Kannanotto

RSS

Sannaisten sivistyskeskus on joidenkin pilvilinna (28.1.2020 UM lehtikirjoitus)

Koulu on kylän sydän. Sannainen ei ole edes kylä ja miksi siis sinne pitäisi rakentaa suuri itäinen sivistyskeskus? On outoa, että liki puolet Porvoon kaupunginvaltuutetuista eivät sitoudu voimassa olevaan kylärakenneohjelmaan, joka on päätöksentekoa ohjaava ainoa aluepoliittinen ohjelma. Lähikoulun lopettaminen Ilolan palvelukylästä olisi alueen vetovoimalle täystyrmäys. Lisäksi Sannaisten sivistyskeskus olisi sen verran sivussa Ilolan alueesta, että oppilaat todennäköisesti käyttäisivät vapautta valita koulukseen vain hiukan pidemmällä olevat keskustan koulut ja siinä sivussa kaikki keskustaan sijoittuvat lasten harrastusmahdollisuudet. Ilolan koulu ja Sannäs skola sijaitsevat nyt juuri oikeilla paikoilla oppilaiden asuinpaikkoihin nähden.

On yksisilmäistä politiikkaa olla tarkastelematta investointien ajankohtaisuutta ja kaupungin talouden realistista kantokykyä. Porvoon talouden pohja on parina viime vuotena perustunut ainoastaan sattumanvaraisten yhteisöverojen suureen kertymään, muuten taloutemme olisi sukeltanut jopa 10 miljoonaa euroa miinukselle. Tällainen jatkuvien suurten investointien politiikka on pilvilinnojen rakentamista ja sitä seuraa paha rysähdys ja palveluiden alasajoa, lomautuksia sekä mittavat veronkorotukset. Siksi nyt on aika pitää taukoa suuremmissa investoinneissa ja lyhentää velkoja. Sannaisten sivistyskeskuksen rakentamisen esittäjiä on muistutettava, että äänestäjät arvostavat myös hyvää taloudenhoitoa ja toimivia palveluita, eikä vain uusia rakennuksia.

Nykyiset koulut Ilolassa ja Sannaisissa koostuvat useista rakennuksista ja osa niistä on toimivassa kunnossa ja osaa niistä pitää korjata tai korvata kohtuuhintaisilla siirtokelpoisilla moduulirakenteilla. Kun puhutaan sivistyskeskuksen rakentamisesta, niin silloin puhutaan moninkertaisista kustannuksista verrattuna kahden lähikoulun säilyttämisen malliin, josta kirjoitimme (Uusimaa 22.1). Toimitilajohto ei ole arvioinut kahden erillisen koulun rakentamiskustannuksissa esittämäämme kevyempää investointivaihtoehtoa, vaan heidän laskentaperusteina on ollut vanhojen toimivien rakennuksien täyspurku ja täysin uusien kivijalkaan rakennettavien kalliiden koulurakennusten mallit. Tästä syystä myös yksi uusi sivistyskeskus on saatu kuulostamaan jopa taloudellisesti houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin kahden koulun malli. Toimitilajohdon esitykset tyypillisesti laskevat korjausrakentamisen kustannukset mahdollisemman yläkanttiin, jotta siihen ei ryhdyttäisi, koska se työllistää virkamiehiä. Vastavuoroisesti uudisrakentamisen kustannukset ovat lähes aina laskettu alakanttiin ja säännönmukaisesti rakennusprojektin kuluessa kaupunginhallitus saa pyynnön huomattavasta lisärahoituksen tarpeesta.

Jere Riikonen, kaupunginvaltuutettu (Kd)

Ilola ja Epoo – Porvoon kylärakenneohjelma on edelleen voimassa (23.1.2020 UM lehtikirjoitus)

Vastuullinen päätöksenteko perustuu yhteisiin strategioihin sekä ohjelmiin ja talouden hyvään hoitoon. Vastuuton politiikka puolestaan unohtaa sovitut päämäärät ja ei tarkastele asioita pitkäjänteisesti.

On ollut huolestuttavaa kuunnella joidenkin valtuutettujen puheita siitä, että valtuuston hyväksymä kylärakenneohjelma vuodelta 2014 olisi jo vanhentunut.

