Kannanotto

RSS

Suomen meripolitiikkaan koordinointia

Suomella on ainoana maana kokonaisintressi koko Itämereen. Meillä on Suomenlahti, Pohjanlahti, Saaristomeri ja käytämme kauppamerenkulussa Itämerta koko pituudeltaan. Ulkomaankaupastamme puolet toteutuu suoraan Itämeren valtioiden kanssa. Olemme arktisen meriteollisuuden suurvalta ja telakkateollisuus on mittavaa. Yli 50% maailman jäänmurtajista on suomalaisvalmisteisia eli kyseessä strateginen osaamisalue, jolle löytyy kasvavat markkinat. Suomi on Itämeren suojelukomission (Helcom) isäntämaa ja meren tutkimus sekä suojelu ovat olleet meille aina tärkeitä.

Itämeri-politiikan keskeinen työkalu on Itämeri-strategia. Se hyväksyttiin 2009 Europarlamentissa ensimmäisenä niin sanottuna makroaluestrategiana. Suomi oli synnyttämässä sitä. Sen tarkoituksena oli tiivistää alueen yhteistyötä ja koordinaatiota. Perusajatus on kiteytetty kolmeen teemaan. Niiden toteuttamiseksi luotiin erilaisia toimenpideohjelmia, joiden laatimisessa ovat olleet mukana valtiot, yhteisöt ja asukkaat.

Itämeri-strategian perusteemat ovat:

  1. Meren pelastaminen (HELCOM:in tavoite, meren hyvä tila vuonna 2021)
  2. Alueiden yhdistäminen (Liikenne- ja energiaverkoston kehittäminen)
  3. Hyvinvoinnin kasvattaminen (kaupan esteiden purkua ja joustoa)

Toinen Suomen meriasioita ohjaava paperi on ”Suomen meripolitiikan linjaukset 2019”

Valtioneuvoston linjauksen tavoite on nostaa suomalaista meriosaamista ja tutkimusta edelleen mailman huipulle, mutta sen strategian heikkous on siinä, että tätä politiikan sektoria ei ”omista” kukaan. Strategian voima on tunnetusti sen jalkauttamisessa eli toimeenpanossa. Tässä kohtaa tarvittaisiin joku vastuuministeriö ja mielummin vielä vastuuministeri esimerkiksi Eurooppa- ja meriministeri hoitamaan tätä politiikan lohkoa. Asian tarpeellisuuden ymmärtää parhaiten, kun katsoo vientitaloutemme lukuja, euromääräisesti suurimmat yksittäiset vientiartikkelimme maailmalle ovat risteilijät. Meriteknologian arvoketjut ja työllistävät vaikutukset ovat mittavia ja siksi meripolitiikkamme tarvitsisi johdonmukaisen ja kokonaisvaltaisen puolestapuhujansa eli meriministerin.

Suomi Itämeri-politiikan johtavaksi maaksi EU:ssa. Itämeren strategia ei elä, kehity ja toimi ilman aktiivista otetta. EU:n jäsenvaltioissa on lisääntynyttä välinpitämättömyyttä alueellisiin strategioihin ja nyt tarvitaan korjausliikettä. Itämeri-politiikkaa on nostettava EU:n Välimeri-politiikan tasolle eli kaikki politiikan lohkot on nostettava johdonmukaisesti tukemaan yhteistä aluetavoitetta. Suomi ottaa hoitaakseen EU:n puheenjohtajuuden tulevana kesänä 2019. Tällöin Suomella olisi tilaisuus ottaa Itämeriasiat laajemmin eurooppalaiseen keskusteluun. Itämeri asiat ovat yhdistävä tekijä Venäjän ja EU:n kesken ja siksi Itämeripolitiikka on myös keskeinen sektori politiikan vuoropuhelun rakentamisessa.

Jere Riikonen

 

Suomen tiet kuntoon ja autoiluun kohdistuva verotus uusiksi

Politiikkaa tieverkoston kunnostamisen puolesta eduskuntavaaleissa 2019. Autoa tarroitetaan vaalikampanijaa varten.

On sanottu, että: ”Autoilusta on kerätty Suomessa vuosikymmenten aikana niin paljon veroja, että tiet pitäisi olla täällä jo kullalla päällystettyjä.” Tämä on vitsi, mutta siinä on siemen totuutta.

Autoliiton mukaan autoilusta kerätään vuosittain noin 8 miljardia euroa veroja, mutta vain yksi miljardi euroa käytetään vuosittain teiden ja liikenneverkoston kunnostukseen. Autoiluun kohdistuu suoria veroja autoverossa ja polttoaineverossa sekä välillisesti veroja maksetaan esimerkiksi vakuutuksien, huoltojen ja varaosien myynnin vero-osuuksien kautta.

