Kannanotto

RSS

Porvoon tilinpäätös 2023 (kok-kd valtuustoryhmäpuhe 12.6.2024)

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisa puheenjohtaja

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä on keskustellut vuoden 2023 tilinpäätöksestä ja haluaa nostaa muutamia talousasioita tarkasteluun.

Vuosi 2023 oli muutosten vuosi. Suurimmat muutokset tulivat, kun Sosiaali- ja terveyspuoli henkilöineen ja rahoineen siirtyivät alueelle ja tästä syystä kaupunki joutui toteuttamaan jäljelle jääneiden toimintojen osalta mittavan uudelleen järjestelyn eli organisaatiouudistuksen.
Yleensä organisaatiouudistuksen jalkauttaminen kestää pari vuotta ennen kuin työyhteisö on järjestäytynyt tehokkaimmilleen. Mutta nyt tilinpäätöstä lukiessa näyttää siltä, että uudistuksen läpivienti on jokseenkin onnistunut. Kiitos siitä valmisteleville virkamiehille, työntekijöille ja myös poliittisille toimijoille, jotka ovat toimineet hyvässä yhteistyössä virtaviivaistamassa kaupungin toimintaa. Vaikka sote-puoli lähti erilleen, niin kaupungin ja alueen työ yhteisillä rajapinnoilla jatkuu ja yksi onnistuminenkin on saatu, eli Hyte-kertoimet ovat nyt parhaalla tasolla, niillä on merkitystä, koska toimivat kannustimina suurempiin valtionosuuksiin.

Porvoon talous on ollut positiivinen poikkeus suomalaisten kaupunkien ja kuntien joukossa. Sen huomaa mm. kun tarkastellaan tilinpäätöksen liikennevaloväreillä kuvattuja strategisia talousmittareita.
– Vuosikate / poisto prosentit ovat vihreällä.
– Investointeja on voitu toteuttaa tulorahoituksella ilman lainoja.
– Omavaraisuus aste on kehittynyt ja saavuttanut jo lähes hyvän tason.
– Kaupungin lainakanta oli hyvä eli 1454€ per asukas, kun maan keskiarvo oli 3363€.
– Konsernin lainakanta oli myös hyvä eli 4484€, kun koko maan keskiarvo oli 7454€.
– Lisäksi toiminnan ja investoinnin rahoitusvirta on ollut hyvä jo kolmena vuotena peräkkäin.

Tulos
Kaupungin tilikauden tulos on ilahduttavasti 19,6 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Ylijäämän suuruus perustui lähinnä 15 miljoonan euron kertaerään edellisiltä vuosilta.
Lisäksi positiivisena asiana mainittakoon, että kaupungilla on kertynyttä ylijäämää vuosien varrelta reilu 146 miljoonaa euroa. Niistä suuri osa on taseessa uusittujen koulujen ja päiväkotien seinissä ja sijoituspuolellakin kaupungilla on hajautettuna arviolta 50 miljoonan euron verran tekemässä tuottoa kaupungin tarpeisiin (maanhankintarahastoa 17m€, Itärata-varaus 10m€, Vihreän siirtymän rahasto 10m€ jne).

Velka
Porvoon lainakanta oli vuoden 2023 lopussa noin 74,6 miljoonaa euroa. Korkokulut pysyivät aiempien vuosien tapaan matalla tasolla ja olivat yhteensä noin 0,3 miljoonaa euroa. Lainojen korkomenojen kasvuun oli onneksi varauduttu korkosuojauksilla. Korkotaso on ollut reippaassa nousussa ja näin jälkikäteen suojaukset näyttäytyvät vastuullisuutena, vaikka lähes nollakorkojen aikaan ne tuntuivat kalliilta ja ylimitoitetuilta. Huonoja esimerkkejä pelkästään markkinakorkojen armoille jäämisestä ei tarvitse etsiä kaukaa, Helsingin kaupunki jätti vuokra-asuntoyhtiönsä lainat suojaamatta ja tavalliset vähävaraiset vuokralaiset saivat osakseen järkyttävän suuria vuokrankorotuksia.
Kaupungin lainakanta on edelleen pienentymässä ja tämä erityisen tärkeää, koska olemme suunnittelemassa mittavia investointeja lainarahalla mm. Kokonniemen liikuntakeskukseen, joukkoliikenteen kehittämiseen jne. Näihin hankkeisiin ei voida ryhtyä, ellei kantokyky velkaan nähden ole kohdillaan.

Yhteenveto

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että kaupungin talouden hoito on kestävää, suunnitelmallista ja suhdanteita seuraavaa. Emme ole erillinen hyvinvoinnin saareke, joka on immuuni globaalin talouden virtauksista. Myös se miten valtion taloutta hoidetaan ja miten hyvinvointialueen asioita hoidetaan ja miten naapurikunnilla menee, niillä kaikilla on viimekädessä vaikutusta meihin.

Taivaalla on synkkiä pilviä talouden ja kovan turvallisuuden sekä terveysturvallisuuden puolella. Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueen talous on noin 30 miljoonaa euroa alijäämäinen, HUS on puolestaan 111 miljoonaa euroa alijäämäinen. Näissä molemmissa on aloitettu talouden sopeuttamisohjelmat, jotka tulevat olemaan niin rajuja, että uhkana on paljon kärsimystä, kun ihmiset eivät pääse hoitoon ja palveluiden piiriin. Ennen kunnat maksoivat kiltisti lisäbudjeteilla HUS:n laskut ja omat sote-ylitykset. Nyt niin ei voida enää tehdä, vaan alueen ja HUS:n on katettava alijäämänsä vuoteen 2027 mennessä. Ylijäämät, joista Porvoo nyt vielä nauttii, niitä ei olisi, jos Sote-puoli olisi vielä kaupungin järjestämisvastuulla.

