Ajankohtaista

RSS

Tarvitaanko kirjastoja tulevaisuudessa? (Uusimaa 27.6.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Kysyin otsikon kysymyksen perheemme nuorisolta ja vastaukseksi sain, että tietenkin tarvitaan!

Kirjasto kuuluu suomalaisten ”ikiaikaisiin” instituutioihin kuten vaikkapa kirkko, koulu, sairaala ja puolueet. Suomi on perustettu kansakouluissa ja kirjastoissa. Jo 1860 luvulta kirjastopalvelut taattiin lailla ja nykyäänkin se on yksi kunnan lakisääteinen tehtävä.

Suomessa oli 1960 luvulla jopa 4000 kirjastoa, mutta nyt 728 kirjastoa ja 128 kirjastoautoa. Kuntien budjetissa kirjaston osuus on vuosittain noin 1 % ja valtakunnallisesti noin 50 euroa asukasta kohden. Kirjaston suurkuluttajia ovat lapsiperheet ja kirjaston rauhallisissa tiloissa opiskelevat nuoret. Vaikka kirjojen hautajaisia on uumoiltu internetin keksimisestä lähtien, niin monet haluavat lukea ja selata edelleen konkreettisia kirjoja ja lehtiä.

Kirjasto yksinkertaisemmillaan mielletään kirjojen ja tallenteiden lainaus- ja lukupaikaksi. Mutta nämä ”lainastot” ovat todellisuudessa yhteiskuntamme sivistyskeskuksia. Kirjastot toimivat yhteiskunnan muistina ja tukevat kansalaisuutta, jossa sananvapaus ja tasa-arvo toteutuvat. Kirjasto ei lähtökohtaisesti sulje ulkopuolelle yhtäkään ideologiaa, uskontoa tai kirjoitusta.

Mutta onko perinteisellä kirjastolla tulevaisuutta? Kirjojen ja lehtien painaminen vähentyy ja ihmiset ovat siirtymässä tiedon haussa ja viihteessä sähköisiin vaihtoehtoihin, kuten Wikipediaan, e-kirjoihin sekä suoratoistopalveluihin.

Kirjastoa tarvitaan, se on selvä. Sen tehtävä on houkutella tiedon äärelle ja sen vahvuus on osaava henkilöstö, joka hallitsee tiedon kaivamisen ja palvelemisen.

Tarvitsemme ei kaupallisia, rauhallisia julkisia kirjaston kaltaisia tiloja, joiden aukiolot kattavat myös viikonloput, jolloin ihmisillä on vapaa-aikaa.

Positiivista on se, että kirjastot ovat kyenneet uudistumaan kehittämällä esimerkiksi itsepalvelukirjastoja ja nettipalveluitaan nykytrendejä seuraten. Lukuintoa kesään!

kirjoittaja on porvoolainen kaupunginvaltuutettu

Porvoon tilinpäätös 2021 ja arviointikertomus

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut sekä läsnäolijat

Tilinpäätös on katsaus menneen vuoden toimintaan sekä talouslukuihin, mutta samalla se antaa myös suuntaviivoja tulevaan. Kunta ei ole kuin yritys, jonka tehtävänä on tuottaa taloudellista voittoa ja ylijäämää omistajilleen. Kunnan ensisijaisina tehtävinä on tuottaa palveluja, rakentaa yhteistä infraa, turvata alueen elinvoima ja kehitys. Kaikkeen edellä mainittuun tarvitaan hyvää taloudenpitoa sekä näkemyksellistä päätöksentekoa, joka tähtää tehokkaaseen ja kilpailukykyiseen palveluiden tuottamiseen ja järjestämiseen.

Vuosi 2021 oli kuntavaalivuosi sekä koronavuosi, ja se löi myös oman leimansa päätöksentekoon, talouteen ja henkilöstön jaksamiseen. Juuri tänä päivänä on useissa Suomen kunnissa vastaavanlainen tilinpäätökseen ja arviointikertomukseen keskittynyt valtuustonkokous. Tästä syystä kävin uteliaisuuttani lukemassa, että minkälaiset tilinpäätökset ja toimintakertomukset ovat Porvoon verrokkikuntina pidetyissä kaupungeissa Lohjalla ja Vaasassa. Niitä lukiessa alkoi tuntua, että aivan kuin lukisin meidän kaupunkimme omaa toimintakertomusta. Sieltä löytyi samat positiiviset verokertymät, Sote-menojen ylitykset ja henkilöstön jaksamiseen ja rekrytointeihin kohdistuvat haasteet.

