Ajankohtaista

RSS

Yksi lippu on meille suomalaisille ylitse muiden (28.6.2021 Uusimaa kolumni)

Kirjoitettu kirjoittajana

Juhannuksena oli jälleen Suomen lipun juhlapäivä ja lippu saa silloin poikkeuksellisesti liehua läpi koko yön. Aivan kuin lipullakin olisi kerran vuodessa oikeus unohtaa kaikki virallisuus ja antautua juhlatuulelle samoin kuin juhannusta yöt läpeensä juhliva kansa. Suomen lipun päivää on vietetty vuodesta 1934, vaikka kirjailija Maila Talvion juhannuspäivän liputusehdotus tehtiinkin jo vuonna 1926.

Suomen lippuun sisältyy paljon arvokkuutta. Jo lapsuudesta muistuu mieleen monet kesäleirit, joissa oli aamuin ja illoin lipun nostot ja laskut. Ne eivät olleet rutiineja, vaan seremoniallisia hetkiä. Niissä varottiin visusti, että siniristilippu ei hipaisisikaan maata ja lipun nosto ei ollut mikään tempaisu tankoon, kunnes nupissa kolahtaa, vaan rauhallista nostamista seurattiin hiljaa katse koko ajan lipussa.

Oma lippu on meille suomalaisille tärkein kansallinen symboli. Suhtautuminen siniristilippuun rinnastuu siihen, miten suhtaudumme isänmaahan. Lipun äärellä me koemme yhteenkuuluvaisuutta ja lipulla ilmaisemme kansallistunnetta, iloa ja surua. Kun Suomi voittaa jääkiekossa tai ensikerran osallistuu EM-jalkapallokisoihin, silloin kaivamme liput, pukeudumme sinivalkoisiin ja parhaassa tapauksessa tapaamme torilla lukemattomien sinivalkoisten lippujen liehuessa. Kun valtiomies kuolee, niin lippu lepää arkulla tai kun joku meistä kuolee, niin Suomen lippu kunnioittaa puolitangossa menehtynyttä kansalaistaan.

Nyt keskustellaan pitäisikö siniristilipun sijaan kuntien ja valtioiden julkisiin lipputankoihin nostaa Eurooppa päivänä EU-lippu tai Pride-viikolla sateenkaarilippu. Tällaista keskustelua voitaisiin jatkaa, että pitäisikö ruotsalaisuuden päivänä salkoon kohottaa suomenruotsalaisten keltasinivalkoinen lippu tai Yhdistyneiden kansakuntien päivänä YK-lippu tai juhlittaisiinko saamelaisten lippua jne.

Mielestäni nuo muut liput pitäisi jättää julkisista lipputangoista, koska ainoa lippu, jonka alle me kaikki hyvinkin erilaisia näkemyksiä edustavat suomalaiset voimme tasa-arvoisesti kokoontua, on Suomen siniristilippu. Se lippu yhdistää, eikä erota ja nimenomaan yhtenäisyys on pienen kansan suurin voimavara.

Jere Riikonen

Painopistettä ilmastonmuutoksen torjunnasta vesistöistä huolehtimiseen

Kirjoitettu kirjoittajana

Porvoo on kaupunkistrategiassaan ottanut yhdeksi neljästä päätavoitteesta olla ilmastotyön edelläkävijä. Valtuustokausi on nyt lopuillaan ja kuntalain mukaan uuden valtuuston on hyväksyttävä uusi kaupunkistrategia tavoitteineen. Nyt olisi tarkasteltava onko ilmastotyömme ollut vaikuttavaa ja onko hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä konkreettisia hyötyjä kaupunkilaisten elämään vai olisiko jokin muu ympäristön tilaa parantava tavoite parempi strateginen ykkösvaihtoehto.

Valitettavasti ilmastotyön tuloksia on todella hankala mitata. On mahdollista, että ilmastoystävällisistä toimenpiteistä huolimatta, olemme jopa lisänneet Porvoon hiilidioksidin kokonaispäästöjä entisestään.

Miksi meidän pitää Porvoossa esiintyä globaalin ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijänä, jos toimenpiteet eivät vaikuta?

Edelläkäymisessä on kyse ennen kaikkea moraalivalinnasta. On syytä olla huolissaan kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävistä vaikutuksista, koska ne aiheuttavat sään ääri-ilmiöitä. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on sivistyneen maailman opinkappale, joka on pakko mahduttaa myös joka kaupungin strategiaan. Sen tarkoituksena on osoittaa lähinnä moraalinen esimerkki ja velvoite päästöjen vähentämiseksi niille maille, jotka eivät piittaa ilmastopäästöistä.

