Ajankohtaista

RSS

Itämeren hylyt kertovat historiaa (Uusimaa 1.5.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Kirjoittelen tätä kolumnia Ahvenanmerellä merentutkimusalus Arandalla. Vettä on laivan alapuolella lähes 300 metriä. Teemme nyt meriveden tutkimusta, mutta toisinaan olemme Suomenlahdella merenpohjasta luodanneet öljyä vuotavia laivanhylkyjä, joista toisia koristavat hakaristit, sirppi ja vasara tai kaksipäiset kotkat.

Nuo sotalaivat ja sukellusveneet yhä pulpauttelevat vedenpintaan öljyläikkiä. Hylkyihin on tarttunut kalastajien haamuverkkoja ja vierellä voi olla ruostuneita merimiinoja sekä sotilaiden nahkasaappaita ja kypäriä, joista miehet ovat liuenneet sisältä.

Historia on aina läsnä Itämerellä ja se tuntuu yhä uudelleen toistavansa itseään yli sukupolvien. Kurkistus Itämeren pohjaan kertoo monissa paikoissa vanhoista meritaisteluista idän ja lännen välillä. Näiltäkin Ahvenanmaan vesiltä löytyy merenpohjasta vanhoja tykin raatoja, jotka upposivat jäihin silloin kun venäläiset jahtasivat pakenevia ruotsalaisia aina Tukholman reunamille saakka. Kyseinen Suomen sota olikin Ruotsille heidän viimeisin sotansa, mutta sama uhkakuva elää ja voimistuu.

Itämerellä on seilattu aktiivisesti noin tuhat vuotta ja eri vuosisatojen tapahtumat ovat jättäneet omat merkkinsä meren pohjaan. Itämerestä on löydetty 8000 laivanhylkyä ja lisää löytyy uusien tutkimus- ja kuvantamismenetelmien avulla.

Itämerellä hylyt säilyvät pitkään ja ruostuminen on hitaampaa. Itämeri poikkeaa valtameristä vähäsuolaisuuden, kylmyyden, vähähappisuuden puolesta ja lisäksi merestä puuttuu laivamato, joka tuhoaa puiset hylyt.

Meren pohjassa makaa siksi myös hyvin säilyneitä puulaivojen hylkyjä, joiden lastina oli mm. ylelliset tavarat Euroopasta Venäjän ylimystölle ja hoville. Näitä sen ajan oligarkkien arvokuljetuksia saattoivat kaappareiden pelossa hollantilaiset sotalaivat, joista ainakin yksi alus makaa kauniisti 50 metrin syvyydessä tykkeineen Porvoon edustalla.

Kirjoittaja työskentelee merianalyytikkona Suomen Ympäristökeskuksessa ja on Porvoon kaupunginvaltuutettu sekä Itä-Uudenmaan aluevaltuutettu

Kieltolaki vai salliva ”kotikasvatus” (Uusimaa 23.3.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Mikä alkaa Oton päivänä ja loppuu Yrjön päivänä? Kalenterista sen näkee, että kyseessä on seitsemän päivän ryyppyputki. Anteeksi kaikki Otto ja Yrjö nimiset, vitsi on huono, mutta siinä on symbolinen viesti. Alkoholin liikakäyttö aiheuttaa huonovointisuuden niin fyysisesti kuin henkisesti.

Suomessa alkoholin käyttäminen on pitkälti yksilönvapauden asia, mutta koska sen väärinkäyttö ja monet haittavaikutukset tulevat kuitenkin yhteiskunnan maksettavaksi, niin lainsäätäjät ovat luoneet rajoituksia alkoholin saatavuuteen ja käyttöön.

Muiden päihdyttävien aineiden osalta Suomi on kannoissaan vieläkin jyrkempi. Esimerkiksi kannabiksen eli marihuanan käyttäminen, hallussapito ja jopa kasvin kotikasvattamiset ovat lailla kielletty, mutta asiasta on tehty sallimista esittävä kansalaisaloite eduskunnalle.