Kyseisen ohjelman strateginen aikatähtäin asetettiin alun perin vuodelle 2030 ja siksi kylille pitäisikin antaa aikaa rauhassa kehittyä ja löytää uudet asukkaansa. Olisi poliittisesti vastuutonta irtisanoutua asukkaiden kanssa laajasti valmistellusta kylärakenneohjelmasta ja luoda kyliin epävarmaa tulevaisuuden näkymää.

Valtuusto on sitoutunut kehittämään kuutta palvelukylää (Fagersta-Gäddrag, Epoo, Hinthaara, Ilola, Kerkkoo ja Kulloo). Perusajatuksena on ollut keskittää maaseudun hajanaiset palvelut kyseisiin kyliin ja luoda uusia asukkaita houkuttelevaa maaseutuasumista kaavoituksen, liikenneratkaisuiden ja sivistyspalveluiden tarjoamisen avulla.

Valtuusto on tähän asti toteuttanut kylärakenneohjelman periaatteita ja esimerkiksi rakentanut Grännäsin koulun Fagersta-Gäddrag kylän yhteyteen ja Kerkkoon kylään ollaan keskittämässä Pohjois-Porvoon koulupalvelut.

Hyvä tähän asti, mutta entä nyt, kun kylärakenneohjelmalla ei voida mitenkään perustella ajatusta Sannaisten kaksikielisestä sivistyskeskuksesta? Onko esimerkiksi Ilolan 900 ihmisen kyläseutu ja 300 asukkaan kyläytimen luovuttava lähikoulupalveluista ja onko valtuuston hylättävä ajatus palvelukylistä?
Vastaus on yksiselitteisesti EI!

Jos Itä-Porvooseen pitäisi rakentaa kaksikielinen sivistyskeskus, niin sen sijoituspaikka tulisi olla Ilolan palvelukylä, jolla on aidot kasvun ja kehittymisen mahdollisuudet. Mutta koska sivistyskeskuksen rakentamisen kustannukset olisivat reilusti yli 10 miljoonaa euroa, päätös ei ole pelkkä poliittisen tahdon asia, vaan kysymys liittyy oleellisesti kaupungin heikkeneviin talousnäkymäennusteisiin. On helppo tehdä politiikkaa välittämättä siitä, kuinka investointeja varten otetut lisälainat hoidetaan.

Kaupungin johtavat virkamiehet ovat selväsanaisesti varoitelleet poliitikkoja, että jos nykyinen pakonomainen velkaan perustuva mittava investointitahti jatkuu, niin Porvoolla on parin vuoden päästä edessä vakavat talousvaikeudet. Jo pelkästään globaalin talouden hiipuminen ja mahdolliset uudet SOTE-ratkaisut luovat huomattavan uhkan kaupungin velanhoitokyvylle. Jos emme nyt vähennä rakentamista ja pidä investoinneissa taukoa, niin joudumme karsimaan henkilöstömenoista ja kaikki toimivat palveluketjut terveyspalveluista sivistyspalveluihin ovat uhattuna. Porvoon talouden investointinäkymiä ei voi perustaa parin viime vuoden kaltaisen poikkeuksellisten suurten yhteisöverokertymien varaan, koska ne eivät yleensä toistu pitkään.

Kaupunginjohtaja teki itäisten alueiden koulujen tulevaisuudesta vaihtoehtoisen esityksen, siinä kaikki Sannaisten ja Ilolan alueen oppilaat kuljetettaisiin keskustan kouluihin. Tämä ehdotus on taloudellisesti ja oppilasmääräennusteet huomioiden hyvin perusteltu ja virkamiehen kuuluukin esittää vaihtoehtoja, mutta asumisen ja elämisen näkökulmaa edustavalle valtuustolle tämä äärivaihtoehto ei tule kelpaamaan.

Mitä sitten on tehtävä? Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuutettujen mielestä tilanteessa on edettävä kylärakenneohjelman hengessä ja heikkenevä talousnäkymä huomioiden. Ilolan koulun sekä Sannäs skolanin toimintaa on jatkettava. Allekirjoittajien mielestä molempiin kouluihin on tehtävä ainoastaan välttämättömät korjaukset ja jos joku yksittäisistä koulurakennuksista on korjauskelvoton eikä ilman sitä tulla toimeen, niin se voidaan korvata uudella kohtuuhintaisella moduulirakenneratkaisulla, joka on siirrettävissä ja laajennettavissa oppilasmäärien ja tilatarpeiden mukaan.