Suomen tiet ovat menneet muutamien viime vuosien aikana yllättävän huonoon kuntoon, koska korjauksia ja ylläpitoa on laiminlyöty. Viime hallituskaudella teiden ja väylien ylläpitorahaa nostettiin noin 700 miljoonasta yhteen miljardiin ja tiestön huoltovelka lopetti kasvunsa.

Suomalaisessa verotuksessa on valuvikoja, joita täytyy korjata. Autoilusta kerättyjä verorahoja on käytetty muihin tarpeellisiin valtion menoihin. Valtio tarvitsee kieltämättä verorahoja, mutta tapa, jolla verot kerätään, on autoilijoiden näkökulmasta väärä. Jos veroja kerätään tietyltä rajatulta kohderyhmältä, autoilijoilta, niin on perusteluja käyttää kerätyt verotulot ensisijaisesti alkuperäisesti aiottuun tarkoitukseen. On kohtuutonta, että Suomen tiestön kuntotasoa ei pidetä kunnossa, vaikka rahat kerätään teiden käyttäjiltä kahdeksan kertaisesti . Tarvitsemme veron keräämiseen uudistuksen edellä mainituista syistä ja myös siksi, että uudet akkuteknologiaan pohjautuvat kulkuneuvot eivät maksa tulevaisuudessa polttoaineveroa ja se tietää huomattavaa vajausta valtionkassaan.

Jere Riikonen

Miten Sote-uudistus pitää hoitaa seuraavassa eduskunnassa?

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen kaatuminen sysäsi vastuun tulevalle eduskunnalle.

Hallituksen esittämä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus oli liian suuri kokonaisuus eduskunnan päätöksenteon läpivietäväksi. Maakuntauudistuksen ja laajan valinnanvapauden sisällyttäminen uudistukseen teki siitä monimutkaisen hallintohimmelin. Ongelmaksi koituivat perustuslaillisten oikeuksien varmistaminen ja uudistuksen perusajatuksen eli palveluiden parantamisen hukkaantuminen. Ehdotuksen todellisesta vaikutuksista ei ollut varmuutta palveluiden jatkuvuuden, saatavuuden, rahoituksen ja laadun suhteen. Uudistuksen käsittelyn keskeyttäminen oli näistä näkökulmista ainut järkevä ratkaisu.

Mitä seuraavan eduskunnan on nyt tehtävä?

On sanottu, että nyt kaatunut Sote-uudistus kaatui eteenpäin, mutta on todettava, että nykymallin mukainen uudistus ei voi edetä. Se pitää hoitaa paljon keveämmin ja ilman moniulotteista maakuntahallinnon tasoa. Uudistus pitää viedä läpi nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalta. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ottaisi hoitaakseen koko Uudenmaan perussairaanhoidosta aina erikoissairaanhoitoon asti. Tämä malli yhdistäisi terveydenhuollon yhdeksi kokonaisuudeksi ja vapauttaa kunnat terveyspalveluiden järjestämisvastuusta. Demokraattinen päätöksenteko toteutettaisiin puolestaan suorilla vaaleilla, joilla valittaisiin sairaanhoitopiirin valtuustot. Valinnanvapaus toteutuisi palvelusetelijärjestelmällä, joka takaisi yksityisten palveluiden vaihtoehdot.

Eduskunnan on ymmärrettävä, että suomalainen terveydenhoitojärjestelmä on maailman paras ja muutokset terveyspalveluiden järjestämisessä on toteuttava hallitusti. Rahan säästäminen ei ole terveyspalveluissa helppoa ilman, että palvelun saatavuus heikkenee. Paras mahdollinen hoito takaa kansantaloudelle parhaat säästöt, koska silloin ihmiset pysyvät työelämässä terveenä ja pidempään. Päävastuun keskittäminen sairaanhoitopiireille loisi mahdollisuudet kokonaisvaltaiseen sosiaali- ja terveyshuollon kehittämiseen, esimerkiksi rajapinnat terveyskeskuksien ja sairaaloiden välillä selkiintyisivät. Uudistuksen tarvitsisi toimiakseen erilaisten palvelutasoja: 1. palvelutaso; erikoissairaanhoito, 2.palvelutaso; terveyskeskus ja 3. palvelutaso; sosiaalipalvelut.

 

Jere Riikonen

eduskuntavaaliehdokas 2019,  NRO: 383

Muovin käytön vähentäminen ja kierrätyksen lisääminen on välttämätöntä, Suomi suunnan näyttäjäksi

Suomen Ympäristökeskuksen ja Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen sekä vesilaitosten yhteisissä tutkimuksissa on löytynyt vähäisiä määriä mikro- ja nanokokoisia muovipartikkeleita juomavesistä. Muovin kulkeutumista ihmiseen tutkitaan ja muovisten mikroroskien epäillään aiheuttavan erilaisia terveyshaittoja.