Kannabiksen rajoituksien purkamista kannattavien mielestä käytön vaaroja liioitellaan ja haitoista ei ole riittävästi näyttöä ja lisäksi verottajaltakin jää kauppatulot saamatta.

Kuitenkin terveyden, turvallisuuden ja oikeuden asiantuntijoiden kuulemisissa on oltu hyvinkin yksimielisiä siitä, että kannabiksen vapauttaminen ei johda hyvään lopputulokseen.

Lisäksi hälyttäviä tutkimustuloksia on saatu Yhdysvaltojen Coloradon osavaltiosta, jossa kannabiksen viihdekäyttö laillistettiin vuonna 2014. Coloradossa kannabiksen yhtä verotuotto dollaria kohden on jouduttu laittamaan 4,5 dollaria laillistamisen negatiivisten haittojen hoitoon. Haitat ovat näkyneet liikenneonnettomuuksina, sairaalakäynteinä, itsemurhina jne. Huomion arvoista on sekin, että Colorado on asukasmäärältään ja pinta-alaltaan Suomen kokoluokkaa.

Vastuullisena kansalaisena on todettava, että meidän on tehtävä kaikkemme päihteiden käytön ja niiden haittojen vähentämiseksi. Huumausaineet eivät kuulu ihmisen elämään ja varsinkin nuorille on saatava elämään ihan muuta potkua kuin päihteet.

Jere Riikonen

Kirjoittaja on Raittiusseuran puheenjohtaja, Porvoon kaupunginvaltuutettu ja Itä-Uudenmaan aluevaltuutettu

Kuntien imagot buustataan iskevillä sloganeilla (Uusimaa 28.2.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Kuntien iskulauseiden tarkoituksena on herättää myönteisiä mielikuvia paikkakunnista. Näitä sloganeita laitetaan kuntien kotisivuille ja tervetuloa-kyltteihin. Usein iskulauseet muotoillaan sopiviksi kunnan sijainnin, tunnuspiirteiden tai historian mukaisista teemoista.

Mutta jos paikkakunnalla ei löydy mainittavia erityispiirteitä, niin rohkeimmat kunnat ovat uskaltautuneet turvautumaan huomion herättämisessä jopa huumoriin. Joroinen tituleeraa itseään termillä ”Swingaava Savon Pariisi”. Joku aika sitten maailmalla huomiota sai Kainuun Puolanka, joka tuotteisti pessimismin sloganilla, ”Puolanka – vielä ehdit kääntyä pois”. Seinäjoki puolestaan julistaa reteesti olevansa ”Avaruuden pääkaupunki”, tämänkin tajuaa, kunhan tietää sen sijaitsevan Pohjanmaan lakeuksilla. Somero lähti siteeraamaan laulajaansa Rauli ”Badding” Somerjokea ja laittoi tunnukseksi ”Satumaa ellei ihan paratiisi”.

Sarkasmilla ja sanoilla leikkiminen on haastavaa, koska ihmiset ajattelevat niin eri tavalla. Esimerkiksi ”Pori pääsee ihon alle”, – mitä ihmettä, onko Porissa jotain yleisiä huumeiden piikityshuoneita vai mitä se tarkoittaa? Kryptisten sloganien sisäistäminen vaatii taustaselvittelyä ja se lienee tarkoituskin. Ihmiset käyvät kunnan nettisivuilla ja nielaisevat koukun.

Itä-Uudellamaalla on pitäydytty kuntien iskulauseissa asialinjalla. Porvoo julistaa olevansa ”Unelmien kotikaupunki”, Loviisa ”Pieni kaupunki, suuria elämyksiä”, Askola ”Maaseudun sydänmailla”. Poikkeuksena on Sipoo, joka nimesi itsensä ”Suomen halutuimmaksi”. Lause juontaa aikaan, jolloin Helsinki halusi siivun Sipoon alueista. Tämän päivän kontekstissa on totta, että Sipoo on Suomen muuttovoittoisin kunta.