On erinomaisen tärkeää, että Porvoon kaupunginvaltuusto on sitoutunut vastikään hyväksyttyyn talouden ja tuottavuuden ohjelmaan myös vuoden 2025 talousarviota ja tulevien vuosien taloussuunnitelmaa tehdessä. Valtio ei voi jättää hyvinvointialueita pulaan ja oletettavaa on, että valtionosuudet kunnille tulevat pienentymään entisestään ja normipurku eli lakisääteisten tehtävien vähentäminen eduskunnan taholta tulee olemaa niin vaikeaa ja hidasta, ettei helpotusta ole tulossa sieltäkään. Ministeriöt on tehty valmistelemaan lakeja, ei purkamaan niitä ja jo tästäkin syystä normipurku lähtökohtaisesti vaikeuksissa.

Siksi kaupungin taloudenhoidon pitää reagoida jo nyt, käyttömenojen/kulujen nousua on hillittävä, budjettia noudatettava ja investointiraameissa on pysyttävä paljon, paljon tiukemmin!

Vanha sanonta kuuluu: Ratkaisevaa ei ole niinkään ne pienet tulot, vaan ne suuret menot.

Kokoomuksen ja kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kiittää kaikkia asianosaisia tilivuodesta 2023 ja toivottaa hyvää kesää kaikille

Ryhmän puolesta Jere Riikonen,
kaupunginvaltuutettu

Porvoon joukkoliikenteen kehittäminen (29.5.2024 valtuustopuhe)

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisa pj.

Toimivan joukkoliikenteen rakentaminen maksaa karkeasti arviolta 6 – 8 miljoonaa euroa Porvoon kokoiseen kaupunkiin riippuen lippujärjestelmistä ja siitä, kuinka vähäpäästöisellä linja-autokalustolla haluamme kulkea tulevaisuudessa.

Lisäksi ainakin pari ensimmäistä vuotta tullee olemaan liikennöinnissä vähemmän kannattaa, kun asiakkaat yritetään sitouttaa ja totuttaa uusittujen joukkoliikennepalveluiden käyttäjiksi.

Pysäkki infran rahoittamiseen ja rakentamiseen todennäköisesti saadaan mainosmarkkinoihin tukeutuvia yksityisiä yrityksiä toteuttajaksi, kuten suuremmissa kaupungeissa ja siinä todennäköisesti säästettäisiin huomattavasti rahaa.

Kaupunginhallitus on päätynyt esittämään valtuustolle joukkoliikenteen ratkaisuksi ”Maltillinen ja kehittyvä” mukaista palveluratkaisun vaihtoehtoa. Tämä palveluratkaisu ei panosta kovinkaan paljon kylien ja reuna-alueiden tarpeisiin. Eli keskusta alueiden ulkopuolella ollaan edelleen riippuvaisia omasta autosta ja päästöt eivät ainakaan vähene.

Ymmärrän, miksi ”kunnianhimoinen” laajemman joukkoliikenneratkaisun vaihtoehto ei ole nyt relevantti.
Kaupungin huolestuttavasti heikkenevä talous asettaa asiassa reunaehtoja, ja kaavoitus on pitkään laahannut kylissä ja siellä ei ole, eikä sinne ole tulossa, niitä kasvavia joukkoja, joita joukkoliikenteellä siirretään.
Kyläkyyti ja ELY:n tukemat bussit ovat lienee edelleen saariston ja maaseudun kylien vaihtoehdot.

Joukkoliikenteeseen panostaminen on tärkeää kaupungin kasvun ja palveluiden turvaamiseksi, mutta talousnäkymät ovat erittäin huolestuttavat.

Siksi ehdotan valtuuston kaikille ryhmille keskustelun avaukseksi seuraavaa:

Kaupunki on rahastoinut edellisten vuosien ylijäämiä mm. 10 miljoonaa euroa Vihreän siirtymän rahastoon.

Ajatuksena mitä jos, käyttäisimme osittain tätä rahaa ympäristöystävällisen ja edistyksellisen joukkoliikenne ratkaisun edistämiseen Porvoossa. Liikenne aiheuttaa meidän kaikista ilmastopäästöistä viidenneksen ja päästöjen vähentäminen liikenteestä on mitä suurin vihreän siirtymän asia. Meidän pitäisi opettaa ihmiset julkisen liikenteen suurkäyttäjiksi Porvoossa. Me voisimme olla tekemässä jotain uutta ja parempaa, jopa se kunnianhimoinen palveluvaihtoehto voisi olla lähes tavoitettavissa.

Käytännössä meidän pitäisi uudelleen päättää rahaston säännöistä. Voisimme ostaa esimerkiksi muutamalla miljoonalla eurolla omaan taseeseen sähköbusseja. ja sopia palveluntuottajana toimivan yrityksen kanssa, että sopimukseen kuuluu näiden linja-autojen huollot ja käyttö. Tämä ei olisi yritystukea, mikäli jo kilpailutusvaiheessa tämä olisi tiedossa. Lopuista palveluista ja kalustoista vastaisi yrittäjä. Tämä malli vähentäisi yrittäjien riskiä ja tekisi asian houkuttelevammaksi.

Rahasto on tarkoitettu pienten ja keskisuurteen yrityksien ilmasto- ja ympäristöhankkeiden tukemiseen ja rahan jakamisella on rajoittavat säännöt, jotka ovat kaupungin valtuusto voi toki muuttaa.

Kiitos
Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuutettu

Valtuustoaloite liputuskäytännöistä Porvoossa

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisa Porvoon kaupunginvaltuusto ja -hallitus sekä hallintojohto

Porvoon kaupungintalon liputuksen säännöistä päättäminen ja muiden liputtamispaikkojen kehittäminen.