Muoviroskat ovat suuri uhka etenkin merien ekosysteemille ja siksi muovien käyttöä on vähennettävä varsinkin kertakäyttöisissä tuotteissa. Muoviroskia löytyy merieliöistä, kaloista ja linnuista. Synteettisiä muovimateriaaleja käytetään eri muodoissaan mm. kosmetiikassa, vaatteissa, elintarvikepakkauksissa ja rakennusmateriaaleissa.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen nimesi keväällä työryhmän, joka pyrkii selvittämään mitä muoviongelmalle Suomessa voidaan tehdä. Lähtökohtaisesti muovimateriaalien kierrätystä on tehostettava, jotta uuden muovin tuottamisen tarve vähentyy.

Muovin käytön vähentäminen on ilmastoteko, koska silloin myös fossiilisesta öljystä tehtyjen muovien polttamiset jätteenpolttolaitoksissa vähenevät. Muovin sijaan on alettava käyttämään enemmän uusia biopohjaisia materiaaleja, kuten esimerkiksi puupohjaista ligniiniä, joka on ominaisuuksiltaan muovin kaltainen materiaali. Ligniini on suomalaisen puuselluteollisuuden puusta eristämä ja jalostama materiaali, jota vastaavaa ei toistaiseksi löydy maailmanmarkkinoilta. Lisäksi mainitsemisen arvoista on Porvoossa toimivan öljyjalostusyhtiö Nesteen visiot ja tuotekehitykset, jotka mahdollistavat tulevaisuudessa jätemuovien tehokkaan hyödyntämisen kierrätyspolttoaineiden ja uusien muovilajien valmistuksessa. Suomalaiselle cleantechille eli puhtaan teknologian osaamiselle on maailmalla tarvetta ja kysyntää. Suomella on todellinen mahdollisuus olla globaalisti suunnannäyttäjä muovittoman yhteiskunnan luojana. Muovin käytön vähentämiseen ja kierrätyksen lisäämiseen tullaan kuitenkin tarvitsemaan kaupunkien, yritysten, asuntoyhtiöiden ja kuluttajien laajaa sitoutumista.

Jere Riikonen

Muovin käytön vähentäminen ja muovin kierrätyksen lisääminen (valtuustoaloite 10.11.2018)

Muovin käytön vähentäminen ja muovin kierrätyksen lisääminen Porvoossa

Tausta:
Muovi on ekosysteemille haitallinen ja ilmanpäästöjä lisäävä materiaali ja siksi muovin käyttöä on pyrittävä vähentämään ja sen kierrätystä lisäämään Porvoon kaupungin alueella.
Muovi on öljystä jalostettu materiaali, joka aiheuttaa poltettaessa hiukkas- ja hiilidioksipäästöjä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi muovin käyttöä on vähennettävä ja sitä on pyrittävä korvaamaan biopohjaisilla materiaaleilla ja sen kierrätystä uusien tuotteiden valmistuksessa on edistettävä.
Muovi säilyy luonnossa muuttumattomana vuosisatoja ja pilkkoutuu vähitellen pieniksi muovihiukkasiksi, mikro- ja nanopartikkeleiksi. Nämä pienet muovihiukkaset kulkeutuvat mm. vesistöihin sekä mereen ja aiheuttavat merieliöstössä, kaloissa ja linnustoissa vakavia terveyshaittoja. Muovipartikkeleiden kulkeutuminen ravintoketjussa ja elintarvikkeiden pakkausmateriaaleista ihmiseen on todennäköistä ja vaikutukset ovat suurelta osin tuntemattomia.

Esitys:
Porvoon kaupungin on tavoiteltava muovin käytön vähentämistä kaikissa toimissaan. Kaupungin on pyrittävä järjestämään muovinkierrätyspisteitä kaikkiin toimipisteisiinsä yhteistyössä alueellisen jätehuollon kanssa. Kaupungin on luotava kannustumia muovinkierrätyksen järjestämiseksi alueen yrityksissä ja taloyhtiöissä. Kaupungin on mahdollisuuksien mukaan kaikissa tuotehankinnoissaan pyrittävä huomioimaan biopohjaiset tai kierrätysmateriaaliset vaihtoehdot muovin käytön vähentämiseksi. Kaupungin on ohjeistettava ympäristölupaviranomaisiaan, että esimerkiksi tapahtumien ympäristölupien yhteydessä huomioidaan roskaantumista aiheuttavien muovituotteiden käytön minimoiminen ja muovien kierrätysasiat. Kaupungin on korvattava kaikki muoviset aurauskepit teiden varsilla puisilla kepeillä.