Epoon koulun osalta ei esitetä uusia investointeja, eikä oppilaiden pakkosiirtoja, vaan kylän kehitystä seurataan ja nykytiloissa jatketaan toistaiseksi.

Jere Riikonen (kd)

Kannabiksen laillistaminen olisi suuri virhe

Päihteiden käyttöä pidetään usein pelkästään henkilökohtaisena asiana ja siksi kaikki niiden saatavuutta ja käyttöä koskevat rajoitteet koetaan lähinnä ärsyttäväksi yhteiskunnalliseksi holhoamiseksi. Päihteiden käyttö ei kuitenkaan ole pelkästään oma asia, jos yhteiskunta joutuu niistä aiheutuvien moninaisten haittojen maksajaksi. Pieni, mutta äänekäs vähemmistö tekee kaikkensa, jotta yksilönvapaudet päihteiden käytössä olisi tulevaisuudessa rajoittamatonta yhteiskunnan säätelystä. Tuoreimpana esimerkkinä tällaisesta aktiivisuudesta on kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisesta. Aloite tullee lähitulevaisuudessa eduskunnan käsittelyyn, koska kannatusallekirjoituksia on kerääntynyt jo yli 50 000.

Kannabistuotteita ovat hasis, hasisöljy ja marihuona. Kannabiksen haitalliset terveysvaikutukset tunnetaan hyvin, mutta silti median puheenvuoroissa yhä enemmän puolustetaan yksilönvapauksien näkökulmaa ja näiden aineiden positiivisia vaikutuksia. Puolustuspuheenvuorot perustelevat harhaanjohtavasti kannabiksen vapauttamista Suomessa sillä, että useissa maissa on jo lähdetty toteuttamaan liberaalimpaa politiikkaa lainsäädännöissä ja mitään suurempia haittoja ei ole tutkimustuloksissa ilmennyt.

Euroopassa useat maat ovat Suomen kanssa huumelainsäädännössä samalla viivalla, kuten Norja, Ruotsi, Tanska, Irlanti, Itävalta, Kreikka ja Luxemburg. Näissä maissa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleisopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä, hallussapidosta ja myynnistä seuraa lain mukaan rangaistus. Euroopan ulkopuolella Yhdysvaltojen Coloradon ja Washingtonin osavaltiot vapauttivat kannabiksen viihdekäytön 2012.

Colorado on asukasluvultaan 5,7 miljoonaa ja pinta-alaltaan 268 837km2, joten se on helposti verrattavissa Suomeen.

Perusteellinen RMHIDTA 2019 -katsaus osoittaa, että Coloradon kansa ja lainsäätäjät olivat hyväuskoisia ja joutuivat tekemään tärkeän päätöksen kannabiksesta ilman luotettavia tietoja aiemmista vastaavien päätösten seurauksista.
Marihuoanan laillistamisen jälkeen sen käyttö lisääntyi aikuisilla 94%. Marihuanaan liittyvien sairaaloiden päivystyskäyntien määrä kasvoi 54% ja sairaalahoitojen vuosittainen määrä 101%. Niiden itsemurhatapauksien prosenttiosuus, joissa toksikologiset tulokset olivat positiivisia marihuanalle, nousi vuoden 2013 14 prosentin tasosta 23 prosenttiin vuonna 2017. Marihuanaa käyttävien raskaana olevien naisten määrä nousi vuosina 2002-2016 3 prosentista 5 prosenttiin. Opioiden yliannostuskuolemat lisääntyivät 23% vuosina 1999-2017. Marihuoanan vapautumisen jälkeen pikkulasten myrkytykset lisääntyivät 27% vuosivauhtia ollen peräti 742 tapausta 2017.
Liikennekuolemat, joissa kuljettajien huumetesti oli positiivinen marihuanan osalta, nousivat sen laillistamisen jälkeen Coloradossa 109%, kun kaikki osavaltion lisääntyivät 31%. Kuolleiden määrä siis kaksinkertaistui vuodesta 2013 vuoteen 2018 55:stä 115 kuolleeseen. Marihuanatapausten osuus kaikista auto-onnettomuuksissa kuolleisto oli ennen laillistamista 15% ja seurannassa 23%. Coloradossa kuoli liikenneonnettomuuksissa kaikkiaan 632 ihmistä, Suomessa 234.