Erona voidaan kuitenkin mainita se, että yhteisöverokertymän osalta Porvoo oli huomattavasti onnekkaampi kuin verrokkikunnat ja ylijäämämme tulos näyttää 53 miljoonaa euron kertymää. Tämä vertailu ja tilanteen samankaltaisuus osoittavat ehkä enemmänkin sitä, että kunnat eivät ole erillisiä talousalueita, vaan osa suurta kokonaisuutta, jossa meidän oma ohjauskykymme kaupungin talouden suunnan suhteen on vähäistä. Maailmantalouden ja Suomen nousu- tai laskuvire on se, mikä määrittelee pääasiassa kaupunkimme talouden suunnan.

Tämä näkökulma pitää tunnistaa ja se pitää huomioida toiminnassamme. Nyt käsillä oleva Ukrainan sota, pakolaisvirrat, inflaatio ja Euroopan keskuspankin alkanut koronnostojen sarja ovat uhka erityisesti velkaiselle kuntataloudelle. Siksi on hyvä, että kaupunki pystyi vähentämään velkaansa viime vuonna 15 miljoonaa euroa ja velkataakka keveni 140 miljoonaan euroon. Tätä velan vähentämisen linjaa ja korkoriskeiltä suojautumista on edelleenkin jatkettava. Saman aikaisesti investointeja ja niiden rahoitusmuotoja pitää harkita erittäin huolella. Investoinnit pitäisi toteuttaa ensisijaisesti vuosikatteella ja houkuttelevista leasing -rahoituksista pitää muistaa se, että käyttötalouteen jo muutenkin kohdistuu paineita varsinkin, kun kuntapuolelle neuvoteltiin yleistä linjaa korkeammat palkkasopimukset.

Kaupungin talouden pidemmän aikavälin kestävyyttä on syytä tarkastella ilman yhteisöveron sattuman varaisia kertymiä tai ainakin niihin pitäisi suhtautua suurella varauksella. Näin kaupungin rahoitusjohto onkin tehnyt. Valtuutettuina olemme kuitenkin aina yhtä yllättyneitä, kun saamme sittenkin taas jättikertymän yhteisöverotuloja. Tarkastuslautakunta on arviointiraportissaan kiinnittänyt tähän seikkaan oikeutetusti huomiota. Rahoitusjohdon olisi syytä pitää valtuusto paremmin ajan tasalla yhteisöverokertymien suhteen. Tämä ei ole suuri moite, vaan pikemminkin informoimisen kehittämistä ajantasaisempaan suuntaan. Yhteisöverojen painoarvo tulee väkisinkin pienemään Alueelle siirtyvän osuuden vuoksi.

Kysymys kuluu pitääkö meidän olla huolissamme tilinpäätöksestä ja talouskehityksestämme? Vastaus on, että pitää. Käyttötaloutemme kulut kasvavat liian ripeästi ja tasapainomme perustuu yksipuolisesti suhdanneherkkiin yhteisöverokertymiin.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että teemme kaiken sen hyvin ja tehokkaasti, mitä kykenemme Porvoossa tekemään ja mistä pystymme päättämään.

Pidämme tärkeänä, että saavutettua talouden ylijäämää käytetään erityisesti kaupungin kasvua, elinvoimaa ja pitovoimaa edistäviin toimiin ja hankkeisiin. Vain siten pystymme pitämään ihmiset Porvoossa ja houkuttelemaan alueelle uusia veronmaksajia ja yrityksiä, jotka tuovat työtä ja toimeliasuutta.

Pidämme tärkeänä, että kunnan peruspalvelut toimivat ja henkilöstön haastavaa ja hyvää työtä on huomioitu ylimääräisillä bonuksilla.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä omalta osaltaan hyväksyy tilinpäätöksen vuodelta 2021

Mutta kaupunginhallituksen esityksestä poiketen, yhteinen valtuustoryhmämme esittää, että tilikauden 2021 tuloksen käsittelystä päätetään seuraavaa:
Kokonniemen liikuntakeskuksen investointivaraus 20 000 000,00 euroa, muutetaan 25 000 000,00 euroksi ja vastaavasti Tilikauden ylijäämä 24 547 918,70 euroa siirretään edellisten tilikausien ylijäämään kuluvan vuoden kirjanpidossa (eli luvusta on vähennetty 5 000 000,00 euroa).

