Kannanotto

RSS

Juomavesi vs. uraanikaivos (Uusimaa 29.8.2022)

Meille suomalaisille puhdas juomavesi on lähes itsestään selvää. Suomi on maailman vesistöisimpiä maita, mutta monessa maailmankolkassa käyttökelpoisen veden puutteen vuoksi taistellaan, nähdään nälkää ja joudutaan lähtemään pakolaiseksi.

Monin paikoin ympäristön haitta-aineet, jätevedet, kaivosteollisuus, ilmastonmuutos ja tulvat ovat turmelleet vesivaroja.

Puhtaan veden tärkeyttä ei voi vähätellä, koska se on jokaisen elollisen perustarve ja ihmisoikeus. Tästä syystä juomavesi ei voi koskaan olla sellainen kaupallinen tuote, jota myydään tarkoituksena rikastua. Vesihuoltolain mukaan talousveden tuottaminen ja jätevesien käsittely on vesihuoltoalueella kuntien vastuulla. Lisäksi laki määrää, että veden hinnan tulee olla kohtuullinen ja juomakelpoista vettä pitää olla asukkaiden saatavilla.

Porvoon seudulla talousvettä saadaan useasta paikasta, mutta eniten vettä saadaan Porvoonjokilaaksossa muodostuneesta pohjavedestä. Saksalan, Kerkkoon, Linnamäen ja Suomenkylän vedenottamoiden turvallinen vedentuotanto perustuu siihen, että laajan jokilaakson vedenmuodostuksen alueella ei ole sellaista teollisuutta, joka uhkaa vesistöä ja pohjavettä.

Porvoo panostaa parhaillaan jokilaaksosta saatavaan talousveteen rakentamalla uutta vedenkäsittelylaitosta Saksalaan, laitos valmistuu vuonna 2024.

Samaan aikaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on myöntänyt Itä-Uudenmaan alueelle malminetsintään oikeuttavan valtausluvan ElementX -yhtiölle, jonka tausta-ajatuksena on lähinnä uraanikaivoksen perustaminen.

Kaivostoiminta on aina erittäin suuri ympäristöuhka vesistöille ja vaatisi riskikartoitukset ja mittavat ympäristövaikutusten arviointimenettelyt (YVA). On aivan mahdotonta nähdä, että valtausluvan saaneella yhtiöllä olisi mahdollisuuksia perustaa kaivos ainakaan Porvoonjokilaakson laajalla vesienmuodostusalueella. Kaivoshankkeen esteenä olisi terveydensuojelulaki sekä vesilaki ja ainakin vesilaitos osaltaan tulisi valituksillaan varmistamaan sen, että tällainen riski ei konkretisoituisi ja uhkaisi alueemme talousvetemme laatua ja saatavuutta.

Kolumnisti on Liikelaitos Porvoon veden johtokunnan puheenjohtaja sekä kaupungin valtuutettu ja aluevaltuutettu

Mökkeilyä (Uusimaa 25.7.2022)

Kirjoittelen kolumnia mökin terassilla helteessä. Mökillä oleminen on osa suomalaisen sielunmaisemaa, johon kuuluu metsä, ranta sekä luonnon läheisyys. Mökkeily on pakopaikka maailman myllerryksestä ja se on oman asennon vaihtamista joka suuntaan. Maisemat, rutiinit, naapurit ja lähikauppa korvaantuvat toisiin ja sen voi kokea vapauttavana. Mökkeily on suosituin lomailun muoto ja se on vilkkaimmillaan juuri heinäkuussa.

Suomi on maailman mittakaavassa poikkeava mökkeilyn suurvalta. Arviolta jopa 2,4 miljoonaa suomalaista mökkeilee vuosittain. Suomessa vapaa-ajan asuntojen määrä on jatkuvasti kasvanut. Vuonna 2020 maassa oli 508 289 Tilastokeskuksen määritelmän mukaista kesämökkiä. Porvoossa vapaa-ajan asuntoja on noin 3700 kpl, Loviisassa 3200, Sipoossa 2200 ja Askolassa 600.

Mökkeilyn suosio on kasvanut mökkien varustelutason parantumisen ja nyt varsinkin koronapandemian sekä etätyön mahdollisuuksien kehittymisen vuoksi. Luonnonvarakeskuksen tekemän mökkibarometrin mukaan vuonna 2016 mökeillä vietettiin keskimäärin 79 vrk/v, mutta vuonna 2020 luku kohosi jo 103 vuorokauteen.