Porvoo voisi sloganissaan kokeilla ehkäpä jopa sarkasmia ”Suomen autoiluvihamielisin kaupunki”. Älä tule autolla, tule kävellen tai pyörällä. Ongelman ymmärtää, jos saa käsiinsä uuden kaupunkistrategian luonnoksen, kuuntelee asukkaita tai silmäilee uutta torikaavaa.

Pikkukaupunkien vetovoima lisääntyy, mutta pitovoimassa on tekemistä (Uusimaa 11.2.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Kaupunkitutkija Mari Vaattovaara piti Porvoon kaupunginvaltuutetuille luentoa pikkukaupunkien vetovoimatekijöistä ja kasvun avaimista. Eurooppalaisessa kontekstissa pikkukaupungit, jotka ovat metropolialueiden liepeillä ja hyvien kulkuyhteyksien päässä, kasvavat suhteessa huomattavasti nopeammin kuin suurkaupungit. Ihmiset haluavat muuttaa pois suurten kaupunkien hälinästä ja tämä kehitys on vain voimistunut koronapandemian aikana.

Syitä pikkukaupunkeihin muuttoon olivat turvallisuus, mahdollisuus omistaa asunto, uusi asunto vanhassa miljöössä, mahdollisuus kävellä ja pyöräillä. Lisäksi tärkeänä pidettiin edullisempia työtiloja sekä toimivia palveluita ja liikenneyhteyksiä.

Porvoon poliitikoilla ja virkamiehillä on mietittävää, että miten säilytämme vetovoiman ja muutamme sen hallituksi ja kestäväksi kasvuksi samalla säilyttäen pitovoiman. Mielikuva vetovoimaisesta sekä houkuttelevasta Porvoosta on vahva, jopa niin että Suomea esitellään maailmalla kuvilla vanhasta Porvoosta. Toinen kaupunkitutkija Timo Aro väitti, että Porvoon kaupunkibrändi on jopa niin vahva, että sitä on vaikea pilata. Mutta pilaaminenkin on mahdollista, jos kaupunkia rakennetaan väärällä tavalla huomioimatta sen erityispiirteitä.

Porvoolaiset ovat ylpeitä kaupungistaan ja sen imagosta, mutta kiiltokuvan alla arjessa asukkaalle näyttäytyy toisenlainen kaupunki. Hienot puutalot ei riitä, pitää olla palveluita, kauppoja, päiväkoteja, kouluja ja harrastusmahdollisuuksia.

Onneksi homeisista päiväkodeista ja koulusta ollaan vähitellen pääsemässä eroon uudisrakennusten myötä. Hyvät ja kivat tilat ovat vetovoimatekijöitä uusien lapsiperheiden saamiseksi. Mutta niin sanotuissa pitovoimatekijöissä, kuten urheilu- ja harrastusmahdollisuudet Porvoo on ollut heikoilla. Urheilu- ja jäähallit ovat rapistuneet ja harrastajat ovat joutuneet etsimään korvaavia tiloja jopa naapurikunnista. Näihinkin asioihin ollaan nyt panostamassa Kokonniemen uuden liikuntakeskuskonseptin hankesuunnittelun kautta.

Strategisia panostuksia tarvitaan myös autoilun helpottamiseksi, ongelmana on ollut erityisesti parkkipaikkojen väheneminen keskusta-alueilla. Pyöräilyä on kaupunkirakentamisessa suosittu autoilun kustannuksella, vaikka niitä ei pitäisi laittaa vastakkain.

Ympäristöasioissa ilmastonmuutoksen torjunta on dominoinut kaupunkistrategiaa pitkään ja siksi sen rinnalle pitäisi nostaa vesistöjen suojelu ja kunnostamiset. Vesistöjen hyvä tila luo monia mahdollisuuksia aina kalastamisesta uimiseen, ja vesistöihin panostamalla saadaan positiivista paikallisvaikutusta ihmisteen arkeen huomattavasti enemmän kuin pelkällä ilmastopolitiikan painotuksella.

