Ajankohtaista

RSS

Muovin käytön vähentäminen ja kierrätyksen lisääminen on välttämätöntä, Suomi suunnan näyttäjäksi

Suomen Ympäristökeskuksen ja Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen sekä vesilaitosten yhteisissä tutkimuksissa on löytynyt vähäisiä määriä mikro- ja nanokokoisia muovipartikkeleita juomavesistä. Muovin kulkeutumista ihmiseen tutkitaan ja muovisten mikroroskien epäillään aiheuttavan erilaisia terveyshaittoja.

Muoviroskat ovat suuri uhka etenkin merien ekosysteemille ja siksi muovien käyttöä on vähennettävä varsinkin kertakäyttöisissä tuotteissa. Muoviroskia löytyy merieliöistä, kaloista ja linnuista. Synteettisiä muovimateriaaleja käytetään eri muodoissaan mm. kosmetiikassa, vaatteissa, elintarvikepakkauksissa ja rakennusmateriaaleissa.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen nimesi keväällä työryhmän, joka pyrkii selvittämään mitä muoviongelmalle Suomessa voidaan tehdä. Lähtökohtaisesti muovimateriaalien kierrätystä on tehostettava, jotta uuden muovin tuottamisen tarve vähentyy.

Muovin käytön vähentäminen on ilmastoteko, koska silloin myös fossiilisesta öljystä tehtyjen muovien polttamiset jätteenpolttolaitoksissa vähenevät. Muovin sijaan on alettava käyttämään enemmän uusia biopohjaisia materiaaleja, kuten esimerkiksi puupohjaista ligniiniä, joka on ominaisuuksiltaan muovin kaltainen materiaali. Ligniini on suomalaisen puuselluteollisuuden puusta eristämä ja jalostama materiaali, jota vastaavaa ei toistaiseksi löydy maailmanmarkkinoilta. Lisäksi mainitsemisen arvoista on Porvoossa toimivan öljyjalostusyhtiö Nesteen visiot ja tuotekehitykset, jotka mahdollistavat tulevaisuudessa jätemuovien tehokkaan hyödyntämisen kierrätyspolttoaineiden ja uusien muovilajien valmistuksessa. Suomalaiselle cleantechille eli puhtaan teknologian osaamiselle on maailmalla tarvetta ja kysyntää. Suomella on todellinen mahdollisuus olla globaalisti suunnannäyttäjä muovittoman yhteiskunnan luojana. Muovin käytön vähentämiseen ja kierrätyksen lisäämiseen tullaan kuitenkin tarvitsemaan kaupunkien, yritysten, asuntoyhtiöiden ja kuluttajien laajaa sitoutumista.

Jere Riikonen

Muovin käytön vähentäminen ja muovin kierrätyksen lisääminen (valtuustoaloite 10.11.2018)

Muovin käytön vähentäminen ja muovin kierrätyksen lisääminen Porvoossa

Tausta:
Muovi on ekosysteemille haitallinen ja ilmanpäästöjä lisäävä materiaali ja siksi muovin käyttöä on pyrittävä vähentämään ja sen kierrätystä lisäämään Porvoon kaupungin alueella.
Muovi on öljystä jalostettu materiaali, joka aiheuttaa poltettaessa hiukkas- ja hiilidioksipäästöjä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi muovin käyttöä on vähennettävä ja sitä on pyrittävä korvaamaan biopohjaisilla materiaaleilla ja sen kierrätystä uusien tuotteiden valmistuksessa on edistettävä.
Muovi säilyy luonnossa muuttumattomana vuosisatoja ja pilkkoutuu vähitellen pieniksi muovihiukkasiksi, mikro- ja nanopartikkeleiksi. Nämä pienet muovihiukkaset kulkeutuvat mm. vesistöihin sekä mereen ja aiheuttavat merieliöstössä, kaloissa ja linnustoissa vakavia terveyshaittoja. Muovipartikkeleiden kulkeutuminen ravintoketjussa ja elintarvikkeiden pakkausmateriaaleista ihmiseen on todennäköistä ja vaikutukset ovat suurelta osin tuntemattomia.

Esitys:
Porvoon kaupungin on tavoiteltava muovin käytön vähentämistä kaikissa toimissaan. Kaupungin on pyrittävä järjestämään muovinkierrätyspisteitä kaikkiin toimipisteisiinsä yhteistyössä alueellisen jätehuollon kanssa. Kaupungin on luotava kannustumia muovinkierrätyksen järjestämiseksi alueen yrityksissä ja taloyhtiöissä. Kaupungin on mahdollisuuksien mukaan kaikissa tuotehankinnoissaan pyrittävä huomioimaan biopohjaiset tai kierrätysmateriaaliset vaihtoehdot muovin käytön vähentämiseksi. Kaupungin on ohjeistettava ympäristölupaviranomaisiaan, että esimerkiksi tapahtumien ympäristölupien yhteydessä huomioidaan roskaantumista aiheuttavien muovituotteiden käytön minimoiminen ja muovien kierrätysasiat. Kaupungin on korvattava kaikki muoviset aurauskepit teiden varsilla puisilla kepeillä.

