Kannanotto

RSS

Pienen valtion suurien tekojen salaisuus (Uusimaa kolumni 6.12.2021 Jere Riikonen)

Presidentti Sauli Niinistö on maailman johtajia tavatessaan puhunut aktiivisesti Helsingin hengestä. Hän on tällä halunnut muistuttaa vuonna 1975 Helsingissä pidetystä historiallisesta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista. ETYK- kokouksen anti oli se, että idän ja lännen välinen vuoropuhelu alkoi syventyvä ja erimielisyyksiin haettiin aitoja ratkaisuja.

Tänä päivänä Euroopan yllä leijuu vakava konfliktin uhka, joka voi pahimmillaan eskaloitua laajemmaksi sodaksi. Suomen presidentti on jälleen ottanut käsiinsä tilaisuuden olla tasapainottamassa valtiojohtajien jyrkkiä näkemyseroja järjestelemällä keskusteluyhteyksiä. Tämä on tärkeää, koska ei ole olemassa valtioiden välistä ystävyyttä, on vain ihmisten välistä ystävyyttä.

Vuoropuhelun onnistuminen riippuu halusta ymmärtää vastapuolta. Kautta aikojen valtakuntia ja valtioita on kiinnostanut enemmänkin oma suuruus, kuin myötämielisyys pienempiä kansoja kohtaan. Suuruuden houkutukseen voi langeta kaikki, joilla on kyllin voimaa toteuttaa suuruuttaan, jopa pieni Suomi ei voinut jatkosodassa vastustaa ajatusta Suur-Suomesta. Suuruudesta luovutaan vasta sitten kun se alkaa maksamaan liikaa.

Suomen puolustaminen lähtee ajatuksesta, että me jo etukäteen teemme tiettäväksi meitä uhkaavalle viholliselle, että hinta tänne tulemiselle on erittäin kallis. Armeijamme on kyvykäs ja maanpuolustustahtoa löytyy. Tiukassa paikassa tasavallan presidentin takana on pieni, mutta yhtenäinen kansa. Sanonta kuuluu, että yksi risu napsahtaa helposti poikki, mutta nippu risuja on mahdoton katkaista.

Talvisota osoitti mikä voima on yhteishengessä. Silloin kaikki ponnistelivat ja auttoivat toisiaan, ketään ei jätetty yksin, vaikka oma henki oli vaarassa. Silloin taistelu oli ulkoista vihollista vastaan, mutta tänä päivänä yhteiskuntamme hyvinvoinnin vihollinen tulee usein sisältäpäin ja sen nimi on yksinäisyys, mutta sekin voitetaan samalla tavalla eli yhdessä.

Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää.

Jere Riikonen

Politiikka on näyttämötaidetta (kolumni 1.11.2021 Uusimaa)

Politiikalla ja teatterilla on suhde jo antiikin Kreikan ajoilta. Kaupunkivaltioiden kansalaiset kokoontuivat amfiteattereihin katsomaan draamaa, tragediaa, komediaa ja heti sen jälkeen pidettiin demokraattiset kansankokoukset. Näytelmät käsittelivät usein tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja ja ne saivat katsojat eläytymään ihmiskohtaloihin ja pohtimaan oikeudenmukaisuutta erilaisten mutkikkaiden tilanteiden kautta. Näytöksien jälkeen kansalaiset olivat valmiimpia päättämään yhteiskunnallisista asioista ja selvää oli sekin, että teatterin käsikirjoittajalla oli valtaa ohjata ajattelua haluamaansa suuntaan.

Näistä ajoista on menty eteenpäin. Nyt kansalaiset seuraavat politiikan näyttämöä mukavasti kotiteattereissaan. Uutislähetykset kertovat kuinka puolueet vuorollaan esittelevät vaaliohjelmissa käsikirjoituksiaan unelmien yhteiskunnasta. Niissä luvataan parempaa ja nopeammin, jopa vähemmällä tekemisen vaivalla. Vaalimenestys ei tule pelkillä asiakysymyksillä, siihen tarvitaan tunnelmaa ja rooleissaan uskottavia asian esittäjiä. Hyvässä tarinassa on sankarinsa sekä lurjuksensa. Politiikassa hyvis on oman puolueen poliitikko ja eri tavalla ajatteleva tai muukalainen on pahis ja usein kertomuksessa on kyse me vastaan nuo muut.