Jere Riikonen
kaupunginvaltuutettu

Kuuluuko ihmisoikeudet myös syntymättömille lapsille?

Ewa Tavasoli (Vihreät) puolusti ihmisoikeuksia (Uusimaa-lehti 8.10.2018) ja mainitsi abortin eli raskauden keskeyttämisen yhdeksi naisten ihmisoikeuksista. Tämä ajattelutapa herättää pohtimaan, että onko myös syntymättömällä lapsella ihmisoikeuksia, vai onko vain raskaana olevalla naisella ihmisoikeudet?

Aborttilainsäädäntö on sensitiivinen asia siinä mielessä, että kansalaisten ihmiskäsitykset ja käsitys elämän olemuksesta poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Poikkeavat näkökulmat ovat aiheuttaneet kiivasta keskustelua eduskunnassa ja Suomen hallitus oli vastikään vähällä kaatua tähän konfliktiin.

Järjen mukaan, viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsen sydän alkaa kohdussa sykkiä noin kahdeksannella viikolla, ei voida enää millään termeillä selitellä, että kyse on pelkästään naisen ruumiista. Sydän on lääketieteellisesti itsenäinen elin ja sivistyneessä maailmassa sydämen lyönnit ovat merkki yksilön elämästä. Äidin kohdun pitäisi periaatteessa olla jokaisen ihmisalun maailman turvallisin paikka. Jokaisella ihmisellä on jo luonnostaan moraalikäsitys, että elämä on arvokasta ja suojelemisen arvoista.

Yleinen kristillinen näkemys ihmisyydestä puolestaan menee vieläkin syvemmälle ja siinä elämä tulee olevaksi jo heti hedelmöittymisen hetkellä ja se mielletään pyhäksi. Lisäksi kristilliseen perusajatteluun kuuluu, että jokainen alkunsa saanut lapsi on tervetullut tähän maailmaan. Sen takaamiseksi lapsen tulevat vanhemmat ovat solmineet aiemmin avioliiton, joka takaa syntyvälle lapselle juridiset oikeudet, elämän mahdollisuudet sekä vanhempien huolenpidon. Edellä mainittu ajatus on kaunis ja ideaali, mutta niistä arvoista ja ihanteista ollaan valitettavasti jo laajasti luopumassa ja eikä elämä edes mene niin optimaalisesti kuin aina toivottaisiin.

Raskaana olevalla naisella on kiistatta ihmisoikeudet ja sitä ei Suomessa kukaan poliitikko pysty kumoamaan. Terveydenhuoltomme moraaliperusteissakin asetetaan jo syntynyt elämä ensisijalle suhteessa syntymättömään elämään. Tämä tarkoittaa sitä, jos raskaus uhkaa vakavasti naisen elämää, henkeä ja terveyttä, niin siinä tapauksessa joudutaan tekemään valintoja lääketieteellisin perustein. Olen eri mieltä Ewan kanssa ja pidän vastuullisena sitä, että Suomessa vaaditaan vähintään kahden lääkärin näkemys aborttikysymyksissä.

Porvoossakin ollaan oltu huolestuneita aborttien määrästä ja siksi kaupunki on lähtenyt tarjoamaan alle 25 -vuotiaille ilmaista ehkäisyä. Tutkimuksien mukaan ilmainen ehkäisy on vähentänyt nuorten tekemien aborttien määrää Suomessa.

Jos ihmiskäsityksemme olisi vähänkään elämää arvostavampi, niin meitä suomalaisia olisi enemmän ja yhteiskuntamme ikäluokkien väestömäärät olisivat tasapainoisempia. Syntyvyyden lisääminen ei kuitenkaan ole aborttipolitiikalla hoidettavissa, vaan siihen tarvitaan laajempaa näkökulmaa. Eduskunnan perustehtävä on lakien säätäminen. Lakien tarkoitus on elämän ja sen edellytysten laaja turvaaminen nykyisille sekä myös tuleville sukupolville. Lainsäädäntö ei ole koskaan moraalista ja arvomaailmasta vapaata toimintaa. Tulemme jatkossakin näkemään kansalaiskeskustelussa ja eduskunnassa erilaisten elämän- ja ihmiskäsitysten ”yhteentörmäyksiä”. Näkemyseroista huolimatta vastakkaisia mielipiteitä pitää kuunnella asiallisesti ja päätökset tehdä vastuullisesti ja demokraattisesti.

