Kannanotto

RSS

Yksi lippu on meille suomalaisille ylitse muiden (28.6.2021 Uusimaa kolumni)

Juhannuksena oli jälleen Suomen lipun juhlapäivä ja lippu saa silloin poikkeuksellisesti liehua läpi koko yön. Aivan kuin lipullakin olisi kerran vuodessa oikeus unohtaa kaikki virallisuus ja antautua juhlatuulelle samoin kuin juhannusta yöt läpeensä juhliva kansa. Suomen lipun päivää on vietetty vuodesta 1934, vaikka kirjailija Maila Talvion juhannuspäivän liputusehdotus tehtiinkin jo vuonna 1926.

Suomen lippuun sisältyy paljon arvokkuutta. Jo lapsuudesta muistuu mieleen monet kesäleirit, joissa oli aamuin ja illoin lipun nostot ja laskut. Ne eivät olleet rutiineja, vaan seremoniallisia hetkiä. Niissä varottiin visusti, että siniristilippu ei hipaisisikaan maata ja lipun nosto ei ollut mikään tempaisu tankoon, kunnes nupissa kolahtaa, vaan rauhallista nostamista seurattiin hiljaa katse koko ajan lipussa.

Oma lippu on meille suomalaisille tärkein kansallinen symboli. Suhtautuminen siniristilippuun rinnastuu siihen, miten suhtaudumme isänmaahan. Lipun äärellä me koemme yhteenkuuluvaisuutta ja lipulla ilmaisemme kansallistunnetta, iloa ja surua. Kun Suomi voittaa jääkiekossa tai ensikerran osallistuu EM-jalkapallokisoihin, silloin kaivamme liput, pukeudumme sinivalkoisiin ja parhaassa tapauksessa tapaamme torilla lukemattomien sinivalkoisten lippujen liehuessa. Kun valtiomies kuolee, niin lippu lepää arkulla tai kun joku meistä kuolee, niin Suomen lippu kunnioittaa puolitangossa menehtynyttä kansalaistaan.

Nyt keskustellaan pitäisikö siniristilipun sijaan kuntien ja valtioiden julkisiin lipputankoihin nostaa Eurooppa päivänä EU-lippu tai Pride-viikolla sateenkaarilippu. Tällaista keskustelua voitaisiin jatkaa, että pitäisikö ruotsalaisuuden päivänä salkoon kohottaa suomenruotsalaisten keltasinivalkoinen lippu tai Yhdistyneiden kansakuntien päivänä YK-lippu tai juhlittaisiinko saamelaisten lippua jne.

Mielestäni nuo muut liput pitäisi jättää julkisista lipputangoista, koska ainoa lippu, jonka alle me kaikki hyvinkin erilaisia näkemyksiä edustavat suomalaiset voimme tasa-arvoisesti kokoontua, on Suomen siniristilippu. Se lippu yhdistää, eikä erota ja nimenomaan yhtenäisyys on pienen kansan suurin voimavara.

Jere Riikonen

Painopistettä ilmastonmuutoksen torjunnasta vesistöistä huolehtimiseen

Porvoo on kaupunkistrategiassaan ottanut yhdeksi neljästä päätavoitteesta olla ilmastotyön edelläkävijä. Valtuustokausi on nyt lopuillaan ja kuntalain mukaan uuden valtuuston on hyväksyttävä uusi kaupunkistrategia tavoitteineen. Nyt olisi tarkasteltava onko ilmastotyömme ollut vaikuttavaa ja onko hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä konkreettisia hyötyjä kaupunkilaisten elämään vai olisiko jokin muu ympäristön tilaa parantava tavoite parempi strateginen ykkösvaihtoehto.

Valitettavasti ilmastotyön tuloksia on todella hankala mitata. On mahdollista, että ilmastoystävällisistä toimenpiteistä huolimatta, olemme jopa lisänneet Porvoon hiilidioksidin kokonaispäästöjä entisestään.

Miksi meidän pitää Porvoossa esiintyä globaalin ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijänä, jos toimenpiteet eivät vaikuta?

Edelläkäymisessä on kyse ennen kaikkea moraalivalinnasta. On syytä olla huolissaan kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävistä vaikutuksista, koska ne aiheuttavat sään ääri-ilmiöitä. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on sivistyneen maailman opinkappale, joka on pakko mahduttaa myös joka kaupungin strategiaan. Sen tarkoituksena on osoittaa lähinnä moraalinen esimerkki ja velvoite päästöjen vähentämiseksi niille maille, jotka eivät piittaa ilmastopäästöistä.