Perusteluna: Liikuntakeskuksen investointivaraus on liian pieni hankkeen laajuus huomioiden. Hanke on itsessään tärkeä ja toteutuessaan se on merkittävä panostus kaupungin hyvinvointiin sekä veto ja pitovoimaan.

Valtuustoryhmämme haluaa osoittaa vielä kiitokset viranhaltijajohdolle ja sitä kautta välitettäväksi koko kaupungin henkilöstölle taloudellisen ja toiminnallisen vuoden 2021 hyvästä toteutumisesta.

Arvoisa puheenjohtaja, vielä arviointikertomuksesta:

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kiittää Tarkastuslautakuntaa arviointikertomuksen uudenlaisesta hyvästä otteesta.
Esitystapa on selkeä sekä hyvin jäsennelty. Kertomus muistuttaa painokkaasti kaupunginhallitusta sekä toimialoja sitoutumaan myös edellisten vuosien tarkastuksissa havaittuihin puutteisiin ja viemään korjaukset läpi.

Tarkastuslautakunta on valtuuston työkalu jatkuvaan toiminnan parantamiseen, eikä vain yksi arviointikertomus, johon vuosittain on pakko vastata. Lautakunta perustellusti peräänkuuluttaa kehittämisresurssien riittävyyttä, johtajien kiire ei saa olla este toiminnan sujuvuuden ja tehokkuuden parantamatta jättämisestä. Kehittämisestä on hyötyä ja parhaimmillaan se yksinkertaistaa ja nopeuttaa työntekoa ja prosesseja.

Valtuustoryhmämme mielestä lautakunta on ottanut kertomuksessaan tarkasteluun valtuustolle hyvin tärkeän teeman, strategian. Jotta kaupunkistrategia toimisi johtamisen välineenä, niin se tarvitsee selkeitä tavoitteita, tavoitetasoja, joihin pyritään ja jotka ovat saavutettavissa. Pelkät valitut kehityssuunnat eivät ole riittäviä kuvaamaan strategian etenemistä. Siksi lautakunta peräänkuuluttaa mittareiden puutetta ja muistuttaa, että jo olemassa olevia mittareita on päivitettävä. Huomiot ovat oikeita ja valtuustoryhmämme katsookin, että nyt uusi päivitetty strategia tarvitsee aiempaa selkeämpiä tavoitetasoja ja toimintaa kuvaavia mittareita, joita tarvitaan erityisesti tavoitteiden toteuttamisen kannalta kriittisissä toiminnan kohdissa.

Tarkastuslautakunta toteaa, että kaupungin toimintakulut ovat nousseet 2012-2021 peräti 24,1% prosentilla, kun vastaavasti elinkustannusindeksin mukainen kustannusnousu on ollut tuona ajanjaksona vain 8,3%. Valtuustoryhmäämme kiinnostaisi tietää, että mikä osuus käyttötalouden toimintakuluista on tullut leasing- ja elinkaarirakennushankkeista. Tämä selkeyttäisi käsitystä kustannuksien vertailtavuudesta elinkustanneindeksiin.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä peräänkuuluttaa valtuuston ja tarkastuslautakunnan vuorovaikutteisempaa toimintaa pitkin kalenterivuotta. Ainakin kerran vuodessa olisi hyvä olla iltakoulu, joka käsittelisi strategian ja toiminnan välistä suhdetta, strategian etenemistä sekä muita tärkeitä teemoja.

kiitos

Jere Riikonen Kok-Kd valtuustoryhmän varapuheenjohtaja

Ahmadin hätä (Uusimaa 30.5.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Ystävystyin suuren pakolaisaallon aikaan afganistanilaisen Ahmadin kanssa. Vähän tämän jälkeen Ahmad perheineen palautettiin Suomesta Saksaan. Hyvästellessään Ahmad sanoi, kuinka epäreilulta se hänestä tuntuu, että hän vain sattui syntymään romahtaneeseen yhteiskuntaan ja minä sain syntyä Suomeen.

Ymmärsin jotain siitä ahdistuksesta, koska Afganistan on vienyt paljon meidänkin perheeltämme.