Pisimmälle poliittisen teatterin veivät natsit ja sitä valhenäytelmää jopa rakastettiin. Joskus mietityttää olisiko maailmanhistoria erilainen, jos Adolf Hitler olisikin hyväksytty maalaustaiteiden opintoihin ja jos Joseph Goebbelsiä olisi edes hiukan enemmän autettu kirjailijauralle. Tästä voisi päätellä, että taiteiden opetuksesta ei tule tinkiä, se on myös terapiaa ja voi jopa estää monen itsekeskeisen suuruudenhullun pääsyn politiikkaan.

Politiikka on näyttämötaidetta, parhaiten sen ilmaisi Yhdysvaltain presidentti ja ex-näyttelijä Ronald Reagan sanoessaan ”On pakko olla hyvä näyttelijä, jotta voi olla hyvä presidentti”. Reagan ei aina hallinnut asioita, mutta silti hän on yhä suosituin USA:n presidenteistä.

Jere Riikonen

Hyviä uutisia mereltä (kolumni Uusimaa 29.9.2021)

Jos kotiplaneettaamme tarkastelee avaruudesta, niin voi syystäkin kysyä, miksi ihmeessä kutsumme tätä maapalloksi, kun se näyttää enemmänkin meripallolta? Sininen pallo on päällisin puolin vesiplaneetta, sitä ei tule ajatelleeksi maan kamaraa tallatessa.

Maailman merissä riittää jatkuvasti uutta ihmeteltävää ja jo itse tutkimuskin on haastavaa meren suuruuden ja vaikeiden olosuhteiden vuoksi. On sanottu, että lähiavaruuskin tunnetaan paremmin kuin maailman meret. Merten vaikutukset elämään ovat hämmästyttäviä ja mittakaavat suuria. Meret tuottavat hengitettävästä hapesta joka toisen henkäyksen. Pelkästään Suomella on merenrantaa 46 200 km, joka ylittää maapallon ympärysmitan reilusti.

Maailman merien vesi on jatkuvassa kiertokulussa ja on arvioitu, että vesipisaran matka maailman ympäri kestää tuhat vuotta. Tätä merivesien kiertokulkua ylläpitää kylmien ja lämpimien merialueiden välinen veden liike ja sen seurauksena saamme Suomessakin nauttia Golf-virran lämpövaikutuksista ilmastoomme.

Meitä suomalaisia kiinnostaa oma pieni Itämeri, joka on vähäsuolainen ja keskisyvyydeltään vain 54 m, mutta Landsortin syvänteessä jopa 459 m syvyinen. Itämeren vesi vaihtuu kauttaaltaan noin 20 vuodessa. Itämeren valuma-alue on neljä kertaa merialuetta suurempi ja kattaa 84 miljoonan ihmisen elinalueen. Yhdeksän rantavaltiota ja Valko-Venäjä ylikuormittavat merta ravinteilla ja haitallisilla aineilla maatalouden, jäte- ja hulevesien sekä ilmanpäästöjen kautta.

Olemme tottuneet mediasta kuulemaan enimmäkseen Itämeren pahoinvoinnista, mutta hyviä uutisia ovat ainakin Itämeren vähentyneet ympäristömyrkyt, raskasmetallit, öljyt, roskat, jätevesien ravinnekuormitukset ja laivojen päästöt. Olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota myös ympäristöpolitiikan onnistumisiin, jotta suojelutoimenpiteitä meren ja vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi jatkettaisiin yhä aktiivisemmin.

Kirjoittaja on porvoolainen merianalyytikko Suomen ympäristökeskuksessa ja kaupunginvaltuutettu

Yksi lippu on meille suomalaisille ylitse muiden (28.6.2021 Uusimaa kolumni)

Juhannuksena oli jälleen Suomen lipun juhlapäivä ja lippu saa silloin poikkeuksellisesti liehua läpi koko yön. Aivan kuin lipullakin olisi kerran vuodessa oikeus unohtaa kaikki virallisuus ja antautua juhlatuulelle samoin kuin juhannusta yöt läpeensä juhliva kansa. Suomen lipun päivää on vietetty vuodesta 1934, vaikka kirjailija Maila Talvion juhannuspäivän liputusehdotus tehtiinkin jo vuonna 1926.