Mökeistä on tullut yhä enemmän ihmisten kakkoskoteja tai jopa ykköskoteja ympäri vuoden. Tätä asumisen trendiä kuvaillaan monipaikkaisuudeksi. Se haastaa päättäjät miettimään, että kuinka mökkiläisten lisääntyviin palvelutarpeisiin vastataan ja miten mökkiläisellä voisi olla vaikutusmahdollisuuksia mökkikuntansa asioihin.

Eduskunta kävi aiemmin keskustelua kaksoiskuntalaisuudesta, joka olisi jakanut verot asuin- ja mökkikuntien välillä ja antanut äänestysoikeudet. Ajatusta vastusivat erityisesti suuret kaupungit, jotka olisivat menettäneet verotuloja. Eduskunta tyytyi päivittämään kuntalain vuonna 2018, jossa todetaan kunnan velvollisuudeksi huomioida vapaa-ajan asukkaat päätöksenteossa. Kuntalaki siis ohjaa kuntia luomaan vaikuttamiskanavat mökkiläisten kuulemiseksi, mutta näitä mökkitoimikuntia ei ole toistaiseksi juurikaan kunnissa näkynyt.

Kolumnisti on Porvoon kaupunginvaltuutettu (Kd)

Tarvitaanko kirjastoja tulevaisuudessa? (Uusimaa 27.6.2022)

Kysyin otsikon kysymyksen perheemme nuorisolta ja vastaukseksi sain, että tietenkin tarvitaan!

Kirjasto kuuluu suomalaisten ”ikiaikaisiin” instituutioihin kuten vaikkapa kirkko, koulu, sairaala ja puolueet. Suomi on perustettu kansakouluissa ja kirjastoissa. Jo 1860 luvulta kirjastopalvelut taattiin lailla ja nykyäänkin se on yksi kunnan lakisääteinen tehtävä.

Suomessa oli 1960 luvulla jopa 4000 kirjastoa, mutta nyt 728 kirjastoa ja 128 kirjastoautoa. Kuntien budjetissa kirjaston osuus on vuosittain noin 1 % ja valtakunnallisesti noin 50 euroa asukasta kohden. Kirjaston suurkuluttajia ovat lapsiperheet ja kirjaston rauhallisissa tiloissa opiskelevat nuoret. Vaikka kirjojen hautajaisia on uumoiltu internetin keksimisestä lähtien, niin monet haluavat lukea ja selata edelleen konkreettisia kirjoja ja lehtiä.

Kirjasto yksinkertaisemmillaan mielletään kirjojen ja tallenteiden lainaus- ja lukupaikaksi. Mutta nämä ”lainastot” ovat todellisuudessa yhteiskuntamme sivistyskeskuksia. Kirjastot toimivat yhteiskunnan muistina ja tukevat kansalaisuutta, jossa sananvapaus ja tasa-arvo toteutuvat. Kirjasto ei lähtökohtaisesti sulje ulkopuolelle yhtäkään ideologiaa, uskontoa tai kirjoitusta.

Mutta onko perinteisellä kirjastolla tulevaisuutta? Kirjojen ja lehtien painaminen vähentyy ja ihmiset ovat siirtymässä tiedon haussa ja viihteessä sähköisiin vaihtoehtoihin, kuten Wikipediaan, e-kirjoihin sekä suoratoistopalveluihin.

Kirjastoa tarvitaan, se on selvä. Sen tehtävä on houkutella tiedon äärelle ja sen vahvuus on osaava henkilöstö, joka hallitsee tiedon kaivamisen ja palvelemisen.

Tarvitsemme ei kaupallisia, rauhallisia julkisia kirjaston kaltaisia tiloja, joiden aukiolot kattavat myös viikonloput, jolloin ihmisillä on vapaa-aikaa.

Positiivista on se, että kirjastot ovat kyenneet uudistumaan kehittämällä esimerkiksi itsepalvelukirjastoja ja nettipalveluitaan nykytrendejä seuraten. Lukuintoa kesään!

kirjoittaja on porvoolainen kaupunginvaltuutettu

Porvoon tilinpäätös 2021 ja arviointikertomus

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut sekä läsnäolijat

Tilinpäätös on katsaus menneen vuoden toimintaan sekä talouslukuihin, mutta samalla se antaa myös suuntaviivoja tulevaan. Kunta ei ole kuin yritys, jonka tehtävänä on tuottaa taloudellista voittoa ja ylijäämää omistajilleen. Kunnan ensisijaisina tehtävinä on tuottaa palveluja, rakentaa yhteistä infraa, turvata alueen elinvoima ja kehitys. Kaikkeen edellä mainittuun tarvitaan hyvää taloudenpitoa sekä näkemyksellistä päätöksentekoa, joka tähtää tehokkaaseen ja kilpailukykyiseen palveluiden tuottamiseen ja järjestämiseen.