Kävimme syksyllä 2004 Afganistanissa katsomassa vaimoni Ullan perheen entistä kotia Kabulissa ja hänen vanhempiensa hautaa brittiläisellä hautausmaalla. Heidän hollantilaissuomalainen perhe oli 1980 luvun alussa kehitysyhteistyössä Kabulin Noorin silmäklinikalla. Tuohon aikaan Neuvostoliitto miehitti suhteellisen kehittyneen Afganistanin ja yhteiskunta suistui sotaan ja sekasortoon. Osansa kaaoksesta saivat myös auttamistyöntekijöinä olleet Ullan vanhemmat Eeva ja Erik Barendsen, jotka murhattiin julmasti islamistien puukoilla heidän omassa kodissaan. Kolmevuotias Ulla ja hänen viisivuotias veli huumattiin tuona yönä ja aamulla he löysivät kuolleet vanhempansa sidottuina. Lapset evakuoitiin turvalliseen koti-Suomeen.

Kertomus kuulostaa epätodelliselta, mutta ikävintä asiassa on se, että samanlainen väkivalta, kaaos, toivottomuus ja myös nälkä on jälleen vallitseva asiaintila talebanien hallitsemassa Afganistanissa. Eikä vain siellä, vaan nyt täällä Euroopassa, Ukrainassa. Afganistanin kaaokseen antoi kipinän Neuvostoliitto ja Ukrainan kaaokseen Venäjä.

Pakolaisuus tuo maailman pahoinvoinnin vaikutukset väkisin lähellemme. Seuraisimme sitä mieluusti sivusta, mutta aidosti hädässä olevia on autettava. Tosiasia on sekin, että toisten hätä on suurempi kuin toisten. Kaikkia pakolaisia ei voida vastaanottaa, vaan apua on rajattava ja kanavoitava muilla keinoin. Pakolaisia on turha kuitenkaan syyllistää turvapaikan ja lastensa paremman tulevaisuuden etsimisestä, koska me kaikki tavoittelemme sitä samaa.

Kirjoittaja on Itä-Uudenmaan aluevaltuutettu ja Porvoon kaupunginvaltuutettu

Itämeren hylyt kertovat historiaa (Uusimaa 1.5.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Kirjoittelen tätä kolumnia Ahvenanmerellä merentutkimusalus Arandalla. Vettä on laivan alapuolella lähes 300 metriä. Teemme nyt meriveden tutkimusta, mutta toisinaan olemme Suomenlahdella merenpohjasta luodanneet öljyä vuotavia laivanhylkyjä, joista toisia koristavat hakaristit, sirppi ja vasara tai kaksipäiset kotkat.

Nuo sotalaivat ja sukellusveneet yhä pulpauttelevat vedenpintaan öljyläikkiä. Hylkyihin on tarttunut kalastajien haamuverkkoja ja vierellä voi olla ruostuneita merimiinoja sekä sotilaiden nahkasaappaita ja kypäriä, joista miehet ovat liuenneet sisältä.

Historia on aina läsnä Itämerellä ja se tuntuu yhä uudelleen toistavansa itseään yli sukupolvien. Kurkistus Itämeren pohjaan kertoo monissa paikoissa vanhoista meritaisteluista idän ja lännen välillä. Näiltäkin Ahvenanmaan vesiltä löytyy merenpohjasta vanhoja tykin raatoja, jotka upposivat jäihin silloin kun venäläiset jahtasivat pakenevia ruotsalaisia aina Tukholman reunamille saakka. Kyseinen Suomen sota olikin Ruotsille heidän viimeisin sotansa, mutta sama uhkakuva elää ja voimistuu.

Itämerellä on seilattu aktiivisesti noin tuhat vuotta ja eri vuosisatojen tapahtumat ovat jättäneet omat merkkinsä meren pohjaan. Itämerestä on löydetty 8000 laivanhylkyä ja lisää löytyy uusien tutkimus- ja kuvantamismenetelmien avulla.

Itämerellä hylyt säilyvät pitkään ja ruostuminen on hitaampaa. Itämeri poikkeaa valtameristä vähäsuolaisuuden, kylmyyden, vähähappisuuden puolesta ja lisäksi merestä puuttuu laivamato, joka tuhoaa puiset hylyt.

Meren pohjassa makaa siksi myös hyvin säilyneitä puulaivojen hylkyjä, joiden lastina oli mm. ylelliset tavarat Euroopasta Venäjän ylimystölle ja hoville. Näitä sen ajan oligarkkien arvokuljetuksia saattoivat kaappareiden pelossa hollantilaiset sotalaivat, joista ainakin yksi alus makaa kauniisti 50 metrin syvyydessä tykkeineen Porvoon edustalla.