Jere Riikonen
kaupunginvaltuutettu

Kuuluuko ihmisoikeudet myös syntymättömille lapsille?

Ewa Tavasoli (Vihreät) puolusti ihmisoikeuksia (Uusimaa-lehti 8.10.2018) ja mainitsi abortin eli raskauden keskeyttämisen yhdeksi naisten ihmisoikeuksista. Tämä ajattelutapa herättää pohtimaan, että onko myös syntymättömällä lapsella ihmisoikeuksia, vai onko vain raskaana olevalla naisella ihmisoikeudet?

Aborttilainsäädäntö on sensitiivinen asia siinä mielessä, että kansalaisten ihmiskäsitykset ja käsitys elämän olemuksesta poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Poikkeavat näkökulmat ovat aiheuttaneet kiivasta keskustelua eduskunnassa ja Suomen hallitus oli vastikään vähällä kaatua tähän konfliktiin.

Järjen mukaan, viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsen sydän alkaa kohdussa sykkiä noin kahdeksannella viikolla, ei voida enää millään termeillä selitellä, että kyse on pelkästään naisen ruumiista. Sydän on lääketieteellisesti itsenäinen elin ja sivistyneessä maailmassa sydämen lyönnit ovat merkki yksilön elämästä. Äidin kohdun pitäisi periaatteessa olla jokaisen ihmisalun maailman turvallisin paikka. Jokaisella ihmisellä on jo luonnostaan moraalikäsitys, että elämä on arvokasta ja suojelemisen arvoista.

Yleinen kristillinen näkemys ihmisyydestä puolestaan menee vieläkin syvemmälle ja siinä elämä tulee olevaksi jo heti hedelmöittymisen hetkellä ja se mielletään pyhäksi. Lisäksi kristilliseen perusajatteluun kuuluu, että jokainen alkunsa saanut lapsi on tervetullut tähän maailmaan. Sen takaamiseksi lapsen tulevat vanhemmat ovat solmineet aiemmin avioliiton, joka takaa syntyvälle lapselle juridiset oikeudet, elämän mahdollisuudet sekä vanhempien huolenpidon. Edellä mainittu ajatus on kaunis ja ideaali, mutta niistä arvoista ja ihanteista ollaan valitettavasti jo laajasti luopumassa ja eikä elämä edes mene niin optimaalisesti kuin aina toivottaisiin.

Raskaana olevalla naisella on kiistatta ihmisoikeudet ja sitä ei Suomessa kukaan poliitikko pysty kumoamaan. Terveydenhuoltomme moraaliperusteissakin asetetaan jo syntynyt elämä ensisijalle suhteessa syntymättömään elämään. Tämä tarkoittaa sitä, jos raskaus uhkaa vakavasti naisen elämää, henkeä ja terveyttä, niin siinä tapauksessa joudutaan tekemään valintoja lääketieteellisin perustein. Olen eri mieltä Ewan kanssa ja pidän vastuullisena sitä, että Suomessa vaaditaan vähintään kahden lääkärin näkemys aborttikysymyksissä.

Porvoossakin ollaan oltu huolestuneita aborttien määrästä ja siksi kaupunki on lähtenyt tarjoamaan alle 25 -vuotiaille ilmaista ehkäisyä. Tutkimuksien mukaan ilmainen ehkäisy on vähentänyt nuorten tekemien aborttien määrää Suomessa.

Jos ihmiskäsityksemme olisi vähänkään elämää arvostavampi, niin meitä suomalaisia olisi enemmän ja yhteiskuntamme ikäluokkien väestömäärät olisivat tasapainoisempia. Syntyvyyden lisääminen ei kuitenkaan ole aborttipolitiikalla hoidettavissa, vaan siihen tarvitaan laajempaa näkökulmaa. Eduskunnan perustehtävä on lakien säätäminen. Lakien tarkoitus on elämän ja sen edellytysten laaja turvaaminen nykyisille sekä myös tuleville sukupolville. Lainsäädäntö ei ole koskaan moraalista ja arvomaailmasta vapaata toimintaa. Tulemme jatkossakin näkemään kansalaiskeskustelussa ja eduskunnassa erilaisten elämän- ja ihmiskäsitysten ”yhteentörmäyksiä”. Näkemyseroista huolimatta vastakkaisia mielipiteitä pitää kuunnella asiallisesti ja päätökset tehdä vastuullisesti ja demokraattisesti.