Jere Riikonen

Porvoon kaupunginvaltuutettu (Kd)

Riikosesta Itä-Uudenmaan uusi aluevaltuutettu

Kirjoitettu kirjoittajana

Jere Riikonen Porvoosta valittiin aluevaaleissa Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueen valtuutetuksi 23.1.2022.

Valtuustokausi alkaa tämän vuoden maaliskuussa ja jatkuu seuraaviin kunta- ja alueen yhteisiin vaaleihin vuoteen 2025.
Kristillisdemokraateilta vaaleissa meni läpi kaksi ehdokasta, Riikosen lisäksi valituksi tuli myös Tiina Sinkkonen Sipoosta.
KD oli vaaleissa vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa ja tarkoituksena on tehdä puolueiden välistä yhteistyötä myös vaalien jälkeen perustamalla
yhteinen Kokoomuksen ja KD:n valtuustoryhmä.

Riikonen kiittää kaikkia äänestäjiään ja KD:n tukijoita vaalivoitosta;
”Tästä tämä työ vasta alkaa ja työ tulee olemaan haastavaa, koska aiemmin eri kuntien järjestämät SOTE-palvelut pitää synkronoida lyhyellä aikataululla koko Itä-Uudenmaan alueella toimivaksi kokonaisuudeksi” – summaa Jere Riikonen

Riikonen ehdokkaaksi aluevaaleihin Itä-Uudellamaalla

Kirjoitettu kirjoittajana

Tammikuussa 2022 järjestetään Suomen historian ensimmäiset aluevaalit.

Itä-Uudenmaan alueella vaaleissa valitaan 59 uutta aluevaltuutettua, jotka päättävät Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä palo- ja pelastustoimen järjestämisestä. Kunnille tämä tarkoittaa perinteisen kuntarakenteen uudelleen järjestämistä. Kuntien ja kaupunkien verotuloista 12,5% menee suoraan Hyvinvointialueelle.

– Päätin lähteä ehdokkaaksi, koska kyseessä on alueellisesti merkittävä uudistus ja Kristillisdemokraattien näkemyksille on tarvetta. Puolueemme slogan vaaleissa on ”Enemmän hyvinvointia, vähemmän hallintoa”. Uudistuksen onnistuminen ei ole helppo asia ja sen lähtökohdat ovat vaikeat. Uusi hallintoporras ei tuo vuosiin säästöjä, vaan alussa lähinnä lisääntyviä kustannuksia. Suomen hallitus ja eduskunta on päättänyt toteuttaa uudistuksen ja valuvioista huolimatta sen kanssa on elettävä. Tavoitteena on pidettävä, että koronan aiheuttama hoitovelka Itä-Uudellamaalla saadaan hoidettua ja palveluiden alueellista saatavuutta ja hoidon tasoa ei ainakaan uusilla hallinnollisilla ratkaisulla heikennetä.

Itä-Uudenmaan Hyvinvointialue on pieni kokonaisuus, mutta sillä on juuri siitä syystä ketteryyttä löytää toimivia ratkaisuja. Alueen taloudellinen lähtötilanne palveluiden alkamisajankohdassa on verrattain parempi ja vakaampi kuin Suomen muiden Hyvinvointialueiden. Tämä luo toivoa myös palveluiden uudelleen organisoimisen onnistumiselle. Nyt tehtävät esisuunnitelmat Hyvinvointialueen rakenteiden järjestämisestä ovat vauhdissa ja uusi aluevaltuusto tulee käyttämään runsaasti aikaa toimintojen ja hallinnon järjestelyihin vuonna 2022. SOTE ja PELA-henkilöstöille muutos on suuri ja siksi muutosprosessiin on otettu ja otetaan henkilöstö suurelta osin mukaan.