Jere Riikonen

Valtuustoaloite: Kylä- ja asukasyhdistyksille aluekehitysrahaa

Alueellisten asukas- ja kyläyhdistysten toimintamahdollisuuksien vahvistaminen

Esitys
Esitetään, että kaupunki osoittaa vuosittain aluekehitysrahaa Porvoon asukas- ja kyläyhdistyksille lähialueidensa harrastusmahdollisuuksien ja ympäristöviihtyisyyden kehittämisiksi.

Perustelut
Demokratiaan kuuluu läheisyysperiaatteen vahvistaminen eli kunnan jäsenillä ja yhteisöillä tulee olla suoraa päätösvaltaa ja vaikutusmahdollisuuksia asuinalueidensa kehittämisissä.
Asukas- ja kyläyhdistykset ovat paikallisia toimijoita ja oman asuinalueidensa asiantuntijoita sekä sen potentiaalisia kehittäjiä.
On tärkeää, että asukkaat saataisiin pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen toimintaan asuinympäristönsä kehittämiseksi.
Olisi perusteltua, että kaupunki budjetoisi ja harkinnanvaraisesti myöntäisi Porvoon asukas- ja kyläyhdistyksille aluekehitysrahaa vuosittain erilaisten kertaluonteisten hankkeiden toteuttamisiksi.
Hankkeet voivat tyypillisesti liittyä ympäristöviihtyisyyden sekä harrastusmahdollisuuksien kehittämiseen kylissä ja asuinalueilla.
Asuinalueiden ja kylien harrastusmahdollisuuksien ja ympäristöviihtyisyyden kehittämisellä on positiivinen vaikutus asuinalueiden vetovoimaisuuteen, asuntojen hintakehitykseen ja alueen sosiaaliseen hyvinvointiin.

Jere Riikonen

6 miljoonan euron valtuustopuhe, ei investoida turhiin seiniin (Tolkkis skolanin lisätilat)

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja ja arvoisat lähimmäiset

Aluksi pitää todeta se, että Tolkkis Skolanin oppilaat ovat saaneet odottaa koulunsa valmistumista liian pitkään.
En tiedä mihinkä suuntaan tässä täsmällisesti pitäisi pahoitella, koska kärsijöitä on tässä kaupungissa joka ilmansuunnassa, ei vain yksin Tolkkisissa. Homeisten koulujen korjaukset ja väistötiloihin siirtymiset ovat olleet tosiasia eri puolella kaupunkia ja vieläpä samanaikaisesti.

Tolkkis skolanin kohdalla on ollut todella monta mutkaa matkalla, jotka ovat hidastaneet päätöksien tekemistä;
Asiaan on vaikuttanut Gammelbacka skolanin lakkautus, Västrä Enhetskolanin viivytys ja Tolkkisten suomenkielisen koulun sisäilmaongelmat.
Lisäksi oma vaikutuksensa on ollut viime valtuustokaudella epäonnistuneella sivistysverkkoesityksellä, josta ei saatu päätöstä aikaan mm. sen takia, koska se oli pahasti törmäyskurssilla jo aiemmin hyväksytyn kylärakenneohjelman kanssa ja kaiken lisäksi selvityksen taustamateriaalien laskelmia ei pidetty luotettavina. Näistä syistä meillä ei ole tänään yhteistä kokonaisnäkemystä siitä, miten priorisoisimme ja sijoittaisimme koulupalvelujamme tehokkaasti. Siksi keskustelemme kokonaisuudesta irrallaan olevista asioista ja samalla asetamme itsemme erittäin hankalaan tilaan.

Jos Porvoota vertaisi laivaan, niin tilanne olisi se, että nyt me lastaamme alusta liian raskaaksi ja epävakaaksi. Laiva on lastattu investoinneilla. Alus kelluu, mutta ei ole merikelpoinen. Kapteeni Ujula on selkeäsanaisesti varoittanut valtuutettuja, että tilanne on se, että ensimmäisessä myrskyssä eli SOTE/ maakuntauudistuksen myllerryksessä tämä alus voi hörpätä niin paljon vettä, että me uppoamme.
Meillä on liikaa velkaa suhteessa tulevaan maksukykyyn ja meillä liikaa akuutteja investointitarpeita. Ammattilainen näkee tämän laivan kantokyvyn, mutta miten me valtuutetut näemme tämän kokonaisuuden? Onko meillä kriisitietoisuutta ja reagoimmeko uhkaan oikea-aikaisesti.

Asian vedenjakaja on tänään ja tässä. Meidän ei ole mikään pakko investoida näin isosti tässä kohtaa, mutta tulevina päivinä meidän on pakko investoida. Esimerkiksi meidän on pakko korjata Hinthaaran koulu (hintalappu ei ole edes vielä tiedossa) ja meidän pakko korvata Strömborska-skola ja Näse skolan Västra Enhetskolanilla. Siksi kaikki vähemmän tärkeä on karsittava pois!

