Uutiset

RSS

Riikosesta Itä-Uudenmaan uusi aluevaltuutettu

Kirjoitettu kirjoittajana

Jere Riikonen Porvoosta valittiin aluevaaleissa Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueen valtuutetuksi 23.1.2022.

Valtuustokausi alkaa tämän vuoden maaliskuussa ja jatkuu seuraaviin kunta- ja alueen yhteisiin vaaleihin vuoteen 2025.
Kristillisdemokraateilta vaaleissa meni läpi kaksi ehdokasta, Riikosen lisäksi valituksi tuli myös Tiina Sinkkonen Sipoosta.
KD oli vaaleissa vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa ja tarkoituksena on tehdä puolueiden välistä yhteistyötä myös vaalien jälkeen perustamalla
yhteinen Kokoomuksen ja KD:n valtuustoryhmä.

Riikonen kiittää kaikkia äänestäjiään ja KD:n tukijoita vaalivoitosta;
”Tästä tämä työ vasta alkaa ja työ tulee olemaan haastavaa, koska aiemmin eri kuntien järjestämät SOTE-palvelut pitää synkronoida lyhyellä aikataululla koko Itä-Uudenmaan alueella toimivaksi kokonaisuudeksi” – summaa Jere Riikonen

Riikonen ehdokkaaksi aluevaaleihin Itä-Uudellamaalla

Kirjoitettu kirjoittajana

Tammikuussa 2022 järjestetään Suomen historian ensimmäiset aluevaalit.

Itä-Uudenmaan alueella vaaleissa valitaan 59 uutta aluevaltuutettua, jotka päättävät Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä palo- ja pelastustoimen järjestämisestä. Kunnille tämä tarkoittaa perinteisen kuntarakenteen uudelleen järjestämistä. Kuntien ja kaupunkien verotuloista 12,5% menee suoraan Hyvinvointialueelle.

– Päätin lähteä ehdokkaaksi, koska kyseessä on alueellisesti merkittävä uudistus ja Kristillisdemokraattien näkemyksille on tarvetta. Puolueemme slogan vaaleissa on ”Enemmän hyvinvointia, vähemmän hallintoa”. Uudistuksen onnistuminen ei ole helppo asia ja sen lähtökohdat ovat vaikeat. Uusi hallintoporras ei tuo vuosiin säästöjä, vaan alussa lähinnä lisääntyviä kustannuksia. Suomen hallitus ja eduskunta on päättänyt toteuttaa uudistuksen ja valuvioista huolimatta sen kanssa on elettävä. Tavoitteena on pidettävä, että koronan aiheuttama hoitovelka Itä-Uudellamaalla saadaan hoidettua ja palveluiden alueellista saatavuutta ja hoidon tasoa ei ainakaan uusilla hallinnollisilla ratkaisulla heikennetä.

Itä-Uudenmaan Hyvinvointialue on pieni kokonaisuus, mutta sillä on juuri siitä syystä ketteryyttä löytää toimivia ratkaisuja. Alueen taloudellinen lähtötilanne palveluiden alkamisajankohdassa on verrattain parempi ja vakaampi kuin Suomen muiden Hyvinvointialueiden. Tämä luo toivoa myös palveluiden uudelleen organisoimisen onnistumiselle. Nyt tehtävät esisuunnitelmat Hyvinvointialueen rakenteiden järjestämisestä ovat vauhdissa ja uusi aluevaltuusto tulee käyttämään runsaasti aikaa toimintojen ja hallinnon järjestelyihin vuonna 2022. SOTE ja PELA-henkilöstöille muutos on suuri ja siksi muutosprosessiin on otettu ja otetaan henkilöstö suurelta osin mukaan.