Esitys:
Esitän, että Porvoon kaupungintalon katon julkiseen lipputankoon saa nostaa vain Suomen lipun tai Porvoon kaupunkiviirin. Lisäksi vastaavasti ehdotan, että kaupunki hankkii korkeamman lipputangon tai lipputankorivin edustavalle paikalle esimerkiksi länsirannalle, jossa voidaan juhla- ja teemaliputtaa myös vaihtoehtoisesti muilla lipuilla kuin Suomen lipulla.

Perustelut:
Liputus on kansallisesti ja paikallisesti tärkeää itsenäisyyden, yhtenäisyyden, arvojen ja kansallisten merkittävien tapahtumien ilmaisemisessa. Julkiseen eli kuntien ja valtion lipputangoissa liputtamiseen liittyy erityistä yhteiskunnallista vastuuta. Liputus ei saa olla loukkaavaa, sen pitää olla kaikkia yhdistävää ja tasa-arvoista. Nykyinen käytäntö, jossa erilaiset liput liehuvat kaupungintalon katolla, ovat aiheuttaneet eri ihmisryhmissä voimakkaita vastareaktioita. Perinteisesti julkisissa lipputangoissa on liehunut ainoastaan Suomen lippu ja sitä on pidetty isänmaallisena kunnia-asiana. Samaan tankoon ei olla haluttu nostaa muita lippuja, vaikka asia olisi kuinka kannatettavaa. Tasa-arvoisen kohtelun periaatteella eri lippujen liehuttaminen kaupungintalon tangossa avaa pääsyn tankoon todella monille aivan vastakkaisia mielipiteitä edustaville ja muillekin sorron kohteena oleville valtioiden lipuille. Porvoon kaupungintalon arvostetusta lipputangosta on tullut eri mielipiteiden ilmaisupaikka ja se jo itsessään loukkaa monia kaupunkilaisia, vaikka sinänsä kannattaisikin liputettavaa asiaa. Kaupungintalon katolla on liehunut ainakin mm. EU-lippu, Ukrainan lippu ja sateenkaarilippu.

Suomen lippu on ainoa lippu, jonka alle voi kokoontua kaikki hyvinkin erilaisia näkemyksiä edustavat suomalaiset. Kaikki muut liput jakavat kansalaisten mielipiteitä. Kaikkia tärkeitä juhlia ja tapahtumia voi juhlistaa Suomen lipuilla. Yhtenäisyyden tavoittelulla on tärkeä arvo yhteiskuntarauhan kannalta, liput mielletään myös taistelun ja vallanpidon symboleita ja nyt tarvitaan yhteiskunnassa hillintää, eikä villintää.

Kaupungintalon liputus on symbolisesti erityisen tärkeä, koska talossa kokoontuu kaupunginvaltuusto, kaupungin korkein päättävä hallinnollinen elin. Liputus kaupungintalolla ilmaisee valtuuston demokraattista tahtoa, yhtenäisyyttä ja sitoutumista. Mikäli kuitenkin kaupungintalon julkisessa liputuksessa jostain painavasta syystä käytettäisiin jotain muuta lippua kuin Suomen lippua, niin siitä olisi saatava valtuustoryhmien puheenjohtajilta yksimielinen suostumus. Tällöin liputus olisi täydellisesti yhteisön hyväksymän demokraattisen päätöksenteon legitoimaa ja hyvin harkittua.

Liputuksen aiheita muilla lipuilla on nykyään paljon mm. Ukrainan tukeminen, EU, Saamelaisuus, YK, Pride, Romanien kansallispäivä, Suomen ruotsalaisuus, valtiovierailut jne.

Yleisesti ottaen juhlaliputukseen olisi hyvä saada Porvoossa erillinen edustava korkeampi lipputanko tai lipputankorivi Länsi-rannalle, Porvoon Porttiin tai uudistuvalle torille.

Porvoon kaupungintalon katolla tulee liehua vain Suomen lippu tai Porvoon kaupunginviiri. Kaupungintalon liputuskäytäntö tulee olla arvokasta ja tanko tulee omistaa kaikkein arvokkaimmalle lipulle eli ainoastaan Suomen lipulle. Esitys kaupungintalon liputuskäytännöstä voidaan kirjata hallintosääntöön tai muulla tavoin toimintaa säätelevällä ohjeella. Laki Suomen lipusta ja asetus liputtamispäivistä eivät anna sääntöjä lipputankojen käytöstä muiden lippujen ja viirien osalta, siksi asia kuuluukin tältä osin kunnan oman päätöksenteon ja sääntelyn piiriin.

Kunnioituksella kaikkia ja eri näkemyksiä kohtaan, asian selkeyttämiseksi ja yhteisöllisyyden säilyttämiseksi:
Jere Riikonen, Porvoon kaupunginvaltuutettu

aloite jätetty 21.8.2023

Rikkaat ja rahattomat onnea etsimässä (kolumni Uusimaa 2.4.2023)

Kirjoitettu kirjoittajana

Rikkaat ja rahattomat onnea etsimässä

Televisiossa pyörii lämminhenkinen ohjelmasarja, jossa rikkaat ja rahattomat vaihtavat asuntoa ja lompakoitaan. Viikon verran köyhät kiirehtivät ostoksille, poreammeisiin, teattereihin ja ravintoloihin, paikkoihin, joista ovat vain haaveilleet. Rikkaat puolestaan kärsivät piinaviikollaan vuokrakerrostalojen ujeltavista postilaatikoista, rappukäytävän kastikekäryistä ja sängystä, josta herätään selkä jumissa. Betonilähiössä heidän aamupalalta puuttuvat hedelmälajitelmat sekä Eggs Benedictit ja kahvikin on pelkkää röplötettyä suodatin Saludoa.

Katsojalle ohjelma on tosielämän tirkistelypaikka yhteiskunnan vastakkaisissa ääripäissä olevien suomalaisten arkeen. Sarjasta välittyy mielikuva varakkaiden unelmaelämästä, jonka vastakohtana esitetään köyhän elämä lähinnä ruokajakelujonoissa seisoskeluna.
Kotisohvalla reality-sarjaa seuratessa tajuaa, että köyhyydessä ei ole mitään hohtoa, mutta myös sen, ettei onni näytä löytyvän rikkauksistakaan. Onnellisuuden kaipuu se paistaa varakkaidenkin silmistä, vaikka mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen löytyisikin.