Jere Riikonen

Itärata on koko Suomen kehittämistä ja panostus ilmastonmuutoksen torjuntaan

Liikenne- ja viestintäministeriön aie selvittää Itärata eli henkilöjunayhteys lentoasemalta Porvoon kautta Kouvolaan on laajan edunvalvonnan tulos. Suomalaisia raideliikenneyhteyksiä on liian kauan kehitetty pelkästään Turku – Tampere akselilla ja jopa Pohjanmaakin on saanut kehityksestä hyvän osansa. Näistä näkökulmista Itä-Suomen maakuntaliitot ja kaupungit ovat oikeutetusti alkaneet vaatia 900 000 itä-suomalaisen asukkaan huomioimista koko maan tasapuolisessa kehityksessä. Vaatimuksena on Itä-Suomesta tuntia nopeampi junayhteys pääkaupunkiseudulle ja Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Vaatimus ei ole kohtuuton, varsinkaan kun valtiovalta on suhtautunut nihkeästi Itä-Suomen kaupunkien pienten liikennelentokenttien tulevaisuuteen.

Kehitysvaatimus uuden raideyhteyden rakentamiseksi ei ole tällä kertaa lähtöisin eduskuntapuolueiden ohjelmista, mutta toivottavasti se silti löytää reittinsä seuraavaan hallitusohjelmaan.

Suurimmat esteet hankkeelle luo kuitenkin se, että valtion budjettirahoituksella Itärata ei pelkästään näyttäisi edistyvän. Hankkeeseen tarvittaisiin jokin hankeyhtiömalli johon valtio osallistuu, mutta jossa taloudellinen vastuu jaettaisiin laajemmalle joukolle.

YK julkaisi maanantaina (8.10.2018) ilmastonmuutoksen päivitetyn jättiraportin (IPCC). Siinä todettiin, että ilmastopäästöjen vähentäminen on kriittisen tärkeää ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Tunnetusti liikenne on yksi suurimmista kasvihuonekaasujen ja ilman epäpuhtauksien päästölähteistä. Fossiilisilla polttoaineilla tapahtuvaa kumipyöräliikennettä pitäisi rajoittaa rajusti ja sähköautoistakaan ei löydy ratkaisua edes vähääkään pitemmille välimatkoille, koska sähköautojen akkuteknologiassa ei ole näköpiirissä suurta teknologista kehitysharppausta. Näistä näkökulmista päästöttömän ja koko maan tasaisemmin kattavan raideliikenteen rakentaminen on tulevaisuudessa erittäin perusteltua ja tärkeää.

Mitä Porvoon kaupungin tulee ajatella avautuneesta Itärata mahdollisuudesta?

Ensinnäkin, koskaan aiemmin Porvoota hyödyttävän ratahankkeen takana ei ole ollut näin paljon aluepoliittista painoarvoa ja siksi hanke näyttää realistiselta.

Toiseksi, vaikka Itärata sivuuttaa Itä-uusimaan yhteisiä intressejä, esimerkiksi Loviisa on jäämässä ilman suoran ratayhteyden hyötyä, niin Porvoon on tartuttava hankkeeseen. Samassa yhteydessä olisi syytä edes selvittää, miten ja millä aikavälillä Loviisa ja myös Kotka saataisiin suoran henkilöjunayhteyden piiriin.

Kolmanneksi, Porvoon on esitettävä uskottava suunnitelma miten toteutamme tiivistä kaavoitusta tulevan rautatieaseman lähellä ja miten toteutamme kaupunkirakenteen sellaiseksi, että henkilöjunaliikenne on alueen asukkaille vaivatonta ja vetovoimaista. Ilman laajempia asiakasvirtoja hankkeen menestymisellä ei ole tulevaisuutta.

 

Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja

Jere ehdokas seurakuntavaaleissa Porvoossa

Seurakuntavaalit 2018 kirkkovaltuuston ehdokas numerolla 18, Jere Riikonen, seurakuntalainen

 

Hei,

Olen seurakuntalainen ja valmis palvelukseen, mikäli minua äänestetään luottamustehtävään. Olen käytettävissä kirkkovaltuuston tehtävissä, mutta en seurakuntaneuvostossa. Alla visioni:

Kirkon tehtävä on palvella. 1. Palvella Jumalaa, 2. Palvella seurakuntalaisia, 3. Palvella kaikkia ihmisiä taustoistaan riippumatta.

Tähän palvelutyöhön tarvitsemme erilaisia toimintatapoja ja rakenteita, joissa viranhaltijat ja vapaaehtoiset työskentelevät yhdessä.

Olen Sana-ryhmäläisten ehdokaslistalla ja siellä me kaikki olemme valmiita antamaan omat voimavarat ja osaamisen sekä näkemyksemme yhteisen hyvän kasvattamiseen ja organisoimiseen.

Seurakunta on yhteinen ponnistus yksinäisyyttä ja välinpitämättömyyttä vastaan. Seurakunta on yhteyttä Jumalaan ja ihmisiin sekä vastuullisuutta luomakuntaa kohtaan.

Voimavarani seurakuntatyöhön kumpuaa lähimmäisen rakkaudesta sekä uskosta, jonka Jumala meissä vaikuttaa.