Tosiasiassa mekin Porvoossa teemme ilmastomuutoksen vastaista politiikkaa lähinnä vain niiltä osin, kuin se meille sopii. On järkevää säästää kaikella tavalla energiaa, koska se on taloudellista ja luonnonvaroja säästävää. On järkevää olla polttamatta kivihiiltä, raskaita polttoöljyjä ja dieseliä, koska terveydelle haitallisten pienhiukkasten, raskasmetallien sekä typpi- ja rikki -yhdisteiden määrät vähenevät ilmassa. Lämmöntuotannossa fossiilisten polttoaineiden sijaan on järkevää käyttää uusiutuvia kotimaisia luonnonvaroja, kuten puu, koska ne tuovat kotimaahan työllisyyttä ja hyvinvointia. On fiksua ottaa talteen hukkalämpöä ja ilmaista aurinkoenergiaa tai maalämpöä ja siinä samalla huomaamatta vähennämme hiilidioksidipäästöjä ilmaan. Kaikki nämä toimenpiteet olisi ollut syytä toteuttaa, vaikka emme olisi kuulleetkaan ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutoksen torjunta on vastuullista, mutta se ei ole vaikuttavaa. Voimavaroja kannattaisi kaupunkistrategiassa nimenomaan panostaa sinne, missä saadaan aikaiseksi vaikuttavia positiivisia muutoksia ympäristön tilaan. Yksi tällainen näkökulma on vesistöjen tilan parantaminen. Porvoolla kolme jokea, paljon järviä, puroja ja merta laajat alueet, rantaviivaa on yhteensä noin 1000km. Vesistöt kaipaavat kunnostusta, jätevesien puhdistamista, joet kalateitä, purot ennallistamisia, kaupungin hulevedet viivytysaltaita, tulvapellot toimenpiteitä ja Itämeri ravinnekuormituksien ja roskaantumisen vähentämistä. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tarvitse laittaa vastakkain asetteluun vesialueiden tilan parantamisen kanssa, mutta vaikeutena on se, että julkinen keskustelu ja media painottavat yksinomaan ilmastonmuutosta ja se näkyy politiikan painopisteiden valinnassa. Vesistöt ovat meitä lähellä ja niiden ongelmista pitäisi olla vähintään yhtä huolissaan kuin ilmastopäästöistä. Vesistöjen hyvään tilaan pyrkiminen on suora yhteneväinen jatkumo EU:n ja Suomen kansallisten vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Seuraavassa kaupunkistrategiassa vesistöjen kunnostamiselle pitäisi saada huomattavasti suurempi painoarvo!

Jere Riikonen, merianalyytikko ja Porvoon kaupunginvaltuutettu

Porvoo tarvitsee uuden saariston kehittämisen ohjelman

Porvoo on saaristolain mukaan määritelty saaristo-osakunnaksi ja oikeutettu erityiseen valtionosuusrahaan eli saaristolisään. Tämän lisän määräytymisen perusteena on ollut saaristossa vakituisesti elävien ihmisten lukumäärä, joka Porvoossa on noin 1900 asukasta. Parhaimmillaan saaristolisä on tuonut kaupungin kassaan 1,56 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä raha on tarkoitettu saariston palveluiden ja infran kehittämisen tukemiseen. Kaupunki on saanut päättää miten saaristolisän käyttää ja osa rahoista (noin 50 000 – 100 000 euroa) on aiempina vuosina jälleen jaettu erityisinä kaupungin avustuksina hakemuksien perusteella erilaisiin hankkeisiin saaristossa. Porvoo on ollut yksi Suomen eniten saaristolisää saaneista kunnista Savonlinnan ja Naantalin jälkeen.

Porvoon saaristoalue on verrattain laaja ja siihen on laskettu mm. Emäsalo, Pellinki, Pirttisaari, Kråkö, Vessöö ja lisäksi Tirmon ja Voolahden veden saartamia alueita. Nyt vuodelta 1982 peräisin olevaa saaristolakia päivitetään mm. siksi, koska lakiin on jäänyt viitteitä vuoden 1919 perustuslaista, joka päivitettiin jo vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa. Samassa saaristolain päivityksen yhteydessä tullaan tarkastelemaan uudelleen saaristoalueiden rajauksien kriteeristö ja niitä pyritään tiukentamaan. Pienemmällä saaristoalueen rajauksella tulisi olemaan suoraan vähentäviä vaikutuksia valtionosuuteemme. Samassa yhteydessä saaristokunnille ja saaristo-osakunnille halutaan luoda selkeä velvoite kehittää saariston elinvoimaa ja elämää erityisten saaristo-ohjelmien kautta.