Ohjelmasarjan parhaan onnen oivalluksen tekee turkulaisen lääkäripariskunnan mies. Hän katsoo kyynelsilmissä köyhän yksinhuoltajaperheen yksiön jääkaapin ovessa roikkuvaa piirrosta, johon on kirjoitettu ”Äiti olet rakas”. Herkistyneenä mies kiteyttää näkemänsä sanomalla – Ei tarvitse olla rikas ollakseen rakas.
Varallisuuden saavuttaminen mielletään synonyymiksi onnelliselle elämälle. Ihmiset tavoittelevat usein vääriä asioita tullakseen onnelliseksi. Vanha kiinalainen sananlasku sanoo saman kärjistäen, -parempi nauru olkimajassa, kuin itku palatsissa.
Yhteiskuntammekin on läpeensä orientoitunut jatkuvan talouskasvun, kuluttamisen ja rakentamisen tavoitteluun, vaikka edes ympäröivä luonto ei sitä kestä.

Suomi valittiin neljännen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi, mutta silti yksilöiden kokemukset ja tilastot osoittavat pahoinvoinnin lisääntymistä. Nuo onnellisuusmittaukset kertovat ehkä enemmänkin siitä, että yhteiskuntarakenteemme tukevat oikeudenmukaista, terveellistä ja turvallista elämää sekä luonnon läheisyyttä, jotka ovat onnen kokemuksen perusteita.
Onni ei löydy varakkuudesta, eikä siitä, että asut Suomessa, vaan ensisijaisesti se löytyy toimivista Ihmissuhdeverkoista. Elämä on yhdessä olemista, siksi ihmissuhteisiin kannattaa panostaa ja uhrata aikaa enemmän kuin rikastumiseen.

Kirjoittaja on alue- ja kaupunginvaltuutettu Porvoosta, joka työskentelee Suomen Ympäristökeskuksessa

Epoon koulu saa jatkaa (valtuusto 14.12.22)

Kirjoitettu kirjoittajana

Tein Porvoon kaupunginvaltuustossa esityksen Epoon koulun toiminnan jatkamisesta ja esitys voitti täpärästi.

Porvoossa vuoden 2022 toimintaa on leimannut kiistely, että saako Epoon kyläkoulu jatkaa toimintaansa vähäisen
oppilasmääränsä ja rakennusten tyydyttävän kunnon vuoksi.

Sivistyslautakunta päätti lakkauttaa koulun 1.8.2023 alkaen mikäli kaupunginvaltuusto hyväksyy talousarvion lautakunnan esittämällä tavalla eli vähentää 120 000 euroa vuoden 2023 budjetista.

Etelä-Porvoon asukkaat nousivat vastustamaan asiaa ja siitä syntyi vaikuttava kansanliike, jossa keskustelua käytiin paikallismediassa ja aina valtakunnan mediaan saakka.

Koulua puoltavia lausuntoja tuli mm. Suomen kylät ry:ltä, asukasyhdistyksiltä, vanhempainyhdistykseltä ja Saaristoasian neuvottelukunnalta joka katsoi, että koulu palvelee myös saariston suomenkielisiä lapsia. Neuvottelukunta muistutti kaupunkia saaristolaista, joka ohjaa järjestämään peruspalvelut kohtuu hinnalla ja kohtuu etäisyydellä. Lisäksi lapsivaikutusarviot ohjasivat koulun säilyttämistä ja saaristolisä, joka on valtionosuusrahaa saariston peruspalveluiden tukemiseksi.

Allekirjoittanut teki valtuustossa esityksen, että 120 000 euroa palautetaan talousarvioon ja lisätään teksti, joka kertoo kaupunginvaltuuston tahtotilan Epoon koulun osalta ja ohjaa sivistyslautakuntaa päätöksessään. Tekstilisäys oli seuraavanlainen:

Lisäksi suomenkielisen palveluverkon kehittäminen ja turvaaminen saariston ja Etelä-Porvoon oppilaat huomioiden luo velvoitteen tarkastella ja toteuttaa Epoon koulun tuottamat palvelut saaristolain, yhdenvertaisuuslain ja kylärakenneohjelman vaatimusten pohjalta nykyisellä Epoon koulun oppilaaksiottoalueella.

Esitys voitti täpärästi kaupunginhallituksen pohjaesityksen äänillä 29-21.

Tämän seurauksena Epoon koulu säilyy ja kylä voi kehittyä kylärakenneohjelman mukaan ja lisäksi valtuusto päätti samassa
kokouksessa, että Epoon alueen kaavaan ja tonttien markkinointiin laitetaan vauhtia, jotta uusia asukkaita muuttaa koulun toiminta-alueelle.

Jere Riikonen

Kouluruokaan parannuksia harkiten (valtuustopuhe 14.12.22)

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja rakkaat lähimmäiset

Joulu on taas ja kattilat täynnä puuroo, ja nyt sitä saa ja nyt sitä saa…

Lastenjuhla, Joulu lähenee, mutta niin lähenee eduskuntavaalitkin. Miten se näkyy? No, Joulupukki jakaa lahjoja ja poliitikko euroja. Molemmat yrittävät olla kivoja lapsille ja jäädä mieliin hyväntekijöinä. Joulupukille antaminen on helppoa, kun lahjojen maksajana ovat viime kädessä ne vanhemmat ja euroja jakavan poliitikon kohdalla se joku antaja on veronmaksaja ja se ehtymätön kaupungin kassa.