Uudistus on keskeneräinen
Hvyinvointialueuudistuksessa on otettu lähtökohdaksi vain kuntien omien sosiaali ja terveydenhuoltopalveluiden yhdistäminen ja esimerkiksi Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri toimii vielä erillisenä palvelun tuottajana. Uudistuksessa ei siis paranneta potilaiden ja asiakkaiden palveluiden järjestämistä kunnallisten ja ylikunnallisten terveyspalveluiden rajapinnoilla. Tästä syystä uudistuksien sarjaa täytyy jatkaa. Uudistus parantaa pienten kuntien taloudellista tilaa, mutta heikentää esimerkiksi Porvoon ja Sipoon taloudellista tilaa merkittävästi. Uudistus palveleekin koko Itä-uusimaata ja siksi myös kuntien on kaikessa muissakin asioissa tiivistettävä vuorovaikutustaan ja yhteistyötä.
Uudistus ei ratkaise hoitohenkilöstön puutetta, eikä terveydenhuollon kasvavia kustannuksia. Nämä asiat on ratkaistava maan hallituksessa ja sairaanhoidon sisäisillä järjestelyillä esimerkiksi lääkäreiden koulutuspaikkojen lisäämisellä, sairaanhoitajien työn sisällön muokkaamisella. Tarvitaan moniportaista sairaanhoitoa. Nykykäytäntö vie sairaanhoitajilta mahdollisuuden varsinaisen hoitotyön tekemiseltä. Sairaanhoitaja hoitaa nykyään sihteerin, laitoshuoltajan, lähihoitajan ja jopa osittain lääkärin tehtäviä sekä lisähaasteena on potilaiden/asiakkaiden lisääntyneet oikeudet, jotka pakottavat sairaanhoitajat jatkuvaan yhteydenpitoon hoidettavien kanssa. Maan hallituksen pitää vastata hoitohenkilöstön puutteeseen, eikä vain säätää uusia sanktioita ja hoitotakuita joita ei voida toteuttaa koko alalta puuttuvan henkilöstön vuoksi. Eduskunnalta on pudonnut asiassa suhteellisuuden taju.

Näistä ongelmista huolimatta, Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueella on menestymisen mahdollisuuksia, mutta suuria parannuksia en uskalla luvata, koska se on perusteettomia lupauksia ei voida olemassa olevilla resursseilla toteuttaa. Tavoitteena on säilyttää palvelutasot vähintään nykyisellä laajuudellaan.

Yhteistyössä:
Jere Riikonen

Kristilliset nimesivät aluevaaliehdokkaat, Riikonen ehdokkaaksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Enemmän hyvinvointia, vähemmän hallintoa

Kristillisdemokraatit ovat nimenneet Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueelle 10 vaaliehdokasta.
Porvoosta Tuulahannele Halsey lähihoitaja ja Pirkko Parjanen fysioterapian osastonhoitaja ja Jere Riikonen merianalyytikko, kaupunginvaltuutettu ja Hanna Salonen luokanopettaja, kasvatustieteen maisteri ja Mikael Sonck rakennusinsinööri. Sipoosta Tiina Sinkkonen laulunopettaja, sairaanhoitaja ja Antti Linnapuomi pastori, TM. Loviisasta Antti Falck koulunkäynninohjaaja ja Lisbeth Konttinen projektisuunnittelija, eläkeläinen. Lapinjärveltä Asmo Jämsen maanrakennusalan yrittäjä.

Kristilliset ovat aluevaaleissa vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa. Puolueilla on yhdessä listoillaan täysi määrä vaaliehdokkaita ja tavoitteena on olla Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueen suurin yhteisryhmittymä uudessa aluevaltuustossa. Kristilliset pitävät tärkeänä palveluiden saatavuuden turvaamisen ja kehittämisen koko hyvinvointialueella siten, että hallinnon sekä kustannuksien kasvua hillitään, mutta hoitovelka hoidetaan. Kristillisdemokraattien vaalislogan on ”Enemmän hyvinvointia, vähemmän hallintoa”.

Painopistettä ilmastonmuutoksen torjunnasta vesistöistä huolehtimiseen

Kirjoitettu kirjoittajana

Porvoo on kaupunkistrategiassaan ottanut yhdeksi neljästä päätavoitteesta olla ilmastotyön edelläkävijä. Valtuustokausi on nyt lopuillaan ja kuntalain mukaan uuden valtuuston on hyväksyttävä uusi kaupunkistrategia tavoitteineen. Nyt olisi tarkasteltava onko ilmastotyömme ollut vaikuttavaa ja onko hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä konkreettisia hyötyjä kaupunkilaisten elämään vai olisiko jokin muu ympäristön tilaa parantava tavoite parempi strateginen ykkösvaihtoehto.

Valitettavasti ilmastotyön tuloksia on todella hankala mitata. On mahdollista, että ilmastoystävällisistä toimenpiteistä huolimatta, olemme jopa lisänneet Porvoon hiilidioksidin kokonaispäästöjä entisestään.

Miksi meidän pitää Porvoossa esiintyä globaalin ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijänä, jos toimenpiteet eivät vaikuta?