Uudistus on keskeneräinen
Hvyinvointialueuudistuksessa on otettu lähtökohdaksi vain kuntien omien sosiaali ja terveydenhuoltopalveluiden yhdistäminen ja esimerkiksi Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri toimii vielä erillisenä palvelun tuottajana. Uudistuksessa ei siis paranneta potilaiden ja asiakkaiden palveluiden järjestämistä kunnallisten ja ylikunnallisten terveyspalveluiden rajapinnoilla. Tästä syystä uudistuksien sarjaa täytyy jatkaa. Uudistus parantaa pienten kuntien taloudellista tilaa, mutta heikentää esimerkiksi Porvoon ja Sipoon taloudellista tilaa merkittävästi. Uudistus palveleekin koko Itä-uusimaata ja siksi myös kuntien on kaikessa muissakin asioissa tiivistettävä vuorovaikutustaan ja yhteistyötä.
Uudistus ei ratkaise hoitohenkilöstön puutetta, eikä terveydenhuollon kasvavia kustannuksia. Nämä asiat on ratkaistava maan hallituksessa ja sairaanhoidon sisäisillä järjestelyillä esimerkiksi lääkäreiden koulutuspaikkojen lisäämisellä, sairaanhoitajien työn sisällön muokkaamisella. Tarvitaan moniportaista sairaanhoitoa. Nykykäytäntö vie sairaanhoitajilta mahdollisuuden varsinaisen hoitotyön tekemiseltä. Sairaanhoitaja hoitaa nykyään sihteerin, laitoshuoltajan, lähihoitajan ja jopa osittain lääkärin tehtäviä sekä lisähaasteena on potilaiden/asiakkaiden lisääntyneet oikeudet, jotka pakottavat sairaanhoitajat jatkuvaan yhteydenpitoon hoidettavien kanssa. Maan hallituksen pitää vastata hoitohenkilöstön puutteeseen, eikä vain säätää uusia sanktioita ja hoitotakuita joita ei voida toteuttaa koko alalta puuttuvan henkilöstön vuoksi. Eduskunnalta on pudonnut asiassa suhteellisuuden taju.

Näistä ongelmista huolimatta, Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueella on menestymisen mahdollisuuksia, mutta suuria parannuksia en uskalla luvata, koska se on perusteettomia lupauksia ei voida olemassa olevilla resursseilla toteuttaa. Tavoitteena on säilyttää palvelutasot vähintään nykyisellä laajuudellaan.

Yhteistyössä:
Jere Riikonen

Pienen valtion suurien tekojen salaisuus (Uusimaa 6.12.2021)

Kirjoitettu kirjoittajana

Presidentti Sauli Niinistö on maailman johtajia tavatessaan puhunut aktiivisesti Helsingin hengestä. Hän on tällä halunnut muistuttaa vuonna 1975 Helsingissä pidetystä historiallisesta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista. ETYK- kokouksen anti oli se, että idän ja lännen välinen vuoropuhelu alkoi syventyvä ja erimielisyyksiin haettiin aitoja ratkaisuja.

Tänä päivänä Euroopan yllä leijuu vakava konfliktin uhka, joka voi pahimmillaan eskaloitua laajemmaksi sodaksi. Suomen presidentti on jälleen ottanut käsiinsä tilaisuuden olla tasapainottamassa valtiojohtajien jyrkkiä näkemyseroja järjestelemällä keskusteluyhteyksiä. Tämä on tärkeää, koska ei ole olemassa valtioiden välistä ystävyyttä, on vain ihmisten välistä ystävyyttä.

Vuoropuhelun onnistuminen riippuu halusta ymmärtää vastapuolta. Kautta aikojen valtakuntia ja valtioita on kiinnostanut enemmänkin oma suuruus, kuin myötämielisyys pienempiä kansoja kohtaan. Suuruuden houkutukseen voi langeta kaikki, joilla on kyllin voimaa toteuttaa suuruuttaan, jopa pieni Suomi ei voinut jatkosodassa vastustaa ajatusta Suur-Suomesta. Suuruudesta luovutaan vasta sitten kun se alkaa maksamaan liikaa.