Jokaista verotuloihin kertynyttä dollaria kohden Colorado käytti noin 4,50 dollaria laillistamisen haitallisten vaikutusten hoitoon. Suurimmat kustannukset aiheutuivat terveydenhuoltojärjestelmän lisääntyneistä kuluista ja lukion keskeyttämiseen liittyneistä kustannuksista. Suurin piirtein Suomen kokoisen osavaltion kokemukset kannabiksen vapauttamisesta kertovat todellisesta terveysuhkasta. Suomalaisten ei pidä lähteä samalle tielle. Kansan ja varsinkin asioista päättävien kansanedustajien on syytä kuunnella asiantuntijoita. Pienen kannabista hamuilevan joukon ääntä ei pidä siis kuunnella liikaa. Politiikkaa ei saa määrittää ihmisten mielihalut, vaan todelliset tarpeet, terveyden suojelu ja elämän turvallisuus.

Porvoon Raittiusseuran puheenjohtaja Jere Riikonen

(lisätietoa Raitis.fi -sivuilta)

Suomen meripolitiikkaan koordinointia

Suomella on ainoana maana kokonaisintressi koko Itämereen. Meillä on Suomenlahti, Pohjanlahti, Saaristomeri ja käytämme kauppamerenkulussa Itämerta koko pituudeltaan. Ulkomaankaupastamme puolet toteutuu suoraan Itämeren valtioiden kanssa. Olemme arktisen meriteollisuuden suurvalta ja telakkateollisuus on mittavaa. Yli 50% maailman jäänmurtajista on suomalaisvalmisteisia eli kyseessä strateginen osaamisalue, jolle löytyy kasvavat markkinat. Suomi on Itämeren suojelukomission (Helcom) isäntämaa ja meren tutkimus sekä suojelu ovat olleet meille aina tärkeitä.

Itämeri-politiikan keskeinen työkalu on Itämeri-strategia. Se hyväksyttiin 2009 Europarlamentissa ensimmäisenä niin sanottuna makroaluestrategiana. Suomi oli synnyttämässä sitä. Sen tarkoituksena oli tiivistää alueen yhteistyötä ja koordinaatiota. Perusajatus on kiteytetty kolmeen teemaan. Niiden toteuttamiseksi luotiin erilaisia toimenpideohjelmia, joiden laatimisessa ovat olleet mukana valtiot, yhteisöt ja asukkaat.

Itämeri-strategian perusteemat ovat:

  1. Meren pelastaminen (HELCOM:in tavoite, meren hyvä tila vuonna 2021)
  2. Alueiden yhdistäminen (Liikenne- ja energiaverkoston kehittäminen)
  3. Hyvinvoinnin kasvattaminen (kaupan esteiden purkua ja joustoa)

Toinen Suomen meriasioita ohjaava paperi on ”Suomen meripolitiikan linjaukset 2019”

Valtioneuvoston linjauksen tavoite on nostaa suomalaista meriosaamista ja tutkimusta edelleen mailman huipulle, mutta sen strategian heikkous on siinä, että tätä politiikan sektoria ei ”omista” kukaan. Strategian voima on tunnetusti sen jalkauttamisessa eli toimeenpanossa. Tässä kohtaa tarvittaisiin joku vastuuministeriö ja mielummin vielä vastuuministeri esimerkiksi Eurooppa- ja meriministeri hoitamaan tätä politiikan lohkoa. Asian tarpeellisuuden ymmärtää parhaiten, kun katsoo vientitaloutemme lukuja, euromääräisesti suurimmat yksittäiset vientiartikkelimme maailmalle ovat risteilijät. Meriteknologian arvoketjut ja työllistävät vaikutukset ovat mittavia ja siksi meripolitiikkamme tarvitsisi johdonmukaisen ja kokonaisvaltaisen puolestapuhujansa eli meriministerin.