Tosiasiassa mekin Porvoossa teemme ilmastomuutoksen vastaista politiikkaa lähinnä vain niiltä osin, kuin se meille sopii. On järkevää säästää kaikella tavalla energiaa, koska se on taloudellista ja luonnonvaroja säästävää. On järkevää olla polttamatta kivihiiltä, raskaita polttoöljyjä ja dieseliä, koska terveydelle haitallisten pienhiukkasten, raskasmetallien sekä typpi- ja rikki -yhdisteiden määrät vähenevät ilmassa. Lämmöntuotannossa fossiilisten polttoaineiden sijaan on järkevää käyttää uusiutuvia kotimaisia luonnonvaroja, kuten puu, koska ne tuovat kotimaahan työllisyyttä ja hyvinvointia. On fiksua ottaa talteen hukkalämpöä ja ilmaista aurinkoenergiaa tai maalämpöä ja siinä samalla huomaamatta vähennämme hiilidioksidipäästöjä ilmaan. Kaikki nämä toimenpiteet olisi ollut syytä toteuttaa, vaikka emme olisi kuulleetkaan ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutoksen torjunta on vastuullista, mutta se ei ole vaikuttavaa. Voimavaroja kannattaisi kaupunkistrategiassa nimenomaan panostaa sinne, missä saadaan aikaiseksi vaikuttavia positiivisia muutoksia ympäristön tilaan. Yksi tällainen näkökulma on vesistöjen tilan parantaminen. Porvoolla kolme jokea, paljon järviä, puroja ja merta laajat alueet, rantaviivaa on yhteensä noin 1000km. Vesistöt kaipaavat kunnostusta, jätevesien puhdistamista, joet kalateitä, purot ennallistamisia, kaupungin hulevedet viivytysaltaita, tulvapellot toimenpiteitä ja Itämeri ravinnekuormituksien ja roskaantumisen vähentämistä. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tarvitse laittaa vastakkain asetteluun vesialueiden tilan parantamisen kanssa, mutta vaikeutena on se, että julkinen keskustelu ja media painottavat yksinomaan ilmastonmuutosta ja se näkyy politiikan painopisteiden valinnassa. Vesistöt ovat meitä lähellä ja niiden ongelmista pitäisi olla vähintään yhtä huolissaan kuin ilmastopäästöistä. Vesistöjen hyvään tilaan pyrkiminen on suora yhteneväinen jatkumo EU:n ja Suomen kansallisten vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Seuraavassa kaupunkistrategiassa vesistöjen kunnostamiselle pitäisi saada huomattavasti suurempi painoarvo!

Jere Riikonen, merianalyytikko ja Porvoon kaupunginvaltuutettu

Porvoo tarvitsee uuden saariston kehittämisen ohjelman

Kirjoitettu kirjoittajana

Porvoo on saaristolain mukaan määritelty saaristo-osakunnaksi ja oikeutettu erityiseen valtionosuusrahaan eli saaristolisään. Tämän lisän määräytymisen perusteena on ollut saaristossa vakituisesti elävien ihmisten lukumäärä, joka Porvoossa on noin 1900 asukasta. Parhaimmillaan saaristolisä on tuonut kaupungin kassaan 1,56 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä raha on tarkoitettu saariston palveluiden ja infran kehittämisen tukemiseen. Kaupunki on saanut päättää miten saaristolisän käyttää ja osa rahoista (noin 50 000 – 100 000 euroa) on aiempina vuosina jälleen jaettu erityisinä kaupungin avustuksina hakemuksien perusteella erilaisiin hankkeisiin saaristossa. Porvoo on ollut yksi Suomen eniten saaristolisää saaneista kunnista Savonlinnan ja Naantalin jälkeen.

Porvoon saaristoalue on verrattain laaja ja siihen on laskettu mm. Emäsalo, Pellinki, Pirttisaari, Kråkö, Vessöö ja lisäksi Tirmon ja Voolahden veden saartamia alueita. Nyt vuodelta 1982 peräisin olevaa saaristolakia päivitetään mm. siksi, koska lakiin on jäänyt viitteitä vuoden 1919 perustuslaista, joka päivitettiin jo vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa. Samassa saaristolain päivityksen yhteydessä tullaan tarkastelemaan uudelleen saaristoalueiden rajauksien kriteeristö ja niitä pyritään tiukentamaan. Pienemmällä saaristoalueen rajauksella tulisi olemaan suoraan vähentäviä vaikutuksia valtionosuuteemme. Samassa yhteydessä saaristokunnille ja saaristo-osakunnille halutaan luoda selkeä velvoite kehittää saariston elinvoimaa ja elämää erityisten saaristo-ohjelmien kautta.