Suomen puolustaminen lähtee ajatuksesta, että me jo etukäteen teemme tiettäväksi meitä uhkaavalle viholliselle, että hinta tänne tulemiselle on erittäin kallis. Armeijamme on kyvykäs ja maanpuolustustahtoa löytyy. Tiukassa paikassa tasavallan presidentin takana on pieni, mutta yhtenäinen kansa. Sanonta kuuluu, että yksi risu napsahtaa helposti poikki, mutta nippu risuja on mahdoton katkaista.

Talvisota osoitti mikä voima on yhteishengessä. Silloin kaikki ponnistelivat ja auttoivat toisiaan, ketään ei jätetty yksin, vaikka oma henki oli vaarassa. Silloin taistelu oli ulkoista vihollista vastaan, mutta tänä päivänä yhteiskuntamme hyvinvoinnin vihollinen tulee usein sisältäpäin ja sen nimi on yksinäisyys, mutta sekin voitetaan samalla tavalla eli yhdessä.

Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää.

Jere Riikonen

Kristilliset nimesivät aluevaaliehdokkaat, Riikonen ehdokkaaksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Enemmän hyvinvointia, vähemmän hallintoa

Kristillisdemokraatit ovat nimenneet Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueelle 10 vaaliehdokasta.
Porvoosta Tuulahannele Halsey lähihoitaja ja Pirkko Parjanen fysioterapian osastonhoitaja ja Jere Riikonen merianalyytikko, kaupunginvaltuutettu ja Hanna Salonen luokanopettaja, kasvatustieteen maisteri ja Mikael Sonck rakennusinsinööri. Sipoosta Tiina Sinkkonen laulunopettaja, sairaanhoitaja ja Antti Linnapuomi pastori, TM. Loviisasta Antti Falck koulunkäynninohjaaja ja Lisbeth Konttinen projektisuunnittelija, eläkeläinen. Lapinjärveltä Asmo Jämsen maanrakennusalan yrittäjä.

Kristilliset ovat aluevaaleissa vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa. Puolueilla on yhdessä listoillaan täysi määrä vaaliehdokkaita ja tavoitteena on olla Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueen suurin yhteisryhmittymä uudessa aluevaltuustossa. Kristilliset pitävät tärkeänä palveluiden saatavuuden turvaamisen ja kehittämisen koko hyvinvointialueella siten, että hallinnon sekä kustannuksien kasvua hillitään, mutta hoitovelka hoidetaan. Kristillisdemokraattien vaalislogan on ”Enemmän hyvinvointia, vähemmän hallintoa”.

Politiikka on näyttämötaidetta (kolumni 1.11.2021 Uusimaa)

Kirjoitettu kirjoittajana

Politiikalla ja teatterilla on suhde jo antiikin Kreikan ajoilta. Kaupunkivaltioiden kansalaiset kokoontuivat amfiteattereihin katsomaan draamaa, tragediaa, komediaa ja heti sen jälkeen pidettiin demokraattiset kansankokoukset. Näytelmät käsittelivät usein tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja ja ne saivat katsojat eläytymään ihmiskohtaloihin ja pohtimaan oikeudenmukaisuutta erilaisten mutkikkaiden tilanteiden kautta. Näytöksien jälkeen kansalaiset olivat valmiimpia päättämään yhteiskunnallisista asioista ja selvää oli sekin, että teatterin käsikirjoittajalla oli valtaa ohjata ajattelua haluamaansa suuntaan.

Näistä ajoista on menty eteenpäin. Nyt kansalaiset seuraavat politiikan näyttämöä mukavasti kotiteattereissaan. Uutislähetykset kertovat kuinka puolueet vuorollaan esittelevät vaaliohjelmissa käsikirjoituksiaan unelmien yhteiskunnasta. Niissä luvataan parempaa ja nopeammin, jopa vähemmällä tekemisen vaivalla. Vaalimenestys ei tule pelkillä asiakysymyksillä, siihen tarvitaan tunnelmaa ja rooleissaan uskottavia asian esittäjiä. Hyvässä tarinassa on sankarinsa sekä lurjuksensa. Politiikassa hyvis on oman puolueen poliitikko ja eri tavalla ajatteleva tai muukalainen on pahis ja usein kertomuksessa on kyse me vastaan nuo muut.