Porvoolla on ollut Loviisan ja Sipoon kanssa yhteinen Itä-Uudenmaan saaristo-ohjelma, joka julkaistiin kehitysyhtiö Posintran avustuksella vuonna 2012. Kyseistä ohjelmaa ei olla päivitetty ja se on vuosia sitten vanhentunut ja nyt tämä ohjelma pitäisi uudistaa. Näkökulmana pitäisi olla liikenne, tietoliikenne, koulut, sivistyspalvelut, kaavoitus, talousvesiverkosto, yrittäminen, saaristokauppojen tulevaisuus, matkailu, kalastus, veneily, satamat, luonto ja vakituisten sekä kesäasukkaiden erilaisten tarpeiden huomioiminen. Saaristolaisuudessa on vetovoimaa ja esimerkiksi uudet etätyömahdollisuudet, mökkielämän kehittyminen ja luonnon läheisyys houkuttelevat uusia asukkaita ja siksi tarvitsisimme saaristopolitiikkaa sekä uuden päivitetyn Saaristo-ohjelman. Tämän ohjelman laatimiseen pitää ottaa mukaan saariston asukkaat, elinkeinoelämä ja poliittiset päättäjät, jotta ohjelmaan ja sen toteuttamiseen saataisiin riittävä sitoutuminen.

Jere Riikonen
Saaristoasian neuvottelukunnan jäsen ja Porvoon kaupunginvaltuutettu

Valtuutetun kirjallinen kysymys kaupunginjohtajalle; Huhtisen koulupihan investointien viipyminen

Valtuutettu Jere Riikosen kirjallinen kysymys Porvoon Kaupunginjohtajalle Valtuuston kokouksessa 16.12.2020

Huhtisen koulun pihan korjauksien laiminlyönnit

Huhtisen koulun pihan perusparannusta ja korjaamista on suunnitellut kolme eri suunnittelutoimistoa toimitilajohdon toimesta vuodesta 2007 aina vuoteen 2019. Suunnitteluun on joka kerta osallistunut koulun oppilaat, vanhempainyhdistys ja henkilökunta sekä koulun tilapalveluhenkilökunta.

Vuosien kuluessa valtuusto on myöntänyt useamman kerran määrärahan piha-alueiden kunnostukseen, mutta käytännön toteutusta ei olla suoritettu. Tilanne on johtanut siihen, että koulun oppilaat, vanhempainyhdistys ja henkilökunta ovat menettäneet luottamuksensa ja pettyneet kaupungin tapaan toimia. Lisäksi kaupungin passiivisuus on aiheuttanut sen, että vanhempainyhdistyksen ja henkilökunnan hakemat ulkopuoliset lahjoitukset koulun kentän tekonurmen saamiseksi on viivyttelyn vuoksi menetetty. Koulu on ”liikkuvakoulu” ja tästäkin syystä pölyämättömän monipuolisen liikuntakentän puute on erittäin harmillista.

Piha ei ole vastannut vuosiin tarkoituksenmukaisuudeltaan sellaista koulupihaa, joka olisi virikkeellinen lasten sekä nuorten tarpeille. Tämä tilanne näyttäytyy erityisen kiusalliselta varsinkin koska kaupunki haluaa profiloitua lapsiystävällisenä kuntana. Porvoo on rakentanut ja remontoinut koulujaan lähivuosina ja panostanut runsaasti koulujen pihoihin. Useimpiin suuriin ja keskikokoisiin koulupihoihin on tehty mittavia panostuksia, mutta ei Huhtisen kouluun. Kyseinen koulu on alakoulu ja siinäkin mielessä leikkivälineet ovat tärkeitä. Huhtisen koulun pihalta on vuosien saatossa poistettu kaikki rikkoutuneet välineet, mutta uusia ei ole tullut tilalle. Lisäksi koulupihan leikki- ja harrastevälineiden turvallisuudesta on vastannut kaupungin tilaama yritys, joka ei ole viestinyt koululle eikä kaupunkiorganisaatioon, että esimerkiksi koripallotelineet oli poistettu yrityksen toimesta.

Huhtisen koulun pihan haasteet ovat erityisesti bussiliikenteen turvallisuus, pelikentän tarve, leikki- ja pelipihan luominen, niin sanotun Majgård kukkulan hyötykäyttö, kumpareisen pihan tasoittaminen sekä vanhan puolen maa-ainesten vaihto. Päiväkodin ja koulun yhteinen kulkutie ja parkkipaikka on viimein asfaltoitu vuonna 2018, koska tästä tuli pakottava viranomaishuomautus.