Kirjoittaja työskentelee merianalyytikkona Suomen Ympäristökeskuksessa ja on Porvoon kaupunginvaltuutettu sekä Itä-Uudenmaan aluevaltuutettu

Kieltolaki vai salliva ”kotikasvatus” (Uusimaa 23.3.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Mikä alkaa Oton päivänä ja loppuu Yrjön päivänä? Kalenterista sen näkee, että kyseessä on seitsemän päivän ryyppyputki. Anteeksi kaikki Otto ja Yrjö nimiset, vitsi on huono, mutta siinä on symbolinen viesti. Alkoholin liikakäyttö aiheuttaa huonovointisuuden niin fyysisesti kuin henkisesti.

Suomessa alkoholin käyttäminen on pitkälti yksilönvapauden asia, mutta koska sen väärinkäyttö ja monet haittavaikutukset tulevat kuitenkin yhteiskunnan maksettavaksi, niin lainsäätäjät ovat luoneet rajoituksia alkoholin saatavuuteen ja käyttöön.

Muiden päihdyttävien aineiden osalta Suomi on kannoissaan vieläkin jyrkempi. Esimerkiksi kannabiksen eli marihuanan käyttäminen, hallussapito ja jopa kasvin kotikasvattamiset ovat lailla kielletty, mutta asiasta on tehty sallimista esittävä kansalaisaloite eduskunnalle.

Kannabiksen rajoituksien purkamista kannattavien mielestä käytön vaaroja liioitellaan ja haitoista ei ole riittävästi näyttöä ja lisäksi verottajaltakin jää kauppatulot saamatta.

Kuitenkin terveyden, turvallisuuden ja oikeuden asiantuntijoiden kuulemisissa on oltu hyvinkin yksimielisiä siitä, että kannabiksen vapauttaminen ei johda hyvään lopputulokseen.

Lisäksi hälyttäviä tutkimustuloksia on saatu Yhdysvaltojen Coloradon osavaltiosta, jossa kannabiksen viihdekäyttö laillistettiin vuonna 2014. Coloradossa kannabiksen yhtä verotuotto dollaria kohden on jouduttu laittamaan 4,5 dollaria laillistamisen negatiivisten haittojen hoitoon. Haitat ovat näkyneet liikenneonnettomuuksina, sairaalakäynteinä, itsemurhina jne. Huomion arvoista on sekin, että Colorado on asukasmäärältään ja pinta-alaltaan Suomen kokoluokkaa.

Vastuullisena kansalaisena on todettava, että meidän on tehtävä kaikkemme päihteiden käytön ja niiden haittojen vähentämiseksi. Huumausaineet eivät kuulu ihmisen elämään ja varsinkin nuorille on saatava elämään ihan muuta potkua kuin päihteet.

Jere Riikonen

Kirjoittaja on Raittiusseuran puheenjohtaja, Porvoon kaupunginvaltuutettu ja Itä-Uudenmaan aluevaltuutettu

Kuntien imagot buustataan iskevillä sloganeilla (Uusimaa 28.2.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Kuntien iskulauseiden tarkoituksena on herättää myönteisiä mielikuvia paikkakunnista. Näitä sloganeita laitetaan kuntien kotisivuille ja tervetuloa-kyltteihin. Usein iskulauseet muotoillaan sopiviksi kunnan sijainnin, tunnuspiirteiden tai historian mukaisista teemoista.

Mutta jos paikkakunnalla ei löydy mainittavia erityispiirteitä, niin rohkeimmat kunnat ovat uskaltautuneet turvautumaan huomion herättämisessä jopa huumoriin. Joroinen tituleeraa itseään termillä ”Swingaava Savon Pariisi”. Joku aika sitten maailmalla huomiota sai Kainuun Puolanka, joka tuotteisti pessimismin sloganilla, ”Puolanka – vielä ehdit kääntyä pois”. Seinäjoki puolestaan julistaa reteesti olevansa ”Avaruuden pääkaupunki”, tämänkin tajuaa, kunhan tietää sen sijaitsevan Pohjanmaan lakeuksilla. Somero lähti siteeraamaan laulajaansa Rauli ”Badding” Somerjokea ja laittoi tunnukseksi ”Satumaa ellei ihan paratiisi”.

Sarkasmilla ja sanoilla leikkiminen on haastavaa, koska ihmiset ajattelevat niin eri tavalla. Esimerkiksi ”Pori pääsee ihon alle”, – mitä ihmettä, onko Porissa jotain yleisiä huumeiden piikityshuoneita vai mitä se tarkoittaa? Kryptisten sloganien sisäistäminen vaatii taustaselvittelyä ja se lienee tarkoituskin. Ihmiset käyvät kunnan nettisivuilla ja nielaisevat koukun.