Vuosi 2021 oli kuntavaalivuosi sekä koronavuosi, ja se löi myös oman leimansa päätöksentekoon, talouteen ja henkilöstön jaksamiseen. Juuri tänä päivänä on useissa Suomen kunnissa vastaavanlainen tilinpäätökseen ja arviointikertomukseen keskittynyt valtuustonkokous. Tästä syystä kävin uteliaisuuttani lukemassa, että minkälaiset tilinpäätökset ja toimintakertomukset ovat Porvoon verrokkikuntina pidetyissä kaupungeissa Lohjalla ja Vaasassa. Niitä lukiessa alkoi tuntua, että aivan kuin lukisin meidän kaupunkimme omaa toimintakertomusta. Sieltä löytyi samat positiiviset verokertymät, Sote-menojen ylitykset ja henkilöstön jaksamiseen ja rekrytointeihin kohdistuvat haasteet.

Erona voidaan kuitenkin mainita se, että yhteisöverokertymän osalta Porvoo oli huomattavasti onnekkaampi kuin verrokkikunnat ja ylijäämämme tulos näyttää 53 miljoonaa euron kertymää. Tämä vertailu ja tilanteen samankaltaisuus osoittavat ehkä enemmänkin sitä, että kunnat eivät ole erillisiä talousalueita, vaan osa suurta kokonaisuutta, jossa meidän oma ohjauskykymme kaupungin talouden suunnan suhteen on vähäistä. Maailmantalouden ja Suomen nousu- tai laskuvire on se, mikä määrittelee pääasiassa kaupunkimme talouden suunnan.

Tämä näkökulma pitää tunnistaa ja se pitää huomioida toiminnassamme. Nyt käsillä oleva Ukrainan sota, pakolaisvirrat, inflaatio ja Euroopan keskuspankin alkanut koronnostojen sarja ovat uhka erityisesti velkaiselle kuntataloudelle. Siksi on hyvä, että kaupunki pystyi vähentämään velkaansa viime vuonna 15 miljoonaa euroa ja velkataakka keveni 140 miljoonaan euroon. Tätä velan vähentämisen linjaa ja korkoriskeiltä suojautumista on edelleenkin jatkettava. Saman aikaisesti investointeja ja niiden rahoitusmuotoja pitää harkita erittäin huolella. Investoinnit pitäisi toteuttaa ensisijaisesti vuosikatteella ja houkuttelevista leasing -rahoituksista pitää muistaa se, että käyttötalouteen jo muutenkin kohdistuu paineita varsinkin, kun kuntapuolelle neuvoteltiin yleistä linjaa korkeammat palkkasopimukset.

Kaupungin talouden pidemmän aikavälin kestävyyttä on syytä tarkastella ilman yhteisöveron sattuman varaisia kertymiä tai ainakin niihin pitäisi suhtautua suurella varauksella. Näin kaupungin rahoitusjohto onkin tehnyt. Valtuutettuina olemme kuitenkin aina yhtä yllättyneitä, kun saamme sittenkin taas jättikertymän yhteisöverotuloja. Tarkastuslautakunta on arviointiraportissaan kiinnittänyt tähän seikkaan oikeutetusti huomiota. Rahoitusjohdon olisi syytä pitää valtuusto paremmin ajan tasalla yhteisöverokertymien suhteen. Tämä ei ole suuri moite, vaan pikemminkin informoimisen kehittämistä ajantasaisempaan suuntaan. Yhteisöverojen painoarvo tulee väkisinkin pienemään Alueelle siirtyvän osuuden vuoksi.

Kysymys kuluu pitääkö meidän olla huolissamme tilinpäätöksestä ja talouskehityksestämme? Vastaus on, että pitää. Käyttötaloutemme kulut kasvavat liian ripeästi ja tasapainomme perustuu yksipuolisesti suhdanneherkkiin yhteisöverokertymiin.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että teemme kaiken sen hyvin ja tehokkaasti, mitä kykenemme Porvoossa tekemään ja mistä pystymme päättämään.