Suomi Itämeri-politiikan johtavaksi maaksi EU:ssa. Itämeren strategia ei elä, kehity ja toimi ilman aktiivista otetta. EU:n jäsenvaltioissa on lisääntynyttä välinpitämättömyyttä alueellisiin strategioihin ja nyt tarvitaan korjausliikettä. Itämeri-politiikkaa on nostettava EU:n Välimeri-politiikan tasolle eli kaikki politiikan lohkot on nostettava johdonmukaisesti tukemaan yhteistä aluetavoitetta. Suomi ottaa hoitaakseen EU:n puheenjohtajuuden tulevana kesänä 2019. Tällöin Suomella olisi tilaisuus ottaa Itämeriasiat laajemmin eurooppalaiseen keskusteluun. Itämeri asiat ovat yhdistävä tekijä Venäjän ja EU:n kesken ja siksi Itämeripolitiikka on myös keskeinen sektori politiikan vuoropuhelun rakentamisessa.

Jere Riikonen

 

Suomen tiet kuntoon ja autoiluun kohdistuva verotus uusiksi

Politiikkaa tieverkoston kunnostamisen puolesta eduskuntavaaleissa 2019. Autoa tarroitetaan vaalikampanijaa varten.

On sanottu, että: ”Autoilusta on kerätty Suomessa vuosikymmenten aikana niin paljon veroja, että tiet pitäisi olla täällä jo kullalla päällystettyjä.” Tämä on vitsi, mutta siinä on siemen totuutta.

Autoliiton mukaan autoilusta kerätään vuosittain noin 8 miljardia euroa veroja, mutta vain yksi miljardi euroa käytetään vuosittain teiden ja liikenneverkoston kunnostukseen. Autoiluun kohdistuu suoria veroja autoverossa ja polttoaineverossa sekä välillisesti veroja maksetaan esimerkiksi vakuutuksien, huoltojen ja varaosien myynnin vero-osuuksien kautta.

Suomen tiet ovat menneet muutamien viime vuosien aikana yllättävän huonoon kuntoon, koska korjauksia ja ylläpitoa on laiminlyöty. Viime hallituskaudella teiden ja väylien ylläpitorahaa nostettiin noin 700 miljoonasta yhteen miljardiin ja tiestön huoltovelka lopetti kasvunsa.

Suomalaisessa verotuksessa on valuvikoja, joita täytyy korjata. Autoilusta kerättyjä verorahoja on käytetty muihin tarpeellisiin valtion menoihin. Valtio tarvitsee kieltämättä verorahoja, mutta tapa, jolla verot kerätään, on autoilijoiden näkökulmasta väärä. Jos veroja kerätään tietyltä rajatulta kohderyhmältä, autoilijoilta, niin on perusteluja käyttää kerätyt verotulot ensisijaisesti alkuperäisesti aiottuun tarkoitukseen. On kohtuutonta, että Suomen tiestön kuntotasoa ei pidetä kunnossa, vaikka rahat kerätään teiden käyttäjiltä kahdeksan kertaisesti . Tarvitsemme veron keräämiseen uudistuksen edellä mainituista syistä ja myös siksi, että uudet akkuteknologiaan pohjautuvat kulkuneuvot eivät maksa tulevaisuudessa polttoaineveroa ja se tietää huomattavaa vajausta valtionkassaan.

Jere Riikonen

Miten Sote-uudistus pitää hoitaa seuraavassa eduskunnassa?

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen kaatuminen sysäsi vastuun tulevalle eduskunnalle.

Hallituksen esittämä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus oli liian suuri kokonaisuus eduskunnan päätöksenteon läpivietäväksi. Maakuntauudistuksen ja laajan valinnanvapauden sisällyttäminen uudistukseen teki siitä monimutkaisen hallintohimmelin. Ongelmaksi koituivat perustuslaillisten oikeuksien varmistaminen ja uudistuksen perusajatuksen eli palveluiden parantamisen hukkaantuminen. Ehdotuksen todellisesta vaikutuksista ei ollut varmuutta palveluiden jatkuvuuden, saatavuuden, rahoituksen ja laadun suhteen. Uudistuksen käsittelyn keskeyttäminen oli näistä näkökulmista ainut järkevä ratkaisu.

Mitä seuraavan eduskunnan on nyt tehtävä?