Useat valtuutetut ja luottamushenkilöt ovat vuosien aikana pyytänyt kaupungin organisaatiolta toimenpiteitä tässä asiassa. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden vuoksi kaupungin tulisi toteuttaa Huhtisen koulupihan hanke mahdollisemman pian.

Kysymys:

1. Miksi kaupunki ei ole toteuttanut pihaparannuksia, vaikka töille on ollut jo aiempina vuosina valtuuston myöntämiä budjettivarauksia?

2. Onko hankkeesta lähetetty päivitetyt tarjouspyynnöt ja milloin toimenpiteet aiotaan toteuttaa ja viestitäänkö hankeen etenemisestä?

3. Kuullaanko hankkeessa vielä oppilaiden, henkilökunnan, vanhempainyhdistyksen ja alueen asukkaiden tarpeita ja mielipiteitä ennen toteutusta?

Kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula vastasi esitettyihin kysymyksiin 16.12.2020 valtuustokokouksen lopussa erillispuheenvuorossaan. Tallenne löytyy valtuuston youtube-taltioinnista.

Maksuton pysäköinti Porvoon keskusta-alueelle (valtuustoaloite)

Porvoon kaupunki kannustaa rohkeisiin kokeiluihin. Ehdotamme, että maksutonta pysäköintiä kokeillaan vuoden ajan jollain seuraavista tavoista. Kannustamme tutkimaan erilaisia toteutusvaihtoehtoja, jotka voivat poiketa myös esitetyistä. Aloitteemme tavoitteena on erityisesti lyhytaikaiseen maksuttoman asioinnin mahdollistaminen torin ja Lundinkadun alueella sekä siihen kannustaminen.

a.) Perjantaista – lauantaihin ensimmäiset kaksi tuntia ilmaiseksi koko keskusta-alueella
b.) Joka päivä ensimmäiset kaksi tuntia ilmaiseksi rajatulla alueella torin ympärillä, Lundinkadulla Nimbuksen kohdalla, Piispankadulla torin ja Mannerheiminkadun välillä ja Rauhankadulla torin ja Mannerheiminkadun välillä.

Aloitteen tarkoituksena on rohkaista ihmisiä liikkeelle ja saada kaupankäynti piristymään keskusta-alueella. Korona-aika on entisestään vähentänyt Porvoon keskustassa asiointia. Aloitteemme lisää keskustan elinvoimaa ja tukee yrittäjyyttä.

Valtuutetut: Nina Uski, KOK Jere Riikonen, KD Outi Lankia, KESK Patrik Björkman, RKP Jarmo Grönman, KOK Nea Hjelt, KOK Janne Ranta, KOK Tuomas Kanervala, KESK Anne Korhonen, KESK Juha Kittilä, KOK Markku Välimäki, KOK

Holtittoman rahankäytön on loputtava (yhteinen mielipidekirjoitus valtuuston ABC-kaava-asiasta)

ABC-liityntäpysäköinnin asemakaavan valmistelu ei ollut Porvoon kaupungin hyväksytyn strategian mukaista, jonka mukaan päätöksenteon tulee olla vaihtoehtoja tarjoavaa ja tietoon perustuvaa. Valmistelussa ei tutkittu nykyisten liityntäpysäköintipaikkojen käyttöastetta. Valmistelussa ei edes mainittu Katajamäen laajennussuunnitelmia, jonka jälkeen autopaikkoja olisi 250 kpl ja katettuja pyöräpaikkoja 100 kpl. Valmistelussa ei arvioitu itäradan vaikutuksia eikä pysäköintikapasiteetin tarvetta Kuninkaanporttiin tai että pieniä pysäköintialueita olisi linja-autojen reitin varrella useita.

Nykyiset liityntäpysäköinnit Treksilässä ja Katajamäessä ovat maksaneet yhteensä 150 000 euroa. Kaavassa esitetty liityntäparkin toteutus on noin 10 000 000 euroa. Yksittäinen pysäköintipaikka on siis 25 kertaa kalliimpi kuin nykyisillä liityntäpysäköintipaikoilla. Tästä syystä on käsittämätöntä, kuinka tuon betonihallin väitetään olevan Porvoon kaupungille halvin ratkaisu. Edes Katajamäen tontin teoreettiset myyntitulot kerrostalotontiksi eivät investointia kattaisi. Katajamäessä pysäköinnin jatkaminen ei myöskään aiheuttaisi linja-autopysäkkien siirtämistä ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Katajamäen laajennuksen arvioitu hinta olisi 500 000 euroa ja sen sijainti ennen Helsingintien risteystä on ihanteellinen eri reittejä ajavien vuorojen kannalta.