Itä-Uudellamaalla on pitäydytty kuntien iskulauseissa asialinjalla. Porvoo julistaa olevansa ”Unelmien kotikaupunki”, Loviisa ”Pieni kaupunki, suuria elämyksiä”, Askola ”Maaseudun sydänmailla”. Poikkeuksena on Sipoo, joka nimesi itsensä ”Suomen halutuimmaksi”. Lause juontaa aikaan, jolloin Helsinki halusi siivun Sipoon alueista. Tämän päivän kontekstissa on totta, että Sipoo on Suomen muuttovoittoisin kunta.

Porvoo voisi sloganissaan kokeilla ehkäpä jopa sarkasmia ”Suomen autoiluvihamielisin kaupunki”. Älä tule autolla, tule kävellen tai pyörällä. Ongelman ymmärtää, jos saa käsiinsä uuden kaupunkistrategian luonnoksen, kuuntelee asukkaita tai silmäilee uutta torikaavaa.

Pikkukaupunkien vetovoima lisääntyy, mutta pitovoimassa on tekemistä (Uusimaa 11.2.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Kaupunkitutkija Mari Vaattovaara piti Porvoon kaupunginvaltuutetuille luentoa pikkukaupunkien vetovoimatekijöistä ja kasvun avaimista. Eurooppalaisessa kontekstissa pikkukaupungit, jotka ovat metropolialueiden liepeillä ja hyvien kulkuyhteyksien päässä, kasvavat suhteessa huomattavasti nopeammin kuin suurkaupungit. Ihmiset haluavat muuttaa pois suurten kaupunkien hälinästä ja tämä kehitys on vain voimistunut koronapandemian aikana.

Syitä pikkukaupunkeihin muuttoon olivat turvallisuus, mahdollisuus omistaa asunto, uusi asunto vanhassa miljöössä, mahdollisuus kävellä ja pyöräillä. Lisäksi tärkeänä pidettiin edullisempia työtiloja sekä toimivia palveluita ja liikenneyhteyksiä.

Porvoon poliitikoilla ja virkamiehillä on mietittävää, että miten säilytämme vetovoiman ja muutamme sen hallituksi ja kestäväksi kasvuksi samalla säilyttäen pitovoiman. Mielikuva vetovoimaisesta sekä houkuttelevasta Porvoosta on vahva, jopa niin että Suomea esitellään maailmalla kuvilla vanhasta Porvoosta. Toinen kaupunkitutkija Timo Aro väitti, että Porvoon kaupunkibrändi on jopa niin vahva, että sitä on vaikea pilata. Mutta pilaaminenkin on mahdollista, jos kaupunkia rakennetaan väärällä tavalla huomioimatta sen erityispiirteitä.

Porvoolaiset ovat ylpeitä kaupungistaan ja sen imagosta, mutta kiiltokuvan alla arjessa asukkaalle näyttäytyy toisenlainen kaupunki. Hienot puutalot ei riitä, pitää olla palveluita, kauppoja, päiväkoteja, kouluja ja harrastusmahdollisuuksia.

Onneksi homeisista päiväkodeista ja koulusta ollaan vähitellen pääsemässä eroon uudisrakennusten myötä. Hyvät ja kivat tilat ovat vetovoimatekijöitä uusien lapsiperheiden saamiseksi. Mutta niin sanotuissa pitovoimatekijöissä, kuten urheilu- ja harrastusmahdollisuudet Porvoo on ollut heikoilla. Urheilu- ja jäähallit ovat rapistuneet ja harrastajat ovat joutuneet etsimään korvaavia tiloja jopa naapurikunnista. Näihinkin asioihin ollaan nyt panostamassa Kokonniemen uuden liikuntakeskuskonseptin hankesuunnittelun kautta.

Strategisia panostuksia tarvitaan myös autoilun helpottamiseksi, ongelmana on ollut erityisesti parkkipaikkojen väheneminen keskusta-alueilla. Pyöräilyä on kaupunkirakentamisessa suosittu autoilun kustannuksella, vaikka niitä ei pitäisi laittaa vastakkain.

Ympäristöasioissa ilmastonmuutoksen torjunta on dominoinut kaupunkistrategiaa pitkään ja siksi sen rinnalle pitäisi nostaa vesistöjen suojelu ja kunnostamiset. Vesistöjen hyvä tila luo monia mahdollisuuksia aina kalastamisesta uimiseen, ja vesistöihin panostamalla saadaan positiivista paikallisvaikutusta ihmisteen arkeen huomattavasti enemmän kuin pelkällä ilmastopolitiikan painotuksella.