Sloganini on ”Seurakunta on taistelu yksinäisyyttä vastaan!”

Jere Riikonen

 

Varsinainen vaalipäivä on 18.11.2018 ja ennakkoäänestys on 6.-10.11.2018

Kaupungin tervehdyspuhe kutsuntatilaisuudessa (2.10.2018 Jere Riikonen)

Arvoisat veteraanit, kutsuntalautakunta ja hyvät kutsuntoihin osallistuvat herrat.

Te, ette ole mitä tahansa miehiä, vaan te olette uuden vuosituhannen ensimmäinen ikäluokka.

Te olette syntyneet itsenäiseen ja vapaaseen maahan, joka on menneellä viikolla valittu jälleen maailman parhaimmaksi maaksi erilaisten mittareiden ja vertailutietojen mukaan.

Suomi on yksi maailman parhaimmista paikoista syntyä, kasvaa, opiskella, tehdä työtä, perustaa perhe ja ylipäätänsä elää ja olla aina vanhuuteen saakka. Suomalaisten menestys kumpuaa meidän arvoistamme, rakastamme rauhaa, olemme rehellisiä, työteliäitä, meillä on kristilliset arvot ja olemme tasa-arvoisia sekä Isänmaallisia.

Arvon miehet, miksi te olette täällä tänään?

– Ensinnäkin siksi, että elämä ihmispaljoudessa johtaa nopeasti kaaokseen ja sitä kaaosta on pyrittävä hallitsemaan. Koska muuten mikään ei toimisi ja vain vahvimmat pärjäisivät. Kaaosta hallitaan lailla ja asetuksilla sekä tarvittaessa voimalla.

– Toiseksi; Me emme ole vain yksilöitä, vaan olemme osa kansaa, osa heimoja, osa sukuja ja perheitä. Emme elä vain itseämme varten, vaan meillä on vastuu toisistamme.

– Kolmanneksi; Tosiasiassa jokaisessa maailman maassa on armeija, se on joko oma armeija tai se on toisen maan armeija. Elämä on taistelua halusimme sitä tai emme. Kansallinen itsenäisyys on arvokas asia ja sitä ei voida pitää itsestään selvänä olotilana, vaan se vaatii jatkuvaa työtä ja huolehtimista.

Edesmennyt jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth oli vahvoilla asenteilla varustettu mies. Hänen mielestä Suomi ei hävinnyt sotaa Neuvostoliittoa vastaan, vaan mittavista tappioista huolimatta se taisteli suuren torjuntavoiton ja hävisi sodan sekä menetti maa-alueet vasta rauhansopimuksissa. Ehrnrooth osoitti sanansa useasti nuorille ja näin halusi välittää asenteensa tuleville sukupolville. Kenraali ei koskaan hävennyt pientä ja köyhää maata, vaan hän muistutti, että ”Suomi on maailman paras maa meille suomalaisille ja kehotti kaikkia työskentelemään uutterasti sen hyväksi” Myös teitä tarvitaan nyt tähän työhön kansakunnan hyväksi.

Tutkimusten mukaan 75% suomalaisista on sitä mieltä että omaa maata pitää puolustaa aseellisesti. Se luku on läntisen Euroopan korkeimpia lukuja ja se on selkeä viesti siitä, että täällä asuu kansa, joka pitää vahvasti kiinni omasta elinpiiristään.Maailmaa on pyrittävä kuitenkin hallitsemaan ensisijaisesti sanan voimalla, siksi tarvitaan puhetta ja politiikkaa. Mutta jossain vaiheessa voi tulla tilanteita, jolloin puhe lakkaa tai se muuttuu valehteluksi ja meitä kohtaan aletaan käyttää voimaa ja väkivaltaa. Silloin ei enää pelkät hippiaatteet riitä, vaan Suomellakin pitää olla valmiuksia vastata voimaan voimalla tai vähintäänkin esitellä voimaa, jolloin vihollinen ymmärtää, että väkivallan käyttäminen ei taivuta meitä. Silloin, kun poliitikot epäonnistuvat täydellisesti, silloin saattavat kenraalit joutua töihin.

Ei ole valtioiden välistä ystävyyttä, on vain ihmisten välistä ystävyyttä. Siksi jokainen on myös omalla sektorillaan rauhanvälittäjä ja jokaisen meidän käyttäytymisellä on merkitystä maailmalle välittyvään Suomi-kuvaan. Pyrkikäämme rauhaan, mutta varautukaamme pahan päivän varalle. Kehotan jokaista miestä ja naista toimimaan Isänmaansa ja kaupunkinsa parhaaksi.

Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuuston II-varapuheenjohtaja

Kaupungin tervehdys sotilaspoikien ja lottatyttöjen perinnekillan 25-vuosijuhlassa

23.8.2018, ravintola Iris, Porvoo

Arvoisat sotiemme veteraanit, lotat, sotilaspojat ja lottatytöt sekä juhlavieraat

 

Jokaisella meistä on erilainen elämäntarina riippuen siitä, mille vuosikymmenelle ja minkälaiseen elinpiiriin kukin on kulloinkin sattunut syntymään.