Kaupungin talouden alijäämä vaan paisuu seuraavina vuosina ja sen takia on perusteltua etsiä sellaisia vaihtoehtoisia liityntäparkkiratkaisuja linja-autoliikenteen käyttäjille, jotka voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti ja edullisemmin kuin kaavassa esitetään. Liityntäpysäköinnin rakentamista ei ole vielä päätetty.

Tom Blomqvist, Tuomas Kanervala, Ritva Kilpirinne, Juha Kittilä, Anne Korhonen, Outi Lankia, Jere Riikonen ja Nina Uski

Sannaisten sivistyskeskus on joidenkin pilvilinna (28.1.2020 UM lehtikirjoitus)

Koulu on kylän sydän. Sannainen ei ole edes kylä ja miksi siis sinne pitäisi rakentaa suuri itäinen sivistyskeskus? On outoa, että liki puolet Porvoon kaupunginvaltuutetuista eivät sitoudu voimassa olevaan kylärakenneohjelmaan, joka on päätöksentekoa ohjaava ainoa aluepoliittinen ohjelma. Lähikoulun lopettaminen Ilolan palvelukylästä olisi alueen vetovoimalle täystyrmäys. Lisäksi Sannaisten sivistyskeskus olisi sen verran sivussa Ilolan alueesta, että oppilaat todennäköisesti käyttäisivät vapautta valita koulukseen vain hiukan pidemmällä olevat keskustan koulut ja siinä sivussa kaikki keskustaan sijoittuvat lasten harrastusmahdollisuudet. Ilolan koulu ja Sannäs skola sijaitsevat nyt juuri oikeilla paikoilla oppilaiden asuinpaikkoihin nähden.

On yksisilmäistä politiikkaa olla tarkastelematta investointien ajankohtaisuutta ja kaupungin talouden realistista kantokykyä. Porvoon talouden pohja on parina viime vuotena perustunut ainoastaan sattumanvaraisten yhteisöverojen suureen kertymään, muuten taloutemme olisi sukeltanut jopa 10 miljoonaa euroa miinukselle. Tällainen jatkuvien suurten investointien politiikka on pilvilinnojen rakentamista ja sitä seuraa paha rysähdys ja palveluiden alasajoa, lomautuksia sekä mittavat veronkorotukset. Siksi nyt on aika pitää taukoa suuremmissa investoinneissa ja lyhentää velkoja. Sannaisten sivistyskeskuksen rakentamisen esittäjiä on muistutettava, että äänestäjät arvostavat myös hyvää taloudenhoitoa ja toimivia palveluita, eikä vain uusia rakennuksia.

Nykyiset koulut Ilolassa ja Sannaisissa koostuvat useista rakennuksista ja osa niistä on toimivassa kunnossa ja osaa niistä pitää korjata tai korvata kohtuuhintaisilla siirtokelpoisilla moduulirakenteilla. Kun puhutaan sivistyskeskuksen rakentamisesta, niin silloin puhutaan moninkertaisista kustannuksista verrattuna kahden lähikoulun säilyttämisen malliin, josta kirjoitimme (Uusimaa 22.1). Toimitilajohto ei ole arvioinut kahden erillisen koulun rakentamiskustannuksissa esittämäämme kevyempää investointivaihtoehtoa, vaan heidän laskentaperusteina on ollut vanhojen toimivien rakennuksien täyspurku ja täysin uusien kivijalkaan rakennettavien kalliiden koulurakennusten mallit. Tästä syystä myös yksi uusi sivistyskeskus on saatu kuulostamaan jopa taloudellisesti houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin kahden koulun malli. Toimitilajohdon esitykset tyypillisesti laskevat korjausrakentamisen kustannukset mahdollisemman yläkanttiin, jotta siihen ei ryhdyttäisi, koska se työllistää virkamiehiä. Vastavuoroisesti uudisrakentamisen kustannukset ovat lähes aina laskettu alakanttiin ja säännönmukaisesti rakennusprojektin kuluessa kaupunginhallitus saa pyynnön huomattavasta lisärahoituksen tarpeesta.

Jere Riikonen, kaupunginvaltuutettu (Kd)

Ilola ja Epoo – Porvoon kylärakenneohjelma on edelleen voimassa (23.1.2020 UM lehtikirjoitus)

Vastuullinen päätöksenteko perustuu yhteisiin strategioihin sekä ohjelmiin ja talouden hyvään hoitoon. Vastuuton politiikka puolestaan unohtaa sovitut päämäärät ja ei tarkastele asioita pitkäjänteisesti.