Pidämme tärkeänä, että saavutettua talouden ylijäämää käytetään erityisesti kaupungin kasvua, elinvoimaa ja pitovoimaa edistäviin toimiin ja hankkeisiin. Vain siten pystymme pitämään ihmiset Porvoossa ja houkuttelemaan alueelle uusia veronmaksajia ja yrityksiä, jotka tuovat työtä ja toimeliasuutta.

Pidämme tärkeänä, että kunnan peruspalvelut toimivat ja henkilöstön haastavaa ja hyvää työtä on huomioitu ylimääräisillä bonuksilla.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä omalta osaltaan hyväksyy tilinpäätöksen vuodelta 2021

Mutta kaupunginhallituksen esityksestä poiketen, yhteinen valtuustoryhmämme esittää, että tilikauden 2021 tuloksen käsittelystä päätetään seuraavaa:
Kokonniemen liikuntakeskuksen investointivaraus 20 000 000,00 euroa, muutetaan 25 000 000,00 euroksi ja vastaavasti Tilikauden ylijäämä 24 547 918,70 euroa siirretään edellisten tilikausien ylijäämään kuluvan vuoden kirjanpidossa (eli luvusta on vähennetty 5 000 000,00 euroa).

Perusteluna: Liikuntakeskuksen investointivaraus on liian pieni hankkeen laajuus huomioiden. Hanke on itsessään tärkeä ja toteutuessaan se on merkittävä panostus kaupungin hyvinvointiin sekä veto ja pitovoimaan.

Valtuustoryhmämme haluaa osoittaa vielä kiitokset viranhaltijajohdolle ja sitä kautta välitettäväksi koko kaupungin henkilöstölle taloudellisen ja toiminnallisen vuoden 2021 hyvästä toteutumisesta.

Arvoisa puheenjohtaja, vielä arviointikertomuksesta:

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kiittää Tarkastuslautakuntaa arviointikertomuksen uudenlaisesta hyvästä otteesta.
Esitystapa on selkeä sekä hyvin jäsennelty. Kertomus muistuttaa painokkaasti kaupunginhallitusta sekä toimialoja sitoutumaan myös edellisten vuosien tarkastuksissa havaittuihin puutteisiin ja viemään korjaukset läpi.

Tarkastuslautakunta on valtuuston työkalu jatkuvaan toiminnan parantamiseen, eikä vain yksi arviointikertomus, johon vuosittain on pakko vastata. Lautakunta perustellusti peräänkuuluttaa kehittämisresurssien riittävyyttä, johtajien kiire ei saa olla este toiminnan sujuvuuden ja tehokkuuden parantamatta jättämisestä. Kehittämisestä on hyötyä ja parhaimmillaan se yksinkertaistaa ja nopeuttaa työntekoa ja prosesseja.

Valtuustoryhmämme mielestä lautakunta on ottanut kertomuksessaan tarkasteluun valtuustolle hyvin tärkeän teeman, strategian. Jotta kaupunkistrategia toimisi johtamisen välineenä, niin se tarvitsee selkeitä tavoitteita, tavoitetasoja, joihin pyritään ja jotka ovat saavutettavissa. Pelkät valitut kehityssuunnat eivät ole riittäviä kuvaamaan strategian etenemistä. Siksi lautakunta peräänkuuluttaa mittareiden puutetta ja muistuttaa, että jo olemassa olevia mittareita on päivitettävä. Huomiot ovat oikeita ja valtuustoryhmämme katsookin, että nyt uusi päivitetty strategia tarvitsee aiempaa selkeämpiä tavoitetasoja ja toimintaa kuvaavia mittareita, joita tarvitaan erityisesti tavoitteiden toteuttamisen kannalta kriittisissä toiminnan kohdissa.