Te 1920- ja 1930 -luvulla syntyneet sotilaspojat ja lottatytöt olette eläneet Isänmaamme niitä kohtalon vuosia, jotka ovat suurelta osalta määritelleet itsenäisen Suomen tarinan yhtenäisenä ja vapaana kansakuntana.

Te olette omalla panostuksella, työllä ja uhrauksillakin olleet puolustamassa ja rakentamassa Suomen kansan tulevaisuutta. Suuret kiitokset teille kaikista ponnisteluista maamme ja kaupunkimme eteen.

Arvoisat juhlavieraat

Tänä päivänä Suomi elää aineellisessa yltäkylläisyydessä ja oma kotikaupunkimme Porvookin on kauniimpi kuin koskaan. Suomi loistaa erilaisissa tilastoissa maailman parhaimpana paikkana syntyä, kouluttautua, perustaa perhe, työskennellä, elää ja olla aina vanhuuteen ja hamaan kuolemaan saakka.

Mutta oliko jokin silti ennen paremmin kuin tänä päivänä?

Yksi asia, joka tänä päivänä pistää silmään on yksinäisyys, ja siihen liittyvä yhteisöllisyyden puute ja välinpitämättömyys. Auttaminen mielletään yhä useammin valtion viranomaisten tai kaupungin työntekijöiden tehtäväksi.

Mutta totuus on mielestäni toisenlainen, eli ihmiset tarvitsevat edelleen toisiaan, naapureita sekä niitä puolituttuja oman kylän ihmisiä, ja ihmiset arvostavat vapaaehtoisen avun saamista enemmän kuin jonkun organisaation kylmää lakisääteistä peruspalvelua.

Teille, sotilaspojat ja lottatytöt on turha selittää sellaista termiä kuin Talvisodan henki, te olette kokeneet ja eläneet sen.

Se oli sitä, kun koko kansa pienimmästä suurimpaan ponnisteli sota-aikana isänmaan yhteiseksi hyväksi ja kaveria ei jätetty edes silloin, kun oma henki oli vaarassa.

Te olitte silloin siinä ketjussa omalla paikallaan ja teitä tarvittiin silloin ja teitä tarvitaan myös nyt kertomaan niistä ajoista nuoremmille sukupolville.

Se oli suurta yhteisöllisyyttä, jota tarvitaan myös tänä päivänä. Me kaikki tarvitsemme toisiamme, te olette omalta osaltaan esimerkki siitä, mitä pieni kansa voi tehdä ja mistä se voi selviytyä, kun se vain on yhtenäinen ja motivoitunut toimimaan.

Olen henkilökohtaisesti pohtinut mitä elämä oikein on, ja päätynyt sellaiseen yksinkertaistukseen, että Elämä on yksilön tarina yhdessäolosta.

Me olemme yksilöitä joiden elämän onnellisuus rakentuu toimiville ihmissuhteille, eikä suinkaan rahan ja omaisuuden määrään.

Yhdessä me muodostamme perheet, suvut ja kansan sekä asutamme kaupungit ja esimerkiksi perustamme perinnekillan jotain tiettyä päämäärää varten.

Jokainen on tärkeä, mutta yhdessä olemme vahvempia. Yksi risu napsahtaa poikki helposti, mutta koetappa katkaista kymmenien risujen nippua. Se ei onnistu enää niin helposti. Yhteisöllisyydessä on ihmeellistä samansuuntaista voimaa.

Porvoon kaupunki on tyytyväinen, että Itä-Uudellamaalla toimii virkeä Sotilaspoikien ja Lottatyttöjen perinneyhdistys, jolla on verrattain melko paljon jäseniä, yli 100 jäsentä. Toivomme kaikkea hyvää toiminnallenne jatkossakin.

Kiitos

 

Jere Riikonen

Porvoon kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja

Valtuustoaloite: Kylä- ja asukasyhdistyksille aluekehitysrahaa

Alueellisten asukas- ja kyläyhdistysten toimintamahdollisuuksien vahvistaminen

Esitys
Esitetään, että kaupunki osoittaa vuosittain aluekehitysrahaa Porvoon asukas- ja kyläyhdistyksille lähialueidensa harrastusmahdollisuuksien ja ympäristöviihtyisyyden kehittämisiksi.