On ollut huolestuttavaa kuunnella joidenkin valtuutettujen puheita siitä, että valtuuston hyväksymä kylärakenneohjelma vuodelta 2014 olisi jo vanhentunut.

Kyseisen ohjelman strateginen aikatähtäin asetettiin alun perin vuodelle 2030 ja siksi kylille pitäisikin antaa aikaa rauhassa kehittyä ja löytää uudet asukkaansa. Olisi poliittisesti vastuutonta irtisanoutua asukkaiden kanssa laajasti valmistellusta kylärakenneohjelmasta ja luoda kyliin epävarmaa tulevaisuuden näkymää.

Valtuusto on sitoutunut kehittämään kuutta palvelukylää (Fagersta-Gäddrag, Epoo, Hinthaara, Ilola, Kerkkoo ja Kulloo). Perusajatuksena on ollut keskittää maaseudun hajanaiset palvelut kyseisiin kyliin ja luoda uusia asukkaita houkuttelevaa maaseutuasumista kaavoituksen, liikenneratkaisuiden ja sivistyspalveluiden tarjoamisen avulla.

Valtuusto on tähän asti toteuttanut kylärakenneohjelman periaatteita ja esimerkiksi rakentanut Grännäsin koulun Fagersta-Gäddrag kylän yhteyteen ja Kerkkoon kylään ollaan keskittämässä Pohjois-Porvoon koulupalvelut.

Hyvä tähän asti, mutta entä nyt, kun kylärakenneohjelmalla ei voida mitenkään perustella ajatusta Sannaisten kaksikielisestä sivistyskeskuksesta? Onko esimerkiksi Ilolan 900 ihmisen kyläseutu ja 300 asukkaan kyläytimen luovuttava lähikoulupalveluista ja onko valtuuston hylättävä ajatus palvelukylistä?
Vastaus on yksiselitteisesti EI!

Jos Itä-Porvooseen pitäisi rakentaa kaksikielinen sivistyskeskus, niin sen sijoituspaikka tulisi olla Ilolan palvelukylä, jolla on aidot kasvun ja kehittymisen mahdollisuudet. Mutta koska sivistyskeskuksen rakentamisen kustannukset olisivat reilusti yli 10 miljoonaa euroa, päätös ei ole pelkkä poliittisen tahdon asia, vaan kysymys liittyy oleellisesti kaupungin heikkeneviin talousnäkymäennusteisiin. On helppo tehdä politiikkaa välittämättä siitä, kuinka investointeja varten otetut lisälainat hoidetaan.

Kaupungin johtavat virkamiehet ovat selväsanaisesti varoitelleet poliitikkoja, että jos nykyinen pakonomainen velkaan perustuva mittava investointitahti jatkuu, niin Porvoolla on parin vuoden päästä edessä vakavat talousvaikeudet. Jo pelkästään globaalin talouden hiipuminen ja mahdolliset uudet SOTE-ratkaisut luovat huomattavan uhkan kaupungin velanhoitokyvylle. Jos emme nyt vähennä rakentamista ja pidä investoinneissa taukoa, niin joudumme karsimaan henkilöstömenoista ja kaikki toimivat palveluketjut terveyspalveluista sivistyspalveluihin ovat uhattuna. Porvoon talouden investointinäkymiä ei voi perustaa parin viime vuoden kaltaisen poikkeuksellisten suurten yhteisöverokertymien varaan, koska ne eivät yleensä toistu pitkään.

Kaupunginjohtaja teki itäisten alueiden koulujen tulevaisuudesta vaihtoehtoisen esityksen, siinä kaikki Sannaisten ja Ilolan alueen oppilaat kuljetettaisiin keskustan kouluihin. Tämä ehdotus on taloudellisesti ja oppilasmääräennusteet huomioiden hyvin perusteltu ja virkamiehen kuuluukin esittää vaihtoehtoja, mutta asumisen ja elämisen näkökulmaa edustavalle valtuustolle tämä äärivaihtoehto ei tule kelpaamaan.

Mitä sitten on tehtävä? Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuutettujen mielestä tilanteessa on edettävä kylärakenneohjelman hengessä ja heikkenevä talousnäkymä huomioiden. Ilolan koulun sekä Sannäs skolanin toimintaa on jatkettava. Allekirjoittajien mielestä molempiin kouluihin on tehtävä ainoastaan välttämättömät korjaukset ja jos joku yksittäisistä koulurakennuksista on korjauskelvoton eikä ilman sitä tulla toimeen, niin se voidaan korvata uudella kohtuuhintaisella moduulirakenneratkaisulla, joka on siirrettävissä ja laajennettavissa oppilasmäärien ja tilatarpeiden mukaan.