Kannatan kaupunginvaltuutettu Uskin jo kaupunginhallituksessa jätettyä esitystä ja totean, että pienellä remontilla, meillä on käyttökelpoinen Tolkkis skolan Tolkkisissa ja huomattavasti nopeammalla aikataululla, kuin tällä ylimitoitetulla investoinnilla.
Kun lasketaan tämän valtuustolistalla olevan Tolkkis skolanin investointi ja sen lainakorot ja 20 vuoden käyttökulut, niin päästään kuluissa helposti yhden kunnallisveroprosenttiyksikön suuruuteen eli noin 8 miljoonan euroon. Loppusumma on huikea 100-140 lapsen kouluksi. Ylivoimaisesti kallein koulu Porvoossa, oppilaskohtaisiin kuluihin nähden.

Mielestäni lapsiin kannattaa sijoittaa, mutta minusta tässä investoinnissa on jotain sellaista, mitä edes lapset ja vanhemmat eivät viimekädessä vaatisi jos ymmärtäisivät kokonaisuuden. Tämä investointi näyttää enemmänkin jonkun unelmalta, jota vängätään väkisin läpi.
Vaikka juna on lähtenyt juuri väärää raidetta, niin kukaan ei enää puhalla pilliin ja pysäytä prosessia, joka viimekädessä on meille kaikille vahingollinen. Minäkin haluaisin olla tuollaisessa koulussa oppilaana tai opettajana, mutta voitaisiinko ajatella meitä kaikkia, koska me olemme siinä samassa laivassa joka uhkaa kallistua.

Kuka haluaa veronkorotusta? Kuka haluaa YT-menettelyä ja lomautuksia?

Tällainen investointipolitiikka kuitenkin vääjäämättä johtaa niihin.

Kuka haluaa vähentää tuntikehyksistä eli varsinaisesta kouluopetuksesta? Investointi aiheuttaa luonnollisesti koululle sisäisten vuokrien nousun ja ne vuokrat otetaan siitä päältä eli kaikesta muusta toiminnasta pois. Ei kannata rakastua seiniin, koulu ei ole pelkkä rakennus vaan se on toimiva yhteisö. Kylmä fakta on sekin, että meillä on verrattain pienellä alueella paljon kouluja. Tolkkis-Skolan tulee saamaan toimitilansa. Edellinen valtuusto on jo asian linjannut ja siihen on sitouduttu. Mutta mihin edellinen valtuusto sitoutui? Kouluun, jonka kustannusarvio oli 3,2 miljoonaa euroa! Nyt esityslistalla olevan koulun hinta näyttää olevan hinnaltaan lähes kaksinkertainen ja voidaan arvata, että kun lopulliset rakentamistarjoukset tulevat hinta on jo kaksinkertainen verrattuna alkuperäiseen.

Porvoon investointitahti on ollut hengästyttävää ja pitkälti pakon sanelemaa. Vuosikatteen mukaan meidän investointitaso pitäisi olla keskimäärin noin 15-20 miljoonaa per vuosi. Avain kohta, Porvoon velkamäärä lähentelee noin 200 miljoonaa euroa. Samaan aikaan korkotaso näyttää kiristymisen merkkejä ja suuri maakuntauudistus / Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus uhkaa viedä valtionosuutemme, ja suuren osan verotuloistamme. Me olemme menettämässä kyvyn vähentää velkoja, hälytyskellojen pitäisi soida ja kovaa! Edessä on asiakasmaksujen korotukset ja vyön kiristystä kaikesta kehittävästä. Meidän verotaso on jo nyt sillä rajalla, että olemme juuri ja juuri vielä houkutteleva paikka uusille asukkaille. Jos veroprosentti nousee tästä paljon, niin meidän vetovoimamme heikkenee. Mitä tapahtuu kasvulle? Kasvava kaupunki on dynaaminen, pienentyvät kaupungit ovat apaattisia. Meidän pitäisi painaa investoinneissa jarrua ja hengähtää, ja toteuttaa nyt vain ne hankkeet, jotka on aivan pakko. Kysynkin, että onko järkevää rakentaa noin isosti ja kalliisti? Me saisimme Tolkkis Skolanin toimintaan huomattavasti nopeammin ja halvemmalla, jos emme tekisi laajennusosaa liikuntasalia ja musiikki- / teatteriluokkaosaa.