Perustelut
Demokratiaan kuuluu läheisyysperiaatteen vahvistaminen eli kunnan jäsenillä ja yhteisöillä tulee olla suoraa päätösvaltaa ja vaikutusmahdollisuuksia asuinalueidensa kehittämisissä.
Asukas- ja kyläyhdistykset ovat paikallisia toimijoita ja oman asuinalueidensa asiantuntijoita sekä sen potentiaalisia kehittäjiä.
On tärkeää, että asukkaat saataisiin pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen toimintaan asuinympäristönsä kehittämiseksi.
Olisi perusteltua, että kaupunki budjetoisi ja harkinnanvaraisesti myöntäisi Porvoon asukas- ja kyläyhdistyksille aluekehitysrahaa vuosittain erilaisten kertaluonteisten hankkeiden toteuttamisiksi.
Hankkeet voivat tyypillisesti liittyä ympäristöviihtyisyyden sekä harrastusmahdollisuuksien kehittämiseen kylissä ja asuinalueilla.
Asuinalueiden ja kylien harrastusmahdollisuuksien ja ympäristöviihtyisyyden kehittämisellä on positiivinen vaikutus asuinalueiden vetovoimaisuuteen, asuntojen hintakehitykseen ja alueen sosiaaliseen hyvinvointiin.

Jere Riikonen

6 miljoonan euron valtuustopuhe, ei investoida turhiin seiniin (Tolkkis skolanin lisätilat)

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja ja arvoisat lähimmäiset

Aluksi pitää todeta se, että Tolkkis Skolanin oppilaat ovat saaneet odottaa koulunsa valmistumista liian pitkään.
En tiedä mihinkä suuntaan tässä täsmällisesti pitäisi pahoitella, koska kärsijöitä on tässä kaupungissa joka ilmansuunnassa, ei vain yksin Tolkkisissa. Homeisten koulujen korjaukset ja väistötiloihin siirtymiset ovat olleet tosiasia eri puolella kaupunkia ja vieläpä samanaikaisesti.

Tolkkis skolanin kohdalla on ollut todella monta mutkaa matkalla, jotka ovat hidastaneet päätöksien tekemistä;
Asiaan on vaikuttanut Gammelbacka skolanin lakkautus, Västrä Enhetskolanin viivytys ja Tolkkisten suomenkielisen koulun sisäilmaongelmat.
Lisäksi oma vaikutuksensa on ollut viime valtuustokaudella epäonnistuneella sivistysverkkoesityksellä, josta ei saatu päätöstä aikaan mm. sen takia, koska se oli pahasti törmäyskurssilla jo aiemmin hyväksytyn kylärakenneohjelman kanssa ja kaiken lisäksi selvityksen taustamateriaalien laskelmia ei pidetty luotettavina. Näistä syistä meillä ei ole tänään yhteistä kokonaisnäkemystä siitä, miten priorisoisimme ja sijoittaisimme koulupalvelujamme tehokkaasti. Siksi keskustelemme kokonaisuudesta irrallaan olevista asioista ja samalla asetamme itsemme erittäin hankalaan tilaan.

Jos Porvoota vertaisi laivaan, niin tilanne olisi se, että nyt me lastaamme alusta liian raskaaksi ja epävakaaksi. Laiva on lastattu investoinneilla. Alus kelluu, mutta ei ole merikelpoinen. Kapteeni Ujula on selkeäsanaisesti varoittanut valtuutettuja, että tilanne on se, että ensimmäisessä myrskyssä eli SOTE/ maakuntauudistuksen myllerryksessä tämä alus voi hörpätä niin paljon vettä, että me uppoamme.
Meillä on liikaa velkaa suhteessa tulevaan maksukykyyn ja meillä liikaa akuutteja investointitarpeita. Ammattilainen näkee tämän laivan kantokyvyn, mutta miten me valtuutetut näemme tämän kokonaisuuden? Onko meillä kriisitietoisuutta ja reagoimmeko uhkaan oikea-aikaisesti.

Asian vedenjakaja on tänään ja tässä. Meidän ei ole mikään pakko investoida näin isosti tässä kohtaa, mutta tulevina päivinä meidän on pakko investoida. Esimerkiksi meidän on pakko korjata Hinthaaran koulu (hintalappu ei ole edes vielä tiedossa) ja meidän pakko korvata Strömborska-skola ja Näse skolan Västra Enhetskolanilla. Siksi kaikki vähemmän tärkeä on karsittava pois!

Kannatan kaupunginvaltuutettu Uskin jo kaupunginhallituksessa jätettyä esitystä ja totean, että pienellä remontilla, meillä on käyttökelpoinen Tolkkis skolan Tolkkisissa ja huomattavasti nopeammalla aikataululla, kuin tällä ylimitoitetulla investoinnilla.
Kun lasketaan tämän valtuustolistalla olevan Tolkkis skolanin investointi ja sen lainakorot ja 20 vuoden käyttökulut, niin päästään kuluissa helposti yhden kunnallisveroprosenttiyksikön suuruuteen eli noin 8 miljoonan euroon. Loppusumma on huikea 100-140 lapsen kouluksi. Ylivoimaisesti kallein koulu Porvoossa, oppilaskohtaisiin kuluihin nähden.