Epoon koulun osalta ei esitetä uusia investointeja, eikä oppilaiden pakkosiirtoja, vaan kylän kehitystä seurataan ja nykytiloissa jatketaan toistaiseksi.

Jere Riikonen (kd)

Kannabiksen laillistaminen olisi suuri virhe

Päihteiden käyttöä pidetään usein pelkästään henkilökohtaisena asiana ja siksi kaikki niiden saatavuutta ja käyttöä koskevat rajoitteet koetaan lähinnä ärsyttäväksi yhteiskunnalliseksi holhoamiseksi. Päihteiden käyttö ei kuitenkaan ole pelkästään oma asia, jos yhteiskunta joutuu niistä aiheutuvien moninaisten haittojen maksajaksi. Pieni, mutta äänekäs vähemmistö tekee kaikkensa, jotta yksilönvapaudet päihteiden käytössä olisi tulevaisuudessa rajoittamatonta yhteiskunnan säätelystä. Tuoreimpana esimerkkinä tällaisesta aktiivisuudesta on kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisesta. Aloite tullee lähitulevaisuudessa eduskunnan käsittelyyn, koska kannatusallekirjoituksia on kerääntynyt jo yli 50 000.

Kannabistuotteita ovat hasis, hasisöljy ja marihuona. Kannabiksen haitalliset terveysvaikutukset tunnetaan hyvin, mutta silti median puheenvuoroissa yhä enemmän puolustetaan yksilönvapauksien näkökulmaa ja näiden aineiden positiivisia vaikutuksia. Puolustuspuheenvuorot perustelevat harhaanjohtavasti kannabiksen vapauttamista Suomessa sillä, että useissa maissa on jo lähdetty toteuttamaan liberaalimpaa politiikkaa lainsäädännöissä ja mitään suurempia haittoja ei ole tutkimustuloksissa ilmennyt.

Euroopassa useat maat ovat Suomen kanssa huumelainsäädännössä samalla viivalla, kuten Norja, Ruotsi, Tanska, Irlanti, Itävalta, Kreikka ja Luxemburg. Näissä maissa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleisopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä, hallussapidosta ja myynnistä seuraa lain mukaan rangaistus. Euroopan ulkopuolella Yhdysvaltojen Coloradon ja Washingtonin osavaltiot vapauttivat kannabiksen viihdekäytön 2012.

Colorado on asukasluvultaan 5,7 miljoonaa ja pinta-alaltaan 268 837km2, joten se on helposti verrattavissa Suomeen.

Perusteellinen RMHIDTA 2019 -katsaus osoittaa, että Coloradon kansa ja lainsäätäjät olivat hyväuskoisia ja joutuivat tekemään tärkeän päätöksen kannabiksesta ilman luotettavia tietoja aiemmista vastaavien päätösten seurauksista.
Marihuoanan laillistamisen jälkeen sen käyttö lisääntyi aikuisilla 94%. Marihuanaan liittyvien sairaaloiden päivystyskäyntien määrä kasvoi 54% ja sairaalahoitojen vuosittainen määrä 101%. Niiden itsemurhatapauksien prosenttiosuus, joissa toksikologiset tulokset olivat positiivisia marihuanalle, nousi vuoden 2013 14 prosentin tasosta 23 prosenttiin vuonna 2017. Marihuanaa käyttävien raskaana olevien naisten määrä nousi vuosina 2002-2016 3 prosentista 5 prosenttiin. Opioiden yliannostuskuolemat lisääntyivät 23% vuosina 1999-2017. Marihuoanan vapautumisen jälkeen pikkulasten myrkytykset lisääntyivät 27% vuosivauhtia ollen peräti 742 tapausta 2017.
Liikennekuolemat, joissa kuljettajien huumetesti oli positiivinen marihuanan osalta, nousivat sen laillistamisen jälkeen Coloradossa 109%, kun kaikki osavaltion lisääntyivät 31%. Kuolleiden määrä siis kaksinkertaistui vuodesta 2013 vuoteen 2018 55:stä 115 kuolleeseen. Marihuanatapausten osuus kaikista auto-onnettomuuksissa kuolleisto oli ennen laillistamista 15% ja seurannassa 23%. Coloradossa kuoli liikenneonnettomuuksissa kaikkiaan 632 ihmistä, Suomessa 234.