Tarkastuslautakunta toteaa, että kaupungin toimintakulut ovat nousseet 2012-2021 peräti 24,1% prosentilla, kun vastaavasti elinkustannusindeksin mukainen kustannusnousu on ollut tuona ajanjaksona vain 8,3%. Valtuustoryhmäämme kiinnostaisi tietää, että mikä osuus käyttötalouden toimintakuluista on tullut leasing- ja elinkaarirakennushankkeista. Tämä selkeyttäisi käsitystä kustannuksien vertailtavuudesta elinkustanneindeksiin.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä peräänkuuluttaa valtuuston ja tarkastuslautakunnan vuorovaikutteisempaa toimintaa pitkin kalenterivuotta. Ainakin kerran vuodessa olisi hyvä olla iltakoulu, joka käsittelisi strategian ja toiminnan välistä suhdetta, strategian etenemistä sekä muita tärkeitä teemoja.

kiitos

Jere Riikonen Kok-Kd valtuustoryhmän varapuheenjohtaja

Ahmadin hätä (Uusimaa 30.5.2022)

Ystävystyin suuren pakolaisaallon aikaan afganistanilaisen Ahmadin kanssa. Vähän tämän jälkeen Ahmad perheineen palautettiin Suomesta Saksaan. Hyvästellessään Ahmad sanoi, kuinka epäreilulta se hänestä tuntuu, että hän vain sattui syntymään romahtaneeseen yhteiskuntaan ja minä sain syntyä Suomeen.

Ymmärsin jotain siitä ahdistuksesta, koska Afganistan on vienyt paljon meidänkin perheeltämme.

Kävimme syksyllä 2004 Afganistanissa katsomassa vaimoni Ullan perheen entistä kotia Kabulissa ja hänen vanhempiensa hautaa brittiläisellä hautausmaalla. Heidän hollantilaissuomalainen perhe oli 1980 luvun alussa kehitysyhteistyössä Kabulin Noorin silmäklinikalla. Tuohon aikaan Neuvostoliitto miehitti suhteellisen kehittyneen Afganistanin ja yhteiskunta suistui sotaan ja sekasortoon. Osansa kaaoksesta saivat myös auttamistyöntekijöinä olleet Ullan vanhemmat Eeva ja Erik Barendsen, jotka murhattiin julmasti islamistien puukoilla heidän omassa kodissaan. Kolmevuotias Ulla ja hänen viisivuotias veli huumattiin tuona yönä ja aamulla he löysivät kuolleet vanhempansa sidottuina. Lapset evakuoitiin turvalliseen koti-Suomeen.

Kertomus kuulostaa epätodelliselta, mutta ikävintä asiassa on se, että samanlainen väkivalta, kaaos, toivottomuus ja myös nälkä on jälleen vallitseva asiaintila talebanien hallitsemassa Afganistanissa. Eikä vain siellä, vaan nyt täällä Euroopassa, Ukrainassa. Afganistanin kaaokseen antoi kipinän Neuvostoliitto ja Ukrainan kaaokseen Venäjä.

Pakolaisuus tuo maailman pahoinvoinnin vaikutukset väkisin lähellemme. Seuraisimme sitä mieluusti sivusta, mutta aidosti hädässä olevia on autettava. Tosiasia on sekin, että toisten hätä on suurempi kuin toisten. Kaikkia pakolaisia ei voida vastaanottaa, vaan apua on rajattava ja kanavoitava muilla keinoin. Pakolaisia on turha kuitenkaan syyllistää turvapaikan ja lastensa paremman tulevaisuuden etsimisestä, koska me kaikki tavoittelemme sitä samaa.

Kirjoittaja on Itä-Uudenmaan aluevaltuutettu ja Porvoon kaupunginvaltuutettu

Kieltolaki vai salliva ”kotikasvatus” (Uusimaa 23.3.2022)

Mikä alkaa Oton päivänä ja loppuu Yrjön päivänä? Kalenterista sen näkee, että kyseessä on seitsemän päivän ryyppyputki. Anteeksi kaikki Otto ja Yrjö nimiset, vitsi on huono, mutta siinä on symbolinen viesti. Alkoholin liikakäyttö aiheuttaa huonovointisuuden niin fyysisesti kuin henkisesti.

Suomessa alkoholin käyttäminen on pitkälti yksilönvapauden asia, mutta koska sen väärinkäyttö ja monet haittavaikutukset tulevat kuitenkin yhteiskunnan maksettavaksi, niin lainsäätäjät ovat luoneet rajoituksia alkoholin saatavuuteen ja käyttöön.

Muiden päihdyttävien aineiden osalta Suomi on kannoissaan vieläkin jyrkempi. Esimerkiksi kannabiksen eli marihuanan käyttäminen, hallussapito ja jopa kasvin kotikasvattamiset ovat lailla kielletty, mutta asiasta on tehty sallimista esittävä kansalaisaloite eduskunnalle.