Jos nyt ei vielä ole tullut selväksi, että mistä nyt puhun, niin yritän pitää miljoonan euron ruokapuheen.
Kaupunginhallitus äänesti talousarvioesitykseen täysin valmistelemattoman miljoonan euron lisäyksen koulu- ja päiväkotiruokaan. Lisäys on 50centtiä per päivä per pää. Kustannusten nousu on prosentuaalisesti suuri, + 25%.

Tämä esitys oli yllätys ilmeisesti myös virkamiehille ja ruokapalveluiden toimijoille, koska he eivät ole indikoineet laatuongelmia tai erityisiä valituksia kouluruoasta. Lukuunottamatta sitä järkyttävää nuppineula-ilkivaltaa Kvarnbackenin koulussa, josta saimme negatiivista uutisointia maan iltapäivälehtien lööppeissä asti.

Ainakin jotkut esitystä ajaneet poliitikot ovat julkisesti kertoneet, että ei kouluruuassa sinänsä ole mitään vikaa, mutta mielikuva hyvästä kouluruoasta pitää palauttaa tai houkuttelevuutta täytyy ainakin nostaa, ja se saa maksaa miljoona euroa. Katsotaan ja selvitetään sitten myöhemmin, että kuinka hyvää ruokaa sillä saadaan aikaan.

Tämä näyttää siltä, että olemme puhaltamassa miljoonan euron tyhjää kuplaa ja sanomme virkamiehille, että yrittäkää keksiä, että miten se täytetään, nyt on tilaa ja valinnanvapautta toteuttaa unelmia. Perusteettomasta rahan viskelystä, ei ole koskaan seurannut parasta lopputulosta. Politiikan tekemisen lähtökohta pitää olla aina aito tarve, eikä mielihalu.

Tarve osoitetaan mittaamalla ja se mittaus pitää perustua tarpeeksi kattavaan otantaan.

Koulu- ja päiväkotiruuasta on yhtä monta mielipidettä kuin on oppilasta ja lasta. Muistan omasta lapsuudesta, että toisista ruuista tykättiin ja toisista ei. Koskaan ei päästä kaikkia miellyttävään lopputulokseen, mutta koulun näkkäri on aina hyvää, se on fakta. Ruokalajikohtaista hävikkiä on syytä edelleen mitata, jotta saadaan ruokalistat sellaisiksi, että oppilaat eivät väistä joitain ruokia.

Ruoka on valmistettu Porvoossa kansallisten ravintosuositusten mukaan. Se on ravinteikasta, terveellistä, monipuolista ja jopa kustannustehokasta uudehkon keskuskeittiön ansiosta. Lisäksi ruuan hankinnassa ja valmistamisessa on huomioitu vastuullisuus ympäristöstä.

Iso plussa on sekin, että Porvoossa tarjotaan lapsille runebergin tortut, laskiaispullat ja pipareita. Näin ei todellakaan ole joka kunnassa.

Tosiasia on sekin, että kouluruuan on vaikea kilpailla mausta kotiruuan kanssa myös siksi, että mm. mausteiden ja suolan määrät maun tuottajina ovat alemmalla tasolla kuin kotiruoassa. Mutta, nälkä on edelleen maailman paras mauste.

Viime valtuustokauden puolella kaupunginvaltuutetut kävivät maistelemassa kouluissa kouluruokaa eri päivinä, saimme kaksi ruokalippua, ja mahdollisuuden mennä syömään aivan itse valitsemina päivinä. Istuimme opettajien ja oppilaiden kanssa pöydässä ja hämmästelimme kuinka hyvää kouluruokaa saimme. Opettajatkin antoivat ruuasta hyvää palautetta. Supernegatiivista palautetta tuli viime kaudella lähinnä yhdestä kasvisruoasta, mutta se poistettiin listoilta palautteen vuoksi.

Lisäksi vaikka kouluruoka olisi kuinka hyvää ja maukasta tahansa, niin osa teini-ikäisistä nuorista valitsee omavalintaiset ostoruuat ja omaehtoisen ruokailutapahtuman koulun ulkopuolella. Omat teini-ikäiset lapset tykkäävät kouluruoasta ja ihmettelevät, että miksi kaikki valittavat aina ruuasta.

Nyt yritän esittää kompromissihakuisen vastaesityksen perusteluineen:

Inflaatio ruuan osalta laukkaa kovaa vauhtia lähes 10%, mutta sekin oli jo huomioitu ennakolta kaupunginjohtajan alkuperäisessä talousarvio esityksessä.

Olemme aiemmin leikanneet ruoasta 40 000€ kestävän taloudenohjelman seurauksena, tosin sekin on jo korjattu vähitellen.

Niin silti lapsiin ja heidän ruokaan kannattaa panostaa ja kun olette noin laajalla rintamalla esittämässä noin suurta korotusta, niin teen maltillisemman esityksen kaupunginhallituksen pohjaesitystä vastaan:

Kouluruokaan tehdään 300 000€ tasokorotus 1000 000 euroa sijaan.

Perusteluna: Ruoan raaka-aineiden hintoihin ja tuotantokustannuksiin kohdistuu kasvavaa inflaatiopainetta. Ruoan laatuun sekä raaka-aineisiin panostamalla voidaan edistää koulu- ja päiväkotiruoan menekkiä. Samalla raaka-aineiden valinnoissa voidaan myös edistää kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista.

Loppukaneettina: Jos tämä korotus ei jostain syystä riitä ja valtuusto seuraavana vuonna haluaa kohdentaa lisätoimia kouluruokaa, niin se kannattaa tehdä ehdottomasti portaittain ja etukäteen valmistellen, eikä suoraan miljoonan euron lisäyksellä.

Kiitos

Jere Riikonen

Juomavesi vs. uraanikaivos (Uusimaa 29.8.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Meille suomalaisille puhdas juomavesi on lähes itsestään selvää. Suomi on maailman vesistöisimpiä maita, mutta monessa maailmankolkassa käyttökelpoisen veden puutteen vuoksi taistellaan, nähdään nälkää ja joudutaan lähtemään pakolaiseksi.