Jokaista verotuloihin kertynyttä dollaria kohden Colorado käytti noin 4,50 dollaria laillistamisen haitallisten vaikutusten hoitoon. Suurimmat kustannukset aiheutuivat terveydenhuoltojärjestelmän lisääntyneistä kuluista ja lukion keskeyttämiseen liittyneistä kustannuksista. Suurin piirtein Suomen kokoisen osavaltion kokemukset kannabiksen vapauttamisesta kertovat todellisesta terveysuhkasta. Suomalaisten ei pidä lähteä samalle tielle. Kansan ja varsinkin asioista päättävien kansanedustajien on syytä kuunnella asiantuntijoita. Pienen kannabista hamuilevan joukon ääntä ei pidä siis kuunnella liikaa. Politiikkaa ei saa määrittää ihmisten mielihalut, vaan todelliset tarpeet, terveyden suojelu ja elämän turvallisuus.

Porvoon Raittiusseuran puheenjohtaja Jere Riikonen

(lisätietoa Raitis.fi -sivuilta)

Suomen meripolitiikkaan koordinointia

Suomella on ainoana maana kokonaisintressi koko Itämereen. Meillä on Suomenlahti, Pohjanlahti, Saaristomeri ja käytämme kauppamerenkulussa Itämerta koko pituudeltaan. Ulkomaankaupastamme puolet toteutuu suoraan Itämeren valtioiden kanssa. Olemme arktisen meriteollisuuden suurvalta ja telakkateollisuus on mittavaa. Yli 50% maailman jäänmurtajista on suomalaisvalmisteisia eli kyseessä strateginen osaamisalue, jolle löytyy kasvavat markkinat. Suomi on Itämeren suojelukomission (Helcom) isäntämaa ja meren tutkimus sekä suojelu ovat olleet meille aina tärkeitä.

Itämeri-politiikan keskeinen työkalu on Itämeri-strategia. Se hyväksyttiin 2009 Europarlamentissa ensimmäisenä niin sanottuna makroaluestrategiana. Suomi oli synnyttämässä sitä. Sen tarkoituksena oli tiivistää alueen yhteistyötä ja koordinaatiota. Perusajatus on kiteytetty kolmeen teemaan. Niiden toteuttamiseksi luotiin erilaisia toimenpideohjelmia, joiden laatimisessa ovat olleet mukana valtiot, yhteisöt ja asukkaat.

Itämeri-strategian perusteemat ovat:

  1. Meren pelastaminen (HELCOM:in tavoite, meren hyvä tila vuonna 2021)
  2. Alueiden yhdistäminen (Liikenne- ja energiaverkoston kehittäminen)
  3. Hyvinvoinnin kasvattaminen (kaupan esteiden purkua ja joustoa)

Toinen Suomen meriasioita ohjaava paperi on ”Suomen meripolitiikan linjaukset 2019”

Valtioneuvoston linjauksen tavoite on nostaa suomalaista meriosaamista ja tutkimusta edelleen mailman huipulle, mutta sen strategian heikkous on siinä, että tätä politiikan sektoria ei ”omista” kukaan. Strategian voima on tunnetusti sen jalkauttamisessa eli toimeenpanossa. Tässä kohtaa tarvittaisiin joku vastuuministeriö ja mielummin vielä vastuuministeri esimerkiksi Eurooppa- ja meriministeri hoitamaan tätä politiikan lohkoa. Asian tarpeellisuuden ymmärtää parhaiten, kun katsoo vientitaloutemme lukuja, euromääräisesti suurimmat yksittäiset vientiartikkelimme maailmalle ovat risteilijät. Meriteknologian arvoketjut ja työllistävät vaikutukset ovat mittavia ja siksi meripolitiikkamme tarvitsisi johdonmukaisen ja kokonaisvaltaisen puolestapuhujansa eli meriministerin.

Suomi Itämeri-politiikan johtavaksi maaksi EU:ssa. Itämeren strategia ei elä, kehity ja toimi ilman aktiivista otetta. EU:n jäsenvaltioissa on lisääntynyttä välinpitämättömyyttä alueellisiin strategioihin ja nyt tarvitaan korjausliikettä. Itämeri-politiikkaa on nostettava EU:n Välimeri-politiikan tasolle eli kaikki politiikan lohkot on nostettava johdonmukaisesti tukemaan yhteistä aluetavoitetta. Suomi ottaa hoitaakseen EU:n puheenjohtajuuden tulevana kesänä 2019. Tällöin Suomella olisi tilaisuus ottaa Itämeriasiat laajemmin eurooppalaiseen keskusteluun. Itämeri asiat ovat yhdistävä tekijä Venäjän ja EU:n kesken ja siksi Itämeripolitiikka on myös keskeinen sektori politiikan vuoropuhelun rakentamisessa.

Jere Riikonen