Jere Riikonen

Porvoon kaupunginvaltuutettu (Kd)

Riikosesta Itä-Uudenmaan uusi aluevaltuutettu

Kirjoitettu kirjoittajana

Jere Riikonen Porvoosta valittiin aluevaaleissa Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueen valtuutetuksi 23.1.2022.

Valtuustokausi alkaa tämän vuoden maaliskuussa ja jatkuu seuraaviin kunta- ja alueen yhteisiin vaaleihin vuoteen 2025.
Kristillisdemokraateilta vaaleissa meni läpi kaksi ehdokasta, Riikosen lisäksi valituksi tuli myös Tiina Sinkkonen Sipoosta.
KD oli vaaleissa vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa ja tarkoituksena on tehdä puolueiden välistä yhteistyötä myös vaalien jälkeen perustamalla
yhteinen Kokoomuksen ja KD:n valtuustoryhmä.

Riikonen kiittää kaikkia äänestäjiään ja KD:n tukijoita vaalivoitosta;
”Tästä tämä työ vasta alkaa ja työ tulee olemaan haastavaa, koska aiemmin eri kuntien järjestämät SOTE-palvelut pitää synkronoida lyhyellä aikataululla koko Itä-Uudenmaan alueella toimivaksi kokonaisuudeksi” – summaa Jere Riikonen

Riikonen ehdokkaaksi aluevaaleihin Itä-Uudellamaalla

Kirjoitettu kirjoittajana

Tammikuussa 2022 järjestetään Suomen historian ensimmäiset aluevaalit.

Itä-Uudenmaan alueella vaaleissa valitaan 59 uutta aluevaltuutettua, jotka päättävät Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä palo- ja pelastustoimen järjestämisestä. Kunnille tämä tarkoittaa perinteisen kuntarakenteen uudelleen järjestämistä. Kuntien ja kaupunkien verotuloista 12,5% menee suoraan Hyvinvointialueelle.

– Päätin lähteä ehdokkaaksi, koska kyseessä on alueellisesti merkittävä uudistus ja Kristillisdemokraattien näkemyksille on tarvetta. Puolueemme slogan vaaleissa on ”Enemmän hyvinvointia, vähemmän hallintoa”. Uudistuksen onnistuminen ei ole helppo asia ja sen lähtökohdat ovat vaikeat. Uusi hallintoporras ei tuo vuosiin säästöjä, vaan alussa lähinnä lisääntyviä kustannuksia. Suomen hallitus ja eduskunta on päättänyt toteuttaa uudistuksen ja valuvioista huolimatta sen kanssa on elettävä. Tavoitteena on pidettävä, että koronan aiheuttama hoitovelka Itä-Uudellamaalla saadaan hoidettua ja palveluiden alueellista saatavuutta ja hoidon tasoa ei ainakaan uusilla hallinnollisilla ratkaisulla heikennetä.

Itä-Uudenmaan Hyvinvointialue on pieni kokonaisuus, mutta sillä on juuri siitä syystä ketteryyttä löytää toimivia ratkaisuja. Alueen taloudellinen lähtötilanne palveluiden alkamisajankohdassa on verrattain parempi ja vakaampi kuin Suomen muiden Hyvinvointialueiden. Tämä luo toivoa myös palveluiden uudelleen organisoimisen onnistumiselle. Nyt tehtävät esisuunnitelmat Hyvinvointialueen rakenteiden järjestämisestä ovat vauhdissa ja uusi aluevaltuusto tulee käyttämään runsaasti aikaa toimintojen ja hallinnon järjestelyihin vuonna 2022. SOTE ja PELA-henkilöstöille muutos on suuri ja siksi muutosprosessiin on otettu ja otetaan henkilöstö suurelta osin mukaan.