Porvoolla on ollut Loviisan ja Sipoon kanssa yhteinen Itä-Uudenmaan saaristo-ohjelma, joka julkaistiin kehitysyhtiö Posintran avustuksella vuonna 2012. Kyseistä ohjelmaa ei olla päivitetty ja se on vuosia sitten vanhentunut ja nyt tämä ohjelma pitäisi uudistaa. Näkökulmana pitäisi olla liikenne, tietoliikenne, koulut, sivistyspalvelut, kaavoitus, talousvesiverkosto, yrittäminen, saaristokauppojen tulevaisuus, matkailu, kalastus, veneily, satamat, luonto ja vakituisten sekä kesäasukkaiden erilaisten tarpeiden huomioiminen. Saaristolaisuudessa on vetovoimaa ja esimerkiksi uudet etätyömahdollisuudet, mökkielämän kehittyminen ja luonnon läheisyys houkuttelevat uusia asukkaita ja siksi tarvitsisimme saaristopolitiikkaa sekä uuden päivitetyn Saaristo-ohjelman. Tämän ohjelman laatimiseen pitää ottaa mukaan saariston asukkaat, elinkeinoelämä ja poliittiset päättäjät, jotta ohjelmaan ja sen toteuttamiseen saataisiin riittävä sitoutuminen.

Jere Riikonen
Saaristoasian neuvottelukunnan jäsen ja Porvoon kaupunginvaltuutettu

Valtuutetun kirjallinen kysymys kaupunginjohtajalle; Huhtisen koulupihan investointien viipyminen

Kirjoitettu kirjoittajana

Valtuutettu Jere Riikosen kirjallinen kysymys Porvoon Kaupunginjohtajalle Valtuuston kokouksessa 16.12.2020

Huhtisen koulun pihan korjauksien laiminlyönnit

Huhtisen koulun pihan perusparannusta ja korjaamista on suunnitellut kolme eri suunnittelutoimistoa toimitilajohdon toimesta vuodesta 2007 aina vuoteen 2019. Suunnitteluun on joka kerta osallistunut koulun oppilaat, vanhempainyhdistys ja henkilökunta sekä koulun tilapalveluhenkilökunta.

Vuosien kuluessa valtuusto on myöntänyt useamman kerran määrärahan piha-alueiden kunnostukseen, mutta käytännön toteutusta ei olla suoritettu. Tilanne on johtanut siihen, että koulun oppilaat, vanhempainyhdistys ja henkilökunta ovat menettäneet luottamuksensa ja pettyneet kaupungin tapaan toimia. Lisäksi kaupungin passiivisuus on aiheuttanut sen, että vanhempainyhdistyksen ja henkilökunnan hakemat ulkopuoliset lahjoitukset koulun kentän tekonurmen saamiseksi on viivyttelyn vuoksi menetetty. Koulu on ”liikkuvakoulu” ja tästäkin syystä pölyämättömän monipuolisen liikuntakentän puute on erittäin harmillista.

Piha ei ole vastannut vuosiin tarkoituksenmukaisuudeltaan sellaista koulupihaa, joka olisi virikkeellinen lasten sekä nuorten tarpeille. Tämä tilanne näyttäytyy erityisen kiusalliselta varsinkin koska kaupunki haluaa profiloitua lapsiystävällisenä kuntana. Porvoo on rakentanut ja remontoinut koulujaan lähivuosina ja panostanut runsaasti koulujen pihoihin. Useimpiin suuriin ja keskikokoisiin koulupihoihin on tehty mittavia panostuksia, mutta ei Huhtisen kouluun. Kyseinen koulu on alakoulu ja siinäkin mielessä leikkivälineet ovat tärkeitä. Huhtisen koulun pihalta on vuosien saatossa poistettu kaikki rikkoutuneet välineet, mutta uusia ei ole tullut tilalle. Lisäksi koulupihan leikki- ja harrastevälineiden turvallisuudesta on vastannut kaupungin tilaama yritys, joka ei ole viestinyt koululle eikä kaupunkiorganisaatioon, että esimerkiksi koripallotelineet oli poistettu yrityksen toimesta.

Huhtisen koulun pihan haasteet ovat erityisesti bussiliikenteen turvallisuus, pelikentän tarve, leikki- ja pelipihan luominen, niin sanotun Majgård kukkulan hyötykäyttö, kumpareisen pihan tasoittaminen sekä vanhan puolen maa-ainesten vaihto. Päiväkodin ja koulun yhteinen kulkutie ja parkkipaikka on viimein asfaltoitu vuonna 2018, koska tästä tuli pakottava viranomaishuomautus.

Useat valtuutetut ja luottamushenkilöt ovat vuosien aikana pyytänyt kaupungin organisaatiolta toimenpiteitä tässä asiassa. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden vuoksi kaupungin tulisi toteuttaa Huhtisen koulupihan hanke mahdollisemman pian.

Kysymys:

1. Miksi kaupunki ei ole toteuttanut pihaparannuksia, vaikka töille on ollut jo aiempina vuosina valtuuston myöntämiä budjettivarauksia?