On sanottu, että nyt kaatunut Sote-uudistus kaatui eteenpäin, mutta on todettava, että nykymallin mukainen uudistus ei voi edetä. Se pitää hoitaa paljon keveämmin ja ilman moniulotteista maakuntahallinnon tasoa. Uudistus pitää viedä läpi nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalta. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ottaisi hoitaakseen koko Uudenmaan perussairaanhoidosta aina erikoissairaanhoitoon asti. Tämä malli yhdistäisi terveydenhuollon yhdeksi kokonaisuudeksi ja vapauttaa kunnat terveyspalveluiden järjestämisvastuusta. Demokraattinen päätöksenteko toteutettaisiin puolestaan suorilla vaaleilla, joilla valittaisiin sairaanhoitopiirin valtuustot. Valinnanvapaus toteutuisi palvelusetelijärjestelmällä, joka takaisi yksityisten palveluiden vaihtoehdot.

Eduskunnan on ymmärrettävä, että suomalainen terveydenhoitojärjestelmä on maailman paras ja muutokset terveyspalveluiden järjestämisessä on toteuttava hallitusti. Rahan säästäminen ei ole terveyspalveluissa helppoa ilman, että palvelun saatavuus heikkenee. Paras mahdollinen hoito takaa kansantaloudelle parhaat säästöt, koska silloin ihmiset pysyvät työelämässä terveenä ja pidempään. Päävastuun keskittäminen sairaanhoitopiireille loisi mahdollisuudet kokonaisvaltaiseen sosiaali- ja terveyshuollon kehittämiseen, esimerkiksi rajapinnat terveyskeskuksien ja sairaaloiden välillä selkiintyisivät. Uudistuksen tarvitsisi toimiakseen erilaisten palvelutasoja: 1. palvelutaso; erikoissairaanhoito, 2.palvelutaso; terveyskeskus ja 3. palvelutaso; sosiaalipalvelut.

 

Jere Riikonen

eduskuntavaaliehdokas 2019,  NRO: 383

Muovin käytön vähentäminen ja kierrätyksen lisääminen on välttämätöntä, Suomi suunnan näyttäjäksi

Suomen Ympäristökeskuksen ja Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen sekä vesilaitosten yhteisissä tutkimuksissa on löytynyt vähäisiä määriä mikro- ja nanokokoisia muovipartikkeleita juomavesistä. Muovin kulkeutumista ihmiseen tutkitaan ja muovisten mikroroskien epäillään aiheuttavan erilaisia terveyshaittoja.

Muoviroskat ovat suuri uhka etenkin merien ekosysteemille ja siksi muovien käyttöä on vähennettävä varsinkin kertakäyttöisissä tuotteissa. Muoviroskia löytyy merieliöistä, kaloista ja linnuista. Synteettisiä muovimateriaaleja käytetään eri muodoissaan mm. kosmetiikassa, vaatteissa, elintarvikepakkauksissa ja rakennusmateriaaleissa.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen nimesi keväällä työryhmän, joka pyrkii selvittämään mitä muoviongelmalle Suomessa voidaan tehdä. Lähtökohtaisesti muovimateriaalien kierrätystä on tehostettava, jotta uuden muovin tuottamisen tarve vähentyy.

Muovin käytön vähentäminen on ilmastoteko, koska silloin myös fossiilisesta öljystä tehtyjen muovien polttamiset jätteenpolttolaitoksissa vähenevät. Muovin sijaan on alettava käyttämään enemmän uusia biopohjaisia materiaaleja, kuten esimerkiksi puupohjaista ligniiniä, joka on ominaisuuksiltaan muovin kaltainen materiaali. Ligniini on suomalaisen puuselluteollisuuden puusta eristämä ja jalostama materiaali, jota vastaavaa ei toistaiseksi löydy maailmanmarkkinoilta. Lisäksi mainitsemisen arvoista on Porvoossa toimivan öljyjalostusyhtiö Nesteen visiot ja tuotekehitykset, jotka mahdollistavat tulevaisuudessa jätemuovien tehokkaan hyödyntämisen kierrätyspolttoaineiden ja uusien muovilajien valmistuksessa. Suomalaiselle cleantechille eli puhtaan teknologian osaamiselle on maailmalla tarvetta ja kysyntää. Suomella on todellinen mahdollisuus olla globaalisti suunnannäyttäjä muovittoman yhteiskunnan luojana. Muovin käytön vähentämiseen ja kierrätyksen lisäämiseen tullaan kuitenkin tarvitsemaan kaupunkien, yritysten, asuntoyhtiöiden ja kuluttajien laajaa sitoutumista.