Suomen lippuun sisältyy paljon arvokkuutta. Jo lapsuudesta muistuu mieleen monet kesäleirit, joissa oli aamuin ja illoin lipun nostot ja laskut. Ne eivät olleet rutiineja, vaan seremoniallisia hetkiä. Niissä varottiin visusti, että siniristilippu ei hipaisisikaan maata ja lipun nosto ei ollut mikään tempaisu tankoon, kunnes nupissa kolahtaa, vaan rauhallista nostamista seurattiin hiljaa katse koko ajan lipussa.

Oma lippu on meille suomalaisille tärkein kansallinen symboli. Suhtautuminen siniristilippuun rinnastuu siihen, miten suhtaudumme isänmaahan. Lipun äärellä me koemme yhteenkuuluvaisuutta ja lipulla ilmaisemme kansallistunnetta, iloa ja surua. Kun Suomi voittaa jääkiekossa tai ensikerran osallistuu EM-jalkapallokisoihin, silloin kaivamme liput, pukeudumme sinivalkoisiin ja parhaassa tapauksessa tapaamme torilla lukemattomien sinivalkoisten lippujen liehuessa. Kun valtiomies kuolee, niin lippu lepää arkulla tai kun joku meistä kuolee, niin Suomen lippu kunnioittaa puolitangossa menehtynyttä kansalaistaan.

Nyt keskustellaan pitäisikö siniristilipun sijaan kuntien ja valtioiden julkisiin lipputankoihin nostaa Eurooppa päivänä EU-lippu tai Pride-viikolla sateenkaarilippu. Tällaista keskustelua voitaisiin jatkaa, että pitäisikö ruotsalaisuuden päivänä salkoon kohottaa suomenruotsalaisten keltasinivalkoinen lippu tai Yhdistyneiden kansakuntien päivänä YK-lippu tai juhlittaisiinko saamelaisten lippua jne.

Mielestäni nuo muut liput pitäisi jättää julkisista lipputangoista, koska ainoa lippu, jonka alle me kaikki hyvinkin erilaisia näkemyksiä edustavat suomalaiset voimme tasa-arvoisesti kokoontua, on Suomen siniristilippu. Se lippu yhdistää, eikä erota ja nimenomaan yhtenäisyys on pienen kansan suurin voimavara.

Jere Riikonen

Painopistettä ilmastonmuutoksen torjunnasta vesistöistä huolehtimiseen

Porvoo on kaupunkistrategiassaan ottanut yhdeksi neljästä päätavoitteesta olla ilmastotyön edelläkävijä. Valtuustokausi on nyt lopuillaan ja kuntalain mukaan uuden valtuuston on hyväksyttävä uusi kaupunkistrategia tavoitteineen. Nyt olisi tarkasteltava onko ilmastotyömme ollut vaikuttavaa ja onko hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä konkreettisia hyötyjä kaupunkilaisten elämään vai olisiko jokin muu ympäristön tilaa parantava tavoite parempi strateginen ykkösvaihtoehto.

Valitettavasti ilmastotyön tuloksia on todella hankala mitata. On mahdollista, että ilmastoystävällisistä toimenpiteistä huolimatta, olemme jopa lisänneet Porvoon hiilidioksidin kokonaispäästöjä entisestään.

Miksi meidän pitää Porvoossa esiintyä globaalin ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijänä, jos toimenpiteet eivät vaikuta?

Edelläkäymisessä on kyse ennen kaikkea moraalivalinnasta. On syytä olla huolissaan kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävistä vaikutuksista, koska ne aiheuttavat sään ääri-ilmiöitä. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on sivistyneen maailman opinkappale, joka on pakko mahduttaa myös joka kaupungin strategiaan. Sen tarkoituksena on osoittaa lähinnä moraalinen esimerkki ja velvoite päästöjen vähentämiseksi niille maille, jotka eivät piittaa ilmastopäästöistä.