2. Onko hankkeesta lähetetty päivitetyt tarjouspyynnöt ja milloin toimenpiteet aiotaan toteuttaa ja viestitäänkö hankeen etenemisestä?

3. Kuullaanko hankkeessa vielä oppilaiden, henkilökunnan, vanhempainyhdistyksen ja alueen asukkaiden tarpeita ja mielipiteitä ennen toteutusta?

Kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula vastasi esitettyihin kysymyksiin 16.12.2020 valtuustokokouksen lopussa erillispuheenvuorossaan. Tallenne löytyy valtuuston youtube-taltioinnista.

Valtuustopuheeni SOTE-rakenneuudistuksesta (24.9.2020)

Kirjoitettu kirjoittajana

5 § LAUSUNTOPYYNTÖ HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSESTA EDUSKUNNALLE SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON SEKÄ PELASTUSTOIMEN JÄRJESTÄMISEN UUDISTUSTA JA MAAKUNTIEN PERUSTAMISTA KOSKEVAKSI LAINSÄÄDÄNNÖKSI

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja kaikki läsnäolijat

Heti alkuun on sanottava, että Porvoon kaupungin lausuntoluonnos on varsin hyvä ja perusteellinen. Aihetta ollaan pyöritelty ja prosessoitu valtuuston iltakoulussa, lautakunnissa, kaupunginhallituksesssa ja siihen on panostettu myös virkamiesjohdon työtunteja säästelemättä.

Asia on tärkeä ja sen painoarvoa ei voi vähätellä, koska käsillä on Suomen Itsenäisyydenajan suurin hallintouudistus, joka epäonnistuessaan voi tuhota koko toimivan palvelukuntarakenteen ja aiheuttaa suurta kärsimystä ja jopa ennen aikaisia ihmiskuolemia sairaille ihmisille.

Kuten lausunnossa kuvaillaan, rakenneuudistuksen mittavat muutokset ovat uhka sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuudelle sekä jatkuvuudelle. Verrattuna nykytilaan, ei ole tosiasioihin perustuvaa näyttöä, että rahoituspohja ja palvelut toimisivat paremmin uudistuksen jälkeen.

Terveiset maan hallitukselle ja eduskuntapuolueille.

Emme tarvitse uusia hallintotasoja (maakuntahallintoa). Uudistetaan mielummin perustuslakia, se ei ole niin pyhä, ettei siihen voisi koskea. Pääministeri Kataisen hallituksen ensimmäinen SOTE -rakenneuudistusesitys vaihtoehtona on ollut tähän asti järkevin, siinä kuntien yhdistyminen eli suurempien kuntien piti toimia ajurina uusille leveämpi harteisille sosiaali- ja terveyspalveluille, mutta asia törmäsi perustuslakiin. Nyt eduskunnassa on rummutettu kuntien vapaaehtoisesta yhteistyöstä, mutta siitä ei näytä tulevan mitään, se on nähty riitelynä kaupunkien ja kuntien välillä esimerkiksi Savonlinnassa, Mikkelissä, Turussa, Kemissä ja eihän meitäkään kiinnosta ryhtyä Askolan sotepalveluiden tuottajaksi, ellei siitä saada sopivaa hintaa. SIKSI TARVITAAN PERUSTUSLAIN MUUTOSTA, JOKA PAKOTTAA TARVITTAESSA KUNTIA YHTEEN.

Maakuntamallissa on ajatuksena kustannuksien karsiminen, mutta tästäkin on meillä huono esimerkki, niin sanottu minisote vuodelta 2013, kun ensihoito siirtyi kuntien vastuulta Sairaanhoitopiireille tai pelastuslaitosten hoidettavaksi. Silloin vuonna 2013 kustannukset olivat 170 miljoonaa euroa, mutta viime vuonna ensihoidon kustannukset olivat nousseet jo 241 miljoonaan euroon. Keskittäminen ei siis tuonut tässäkään säästöjä ja 100 ambulanssiyrittäjää joutui lopettamaan. Näin varmaan tulee käymään myös pienille sosiaali- ja terveyspalveluja toteuttaville yrityksille tässä suuressa SOTE:ssa. Muutenkin, ainakin allekirjoittanutta mietityttää sairaanhoitopiirin toiminta taloudenpidossa, esimerkkinä mm. Amerikkalaisen Magneettisairaala-statuksen hankkiminen, jossa todella kovalla rahalla maksetaan vuosittain lisänimestä, joka turhalla byrokratialla taakoittaa lisää työtä kiireisille hoitajille.

Mitä sitten pitää tehdä, jos SOTE-kustanuksien nousua ei voida suitsia hallintoa uudistamalla?

On käytävä itse ongelman kimppuun ja se työ tehdään eduskunnassa.