Monin paikoin ympäristön haitta-aineet, jätevedet, kaivosteollisuus, ilmastonmuutos ja tulvat ovat turmelleet vesivaroja.

Puhtaan veden tärkeyttä ei voi vähätellä, koska se on jokaisen elollisen perustarve ja ihmisoikeus. Tästä syystä juomavesi ei voi koskaan olla sellainen kaupallinen tuote, jota myydään tarkoituksena rikastua. Vesihuoltolain mukaan talousveden tuottaminen ja jätevesien käsittely on vesihuoltoalueella kuntien vastuulla. Lisäksi laki määrää, että veden hinnan tulee olla kohtuullinen ja juomakelpoista vettä pitää olla asukkaiden saatavilla.

Porvoon seudulla talousvettä saadaan useasta paikasta, mutta eniten vettä saadaan Porvoonjokilaaksossa muodostuneesta pohjavedestä. Saksalan, Kerkkoon, Linnamäen ja Suomenkylän vedenottamoiden turvallinen vedentuotanto perustuu siihen, että laajan jokilaakson vedenmuodostuksen alueella ei ole sellaista teollisuutta, joka uhkaa vesistöä ja pohjavettä.

Porvoo panostaa parhaillaan jokilaaksosta saatavaan talousveteen rakentamalla uutta vedenkäsittelylaitosta Saksalaan, laitos valmistuu vuonna 2024.

Samaan aikaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on myöntänyt Itä-Uudenmaan alueelle malminetsintään oikeuttavan valtausluvan ElementX -yhtiölle, jonka tausta-ajatuksena on lähinnä uraanikaivoksen perustaminen.

Kaivostoiminta on aina erittäin suuri ympäristöuhka vesistöille ja vaatisi riskikartoitukset ja mittavat ympäristövaikutusten arviointimenettelyt (YVA). On aivan mahdotonta nähdä, että valtausluvan saaneella yhtiöllä olisi mahdollisuuksia perustaa kaivos ainakaan Porvoonjokilaakson laajalla vesienmuodostusalueella. Kaivoshankkeen esteenä olisi terveydensuojelulaki sekä vesilaki ja ainakin vesilaitos osaltaan tulisi valituksillaan varmistamaan sen, että tällainen riski ei konkretisoituisi ja uhkaisi alueemme talousvetemme laatua ja saatavuutta.

Kolumnisti on Liikelaitos Porvoon veden johtokunnan puheenjohtaja sekä kaupungin valtuutettu ja aluevaltuutettu

Mökkeilyä (Uusimaa 25.7.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Kirjoittelen kolumnia mökin terassilla helteessä. Mökillä oleminen on osa suomalaisen sielunmaisemaa, johon kuuluu metsä, ranta sekä luonnon läheisyys. Mökkeily on pakopaikka maailman myllerryksestä ja se on oman asennon vaihtamista joka suuntaan. Maisemat, rutiinit, naapurit ja lähikauppa korvaantuvat toisiin ja sen voi kokea vapauttavana. Mökkeily on suosituin lomailun muoto ja se on vilkkaimmillaan juuri heinäkuussa.

Suomi on maailman mittakaavassa poikkeava mökkeilyn suurvalta. Arviolta jopa 2,4 miljoonaa suomalaista mökkeilee vuosittain. Suomessa vapaa-ajan asuntojen määrä on jatkuvasti kasvanut. Vuonna 2020 maassa oli 508 289 Tilastokeskuksen määritelmän mukaista kesämökkiä. Porvoossa vapaa-ajan asuntoja on noin 3700 kpl, Loviisassa 3200, Sipoossa 2200 ja Askolassa 600.

Mökkeilyn suosio on kasvanut mökkien varustelutason parantumisen ja nyt varsinkin koronapandemian sekä etätyön mahdollisuuksien kehittymisen vuoksi. Luonnonvarakeskuksen tekemän mökkibarometrin mukaan vuonna 2016 mökeillä vietettiin keskimäärin 79 vrk/v, mutta vuonna 2020 luku kohosi jo 103 vuorokauteen.

Mökeistä on tullut yhä enemmän ihmisten kakkoskoteja tai jopa ykköskoteja ympäri vuoden. Tätä asumisen trendiä kuvaillaan monipaikkaisuudeksi. Se haastaa päättäjät miettimään, että kuinka mökkiläisten lisääntyviin palvelutarpeisiin vastataan ja miten mökkiläisellä voisi olla vaikutusmahdollisuuksia mökkikuntansa asioihin.

Eduskunta kävi aiemmin keskustelua kaksoiskuntalaisuudesta, joka olisi jakanut verot asuin- ja mökkikuntien välillä ja antanut äänestysoikeudet. Ajatusta vastusivat erityisesti suuret kaupungit, jotka olisivat menettäneet verotuloja. Eduskunta tyytyi päivittämään kuntalain vuonna 2018, jossa todetaan kunnan velvollisuudeksi huomioida vapaa-ajan asukkaat päätöksenteossa. Kuntalaki siis ohjaa kuntia luomaan vaikuttamiskanavat mökkiläisten kuulemiseksi, mutta näitä mökkitoimikuntia ei ole toistaiseksi juurikaan kunnissa näkynyt.

Kolumnisti on Porvoon kaupunginvaltuutettu (Kd)

Tarvitaanko kirjastoja tulevaisuudessa? (Uusimaa 27.6.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Kysyin otsikon kysymyksen perheemme nuorisolta ja vastaukseksi sain, että tietenkin tarvitaan!

Kirjasto kuuluu suomalaisten ”ikiaikaisiin” instituutioihin kuten vaikkapa kirkko, koulu, sairaala ja puolueet. Suomi on perustettu kansakouluissa ja kirjastoissa. Jo 1860 luvulta kirjastopalvelut taattiin lailla ja nykyäänkin se on yksi kunnan lakisääteinen tehtävä.