Tosiasiassa mekin Porvoossa teemme ilmastomuutoksen vastaista politiikkaa lähinnä vain niiltä osin, kuin se meille sopii. On järkevää säästää kaikella tavalla energiaa, koska se on taloudellista ja luonnonvaroja säästävää. On järkevää olla polttamatta kivihiiltä, raskaita polttoöljyjä ja dieseliä, koska terveydelle haitallisten pienhiukkasten, raskasmetallien sekä typpi- ja rikki -yhdisteiden määrät vähenevät ilmassa. Lämmöntuotannossa fossiilisten polttoaineiden sijaan on järkevää käyttää uusiutuvia kotimaisia luonnonvaroja, kuten puu, koska ne tuovat kotimaahan työllisyyttä ja hyvinvointia. On fiksua ottaa talteen hukkalämpöä ja ilmaista aurinkoenergiaa tai maalämpöä ja siinä samalla huomaamatta vähennämme hiilidioksidipäästöjä ilmaan. Kaikki nämä toimenpiteet olisi ollut syytä toteuttaa, vaikka emme olisi kuulleetkaan ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutoksen torjunta on vastuullista, mutta se ei ole vaikuttavaa. Voimavaroja kannattaisi kaupunkistrategiassa nimenomaan panostaa sinne, missä saadaan aikaiseksi vaikuttavia positiivisia muutoksia ympäristön tilaan. Yksi tällainen näkökulma on vesistöjen tilan parantaminen. Porvoolla kolme jokea, paljon järviä, puroja ja merta laajat alueet, rantaviivaa on yhteensä noin 1000km. Vesistöt kaipaavat kunnostusta, jätevesien puhdistamista, joet kalateitä, purot ennallistamisia, kaupungin hulevedet viivytysaltaita, tulvapellot toimenpiteitä ja Itämeri ravinnekuormituksien ja roskaantumisen vähentämistä. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tarvitse laittaa vastakkain asetteluun vesialueiden tilan parantamisen kanssa, mutta vaikeutena on se, että julkinen keskustelu ja media painottavat yksinomaan ilmastonmuutosta ja se näkyy politiikan painopisteiden valinnassa. Vesistöt ovat meitä lähellä ja niiden ongelmista pitäisi olla vähintään yhtä huolissaan kuin ilmastopäästöistä. Vesistöjen hyvään tilaan pyrkiminen on suora yhteneväinen jatkumo EU:n ja Suomen kansallisten vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Seuraavassa kaupunkistrategiassa vesistöjen kunnostamiselle pitäisi saada huomattavasti suurempi painoarvo!

Jere Riikonen, merianalyytikko ja Porvoon kaupunginvaltuutettu

Porvoo tarvitsee uuden saariston kehittämisen ohjelman

Porvoo on saaristolain mukaan määritelty saaristo-osakunnaksi ja oikeutettu erityiseen valtionosuusrahaan eli saaristolisään. Tämän lisän määräytymisen perusteena on ollut saaristossa vakituisesti elävien ihmisten lukumäärä, joka Porvoossa on noin 1900 asukasta. Parhaimmillaan saaristolisä on tuonut kaupungin kassaan 1,56 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä raha on tarkoitettu saariston palveluiden ja infran kehittämisen tukemiseen. Kaupunki on saanut päättää miten saaristolisän käyttää ja osa rahoista (noin 50 000 – 100 000 euroa) on aiempina vuosina jälleen jaettu erityisinä kaupungin avustuksina hakemuksien perusteella erilaisiin hankkeisiin saaristossa. Porvoo on ollut yksi Suomen eniten saaristolisää saaneista kunnista Savonlinnan ja Naantalin jälkeen.

Porvoon saaristoalue on verrattain laaja ja siihen on laskettu mm. Emäsalo, Pellinki, Pirttisaari, Kråkö, Vessöö ja lisäksi Tirmon ja Voolahden veden saartamia alueita. Nyt vuodelta 1982 peräisin olevaa saaristolakia päivitetään mm. siksi, koska lakiin on jäänyt viitteitä vuoden 1919 perustuslaista, joka päivitettiin jo vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa. Samassa saaristolain päivityksen yhteydessä tullaan tarkastelemaan uudelleen saaristoalueiden rajauksien kriteeristö ja niitä pyritään tiukentamaan. Pienemmällä saaristoalueen rajauksella tulisi olemaan suoraan vähentäviä vaikutuksia valtionosuuteemme. Samassa yhteydessä saaristokunnille ja saaristo-osakunnille halutaan luoda selkeä velvoite kehittää saariston elinvoimaa ja elämää erityisten saaristo-ohjelmien kautta.