Kannabiksen rajoituksien purkamista kannattavien mielestä käytön vaaroja liioitellaan ja haitoista ei ole riittävästi näyttöä ja lisäksi verottajaltakin jää kauppatulot saamatta.

Kuitenkin terveyden, turvallisuuden ja oikeuden asiantuntijoiden kuulemisissa on oltu hyvinkin yksimielisiä siitä, että kannabiksen vapauttaminen ei johda hyvään lopputulokseen.

Lisäksi hälyttäviä tutkimustuloksia on saatu Yhdysvaltojen Coloradon osavaltiosta, jossa kannabiksen viihdekäyttö laillistettiin vuonna 2014. Coloradossa kannabiksen yhtä verotuotto dollaria kohden on jouduttu laittamaan 4,5 dollaria laillistamisen negatiivisten haittojen hoitoon. Haitat ovat näkyneet liikenneonnettomuuksina, sairaalakäynteinä, itsemurhina jne. Huomion arvoista on sekin, että Colorado on asukasmäärältään ja pinta-alaltaan Suomen kokoluokkaa.

Vastuullisena kansalaisena on todettava, että meidän on tehtävä kaikkemme päihteiden käytön ja niiden haittojen vähentämiseksi. Huumausaineet eivät kuulu ihmisen elämään ja varsinkin nuorille on saatava elämään ihan muuta potkua kuin päihteet.

Jere Riikonen

Kirjoittaja on Raittiusseuran puheenjohtaja, Porvoon kaupunginvaltuutettu ja Itä-Uudenmaan aluevaltuutettu

Kuntien imagot buustataan iskevillä sloganeilla (Uusimaa 28.2.2022)

Kuntien iskulauseiden tarkoituksena on herättää myönteisiä mielikuvia paikkakunnista. Näitä sloganeita laitetaan kuntien kotisivuille ja tervetuloa-kyltteihin. Usein iskulauseet muotoillaan sopiviksi kunnan sijainnin, tunnuspiirteiden tai historian mukaisista teemoista.

Mutta jos paikkakunnalla ei löydy mainittavia erityispiirteitä, niin rohkeimmat kunnat ovat uskaltautuneet turvautumaan huomion herättämisessä jopa huumoriin. Joroinen tituleeraa itseään termillä ”Swingaava Savon Pariisi”. Joku aika sitten maailmalla huomiota sai Kainuun Puolanka, joka tuotteisti pessimismin sloganilla, ”Puolanka – vielä ehdit kääntyä pois”. Seinäjoki puolestaan julistaa reteesti olevansa ”Avaruuden pääkaupunki”, tämänkin tajuaa, kunhan tietää sen sijaitsevan Pohjanmaan lakeuksilla. Somero lähti siteeraamaan laulajaansa Rauli ”Badding” Somerjokea ja laittoi tunnukseksi ”Satumaa ellei ihan paratiisi”.

Sarkasmilla ja sanoilla leikkiminen on haastavaa, koska ihmiset ajattelevat niin eri tavalla. Esimerkiksi ”Pori pääsee ihon alle”, – mitä ihmettä, onko Porissa jotain yleisiä huumeiden piikityshuoneita vai mitä se tarkoittaa? Kryptisten sloganien sisäistäminen vaatii taustaselvittelyä ja se lienee tarkoituskin. Ihmiset käyvät kunnan nettisivuilla ja nielaisevat koukun.

Itä-Uudellamaalla on pitäydytty kuntien iskulauseissa asialinjalla. Porvoo julistaa olevansa ”Unelmien kotikaupunki”, Loviisa ”Pieni kaupunki, suuria elämyksiä”, Askola ”Maaseudun sydänmailla”. Poikkeuksena on Sipoo, joka nimesi itsensä ”Suomen halutuimmaksi”. Lause juontaa aikaan, jolloin Helsinki halusi siivun Sipoon alueista. Tämän päivän kontekstissa on totta, että Sipoo on Suomen muuttovoittoisin kunta.

Porvoo voisi sloganissaan kokeilla ehkäpä jopa sarkasmia ”Suomen autoiluvihamielisin kaupunki”. Älä tule autolla, tule kävellen tai pyörällä. Ongelman ymmärtää, jos saa käsiinsä uuden kaupunkistrategian luonnoksen, kuuntelee asukkaita tai silmäilee uutta torikaavaa.