Suomessa oli 1960 luvulla jopa 4000 kirjastoa, mutta nyt 728 kirjastoa ja 128 kirjastoautoa. Kuntien budjetissa kirjaston osuus on vuosittain noin 1 % ja valtakunnallisesti noin 50 euroa asukasta kohden. Kirjaston suurkuluttajia ovat lapsiperheet ja kirjaston rauhallisissa tiloissa opiskelevat nuoret. Vaikka kirjojen hautajaisia on uumoiltu internetin keksimisestä lähtien, niin monet haluavat lukea ja selata edelleen konkreettisia kirjoja ja lehtiä.

Kirjasto yksinkertaisemmillaan mielletään kirjojen ja tallenteiden lainaus- ja lukupaikaksi. Mutta nämä ”lainastot” ovat todellisuudessa yhteiskuntamme sivistyskeskuksia. Kirjastot toimivat yhteiskunnan muistina ja tukevat kansalaisuutta, jossa sananvapaus ja tasa-arvo toteutuvat. Kirjasto ei lähtökohtaisesti sulje ulkopuolelle yhtäkään ideologiaa, uskontoa tai kirjoitusta.

Mutta onko perinteisellä kirjastolla tulevaisuutta? Kirjojen ja lehtien painaminen vähentyy ja ihmiset ovat siirtymässä tiedon haussa ja viihteessä sähköisiin vaihtoehtoihin, kuten Wikipediaan, e-kirjoihin sekä suoratoistopalveluihin.

Kirjastoa tarvitaan, se on selvä. Sen tehtävä on houkutella tiedon äärelle ja sen vahvuus on osaava henkilöstö, joka hallitsee tiedon kaivamisen ja palvelemisen.

Tarvitsemme ei kaupallisia, rauhallisia julkisia kirjaston kaltaisia tiloja, joiden aukiolot kattavat myös viikonloput, jolloin ihmisillä on vapaa-aikaa.

Positiivista on se, että kirjastot ovat kyenneet uudistumaan kehittämällä esimerkiksi itsepalvelukirjastoja ja nettipalveluitaan nykytrendejä seuraten. Lukuintoa kesään!

kirjoittaja on porvoolainen kaupunginvaltuutettu

Porvoon tilinpäätös 2021 ja arviointikertomus

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut sekä läsnäolijat

Tilinpäätös on katsaus menneen vuoden toimintaan sekä talouslukuihin, mutta samalla se antaa myös suuntaviivoja tulevaan. Kunta ei ole kuin yritys, jonka tehtävänä on tuottaa taloudellista voittoa ja ylijäämää omistajilleen. Kunnan ensisijaisina tehtävinä on tuottaa palveluja, rakentaa yhteistä infraa, turvata alueen elinvoima ja kehitys. Kaikkeen edellä mainittuun tarvitaan hyvää taloudenpitoa sekä näkemyksellistä päätöksentekoa, joka tähtää tehokkaaseen ja kilpailukykyiseen palveluiden tuottamiseen ja järjestämiseen.

Vuosi 2021 oli kuntavaalivuosi sekä koronavuosi, ja se löi myös oman leimansa päätöksentekoon, talouteen ja henkilöstön jaksamiseen. Juuri tänä päivänä on useissa Suomen kunnissa vastaavanlainen tilinpäätökseen ja arviointikertomukseen keskittynyt valtuustonkokous. Tästä syystä kävin uteliaisuuttani lukemassa, että minkälaiset tilinpäätökset ja toimintakertomukset ovat Porvoon verrokkikuntina pidetyissä kaupungeissa Lohjalla ja Vaasassa. Niitä lukiessa alkoi tuntua, että aivan kuin lukisin meidän kaupunkimme omaa toimintakertomusta. Sieltä löytyi samat positiiviset verokertymät, Sote-menojen ylitykset ja henkilöstön jaksamiseen ja rekrytointeihin kohdistuvat haasteet.

Erona voidaan kuitenkin mainita se, että yhteisöverokertymän osalta Porvoo oli huomattavasti onnekkaampi kuin verrokkikunnat ja ylijäämämme tulos näyttää 53 miljoonaa euron kertymää. Tämä vertailu ja tilanteen samankaltaisuus osoittavat ehkä enemmänkin sitä, että kunnat eivät ole erillisiä talousalueita, vaan osa suurta kokonaisuutta, jossa meidän oma ohjauskykymme kaupungin talouden suunnan suhteen on vähäistä. Maailmantalouden ja Suomen nousu- tai laskuvire on se, mikä määrittelee pääasiassa kaupunkimme talouden suunnan.

Tämä näkökulma pitää tunnistaa ja se pitää huomioida toiminnassamme. Nyt käsillä oleva Ukrainan sota, pakolaisvirrat, inflaatio ja Euroopan keskuspankin alkanut koronnostojen sarja ovat uhka erityisesti velkaiselle kuntataloudelle. Siksi on hyvä, että kaupunki pystyi vähentämään velkaansa viime vuonna 15 miljoonaa euroa ja velkataakka keveni 140 miljoonaan euroon. Tätä velan vähentämisen linjaa ja korkoriskeiltä suojautumista on edelleenkin jatkettava. Saman aikaisesti investointeja ja niiden rahoitusmuotoja pitää harkita erittäin huolella. Investoinnit pitäisi toteuttaa ensisijaisesti vuosikatteella ja houkuttelevista leasing -rahoituksista pitää muistaa se, että käyttötalouteen jo muutenkin kohdistuu paineita varsinkin, kun kuntapuolelle neuvoteltiin yleistä linjaa korkeammat palkkasopimukset.