Edelläkäymisessä on kyse ennen kaikkea moraalivalinnasta. On syytä olla huolissaan kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävistä vaikutuksista, koska ne aiheuttavat sään ääri-ilmiöitä. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on sivistyneen maailman opinkappale, joka on pakko mahduttaa myös joka kaupungin strategiaan. Sen tarkoituksena on osoittaa lähinnä moraalinen esimerkki ja velvoite päästöjen vähentämiseksi niille maille, jotka eivät piittaa ilmastopäästöistä.

Tosiasiassa mekin Porvoossa teemme ilmastomuutoksen vastaista politiikkaa lähinnä vain niiltä osin, kuin se meille sopii. On järkevää säästää kaikella tavalla energiaa, koska se on taloudellista ja luonnonvaroja säästävää. On järkevää olla polttamatta kivihiiltä, raskaita polttoöljyjä ja dieseliä, koska terveydelle haitallisten pienhiukkasten, raskasmetallien sekä typpi- ja rikki -yhdisteiden määrät vähenevät ilmassa. Lämmöntuotannossa fossiilisten polttoaineiden sijaan on järkevää käyttää uusiutuvia kotimaisia luonnonvaroja, kuten puu, koska ne tuovat kotimaahan työllisyyttä ja hyvinvointia. On fiksua ottaa talteen hukkalämpöä ja ilmaista aurinkoenergiaa tai maalämpöä ja siinä samalla huomaamatta vähennämme hiilidioksidipäästöjä ilmaan. Kaikki nämä toimenpiteet olisi ollut syytä toteuttaa, vaikka emme olisi kuulleetkaan ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutoksen torjunta on vastuullista, mutta se ei ole vaikuttavaa. Voimavaroja kannattaisi kaupunkistrategiassa nimenomaan panostaa sinne, missä saadaan aikaiseksi vaikuttavia positiivisia muutoksia ympäristön tilaan. Yksi tällainen näkökulma on vesistöjen tilan parantaminen. Porvoolla kolme jokea, paljon järviä, puroja ja merta laajat alueet, rantaviivaa on yhteensä noin 1000km. Vesistöt kaipaavat kunnostusta, jätevesien puhdistamista, joet kalateitä, purot ennallistamisia, kaupungin hulevedet viivytysaltaita, tulvapellot toimenpiteitä ja Itämeri ravinnekuormituksien ja roskaantumisen vähentämistä. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tarvitse laittaa vastakkain asetteluun vesialueiden tilan parantamisen kanssa, mutta vaikeutena on se, että julkinen keskustelu ja media painottavat yksinomaan ilmastonmuutosta ja se näkyy politiikan painopisteiden valinnassa. Vesistöt ovat meitä lähellä ja niiden ongelmista pitäisi olla vähintään yhtä huolissaan kuin ilmastopäästöistä. Vesistöjen hyvään tilaan pyrkiminen on suora yhteneväinen jatkumo EU:n ja Suomen kansallisten vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Seuraavassa kaupunkistrategiassa vesistöjen kunnostamiselle pitäisi saada huomattavasti suurempi painoarvo!

Jere Riikonen, merianalyytikko ja Porvoon kaupunginvaltuutettu

Valtuustopuheeni SOTE-rakenneuudistuksesta (24.9.2020)

Kirjoitettu kirjoittajana

5 § LAUSUNTOPYYNTÖ HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSESTA EDUSKUNNALLE SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON SEKÄ PELASTUSTOIMEN JÄRJESTÄMISEN UUDISTUSTA JA MAAKUNTIEN PERUSTAMISTA KOSKEVAKSI LAINSÄÄDÄNNÖKSI

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja kaikki läsnäolijat

Heti alkuun on sanottava, että Porvoon kaupungin lausuntoluonnos on varsin hyvä ja perusteellinen. Aihetta ollaan pyöritelty ja prosessoitu valtuuston iltakoulussa, lautakunnissa, kaupunginhallituksesssa ja siihen on panostettu myös virkamiesjohdon työtunteja säästelemättä.

Asia on tärkeä ja sen painoarvoa ei voi vähätellä, koska käsillä on Suomen Itsenäisyydenajan suurin hallintouudistus, joka epäonnistuessaan voi tuhota koko toimivan palvelukuntarakenteen ja aiheuttaa suurta kärsimystä ja jopa ennen aikaisia ihmiskuolemia sairaille ihmisille.