Mielestäni lapsiin kannattaa sijoittaa, mutta minusta tässä investoinnissa on jotain sellaista, mitä edes lapset ja vanhemmat eivät viimekädessä vaatisi jos ymmärtäisivät kokonaisuuden. Tämä investointi näyttää enemmänkin jonkun unelmalta, jota vängätään väkisin läpi.
Vaikka juna on lähtenyt juuri väärää raidetta, niin kukaan ei enää puhalla pilliin ja pysäytä prosessia, joka viimekädessä on meille kaikille vahingollinen. Minäkin haluaisin olla tuollaisessa koulussa oppilaana tai opettajana, mutta voitaisiinko ajatella meitä kaikkia, koska me olemme siinä samassa laivassa joka uhkaa kallistua.

Kuka haluaa veronkorotusta? Kuka haluaa YT-menettelyä ja lomautuksia?

Tällainen investointipolitiikka kuitenkin vääjäämättä johtaa niihin.

Kuka haluaa vähentää tuntikehyksistä eli varsinaisesta kouluopetuksesta? Investointi aiheuttaa luonnollisesti koululle sisäisten vuokrien nousun ja ne vuokrat otetaan siitä päältä eli kaikesta muusta toiminnasta pois. Ei kannata rakastua seiniin, koulu ei ole pelkkä rakennus vaan se on toimiva yhteisö. Kylmä fakta on sekin, että meillä on verrattain pienellä alueella paljon kouluja. Tolkkis-Skolan tulee saamaan toimitilansa. Edellinen valtuusto on jo asian linjannut ja siihen on sitouduttu. Mutta mihin edellinen valtuusto sitoutui? Kouluun, jonka kustannusarvio oli 3,2 miljoonaa euroa! Nyt esityslistalla olevan koulun hinta näyttää olevan hinnaltaan lähes kaksinkertainen ja voidaan arvata, että kun lopulliset rakentamistarjoukset tulevat hinta on jo kaksinkertainen verrattuna alkuperäiseen.

Porvoon investointitahti on ollut hengästyttävää ja pitkälti pakon sanelemaa. Vuosikatteen mukaan meidän investointitaso pitäisi olla keskimäärin noin 15-20 miljoonaa per vuosi. Avain kohta, Porvoon velkamäärä lähentelee noin 200 miljoonaa euroa. Samaan aikaan korkotaso näyttää kiristymisen merkkejä ja suuri maakuntauudistus / Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus uhkaa viedä valtionosuutemme, ja suuren osan verotuloistamme. Me olemme menettämässä kyvyn vähentää velkoja, hälytyskellojen pitäisi soida ja kovaa! Edessä on asiakasmaksujen korotukset ja vyön kiristystä kaikesta kehittävästä. Meidän verotaso on jo nyt sillä rajalla, että olemme juuri ja juuri vielä houkutteleva paikka uusille asukkaille. Jos veroprosentti nousee tästä paljon, niin meidän vetovoimamme heikkenee. Mitä tapahtuu kasvulle? Kasvava kaupunki on dynaaminen, pienentyvät kaupungit ovat apaattisia. Meidän pitäisi painaa investoinneissa jarrua ja hengähtää, ja toteuttaa nyt vain ne hankkeet, jotka on aivan pakko. Kysynkin, että onko järkevää rakentaa noin isosti ja kalliisti? Me saisimme Tolkkis Skolanin toimintaan huomattavasti nopeammin ja halvemmalla, jos emme tekisi laajennusosaa liikuntasalia ja musiikki- / teatteriluokkaosaa.

Joku on perustellut, että uusi opetussuunnitelma tarvitsee erityisiä oppimisympäristötiloja, mutta eikö se ajatus ole juuri päinvastoin, että opettaminen pitää viedä poispäin koulukeskeisyydestä, sinne elämän keskelle ja luontoon. Lisäksi Tolkkisissa on jo liikuntatiloja monitoimitalossa ja niillä on aiemminkin pärjätty, miksi nyt ei pärjätä? Olisi parempi peruskorjata Tolkkisten monitoimitalon urheilusalin tiloja, koska ne täytyy muutenkin korjata melko pian.Virkamiehet ovat arvioineet, että koulu tulisi käyttämään liikuntasalia keskimäärin noin 20 tuntia viikossa, se on melko vähän, siihen nähden, että kivijalkaan tehty sali tönöttää siinä seuraavat 30-50 vuotta.
Lisäksi pienen 200 m2 salin iltakäyttö on melko marginaalista kaupungin reuna-alueilla. Asiassa ei pidä katsoa pelkästään investointikulua, vaan ennen kaikkea käyttökuluja, jotka tekevät pitkässä juoksussa sen suuren loven kukkaroon. Mitä Porvoon kaupunki pystyisi teoriassa tarjoamaan koululle tuolla rahalla, jos liikuntasalia ja koko laajennusta ei rakennettaisi?
Karkeasti arvioiden, joka viikko uimahallikeikka linja-autolla koko Tolkkis skolanille seuraavat 100 vuotta.