Jere Riikonen

Muovin käytön vähentäminen ja muovin kierrätyksen lisääminen (valtuustoaloite 10.11.2018)

Muovin käytön vähentäminen ja muovin kierrätyksen lisääminen Porvoossa

Tausta:
Muovi on ekosysteemille haitallinen ja ilmanpäästöjä lisäävä materiaali ja siksi muovin käyttöä on pyrittävä vähentämään ja sen kierrätystä lisäämään Porvoon kaupungin alueella.
Muovi on öljystä jalostettu materiaali, joka aiheuttaa poltettaessa hiukkas- ja hiilidioksipäästöjä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi muovin käyttöä on vähennettävä ja sitä on pyrittävä korvaamaan biopohjaisilla materiaaleilla ja sen kierrätystä uusien tuotteiden valmistuksessa on edistettävä.
Muovi säilyy luonnossa muuttumattomana vuosisatoja ja pilkkoutuu vähitellen pieniksi muovihiukkasiksi, mikro- ja nanopartikkeleiksi. Nämä pienet muovihiukkaset kulkeutuvat mm. vesistöihin sekä mereen ja aiheuttavat merieliöstössä, kaloissa ja linnustoissa vakavia terveyshaittoja. Muovipartikkeleiden kulkeutuminen ravintoketjussa ja elintarvikkeiden pakkausmateriaaleista ihmiseen on todennäköistä ja vaikutukset ovat suurelta osin tuntemattomia.

Esitys:
Porvoon kaupungin on tavoiteltava muovin käytön vähentämistä kaikissa toimissaan. Kaupungin on pyrittävä järjestämään muovinkierrätyspisteitä kaikkiin toimipisteisiinsä yhteistyössä alueellisen jätehuollon kanssa. Kaupungin on luotava kannustumia muovinkierrätyksen järjestämiseksi alueen yrityksissä ja taloyhtiöissä. Kaupungin on mahdollisuuksien mukaan kaikissa tuotehankinnoissaan pyrittävä huomioimaan biopohjaiset tai kierrätysmateriaaliset vaihtoehdot muovin käytön vähentämiseksi. Kaupungin on ohjeistettava ympäristölupaviranomaisiaan, että esimerkiksi tapahtumien ympäristölupien yhteydessä huomioidaan roskaantumista aiheuttavien muovituotteiden käytön minimoiminen ja muovien kierrätysasiat. Kaupungin on korvattava kaikki muoviset aurauskepit teiden varsilla puisilla kepeillä.

Jere Riikonen
kaupunginvaltuutettu

Kuuluuko ihmisoikeudet myös syntymättömille lapsille?

Ewa Tavasoli (Vihreät) puolusti ihmisoikeuksia (Uusimaa-lehti 8.10.2018) ja mainitsi abortin eli raskauden keskeyttämisen yhdeksi naisten ihmisoikeuksista. Tämä ajattelutapa herättää pohtimaan, että onko myös syntymättömällä lapsella ihmisoikeuksia, vai onko vain raskaana olevalla naisella ihmisoikeudet?

Aborttilainsäädäntö on sensitiivinen asia siinä mielessä, että kansalaisten ihmiskäsitykset ja käsitys elämän olemuksesta poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Poikkeavat näkökulmat ovat aiheuttaneet kiivasta keskustelua eduskunnassa ja Suomen hallitus oli vastikään vähällä kaatua tähän konfliktiin.

Järjen mukaan, viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsen sydän alkaa kohdussa sykkiä noin kahdeksannella viikolla, ei voida enää millään termeillä selitellä, että kyse on pelkästään naisen ruumiista. Sydän on lääketieteellisesti itsenäinen elin ja sivistyneessä maailmassa sydämen lyönnit ovat merkki yksilön elämästä. Äidin kohdun pitäisi periaatteessa olla jokaisen ihmisalun maailman turvallisin paikka. Jokaisella ihmisellä on jo luonnostaan moraalikäsitys, että elämä on arvokasta ja suojelemisen arvoista.