Joku on perustellut, että uusi opetussuunnitelma tarvitsee erityisiä oppimisympäristötiloja, mutta eikö se ajatus ole juuri päinvastoin, että opettaminen pitää viedä poispäin koulukeskeisyydestä, sinne elämän keskelle ja luontoon. Lisäksi Tolkkisissa on jo liikuntatiloja monitoimitalossa ja niillä on aiemminkin pärjätty, miksi nyt ei pärjätä? Olisi parempi peruskorjata Tolkkisten monitoimitalon urheilusalin tiloja, koska ne täytyy muutenkin korjata melko pian.Virkamiehet ovat arvioineet, että koulu tulisi käyttämään liikuntasalia keskimäärin noin 20 tuntia viikossa, se on melko vähän, siihen nähden, että kivijalkaan tehty sali tönöttää siinä seuraavat 30-50 vuotta.
Lisäksi pienen 200 m2 salin iltakäyttö on melko marginaalista kaupungin reuna-alueilla. Asiassa ei pidä katsoa pelkästään investointikulua, vaan ennen kaikkea käyttökuluja, jotka tekevät pitkässä juoksussa sen suuren loven kukkaroon. Mitä Porvoon kaupunki pystyisi teoriassa tarjoamaan koululle tuolla rahalla, jos liikuntasalia ja koko laajennusta ei rakennettaisi?
Karkeasti arvioiden, joka viikko uimahallikeikka linja-autolla koko Tolkkis skolanille seuraavat 100 vuotta.

Onko kohtuus ehdottomasti liian vähän? En halua yhtään syyllistää oppilaita ja vanhempia, enkä edes opettajia tai rehtoria pyrkimyksestä saada hieno ja huippu koulurakennus. Meidän poliitikkojen pitää tehdä se päätös täällä, että mihin on varaa ja mihin ei !

Kun Västra Enhetskolan valmistuu Näsiin, niin osa Tolkkis-skolanin oppilaista hakeutuu sinne. Eikä edes oppilaaksiottoalue ole peruste estää lapsia siirtymästä sinne. Jos koulussa on tilaa, niin se on heidän oikeutensa, jos he matkustavat sinne omilla kustannuksilla.
Vanhempien asioimissuunta on keskustaan ja monien lapsen harrastukset ovat keskustassa esim. musiikki ja taidekoulut sekä monet liikuntaharrastukset. Tulemme näkemään koulushoppailua, joka tulee verottamaan Tolkkis skolanin oppilasmääriä.

Milloin painamme jarrua? Tässä uhkaa käydä niin, että yli suureksi Tolkkisten taajamaan rakennettu Tolkkis-skolan lytistää Västrä Enhetskolanin pienemmäksi. Miten käy haaveille Sannaisten sivistyskeskuksesta, Kerkkoon koulusta puhumattakaan. Niillä ei ole tulevaisuutta, jos nämä Tolkkis skolanin haaveet menee valtuustossa tänään läpi.

puheenjohtaja:
Kannatan ajatusta, että Tolkkis skolanin laajennusosa jätetään rakentamatta, ja opetus siirretään mahdollisemman nopeasti olemassa olevaan kouluun. Samassa yhteydessä koulun piha ja rakennus pitää pintaremontoida nopealla aikataululla. Tällä tavalla jää myös uuden rakennuksen odottelu pois ja koulutoiminta pääsee normalisoitumaan nopeammin. Lisäksi olisi toivottavaa, että Tolkkisten monitoimitalon tiloja kunnostetaan.

Jere Riikonen

Hotelli Valtimontaloon vaatii luovuutta

Hotelli Valtimontaloon vaatii luovuutta

Haikon kartanohotellin Veikko Vuoristo epäili Valtimontaloon kaavaillun hotellin taloudellista kannattavuutta heikoksi ja asiakasvirtaodotuksia liian optimistisiksi. Asiantuntijan mielipidettä ei pidä sivuuttaa, mutta hotelliajatusta ei pidä kuitenkaan haudata ennen kuin yritetään löytää asiaan kokonaisvaltainen ja hyvä ratkaisu.

Hotelli tarvitsee onnistuakseen asiakasvirtansa. Mediassa on vertailukohteiksi otettu Porvoon seudulla toimivia hotelleja. Esimerkiksi Haikon kartanon kylpylähotelli on erityyppinen konsepti kuin Porvoon vanhan kaupungin kulmaukseen ajateltu kokonaisuus. Haikon asiakasvirtojen vertailu ja huoneiden käyttöasteet voivat antaa suuntaa, mutta Valtimontalon hotelli voisi olla asiakkaiden näkökulmasta jopa Haikkoakin vetovoimaisempi vaihtoehto. Keskusta-alueen ravintoloiden, kahviloiden ja aktiviteettien läheisyys jo itsessään tuovat monin verroin valinnanvaraa matkailijalle ja tekevät majoittumisen kiinnostavaksi kaupunkiympäristössä. Oikea-aikainen kritiikki useiden asiantuntijoiden näkökulmista on tervetullutta ja siihen tulee reagoida, jotta hanke voisi onnistua.