– On koulutettava lääkäreitä huomattavasti enemmän, jotta niitä riittää ja palkkatasot kohtuullistuu.

– On huomioitava hoitajien työoloja ja työaikoja, sekä työn mitoitusta. Nykyiset sanktiokäytännöt ovat ruoska työntekijöille.

– On annettava kansalaisille vastuuta omasta terveyden hoitamisesta ja palveluja tarjoaville yrityksille toimintamahdollisuudet.

– On uudistettava lakeja, mm. apuvälinelaki. Tästä hyvänä esimerkkinä uniapnean hoito, joka on uusi joka miehen ja naisen kansantauti. Siinä satojen eurojen CeePAP -hengityslaite annetaan ilmaiseksi jokaiselle potilaalle, jos rikot tai hävität laitteen, niin saat aina uuden ja viiden vuoden käytön jälkeen ehjät laitteet pakkoromutetaan ja annetaan uudet tilalle. Tämä ei ole kestävän kehityksen mukaista. Järkevässä maailmassa ei toimita näin. Mutta meidän apuvälinelaki lupaa jokaiselle tulotasoista riippumatta kaiken ilmaiseksi. Tämäkin kyseinen laite on lääkkeenomaista hoitoa, mutta eihän meillä muitakaan lääkkeitä ilmaiseksi saa, vaan kaikessa on oltava jokin omavastuu.
Viimekädessä kunnat maksavat nämäkin kiltisti ja eivät ymmärrä. Tämä on vain yksi esimerkki suomalaisesta terveydenhuollosta, joka on ylipaapovan lainsäädännön vuoksi mahdottomassa tilanteessa.

– Mutta isot säästöt: Ne tehdään kansanterveyden edistämisessä, eikä hallintoa korjaamalla. Esimerkiksi diabetes, joka yksin tekee noin 3 miljardin kustannukset valtiolle vuosittain, on elintasosairaus ja johtuu suurimmalta osalta ylipainoisuudesta (2-tyypin diabetes). Ihmeellistä kyllä, että juuri tuo 3 miljardia on samansuuruinen summa, joka haluttaisiin tällä SOTE-uudistuksella säästää vuosittain. Tutkijat sanovat, että ylipainon aiheuttamiin sairauksiin kuolee maailmassa jo enemmän ihmisiä kuin nälkään. Helsingin Sanomissa kerrottiin eilen, että Suomessa on jo ylipainoisia enemmän kuin normaalipainoisia. Ylipainoon liittyy myös monia muita sairauksia, kuten astmaa, uniapneaa ja jopa mielenterveysongelmia. Tämän ongelman hoitamiseksi on enemmän keinoja, jos halutaan. mm. Liikunnan lisääminen joka ikäryhmissä, esimerkiksi työntekijöillä pitäisi olla mahdollisuus kerran viikossa työpäivän aikana TYKY-liikuntaan (työkykyä ylläpitävä liikunta), tämä onnistuisi, jos lainsäätäjät ja työelämän sopijaosapuolet näkisivät ja ymmärtäisivät asian tärkeyden ja mahdollisuudet. Toiseksi; Meillä on kokeiltu sokeriveroja, mutta etujärjestöt saivat tässä asiassa voiton valittamalla EU:hun, kun suklaakeksi verotettiin eri tavalla kuin karkki. Meillä asiat jää usein puolitiehen kun tehdään kokonaisuuksista irrallisia lainsäädäntötoimia. Maailmalla on onnistuneita lainsäädännön esimerkkejä taistelusta ylipainoa vastaan. Mutta Suomessa se ei tunnu onnistuvan. Täällä makeiset on sijoitettu kassojen tuntumaan ja niitä on helppo napata siitä mukaan, nämä olisivat helposti säädeltäviä asioita.

Arvoisat valtuutetut
Meidän valtuustomme on puoluekirjon osalta kuin Eduskunta pienoiskoossa. Jokaisella valtuutetulla on toivottavasti hyvät kontaktit puolueensa kansanedustajiin. Toivon hartaasti, että meiltä lähtee viesti eduskuntaan, että odotamme, että he tekevät siellä päätökset, jotka huomioivat juuri näitä kansanterveysasioita.

Arvoisa puheenjohtaja
Toivottavasti tämä maan hallituksen SOTE-esitys tällaisenaan kaatuu, koska tässä on enemmän uhkia kuin hyötyjä. Faktapohja ei ainakaan puhu uudistuksen puolesta ja tämä olisi tällaisenaan nykymuotoisille kunnille kuolinisku. Kannatan Porvoon lausuntoesitystä.