Yleinen kristillinen näkemys ihmisyydestä puolestaan menee vieläkin syvemmälle ja siinä elämä tulee olevaksi jo heti hedelmöittymisen hetkellä ja se mielletään pyhäksi. Lisäksi kristilliseen perusajatteluun kuuluu, että jokainen alkunsa saanut lapsi on tervetullut tähän maailmaan. Sen takaamiseksi lapsen tulevat vanhemmat ovat solmineet aiemmin avioliiton, joka takaa syntyvälle lapselle juridiset oikeudet, elämän mahdollisuudet sekä vanhempien huolenpidon. Edellä mainittu ajatus on kaunis ja ideaali, mutta niistä arvoista ja ihanteista ollaan valitettavasti jo laajasti luopumassa ja eikä elämä edes mene niin optimaalisesti kuin aina toivottaisiin.

Raskaana olevalla naisella on kiistatta ihmisoikeudet ja sitä ei Suomessa kukaan poliitikko pysty kumoamaan. Terveydenhuoltomme moraaliperusteissakin asetetaan jo syntynyt elämä ensisijalle suhteessa syntymättömään elämään. Tämä tarkoittaa sitä, jos raskaus uhkaa vakavasti naisen elämää, henkeä ja terveyttä, niin siinä tapauksessa joudutaan tekemään valintoja lääketieteellisin perustein. Olen eri mieltä Ewan kanssa ja pidän vastuullisena sitä, että Suomessa vaaditaan vähintään kahden lääkärin näkemys aborttikysymyksissä.

Porvoossakin ollaan oltu huolestuneita aborttien määrästä ja siksi kaupunki on lähtenyt tarjoamaan alle 25 -vuotiaille ilmaista ehkäisyä. Tutkimuksien mukaan ilmainen ehkäisy on vähentänyt nuorten tekemien aborttien määrää Suomessa.

Jos ihmiskäsityksemme olisi vähänkään elämää arvostavampi, niin meitä suomalaisia olisi enemmän ja yhteiskuntamme ikäluokkien väestömäärät olisivat tasapainoisempia. Syntyvyyden lisääminen ei kuitenkaan ole aborttipolitiikalla hoidettavissa, vaan siihen tarvitaan laajempaa näkökulmaa. Eduskunnan perustehtävä on lakien säätäminen. Lakien tarkoitus on elämän ja sen edellytysten laaja turvaaminen nykyisille sekä myös tuleville sukupolville. Lainsäädäntö ei ole koskaan moraalista ja arvomaailmasta vapaata toimintaa. Tulemme jatkossakin näkemään kansalaiskeskustelussa ja eduskunnassa erilaisten elämän- ja ihmiskäsitysten ”yhteentörmäyksiä”. Näkemyseroista huolimatta vastakkaisia mielipiteitä pitää kuunnella asiallisesti ja päätökset tehdä vastuullisesti ja demokraattisesti.

Jere Riikonen

Valtuustoaloite: Kylä- ja asukasyhdistyksille aluekehitysrahaa

Alueellisten asukas- ja kyläyhdistysten toimintamahdollisuuksien vahvistaminen

Esitys
Esitetään, että kaupunki osoittaa vuosittain aluekehitysrahaa Porvoon asukas- ja kyläyhdistyksille lähialueidensa harrastusmahdollisuuksien ja ympäristöviihtyisyyden kehittämisiksi.

Perustelut
Demokratiaan kuuluu läheisyysperiaatteen vahvistaminen eli kunnan jäsenillä ja yhteisöillä tulee olla suoraa päätösvaltaa ja vaikutusmahdollisuuksia asuinalueidensa kehittämisissä.
Asukas- ja kyläyhdistykset ovat paikallisia toimijoita ja oman asuinalueidensa asiantuntijoita sekä sen potentiaalisia kehittäjiä.
On tärkeää, että asukkaat saataisiin pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen toimintaan asuinympäristönsä kehittämiseksi.
Olisi perusteltua, että kaupunki budjetoisi ja harkinnanvaraisesti myöntäisi Porvoon asukas- ja kyläyhdistyksille aluekehitysrahaa vuosittain erilaisten kertaluonteisten hankkeiden toteuttamisiksi.
Hankkeet voivat tyypillisesti liittyä ympäristöviihtyisyyden sekä harrastusmahdollisuuksien kehittämiseen kylissä ja asuinalueilla.
Asuinalueiden ja kylien harrastusmahdollisuuksien ja ympäristöviihtyisyyden kehittämisellä on positiivinen vaikutus asuinalueiden vetovoimaisuuteen, asuntojen hintakehitykseen ja alueen sosiaaliseen hyvinvointiin.

Jere Riikonen