Pikkukaupunkien vetovoima lisääntyy, mutta pitovoimassa on tekemistä (Uusimaa 11.2.2022)

Kaupunkitutkija Mari Vaattovaara piti Porvoon kaupunginvaltuutetuille luentoa pikkukaupunkien vetovoimatekijöistä ja kasvun avaimista. Eurooppalaisessa kontekstissa pikkukaupungit, jotka ovat metropolialueiden liepeillä ja hyvien kulkuyhteyksien päässä, kasvavat suhteessa huomattavasti nopeammin kuin suurkaupungit. Ihmiset haluavat muuttaa pois suurten kaupunkien hälinästä ja tämä kehitys on vain voimistunut koronapandemian aikana.

Syitä pikkukaupunkeihin muuttoon olivat turvallisuus, mahdollisuus omistaa asunto, uusi asunto vanhassa miljöössä, mahdollisuus kävellä ja pyöräillä. Lisäksi tärkeänä pidettiin edullisempia työtiloja sekä toimivia palveluita ja liikenneyhteyksiä.

Porvoon poliitikoilla ja virkamiehillä on mietittävää, että miten säilytämme vetovoiman ja muutamme sen hallituksi ja kestäväksi kasvuksi samalla säilyttäen pitovoiman. Mielikuva vetovoimaisesta sekä houkuttelevasta Porvoosta on vahva, jopa niin että Suomea esitellään maailmalla kuvilla vanhasta Porvoosta. Toinen kaupunkitutkija Timo Aro väitti, että Porvoon kaupunkibrändi on jopa niin vahva, että sitä on vaikea pilata. Mutta pilaaminenkin on mahdollista, jos kaupunkia rakennetaan väärällä tavalla huomioimatta sen erityispiirteitä.

Porvoolaiset ovat ylpeitä kaupungistaan ja sen imagosta, mutta kiiltokuvan alla arjessa asukkaalle näyttäytyy toisenlainen kaupunki. Hienot puutalot ei riitä, pitää olla palveluita, kauppoja, päiväkoteja, kouluja ja harrastusmahdollisuuksia.

Onneksi homeisista päiväkodeista ja koulusta ollaan vähitellen pääsemässä eroon uudisrakennusten myötä. Hyvät ja kivat tilat ovat vetovoimatekijöitä uusien lapsiperheiden saamiseksi. Mutta niin sanotuissa pitovoimatekijöissä, kuten urheilu- ja harrastusmahdollisuudet Porvoo on ollut heikoilla. Urheilu- ja jäähallit ovat rapistuneet ja harrastajat ovat joutuneet etsimään korvaavia tiloja jopa naapurikunnista. Näihinkin asioihin ollaan nyt panostamassa Kokonniemen uuden liikuntakeskuskonseptin hankesuunnittelun kautta.

Strategisia panostuksia tarvitaan myös autoilun helpottamiseksi, ongelmana on ollut erityisesti parkkipaikkojen väheneminen keskusta-alueilla. Pyöräilyä on kaupunkirakentamisessa suosittu autoilun kustannuksella, vaikka niitä ei pitäisi laittaa vastakkain.

Ympäristöasioissa ilmastonmuutoksen torjunta on dominoinut kaupunkistrategiaa pitkään ja siksi sen rinnalle pitäisi nostaa vesistöjen suojelu ja kunnostamiset. Vesistöjen hyvä tila luo monia mahdollisuuksia aina kalastamisesta uimiseen, ja vesistöihin panostamalla saadaan positiivista paikallisvaikutusta ihmisteen arkeen huomattavasti enemmän kuin pelkällä ilmastopolitiikan painotuksella.

Jere Riikonen

Porvoon kaupunginvaltuutettu (Kd)

Pienen valtion suurien tekojen salaisuus (Uusimaa 6.12.2021)

Presidentti Sauli Niinistö on maailman johtajia tavatessaan puhunut aktiivisesti Helsingin hengestä. Hän on tällä halunnut muistuttaa vuonna 1975 Helsingissä pidetystä historiallisesta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista. ETYK- kokouksen anti oli se, että idän ja lännen välinen vuoropuhelu alkoi syventyvä ja erimielisyyksiin haettiin aitoja ratkaisuja.

Tänä päivänä Euroopan yllä leijuu vakava konfliktin uhka, joka voi pahimmillaan eskaloitua laajemmaksi sodaksi. Suomen presidentti on jälleen ottanut käsiinsä tilaisuuden olla tasapainottamassa valtiojohtajien jyrkkiä näkemyseroja järjestelemällä keskusteluyhteyksiä. Tämä on tärkeää, koska ei ole olemassa valtioiden välistä ystävyyttä, on vain ihmisten välistä ystävyyttä.