Kiitos
Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuutettu

Maksuton pysäköinti Porvoon keskusta-alueelle (valtuustoaloite)

Kirjoitettu kirjoittajana

Porvoon kaupunki kannustaa rohkeisiin kokeiluihin. Ehdotamme, että maksutonta pysäköintiä kokeillaan vuoden ajan jollain seuraavista tavoista. Kannustamme tutkimaan erilaisia toteutusvaihtoehtoja, jotka voivat poiketa myös esitetyistä. Aloitteemme tavoitteena on erityisesti lyhytaikaiseen maksuttoman asioinnin mahdollistaminen torin ja Lundinkadun alueella sekä siihen kannustaminen.

a.) Perjantaista – lauantaihin ensimmäiset kaksi tuntia ilmaiseksi koko keskusta-alueella
b.) Joka päivä ensimmäiset kaksi tuntia ilmaiseksi rajatulla alueella torin ympärillä, Lundinkadulla Nimbuksen kohdalla, Piispankadulla torin ja Mannerheiminkadun välillä ja Rauhankadulla torin ja Mannerheiminkadun välillä.

Aloitteen tarkoituksena on rohkaista ihmisiä liikkeelle ja saada kaupankäynti piristymään keskusta-alueella. Korona-aika on entisestään vähentänyt Porvoon keskustassa asiointia. Aloitteemme lisää keskustan elinvoimaa ja tukee yrittäjyyttä.

Valtuutetut: Nina Uski, KOK Jere Riikonen, KD Outi Lankia, KESK Patrik Björkman, RKP Jarmo Grönman, KOK Nea Hjelt, KOK Janne Ranta, KOK Tuomas Kanervala, KESK Anne Korhonen, KESK Juha Kittilä, KOK Markku Välimäki, KOK

Holtittoman rahankäytön on loputtava (yhteinen mielipidekirjoitus valtuuston ABC-kaava-asiasta)

Kirjoitettu kirjoittajana

ABC-liityntäpysäköinnin asemakaavan valmistelu ei ollut Porvoon kaupungin hyväksytyn strategian mukaista, jonka mukaan päätöksenteon tulee olla vaihtoehtoja tarjoavaa ja tietoon perustuvaa. Valmistelussa ei tutkittu nykyisten liityntäpysäköintipaikkojen käyttöastetta. Valmistelussa ei edes mainittu Katajamäen laajennussuunnitelmia, jonka jälkeen autopaikkoja olisi 250 kpl ja katettuja pyöräpaikkoja 100 kpl. Valmistelussa ei arvioitu itäradan vaikutuksia eikä pysäköintikapasiteetin tarvetta Kuninkaanporttiin tai että pieniä pysäköintialueita olisi linja-autojen reitin varrella useita.

Nykyiset liityntäpysäköinnit Treksilässä ja Katajamäessä ovat maksaneet yhteensä 150 000 euroa. Kaavassa esitetty liityntäparkin toteutus on noin 10 000 000 euroa. Yksittäinen pysäköintipaikka on siis 25 kertaa kalliimpi kuin nykyisillä liityntäpysäköintipaikoilla. Tästä syystä on käsittämätöntä, kuinka tuon betonihallin väitetään olevan Porvoon kaupungille halvin ratkaisu. Edes Katajamäen tontin teoreettiset myyntitulot kerrostalotontiksi eivät investointia kattaisi. Katajamäessä pysäköinnin jatkaminen ei myöskään aiheuttaisi linja-autopysäkkien siirtämistä ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Katajamäen laajennuksen arvioitu hinta olisi 500 000 euroa ja sen sijainti ennen Helsingintien risteystä on ihanteellinen eri reittejä ajavien vuorojen kannalta.

Kaupungin talouden alijäämä vaan paisuu seuraavina vuosina ja sen takia on perusteltua etsiä sellaisia vaihtoehtoisia liityntäparkkiratkaisuja linja-autoliikenteen käyttäjille, jotka voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti ja edullisemmin kuin kaavassa esitetään. Liityntäpysäköinnin rakentamista ei ole vielä päätetty.

Tom Blomqvist, Tuomas Kanervala, Ritva Kilpirinne, Juha Kittilä, Anne Korhonen, Outi Lankia, Jere Riikonen ja Nina Uski

Valtuustoaloite: Merellinen uimaranta läntiseen Porvooseen

Kirjoitettu kirjoittajana

Teimme valtuustoaloitteen (26.6.2020) merellisen uimarannan saamiseksi läntiseen Porvooseen

Porvoossa ei ole meren rantaan sijoittuvia yleisiä kaupungin uimarantoja läntisessä Porvoossa. Lähimmät merelliset uimarannat sijaitsevat nykyään noin 20 km päässä kaupungin kaakkoisreunassa (Sondby ja Virvik). Kuitenkin merellisiä alueita kaivattaisiin erityisesti Haikkoon, Tolkkisten ja Emäsalon alueelle, koska kaupungin kasvusuunta on jo pidempään ollut tuolla suunnalla. Uimarannat ovat tärkeitä kaikille ja merellisestä ympäristöstä nauttiminen pitäisi olla mahdollista myös ilman pitkiä automatkoja. Porvoossa on merellistä rantaviivaa  noin tuhat kilometriä ja uuden uimarannan löytäminen ja tekeminen pitäisi olla mahdollista ja suhteellisen edullista kaupungille. Tarvitsemme kaupunkilaisille lisää hyvinvointia tuottavia ulkoilun ja liikunnan paikkoja luonnonhelmasta.