Porvoolla on ollut Loviisan ja Sipoon kanssa yhteinen Itä-Uudenmaan saaristo-ohjelma, joka julkaistiin kehitysyhtiö Posintran avustuksella vuonna 2012. Kyseistä ohjelmaa ei olla päivitetty ja se on vuosia sitten vanhentunut ja nyt tämä ohjelma pitäisi uudistaa. Näkökulmana pitäisi olla liikenne, tietoliikenne, koulut, sivistyspalvelut, kaavoitus, talousvesiverkosto, yrittäminen, saaristokauppojen tulevaisuus, matkailu, kalastus, veneily, satamat, luonto ja vakituisten sekä kesäasukkaiden erilaisten tarpeiden huomioiminen. Saaristolaisuudessa on vetovoimaa ja esimerkiksi uudet etätyömahdollisuudet, mökkielämän kehittyminen ja luonnon läheisyys houkuttelevat uusia asukkaita ja siksi tarvitsisimme saaristopolitiikkaa sekä uuden päivitetyn Saaristo-ohjelman. Tämän ohjelman laatimiseen pitää ottaa mukaan saariston asukkaat, elinkeinoelämä ja poliittiset päättäjät, jotta ohjelmaan ja sen toteuttamiseen saataisiin riittävä sitoutuminen.

Jere Riikonen
Saaristoasian neuvottelukunnan jäsen ja Porvoon kaupunginvaltuutettu

Valtuutetun kirjallinen kysymys kaupunginjohtajalle; Huhtisen koulupihan investointien viipyminen

Valtuutettu Jere Riikosen kirjallinen kysymys Porvoon Kaupunginjohtajalle Valtuuston kokouksessa 16.12.2020

Huhtisen koulun pihan korjauksien laiminlyönnit

Huhtisen koulun pihan perusparannusta ja korjaamista on suunnitellut kolme eri suunnittelutoimistoa toimitilajohdon toimesta vuodesta 2007 aina vuoteen 2019. Suunnitteluun on joka kerta osallistunut koulun oppilaat, vanhempainyhdistys ja henkilökunta sekä koulun tilapalveluhenkilökunta.

Vuosien kuluessa valtuusto on myöntänyt useamman kerran määrärahan piha-alueiden kunnostukseen, mutta käytännön toteutusta ei olla suoritettu. Tilanne on johtanut siihen, että koulun oppilaat, vanhempainyhdistys ja henkilökunta ovat menettäneet luottamuksensa ja pettyneet kaupungin tapaan toimia. Lisäksi kaupungin passiivisuus on aiheuttanut sen, että vanhempainyhdistyksen ja henkilökunnan hakemat ulkopuoliset lahjoitukset koulun kentän tekonurmen saamiseksi on viivyttelyn vuoksi menetetty. Koulu on ”liikkuvakoulu” ja tästäkin syystä pölyämättömän monipuolisen liikuntakentän puute on erittäin harmillista.

Piha ei ole vastannut vuosiin tarkoituksenmukaisuudeltaan sellaista koulupihaa, joka olisi virikkeellinen lasten sekä nuorten tarpeille. Tämä tilanne näyttäytyy erityisen kiusalliselta varsinkin koska kaupunki haluaa profiloitua lapsiystävällisenä kuntana. Porvoo on rakentanut ja remontoinut koulujaan lähivuosina ja panostanut runsaasti koulujen pihoihin. Useimpiin suuriin ja keskikokoisiin koulupihoihin on tehty mittavia panostuksia, mutta ei Huhtisen kouluun. Kyseinen koulu on alakoulu ja siinäkin mielessä leikkivälineet ovat tärkeitä. Huhtisen koulun pihalta on vuosien saatossa poistettu kaikki rikkoutuneet välineet, mutta uusia ei ole tullut tilalle. Lisäksi koulupihan leikki- ja harrastevälineiden turvallisuudesta on vastannut kaupungin tilaama yritys, joka ei ole viestinyt koululle eikä kaupunkiorganisaatioon, että esimerkiksi koripallotelineet oli poistettu yrityksen toimesta.

Huhtisen koulun pihan haasteet ovat erityisesti bussiliikenteen turvallisuus, pelikentän tarve, leikki- ja pelipihan luominen, niin sanotun Majgård kukkulan hyötykäyttö, kumpareisen pihan tasoittaminen sekä vanhan puolen maa-ainesten vaihto. Päiväkodin ja koulun yhteinen kulkutie ja parkkipaikka on viimein asfaltoitu vuonna 2018, koska tästä tuli pakottava viranomaishuomautus.