Kuten lausunnossa kuvaillaan, rakenneuudistuksen mittavat muutokset ovat uhka sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuudelle sekä jatkuvuudelle. Verrattuna nykytilaan, ei ole tosiasioihin perustuvaa näyttöä, että rahoituspohja ja palvelut toimisivat paremmin uudistuksen jälkeen.

Terveiset maan hallitukselle ja eduskuntapuolueille.

Emme tarvitse uusia hallintotasoja (maakuntahallintoa). Uudistetaan mielummin perustuslakia, se ei ole niin pyhä, ettei siihen voisi koskea. Pääministeri Kataisen hallituksen ensimmäinen SOTE -rakenneuudistusesitys vaihtoehtona on ollut tähän asti järkevin, siinä kuntien yhdistyminen eli suurempien kuntien piti toimia ajurina uusille leveämpi harteisille sosiaali- ja terveyspalveluille, mutta asia törmäsi perustuslakiin. Nyt eduskunnassa on rummutettu kuntien vapaaehtoisesta yhteistyöstä, mutta siitä ei näytä tulevan mitään, se on nähty riitelynä kaupunkien ja kuntien välillä esimerkiksi Savonlinnassa, Mikkelissä, Turussa, Kemissä ja eihän meitäkään kiinnosta ryhtyä Askolan sotepalveluiden tuottajaksi, ellei siitä saada sopivaa hintaa. SIKSI TARVITAAN PERUSTUSLAIN MUUTOSTA, JOKA PAKOTTAA TARVITTAESSA KUNTIA YHTEEN.

Maakuntamallissa on ajatuksena kustannuksien karsiminen, mutta tästäkin on meillä huono esimerkki, niin sanottu minisote vuodelta 2013, kun ensihoito siirtyi kuntien vastuulta Sairaanhoitopiireille tai pelastuslaitosten hoidettavaksi. Silloin vuonna 2013 kustannukset olivat 170 miljoonaa euroa, mutta viime vuonna ensihoidon kustannukset olivat nousseet jo 241 miljoonaan euroon. Keskittäminen ei siis tuonut tässäkään säästöjä ja 100 ambulanssiyrittäjää joutui lopettamaan. Näin varmaan tulee käymään myös pienille sosiaali- ja terveyspalveluja toteuttaville yrityksille tässä suuressa SOTE:ssa. Muutenkin, ainakin allekirjoittanutta mietityttää sairaanhoitopiirin toiminta taloudenpidossa, esimerkkinä mm. Amerikkalaisen Magneettisairaala-statuksen hankkiminen, jossa todella kovalla rahalla maksetaan vuosittain lisänimestä, joka turhalla byrokratialla taakoittaa lisää työtä kiireisille hoitajille.

Mitä sitten pitää tehdä, jos SOTE-kustanuksien nousua ei voida suitsia hallintoa uudistamalla?

On käytävä itse ongelman kimppuun ja se työ tehdään eduskunnassa.

– On koulutettava lääkäreitä huomattavasti enemmän, jotta niitä riittää ja palkkatasot kohtuullistuu.

– On huomioitava hoitajien työoloja ja työaikoja, sekä työn mitoitusta. Nykyiset sanktiokäytännöt ovat ruoska työntekijöille.

– On annettava kansalaisille vastuuta omasta terveyden hoitamisesta ja palveluja tarjoaville yrityksille toimintamahdollisuudet.

– On uudistettava lakeja, mm. apuvälinelaki. Tästä hyvänä esimerkkinä uniapnean hoito, joka on uusi joka miehen ja naisen kansantauti. Siinä satojen eurojen CeePAP -hengityslaite annetaan ilmaiseksi jokaiselle potilaalle, jos rikot tai hävität laitteen, niin saat aina uuden ja viiden vuoden käytön jälkeen ehjät laitteet pakkoromutetaan ja annetaan uudet tilalle. Tämä ei ole kestävän kehityksen mukaista. Järkevässä maailmassa ei toimita näin. Mutta meidän apuvälinelaki lupaa jokaiselle tulotasoista riippumatta kaiken ilmaiseksi. Tämäkin kyseinen laite on lääkkeenomaista hoitoa, mutta eihän meillä muitakaan lääkkeitä ilmaiseksi saa, vaan kaikessa on oltava jokin omavastuu.
Viimekädessä kunnat maksavat nämäkin kiltisti ja eivät ymmärrä. Tämä on vain yksi esimerkki suomalaisesta terveydenhuollosta, joka on ylipaapovan lainsäädännön vuoksi mahdottomassa tilanteessa.