Aloitteen allekirjoittajat ovat: Nina Uski (kok), Jere Riikonen (kd), Markku Välimäki (kok) ja Tom Blomqvist (kok).

 

Sannaisten sivistyskeskus on joidenkin pilvilinna (28.1.2020 UM lehtikirjoitus)

Kirjoitettu kirjoittajana

Koulu on kylän sydän. Sannainen ei ole edes kylä ja miksi siis sinne pitäisi rakentaa suuri itäinen sivistyskeskus? On outoa, että liki puolet Porvoon kaupunginvaltuutetuista eivät sitoudu voimassa olevaan kylärakenneohjelmaan, joka on päätöksentekoa ohjaava ainoa aluepoliittinen ohjelma. Lähikoulun lopettaminen Ilolan palvelukylästä olisi alueen vetovoimalle täystyrmäys. Lisäksi Sannaisten sivistyskeskus olisi sen verran sivussa Ilolan alueesta, että oppilaat todennäköisesti käyttäisivät vapautta valita koulukseen vain hiukan pidemmällä olevat keskustan koulut ja siinä sivussa kaikki keskustaan sijoittuvat lasten harrastusmahdollisuudet. Ilolan koulu ja Sannäs skola sijaitsevat nyt juuri oikeilla paikoilla oppilaiden asuinpaikkoihin nähden.

On yksisilmäistä politiikkaa olla tarkastelematta investointien ajankohtaisuutta ja kaupungin talouden realistista kantokykyä. Porvoon talouden pohja on parina viime vuotena perustunut ainoastaan sattumanvaraisten yhteisöverojen suureen kertymään, muuten taloutemme olisi sukeltanut jopa 10 miljoonaa euroa miinukselle. Tällainen jatkuvien suurten investointien politiikka on pilvilinnojen rakentamista ja sitä seuraa paha rysähdys ja palveluiden alasajoa, lomautuksia sekä mittavat veronkorotukset. Siksi nyt on aika pitää taukoa suuremmissa investoinneissa ja lyhentää velkoja. Sannaisten sivistyskeskuksen rakentamisen esittäjiä on muistutettava, että äänestäjät arvostavat myös hyvää taloudenhoitoa ja toimivia palveluita, eikä vain uusia rakennuksia.

Nykyiset koulut Ilolassa ja Sannaisissa koostuvat useista rakennuksista ja osa niistä on toimivassa kunnossa ja osaa niistä pitää korjata tai korvata kohtuuhintaisilla siirtokelpoisilla moduulirakenteilla. Kun puhutaan sivistyskeskuksen rakentamisesta, niin silloin puhutaan moninkertaisista kustannuksista verrattuna kahden lähikoulun säilyttämisen malliin, josta kirjoitimme (Uusimaa 22.1). Toimitilajohto ei ole arvioinut kahden erillisen koulun rakentamiskustannuksissa esittämäämme kevyempää investointivaihtoehtoa, vaan heidän laskentaperusteina on ollut vanhojen toimivien rakennuksien täyspurku ja täysin uusien kivijalkaan rakennettavien kalliiden koulurakennusten mallit. Tästä syystä myös yksi uusi sivistyskeskus on saatu kuulostamaan jopa taloudellisesti houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin kahden koulun malli. Toimitilajohdon esitykset tyypillisesti laskevat korjausrakentamisen kustannukset mahdollisemman yläkanttiin, jotta siihen ei ryhdyttäisi, koska se työllistää virkamiehiä. Vastavuoroisesti uudisrakentamisen kustannukset ovat lähes aina laskettu alakanttiin ja säännönmukaisesti rakennusprojektin kuluessa kaupunginhallitus saa pyynnön huomattavasta lisärahoituksen tarpeesta.

Jere Riikonen, kaupunginvaltuutettu (Kd)

Ilola ja Epoo – Porvoon kylärakenneohjelma on edelleen voimassa (23.1.2020 UM lehtikirjoitus)

Kirjoitettu kirjoittajana

Vastuullinen päätöksenteko perustuu yhteisiin strategioihin sekä ohjelmiin ja talouden hyvään hoitoon. Vastuuton politiikka puolestaan unohtaa sovitut päämäärät ja ei tarkastele asioita pitkäjänteisesti.

On ollut huolestuttavaa kuunnella joidenkin valtuutettujen puheita siitä, että valtuuston hyväksymä kylärakenneohjelma vuodelta 2014 olisi jo vanhentunut.