Vuoropuhelun onnistuminen riippuu halusta ymmärtää vastapuolta. Kautta aikojen valtakuntia ja valtioita on kiinnostanut enemmänkin oma suuruus, kuin myötämielisyys pienempiä kansoja kohtaan. Suuruuden houkutukseen voi langeta kaikki, joilla on kyllin voimaa toteuttaa suuruuttaan, jopa pieni Suomi ei voinut jatkosodassa vastustaa ajatusta Suur-Suomesta. Suuruudesta luovutaan vasta sitten kun se alkaa maksamaan liikaa.

Suomen puolustaminen lähtee ajatuksesta, että me jo etukäteen teemme tiettäväksi meitä uhkaavalle viholliselle, että hinta tänne tulemiselle on erittäin kallis. Armeijamme on kyvykäs ja maanpuolustustahtoa löytyy. Tiukassa paikassa tasavallan presidentin takana on pieni, mutta yhtenäinen kansa. Sanonta kuuluu, että yksi risu napsahtaa helposti poikki, mutta nippu risuja on mahdoton katkaista.

Talvisota osoitti mikä voima on yhteishengessä. Silloin kaikki ponnistelivat ja auttoivat toisiaan, ketään ei jätetty yksin, vaikka oma henki oli vaarassa. Silloin taistelu oli ulkoista vihollista vastaan, mutta tänä päivänä yhteiskuntamme hyvinvoinnin vihollinen tulee usein sisältäpäin ja sen nimi on yksinäisyys, mutta sekin voitetaan samalla tavalla eli yhdessä.

Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää.

Jere Riikonen

Politiikka on näyttämötaidetta (kolumni 1.11.2021 Uusimaa)

Politiikalla ja teatterilla on suhde jo antiikin Kreikan ajoilta. Kaupunkivaltioiden kansalaiset kokoontuivat amfiteattereihin katsomaan draamaa, tragediaa, komediaa ja heti sen jälkeen pidettiin demokraattiset kansankokoukset. Näytelmät käsittelivät usein tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja ja ne saivat katsojat eläytymään ihmiskohtaloihin ja pohtimaan oikeudenmukaisuutta erilaisten mutkikkaiden tilanteiden kautta. Näytöksien jälkeen kansalaiset olivat valmiimpia päättämään yhteiskunnallisista asioista ja selvää oli sekin, että teatterin käsikirjoittajalla oli valtaa ohjata ajattelua haluamaansa suuntaan.

Näistä ajoista on menty eteenpäin. Nyt kansalaiset seuraavat politiikan näyttämöä mukavasti kotiteattereissaan. Uutislähetykset kertovat kuinka puolueet vuorollaan esittelevät vaaliohjelmissa käsikirjoituksiaan unelmien yhteiskunnasta. Niissä luvataan parempaa ja nopeammin, jopa vähemmällä tekemisen vaivalla. Vaalimenestys ei tule pelkillä asiakysymyksillä, siihen tarvitaan tunnelmaa ja rooleissaan uskottavia asian esittäjiä. Hyvässä tarinassa on sankarinsa sekä lurjuksensa. Politiikassa hyvis on oman puolueen poliitikko ja eri tavalla ajatteleva tai muukalainen on pahis ja usein kertomuksessa on kyse me vastaan nuo muut.

Pisimmälle poliittisen teatterin veivät natsit ja sitä valhenäytelmää jopa rakastettiin. Joskus mietityttää olisiko maailmanhistoria erilainen, jos Adolf Hitler olisikin hyväksytty maalaustaiteiden opintoihin ja jos Joseph Goebbelsiä olisi edes hiukan enemmän autettu kirjailijauralle. Tästä voisi päätellä, että taiteiden opetuksesta ei tule tinkiä, se on myös terapiaa ja voi jopa estää monen itsekeskeisen suuruudenhullun pääsyn politiikkaan.

Politiikka on näyttämötaidetta, parhaiten sen ilmaisi Yhdysvaltain presidentti ja ex-näyttelijä Ronald Reagan sanoessaan ”On pakko olla hyvä näyttelijä, jotta voi olla hyvä presidentti”. Reagan ei aina hallinnut asioita, mutta silti hän on yhä suosituin USA:n presidenteistä.

Jere Riikonen