Kaupungin talouden pidemmän aikavälin kestävyyttä on syytä tarkastella ilman yhteisöveron sattuman varaisia kertymiä tai ainakin niihin pitäisi suhtautua suurella varauksella. Näin kaupungin rahoitusjohto onkin tehnyt. Valtuutettuina olemme kuitenkin aina yhtä yllättyneitä, kun saamme sittenkin taas jättikertymän yhteisöverotuloja. Tarkastuslautakunta on arviointiraportissaan kiinnittänyt tähän seikkaan oikeutetusti huomiota. Rahoitusjohdon olisi syytä pitää valtuusto paremmin ajan tasalla yhteisöverokertymien suhteen. Tämä ei ole suuri moite, vaan pikemminkin informoimisen kehittämistä ajantasaisempaan suuntaan. Yhteisöverojen painoarvo tulee väkisinkin pienemään Alueelle siirtyvän osuuden vuoksi.

Kysymys kuluu pitääkö meidän olla huolissamme tilinpäätöksestä ja talouskehityksestämme? Vastaus on, että pitää. Käyttötaloutemme kulut kasvavat liian ripeästi ja tasapainomme perustuu yksipuolisesti suhdanneherkkiin yhteisöverokertymiin.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että teemme kaiken sen hyvin ja tehokkaasti, mitä kykenemme Porvoossa tekemään ja mistä pystymme päättämään.

Pidämme tärkeänä, että saavutettua talouden ylijäämää käytetään erityisesti kaupungin kasvua, elinvoimaa ja pitovoimaa edistäviin toimiin ja hankkeisiin. Vain siten pystymme pitämään ihmiset Porvoossa ja houkuttelemaan alueelle uusia veronmaksajia ja yrityksiä, jotka tuovat työtä ja toimeliasuutta.

Pidämme tärkeänä, että kunnan peruspalvelut toimivat ja henkilöstön haastavaa ja hyvää työtä on huomioitu ylimääräisillä bonuksilla.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä omalta osaltaan hyväksyy tilinpäätöksen vuodelta 2021

Mutta kaupunginhallituksen esityksestä poiketen, yhteinen valtuustoryhmämme esittää, että tilikauden 2021 tuloksen käsittelystä päätetään seuraavaa:
Kokonniemen liikuntakeskuksen investointivaraus 20 000 000,00 euroa, muutetaan 25 000 000,00 euroksi ja vastaavasti Tilikauden ylijäämä 24 547 918,70 euroa siirretään edellisten tilikausien ylijäämään kuluvan vuoden kirjanpidossa (eli luvusta on vähennetty 5 000 000,00 euroa).

Perusteluna: Liikuntakeskuksen investointivaraus on liian pieni hankkeen laajuus huomioiden. Hanke on itsessään tärkeä ja toteutuessaan se on merkittävä panostus kaupungin hyvinvointiin sekä veto ja pitovoimaan.

Valtuustoryhmämme haluaa osoittaa vielä kiitokset viranhaltijajohdolle ja sitä kautta välitettäväksi koko kaupungin henkilöstölle taloudellisen ja toiminnallisen vuoden 2021 hyvästä toteutumisesta.

Arvoisa puheenjohtaja, vielä arviointikertomuksesta:

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kiittää Tarkastuslautakuntaa arviointikertomuksen uudenlaisesta hyvästä otteesta.
Esitystapa on selkeä sekä hyvin jäsennelty. Kertomus muistuttaa painokkaasti kaupunginhallitusta sekä toimialoja sitoutumaan myös edellisten vuosien tarkastuksissa havaittuihin puutteisiin ja viemään korjaukset läpi.

Tarkastuslautakunta on valtuuston työkalu jatkuvaan toiminnan parantamiseen, eikä vain yksi arviointikertomus, johon vuosittain on pakko vastata. Lautakunta perustellusti peräänkuuluttaa kehittämisresurssien riittävyyttä, johtajien kiire ei saa olla este toiminnan sujuvuuden ja tehokkuuden parantamatta jättämisestä. Kehittämisestä on hyötyä ja parhaimmillaan se yksinkertaistaa ja nopeuttaa työntekoa ja prosesseja.

Valtuustoryhmämme mielestä lautakunta on ottanut kertomuksessaan tarkasteluun valtuustolle hyvin tärkeän teeman, strategian. Jotta kaupunkistrategia toimisi johtamisen välineenä, niin se tarvitsee selkeitä tavoitteita, tavoitetasoja, joihin pyritään ja jotka ovat saavutettavissa. Pelkät valitut kehityssuunnat eivät ole riittäviä kuvaamaan strategian etenemistä. Siksi lautakunta peräänkuuluttaa mittareiden puutetta ja muistuttaa, että jo olemassa olevia mittareita on päivitettävä. Huomiot ovat oikeita ja valtuustoryhmämme katsookin, että nyt uusi päivitetty strategia tarvitsee aiempaa selkeämpiä tavoitetasoja ja toimintaa kuvaavia mittareita, joita tarvitaan erityisesti tavoitteiden toteuttamisen kannalta kriittisissä toiminnan kohdissa.

Tarkastuslautakunta toteaa, että kaupungin toimintakulut ovat nousseet 2012-2021 peräti 24,1% prosentilla, kun vastaavasti elinkustannusindeksin mukainen kustannusnousu on ollut tuona ajanjaksona vain 8,3%. Valtuustoryhmäämme kiinnostaisi tietää, että mikä osuus käyttötalouden toimintakuluista on tullut leasing- ja elinkaarirakennushankkeista. Tämä selkeyttäisi käsitystä kustannuksien vertailtavuudesta elinkustanneindeksiin.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä peräänkuuluttaa valtuuston ja tarkastuslautakunnan vuorovaikutteisempaa toimintaa pitkin kalenterivuotta. Ainakin kerran vuodessa olisi hyvä olla iltakoulu, joka käsittelisi strategian ja toiminnan välistä suhdetta, strategian etenemistä sekä muita tärkeitä teemoja.

kiitos

Jere Riikonen Kok-Kd valtuustoryhmän varapuheenjohtaja