Useat valtuutetut ja luottamushenkilöt ovat vuosien aikana pyytänyt kaupungin organisaatiolta toimenpiteitä tässä asiassa. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden vuoksi kaupungin tulisi toteuttaa Huhtisen koulupihan hanke mahdollisemman pian.

Kysymys:

1. Miksi kaupunki ei ole toteuttanut pihaparannuksia, vaikka töille on ollut jo aiempina vuosina valtuuston myöntämiä budjettivarauksia?

2. Onko hankkeesta lähetetty päivitetyt tarjouspyynnöt ja milloin toimenpiteet aiotaan toteuttaa ja viestitäänkö hankeen etenemisestä?

3. Kuullaanko hankkeessa vielä oppilaiden, henkilökunnan, vanhempainyhdistyksen ja alueen asukkaiden tarpeita ja mielipiteitä ennen toteutusta?

Kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula vastasi esitettyihin kysymyksiin 16.12.2020 valtuustokokouksen lopussa erillispuheenvuorossaan. Tallenne löytyy valtuuston youtube-taltioinnista.

Maksuton pysäköinti Porvoon keskusta-alueelle (valtuustoaloite)

Porvoon kaupunki kannustaa rohkeisiin kokeiluihin. Ehdotamme, että maksutonta pysäköintiä kokeillaan vuoden ajan jollain seuraavista tavoista. Kannustamme tutkimaan erilaisia toteutusvaihtoehtoja, jotka voivat poiketa myös esitetyistä. Aloitteemme tavoitteena on erityisesti lyhytaikaiseen maksuttoman asioinnin mahdollistaminen torin ja Lundinkadun alueella sekä siihen kannustaminen.

a.) Perjantaista – lauantaihin ensimmäiset kaksi tuntia ilmaiseksi koko keskusta-alueella
b.) Joka päivä ensimmäiset kaksi tuntia ilmaiseksi rajatulla alueella torin ympärillä, Lundinkadulla Nimbuksen kohdalla, Piispankadulla torin ja Mannerheiminkadun välillä ja Rauhankadulla torin ja Mannerheiminkadun välillä.

Aloitteen tarkoituksena on rohkaista ihmisiä liikkeelle ja saada kaupankäynti piristymään keskusta-alueella. Korona-aika on entisestään vähentänyt Porvoon keskustassa asiointia. Aloitteemme lisää keskustan elinvoimaa ja tukee yrittäjyyttä.

Valtuutetut: Nina Uski, KOK Jere Riikonen, KD Outi Lankia, KESK Patrik Björkman, RKP Jarmo Grönman, KOK Nea Hjelt, KOK Janne Ranta, KOK Tuomas Kanervala, KESK Anne Korhonen, KESK Juha Kittilä, KOK Markku Välimäki, KOK

Holtittoman rahankäytön on loputtava (yhteinen mielipidekirjoitus valtuuston ABC-kaava-asiasta)

ABC-liityntäpysäköinnin asemakaavan valmistelu ei ollut Porvoon kaupungin hyväksytyn strategian mukaista, jonka mukaan päätöksenteon tulee olla vaihtoehtoja tarjoavaa ja tietoon perustuvaa. Valmistelussa ei tutkittu nykyisten liityntäpysäköintipaikkojen käyttöastetta. Valmistelussa ei edes mainittu Katajamäen laajennussuunnitelmia, jonka jälkeen autopaikkoja olisi 250 kpl ja katettuja pyöräpaikkoja 100 kpl. Valmistelussa ei arvioitu itäradan vaikutuksia eikä pysäköintikapasiteetin tarvetta Kuninkaanporttiin tai että pieniä pysäköintialueita olisi linja-autojen reitin varrella useita.

Nykyiset liityntäpysäköinnit Treksilässä ja Katajamäessä ovat maksaneet yhteensä 150 000 euroa. Kaavassa esitetty liityntäparkin toteutus on noin 10 000 000 euroa. Yksittäinen pysäköintipaikka on siis 25 kertaa kalliimpi kuin nykyisillä liityntäpysäköintipaikoilla. Tästä syystä on käsittämätöntä, kuinka tuon betonihallin väitetään olevan Porvoon kaupungille halvin ratkaisu. Edes Katajamäen tontin teoreettiset myyntitulot kerrostalotontiksi eivät investointia kattaisi. Katajamäessä pysäköinnin jatkaminen ei myöskään aiheuttaisi linja-autopysäkkien siirtämistä ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Katajamäen laajennuksen arvioitu hinta olisi 500 000 euroa ja sen sijainti ennen Helsingintien risteystä on ihanteellinen eri reittejä ajavien vuorojen kannalta.