Uudistus on keskeneräinen
Hvyinvointialueuudistuksessa on otettu lähtökohdaksi vain kuntien omien sosiaali ja terveydenhuoltopalveluiden yhdistäminen ja esimerkiksi Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri toimii vielä erillisenä palvelun tuottajana. Uudistuksessa ei siis paranneta potilaiden ja asiakkaiden palveluiden järjestämistä kunnallisten ja ylikunnallisten terveyspalveluiden rajapinnoilla. Tästä syystä uudistuksien sarjaa täytyy jatkaa. Uudistus parantaa pienten kuntien taloudellista tilaa, mutta heikentää esimerkiksi Porvoon ja Sipoon taloudellista tilaa merkittävästi. Uudistus palveleekin koko Itä-uusimaata ja siksi myös kuntien on kaikessa muissakin asioissa tiivistettävä vuorovaikutustaan ja yhteistyötä.
Uudistus ei ratkaise hoitohenkilöstön puutetta, eikä terveydenhuollon kasvavia kustannuksia. Nämä asiat on ratkaistava maan hallituksessa ja sairaanhoidon sisäisillä järjestelyillä esimerkiksi lääkäreiden koulutuspaikkojen lisäämisellä, sairaanhoitajien työn sisällön muokkaamisella. Tarvitaan moniportaista sairaanhoitoa. Nykykäytäntö vie sairaanhoitajilta mahdollisuuden varsinaisen hoitotyön tekemiseltä. Sairaanhoitaja hoitaa nykyään sihteerin, laitoshuoltajan, lähihoitajan ja jopa osittain lääkärin tehtäviä sekä lisähaasteena on potilaiden/asiakkaiden lisääntyneet oikeudet, jotka pakottavat sairaanhoitajat jatkuvaan yhteydenpitoon hoidettavien kanssa. Maan hallituksen pitää vastata hoitohenkilöstön puutteeseen, eikä vain säätää uusia sanktioita ja hoitotakuita joita ei voida toteuttaa koko alalta puuttuvan henkilöstön vuoksi. Eduskunnalta on pudonnut asiassa suhteellisuuden taju.

Näistä ongelmista huolimatta, Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueella on menestymisen mahdollisuuksia, mutta suuria parannuksia en uskalla luvata, koska se on perusteettomia lupauksia ei voida olemassa olevilla resursseilla toteuttaa. Tavoitteena on säilyttää palvelutasot vähintään nykyisellä laajuudellaan.

Yhteistyössä:
Jere Riikonen

Pienen valtion suurien tekojen salaisuus (Uusimaa 6.12.2021)

Kirjoitettu kirjoittajana

Presidentti Sauli Niinistö on maailman johtajia tavatessaan puhunut aktiivisesti Helsingin hengestä. Hän on tällä halunnut muistuttaa vuonna 1975 Helsingissä pidetystä historiallisesta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista. ETYK- kokouksen anti oli se, että idän ja lännen välinen vuoropuhelu alkoi syventyvä ja erimielisyyksiin haettiin aitoja ratkaisuja.

Tänä päivänä Euroopan yllä leijuu vakava konfliktin uhka, joka voi pahimmillaan eskaloitua laajemmaksi sodaksi. Suomen presidentti on jälleen ottanut käsiinsä tilaisuuden olla tasapainottamassa valtiojohtajien jyrkkiä näkemyseroja järjestelemällä keskusteluyhteyksiä. Tämä on tärkeää, koska ei ole olemassa valtioiden välistä ystävyyttä, on vain ihmisten välistä ystävyyttä.

Vuoropuhelun onnistuminen riippuu halusta ymmärtää vastapuolta. Kautta aikojen valtakuntia ja valtioita on kiinnostanut enemmänkin oma suuruus, kuin myötämielisyys pienempiä kansoja kohtaan. Suuruuden houkutukseen voi langeta kaikki, joilla on kyllin voimaa toteuttaa suuruuttaan, jopa pieni Suomi ei voinut jatkosodassa vastustaa ajatusta Suur-Suomesta. Suuruudesta luovutaan vasta sitten kun se alkaa maksamaan liikaa.

Suomen puolustaminen lähtee ajatuksesta, että me jo etukäteen teemme tiettäväksi meitä uhkaavalle viholliselle, että hinta tänne tulemiselle on erittäin kallis. Armeijamme on kyvykäs ja maanpuolustustahtoa löytyy. Tiukassa paikassa tasavallan presidentin takana on pieni, mutta yhtenäinen kansa. Sanonta kuuluu, että yksi risu napsahtaa helposti poikki, mutta nippu risuja on mahdoton katkaista.

Talvisota osoitti mikä voima on yhteishengessä. Silloin kaikki ponnistelivat ja auttoivat toisiaan, ketään ei jätetty yksin, vaikka oma henki oli vaarassa. Silloin taistelu oli ulkoista vihollista vastaan, mutta tänä päivänä yhteiskuntamme hyvinvoinnin vihollinen tulee usein sisältäpäin ja sen nimi on yksinäisyys, mutta sekin voitetaan samalla tavalla eli yhdessä.

Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää.

Jere Riikonen