Onko kohtuus ehdottomasti liian vähän? En halua yhtään syyllistää oppilaita ja vanhempia, enkä edes opettajia tai rehtoria pyrkimyksestä saada hieno ja huippu koulurakennus. Meidän poliitikkojen pitää tehdä se päätös täällä, että mihin on varaa ja mihin ei !

Kun Västra Enhetskolan valmistuu Näsiin, niin osa Tolkkis-skolanin oppilaista hakeutuu sinne. Eikä edes oppilaaksiottoalue ole peruste estää lapsia siirtymästä sinne. Jos koulussa on tilaa, niin se on heidän oikeutensa, jos he matkustavat sinne omilla kustannuksilla.
Vanhempien asioimissuunta on keskustaan ja monien lapsen harrastukset ovat keskustassa esim. musiikki ja taidekoulut sekä monet liikuntaharrastukset. Tulemme näkemään koulushoppailua, joka tulee verottamaan Tolkkis skolanin oppilasmääriä.

Milloin painamme jarrua? Tässä uhkaa käydä niin, että yli suureksi Tolkkisten taajamaan rakennettu Tolkkis-skolan lytistää Västrä Enhetskolanin pienemmäksi. Miten käy haaveille Sannaisten sivistyskeskuksesta, Kerkkoon koulusta puhumattakaan. Niillä ei ole tulevaisuutta, jos nämä Tolkkis skolanin haaveet menee valtuustossa tänään läpi.

puheenjohtaja:
Kannatan ajatusta, että Tolkkis skolanin laajennusosa jätetään rakentamatta, ja opetus siirretään mahdollisemman nopeasti olemassa olevaan kouluun. Samassa yhteydessä koulun piha ja rakennus pitää pintaremontoida nopealla aikataululla. Tällä tavalla jää myös uuden rakennuksen odottelu pois ja koulutoiminta pääsee normalisoitumaan nopeammin. Lisäksi olisi toivottavaa, että Tolkkisten monitoimitalon tiloja kunnostetaan.

Jere Riikonen

Hotelli Valtimontaloon vaatii luovuutta

Hotelli Valtimontaloon vaatii luovuutta

Haikon kartanohotellin Veikko Vuoristo epäili Valtimontaloon kaavaillun hotellin taloudellista kannattavuutta heikoksi ja asiakasvirtaodotuksia liian optimistisiksi. Asiantuntijan mielipidettä ei pidä sivuuttaa, mutta hotelliajatusta ei pidä kuitenkaan haudata ennen kuin yritetään löytää asiaan kokonaisvaltainen ja hyvä ratkaisu.

Hotelli tarvitsee onnistuakseen asiakasvirtansa. Mediassa on vertailukohteiksi otettu Porvoon seudulla toimivia hotelleja. Esimerkiksi Haikon kartanon kylpylähotelli on erityyppinen konsepti kuin Porvoon vanhan kaupungin kulmaukseen ajateltu kokonaisuus. Haikon asiakasvirtojen vertailu ja huoneiden käyttöasteet voivat antaa suuntaa, mutta Valtimontalon hotelli voisi olla asiakkaiden näkökulmasta jopa Haikkoakin vetovoimaisempi vaihtoehto. Keskusta-alueen ravintoloiden, kahviloiden ja aktiviteettien läheisyys jo itsessään tuovat monin verroin valinnanvaraa matkailijalle ja tekevät majoittumisen kiinnostavaksi kaupunkiympäristössä. Oikea-aikainen kritiikki useiden asiantuntijoiden näkökulmista on tervetullutta ja siihen tulee reagoida, jotta hanke voisi onnistua.

Hotellin vetovoima asiakkaiden silmissä riippuu hintatasosta ja hotellikonseptin kiinnostavuudesta. Luova ja asiaansa uskova hotellioperaattori on konseptin avaintekijä. On tärkeää löytää oikeat toimijat ja esitellä menestymisen mahdollisuudet realistisesti. Taloudelliset riskit pitää olla sillä tasolla, että toiminta on kannattavaa. Liian vähäisistä hotellihuoneiden määristä voi tulla kynnyskysymys, joka uhkaa tehdä hankkeesta taloudellisesti kannattoman. Tähän asiaan on varauduttava. Kaupungin tulisi harkita, voisiko se tarvittaessa osoittaa hotellihankkeeseen lisätilaa myymällä tai vuokraamalla Rihkamatorin kulmassa olevia kiinteistöjään. Porvoon Kuntatekniikan ja Ympäristötoimiston tiloista on aiemmin esitetty sellaisia suunnitelmia, että niistä luovutaan jollain aikavälillä ja siksi asiaa olisi hyvä tarkastella tässä yhteydessä. Ei ole mitenkään tavatonta, että yksi hotelli toimii kahdessa vierekkäisessä kiinteistössä samaan aikaa.

Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuutettu (kd)