä. Itämeri-politiikkaa on nostettava EU:n Välimeri-politiikan tasolle eli kaikki politiikan lohkot on nostettava johdonmukaisesti tukemaan yhteistä aluetavoitetta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Ukrainan kriisi ei saa heijastua siten, että Suomi ja EU peruvat Itämeren valtioiden neuvoston (CBSS) ja Venäjän valtionpäämiesten tapaamisen Turussa kesäkuussa 2014. Päinvastoin Itämeri-politiikan huippukokous pitää olla se keskustelukanava, jolla yhteys ja vuoropuhelu Venäjän suuntaan elpyy. Tässä Suomella olisi hyvän ja oma-aloitteisen EU-politiikan ja diplomaattisen näytönpaikka. Venäjä on arktisessa meriteknologiassa suurin yksittäinen kauppakumppanimme, siksi olisi Suomelle suorastaan vahingollista hoitaa meripolitiikkaan ja Barentsin alueen arktiseen politiikkaan liittyvät asiat huonosti.