Kyseisen ohjelman strateginen aikatähtäin asetettiin alun perin vuodelle 2030 ja siksi kylille pitäisikin antaa aikaa rauhassa kehittyä ja löytää uudet asukkaansa. Olisi poliittisesti vastuutonta irtisanoutua asukkaiden kanssa laajasti valmistellusta kylärakenneohjelmasta ja luoda kyliin epävarmaa tulevaisuuden näkymää.

Valtuusto on sitoutunut kehittämään kuutta palvelukylää (Fagersta-Gäddrag, Epoo, Hinthaara, Ilola, Kerkkoo ja Kulloo). Perusajatuksena on ollut keskittää maaseudun hajanaiset palvelut kyseisiin kyliin ja luoda uusia asukkaita houkuttelevaa maaseutuasumista kaavoituksen, liikenneratkaisuiden ja sivistyspalveluiden tarjoamisen avulla.

Valtuusto on tähän asti toteuttanut kylärakenneohjelman periaatteita ja esimerkiksi rakentanut Grännäsin koulun Fagersta-Gäddrag kylän yhteyteen ja Kerkkoon kylään ollaan keskittämässä Pohjois-Porvoon koulupalvelut.

Hyvä tähän asti, mutta entä nyt, kun kylärakenneohjelmalla ei voida mitenkään perustella ajatusta Sannaisten kaksikielisestä sivistyskeskuksesta? Onko esimerkiksi Ilolan 900 ihmisen kyläseutu ja 300 asukkaan kyläytimen luovuttava lähikoulupalveluista ja onko valtuuston hylättävä ajatus palvelukylistä?
Vastaus on yksiselitteisesti EI!

Jos Itä-Porvooseen pitäisi rakentaa kaksikielinen sivistyskeskus, niin sen sijoituspaikka tulisi olla Ilolan palvelukylä, jolla on aidot kasvun ja kehittymisen mahdollisuudet. Mutta koska sivistyskeskuksen rakentamisen kustannukset olisivat reilusti yli 10 miljoonaa euroa, päätös ei ole pelkkä poliittisen tahdon asia, vaan kysymys liittyy oleellisesti kaupungin heikkeneviin talousnäkymäennusteisiin. On helppo tehdä politiikkaa välittämättä siitä, kuinka investointeja varten otetut lisälainat hoidetaan.

Kaupungin johtavat virkamiehet ovat selväsanaisesti varoitelleet poliitikkoja, että jos nykyinen pakonomainen velkaan perustuva mittava investointitahti jatkuu, niin Porvoolla on parin vuoden päästä edessä vakavat talousvaikeudet. Jo pelkästään globaalin talouden hiipuminen ja mahdolliset uudet SOTE-ratkaisut luovat huomattavan uhkan kaupungin velanhoitokyvylle. Jos emme nyt vähennä rakentamista ja pidä investoinneissa taukoa, niin joudumme karsimaan henkilöstömenoista ja kaikki toimivat palveluketjut terveyspalveluista sivistyspalveluihin ovat uhattuna. Porvoon talouden investointinäkymiä ei voi perustaa parin viime vuoden kaltaisen poikkeuksellisten suurten yhteisöverokertymien varaan, koska ne eivät yleensä toistu pitkään.

Kaupunginjohtaja teki itäisten alueiden koulujen tulevaisuudesta vaihtoehtoisen esityksen, siinä kaikki Sannaisten ja Ilolan alueen oppilaat kuljetettaisiin keskustan kouluihin. Tämä ehdotus on taloudellisesti ja oppilasmääräennusteet huomioiden hyvin perusteltu ja virkamiehen kuuluukin esittää vaihtoehtoja, mutta asumisen ja elämisen näkökulmaa edustavalle valtuustolle tämä äärivaihtoehto ei tule kelpaamaan.

Mitä sitten on tehtävä? Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuutettujen mielestä tilanteessa on edettävä kylärakenneohjelman hengessä ja heikkenevä talousnäkymä huomioiden. Ilolan koulun sekä Sannäs skolanin toimintaa on jatkettava. Allekirjoittajien mielestä molempiin kouluihin on tehtävä ainoastaan välttämättömät korjaukset ja jos joku yksittäisistä koulurakennuksista on korjauskelvoton eikä ilman sitä tulla toimeen, niin se voidaan korvata uudella kohtuuhintaisella moduulirakenneratkaisulla, joka on siirrettävissä ja laajennettavissa oppilasmäärien ja tilatarpeiden mukaan.

Epoon koulun osalta ei esitetä uusia investointeja, eikä oppilaiden pakkosiirtoja, vaan kylän kehitystä seurataan ja nykytiloissa jatketaan toistaiseksi.

Jere Riikonen (kd)