Kaupungin talouden alijäämä vaan paisuu seuraavina vuosina ja sen takia on perusteltua etsiä sellaisia vaihtoehtoisia liityntäparkkiratkaisuja linja-autoliikenteen käyttäjille, jotka voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti ja edullisemmin kuin kaavassa esitetään. Liityntäpysäköinnin rakentamista ei ole vielä päätetty.

Tom Blomqvist, Tuomas Kanervala, Ritva Kilpirinne, Juha Kittilä, Anne Korhonen, Outi Lankia, Jere Riikonen ja Nina Uski

Sannaisten sivistyskeskus on joidenkin pilvilinna (28.1.2020 UM lehtikirjoitus)

Koulu on kylän sydän. Sannainen ei ole edes kylä ja miksi siis sinne pitäisi rakentaa suuri itäinen sivistyskeskus? On outoa, että liki puolet Porvoon kaupunginvaltuutetuista eivät sitoudu voimassa olevaan kylärakenneohjelmaan, joka on päätöksentekoa ohjaava ainoa aluepoliittinen ohjelma. Lähikoulun lopettaminen Ilolan palvelukylästä olisi alueen vetovoimalle täystyrmäys. Lisäksi Sannaisten sivistyskeskus olisi sen verran sivussa Ilolan alueesta, että oppilaat todennäköisesti käyttäisivät vapautta valita koulukseen vain hiukan pidemmällä olevat keskustan koulut ja siinä sivussa kaikki keskustaan sijoittuvat lasten harrastusmahdollisuudet. Ilolan koulu ja Sannäs skola sijaitsevat nyt juuri oikeilla paikoilla oppilaiden asuinpaikkoihin nähden.

On yksisilmäistä politiikkaa olla tarkastelematta investointien ajankohtaisuutta ja kaupungin talouden realistista kantokykyä. Porvoon talouden pohja on parina viime vuotena perustunut ainoastaan sattumanvaraisten yhteisöverojen suureen kertymään, muuten taloutemme olisi sukeltanut jopa 10 miljoonaa euroa miinukselle. Tällainen jatkuvien suurten investointien politiikka on pilvilinnojen rakentamista ja sitä seuraa paha rysähdys ja palveluiden alasajoa, lomautuksia sekä mittavat veronkorotukset. Siksi nyt on aika pitää taukoa suuremmissa investoinneissa ja lyhentää velkoja. Sannaisten sivistyskeskuksen rakentamisen esittäjiä on muistutettava, että äänestäjät arvostavat myös hyvää taloudenhoitoa ja toimivia palveluita, eikä vain uusia rakennuksia.

Nykyiset koulut Ilolassa ja Sannaisissa koostuvat useista rakennuksista ja osa niistä on toimivassa kunnossa ja osaa niistä pitää korjata tai korvata kohtuuhintaisilla siirtokelpoisilla moduulirakenteilla. Kun puhutaan sivistyskeskuksen rakentamisesta, niin silloin puhutaan moninkertaisista kustannuksista verrattuna kahden lähikoulun säilyttämisen malliin, josta kirjoitimme (Uusimaa 22.1). Toimitilajohto ei ole arvioinut kahden erillisen koulun rakentamiskustannuksissa esittämäämme kevyempää investointivaihtoehtoa, vaan heidän laskentaperusteina on ollut vanhojen toimivien rakennuksien täyspurku ja täysin uusien kivijalkaan rakennettavien kalliiden koulurakennusten mallit. Tästä syystä myös yksi uusi sivistyskeskus on saatu kuulostamaan jopa taloudellisesti houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin kahden koulun malli. Toimitilajohdon esitykset tyypillisesti laskevat korjausrakentamisen kustannukset mahdollisemman yläkanttiin, jotta siihen ei ryhdyttäisi, koska se työllistää virkamiehiä. Vastavuoroisesti uudisrakentamisen kustannukset ovat lähes aina laskettu alakanttiin ja säännönmukaisesti rakennusprojektin kuluessa kaupunginhallitus saa pyynnön huomattavasta lisärahoituksen tarpeesta.

Jere Riikonen, kaupunginvaltuutettu (Kd)