Pisimmälle poliittisen teatterin veivät natsit ja sitä valhenäytelmää jopa rakastettiin. Joskus mietityttää olisiko maailmanhistoria erilainen, jos Adolf Hitler olisikin hyväksytty maalaustaiteiden opintoihin ja jos Joseph Goebbelsiä olisi edes hiukan enemmän autettu kirjailijauralle. Tästä voisi päätellä, että taiteiden opetuksesta ei tule tinkiä, se on myös terapiaa ja voi jopa estää monen itsekeskeisen suuruudenhullun pääsyn politiikkaan.

Politiikka on näyttämötaidetta, parhaiten sen ilmaisi Yhdysvaltain presidentti ja ex-näyttelijä Ronald Reagan sanoessaan ”On pakko olla hyvä näyttelijä, jotta voi olla hyvä presidentti”. Reagan ei aina hallinnut asioita, mutta silti hän on yhä suosituin USA:n presidenteistä.

Jere Riikonen

Hyviä uutisia mereltä (kolumni Uusimaa 29.9.2021)

Kirjoitettu kirjoittajana

Jos kotiplaneettaamme tarkastelee avaruudesta, niin voi syystäkin kysyä, miksi ihmeessä kutsumme tätä maapalloksi, kun se näyttää enemmänkin meripallolta? Sininen pallo on päällisin puolin vesiplaneetta, sitä ei tule ajatelleeksi maan kamaraa tallatessa.

Maailman merissä riittää jatkuvasti uutta ihmeteltävää ja jo itse tutkimuskin on haastavaa meren suuruuden ja vaikeiden olosuhteiden vuoksi. On sanottu, että lähiavaruuskin tunnetaan paremmin kuin maailman meret. Merten vaikutukset elämään ovat hämmästyttäviä ja mittakaavat suuria. Meret tuottavat hengitettävästä hapesta joka toisen henkäyksen. Pelkästään Suomella on merenrantaa 46 200 km, joka ylittää maapallon ympärysmitan reilusti.

Maailman merien vesi on jatkuvassa kiertokulussa ja on arvioitu, että vesipisaran matka maailman ympäri kestää tuhat vuotta. Tätä merivesien kiertokulkua ylläpitää kylmien ja lämpimien merialueiden välinen veden liike ja sen seurauksena saamme Suomessakin nauttia Golf-virran lämpövaikutuksista ilmastoomme.

Meitä suomalaisia kiinnostaa oma pieni Itämeri, joka on vähäsuolainen ja keskisyvyydeltään vain 54 m, mutta Landsortin syvänteessä jopa 459 m syvyinen. Itämeren vesi vaihtuu kauttaaltaan noin 20 vuodessa. Itämeren valuma-alue on neljä kertaa merialuetta suurempi ja kattaa 84 miljoonan ihmisen elinalueen. Yhdeksän rantavaltiota ja Valko-Venäjä ylikuormittavat merta ravinteilla ja haitallisilla aineilla maatalouden, jäte- ja hulevesien sekä ilmanpäästöjen kautta.

Olemme tottuneet mediasta kuulemaan enimmäkseen Itämeren pahoinvoinnista, mutta hyviä uutisia ovat ainakin Itämeren vähentyneet ympäristömyrkyt, raskasmetallit, öljyt, roskat, jätevesien ravinnekuormitukset ja laivojen päästöt. Olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota myös ympäristöpolitiikan onnistumisiin, jotta suojelutoimenpiteitä meren ja vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi jatkettaisiin yhä aktiivisemmin.

Kirjoittaja on porvoolainen merianalyytikko Suomen ympäristökeskuksessa ja kaupunginvaltuutettu