Hotellin vetovoima asiakkaiden silmissä riippuu hintatasosta ja hotellikonseptin kiinnostavuudesta. Luova ja asiaansa uskova hotellioperaattori on konseptin avaintekijä. On tärkeää löytää oikeat toimijat ja esitellä menestymisen mahdollisuudet realistisesti. Taloudelliset riskit pitää olla sillä tasolla, että toiminta on kannattavaa. Liian vähäisistä hotellihuoneiden määristä voi tulla kynnyskysymys, joka uhkaa tehdä hankkeesta taloudellisesti kannattoman. Tähän asiaan on varauduttava. Kaupungin tulisi harkita, voisiko se tarvittaessa osoittaa hotellihankkeeseen lisätilaa myymällä tai vuokraamalla Rihkamatorin kulmassa olevia kiinteistöjään. Porvoon Kuntatekniikan ja Ympäristötoimiston tiloista on aiemmin esitetty sellaisia suunnitelmia, että niistä luovutaan jollain aikavälillä ja siksi asiaa olisi hyvä tarkastella tässä yhteydessä. Ei ole mitenkään tavatonta, että yksi hotelli toimii kahdessa vierekkäisessä kiinteistössä samaan aikaa.

Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuutettu (kd)

Itsenäisyys on asennetta ja taistelua!

Ensi vuonna on itsenäisen Suomen satavuotisjuhlat.

Aika ajoin joku muistuttaa julkisuudessa siitä, että Venäjän tsaari Aleksanteri I julisti Suomen korotetuksi kansakuntien joukkoon Porvoon valtiopäivillä jo vuonna 1809.

Tätä julistusta on ehdoteltu itsenäisen Suomen aloitushetkeksi ja kiistämättä sillä on ollut tärkeä identiteettimerkitys kansallisvaltiomme syntymiseen.

Porvoon valtiopäiväin julistuksen taustoissa on perustavanlaatuisia ongelmia ja niiden takia se ei kelpaa itsenäisyyden synty- ja juhlahetkeksi.

Ensinnäkin julistus oli Suomensodan voittaneen valloittajakuninkaan ajatus, jolla hän osti itselleen rauhan. Sota oli käyty kansaa vastaan ja sodassa oli tapettu suomalaisia ja hävitetty heidän asuinsijojaan.

Toiseksi, kansakunnan itsenäisyyttä ei voi mikään toinen kansa antaa toiselle, vaan kansan on aina se itse otettava, synnytettävä ja julistettava.

Miksi kansojen itsenäisyysvaiheet ovat aina sotien ja taisteluiden historiaa?

Vastausta voisi hakea siitä perusajatuksesta, että mitä tahansa tähän maailmaan syntyy, niin sen on taisteltava itselleen elintila ja ravinto. Ihmiset elävät maasta sekä sen antimista ja siksi jokaisen on raivattava itselleen oma elinpiiri. Sama asia koskee kategorisesti kaikkea elämää eli kasveja, eläimiä, ihmisiä ja jopa kansakuntia.

Meidän elinpiirimme on Suomi ja haluamme säilyttää sen elinkelpoisena tuleville sukupolville.

Itsenäisyyspäivä on kansakunnan juhlapäivä, jolloin katsotaan samaan aikaan menneisyyteen sekä tulevaisuuteen. Se on päivä, jolloin kaikki kertaavat yhteistä visiota omasta kansallisvaltiosta. Perinteisesti itsenäisyyspäivänä kansa kuuntelee tarkalla korvalla sotaveteraaneja ja niitä, jotka elivät sodan aikoina, jolloin itsenäisyys oli veitsen terällä.

Edesmennyt jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth oli vahvoilla asenteilla varustettu mies. Hänen mielestä Suomi ei hävinnyt sotaa Neuvostoliittoa vastaan, vaan mittavista tappioista huolimatta se taisteli suuren torjuntavoiton ja hävisi sodan sekä menetti maa-alueet vasta rauhansopimuksissa.

Ehrnrooth osoitti sanansa useasti nuorille ja näin halusi välittää asenteensa tuleville sukupolville. Kenraali ei koskaan hävennyt pientä ja köyhää maata, vaan piti Suomea maailman parhaana maana meille suomalaisille ja kehotti kaikkia työskentelemään uutterasti sen hyväksi.

Kansamme itsenäisyys ja tulevaisuuden onni on kiinni yhtenäisyydestä, korkeasta moraalista sekä halusta työskennellä yhteisen hyvinvoinnin hyväksi. Jumala meitä tässä kaikessa auttakoon.

Jere Riikonen