– Mutta isot säästöt: Ne tehdään kansanterveyden edistämisessä, eikä hallintoa korjaamalla. Esimerkiksi diabetes, joka yksin tekee noin 3 miljardin kustannukset valtiolle vuosittain, on elintasosairaus ja johtuu suurimmalta osalta ylipainoisuudesta (2-tyypin diabetes). Ihmeellistä kyllä, että juuri tuo 3 miljardia on samansuuruinen summa, joka haluttaisiin tällä SOTE-uudistuksella säästää vuosittain. Tutkijat sanovat, että ylipainon aiheuttamiin sairauksiin kuolee maailmassa jo enemmän ihmisiä kuin nälkään. Helsingin Sanomissa kerrottiin eilen, että Suomessa on jo ylipainoisia enemmän kuin normaalipainoisia. Ylipainoon liittyy myös monia muita sairauksia, kuten astmaa, uniapneaa ja jopa mielenterveysongelmia. Tämän ongelman hoitamiseksi on enemmän keinoja, jos halutaan. mm. Liikunnan lisääminen joka ikäryhmissä, esimerkiksi työntekijöillä pitäisi olla mahdollisuus kerran viikossa työpäivän aikana TYKY-liikuntaan (työkykyä ylläpitävä liikunta), tämä onnistuisi, jos lainsäätäjät ja työelämän sopijaosapuolet näkisivät ja ymmärtäisivät asian tärkeyden ja mahdollisuudet. Toiseksi; Meillä on kokeiltu sokeriveroja, mutta etujärjestöt saivat tässä asiassa voiton valittamalla EU:hun, kun suklaakeksi verotettiin eri tavalla kuin karkki. Meillä asiat jää usein puolitiehen kun tehdään kokonaisuuksista irrallisia lainsäädäntötoimia. Maailmalla on onnistuneita lainsäädännön esimerkkejä taistelusta ylipainoa vastaan. Mutta Suomessa se ei tunnu onnistuvan. Täällä makeiset on sijoitettu kassojen tuntumaan ja niitä on helppo napata siitä mukaan, nämä olisivat helposti säädeltäviä asioita.

Arvoisat valtuutetut
Meidän valtuustomme on puoluekirjon osalta kuin Eduskunta pienoiskoossa. Jokaisella valtuutetulla on toivottavasti hyvät kontaktit puolueensa kansanedustajiin. Toivon hartaasti, että meiltä lähtee viesti eduskuntaan, että odotamme, että he tekevät siellä päätökset, jotka huomioivat juuri näitä kansanterveysasioita.

Arvoisa puheenjohtaja
Toivottavasti tämä maan hallituksen SOTE-esitys tällaisenaan kaatuu, koska tässä on enemmän uhkia kuin hyötyjä. Faktapohja ei ainakaan puhu uudistuksen puolesta ja tämä olisi tällaisenaan nykymuotoisille kunnille kuolinisku. Kannatan Porvoon lausuntoesitystä.

Kiitos
Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuutettu

Valtuustoaloite: Merellinen uimaranta läntiseen Porvooseen

Kirjoitettu kirjoittajana

Teimme valtuustoaloitteen (26.6.2020) merellisen uimarannan saamiseksi läntiseen Porvooseen

Porvoossa ei ole meren rantaan sijoittuvia yleisiä kaupungin uimarantoja läntisessä Porvoossa. Lähimmät merelliset uimarannat sijaitsevat nykyään noin 20 km päässä kaupungin kaakkoisreunassa (Sondby ja Virvik). Kuitenkin merellisiä alueita kaivattaisiin erityisesti Haikkoon, Tolkkisten ja Emäsalon alueelle, koska kaupungin kasvusuunta on jo pidempään ollut tuolla suunnalla. Uimarannat ovat tärkeitä kaikille ja merellisestä ympäristöstä nauttiminen pitäisi olla mahdollista myös ilman pitkiä automatkoja. Porvoossa on merellistä rantaviivaa  noin tuhat kilometriä ja uuden uimarannan löytäminen ja tekeminen pitäisi olla mahdollista ja suhteellisen edullista kaupungille. Tarvitsemme kaupunkilaisille lisää hyvinvointia tuottavia ulkoilun ja liikunnan paikkoja luonnonhelmasta.

Aloitteen allekirjoittajat ovat: Nina Uski (kok), Jere Riikonen (kd), Markku Välimäki (kok) ja Tom Blomqvist (kok).

 

Kannabiksen laillistaminen olisi suuri virhe

Kirjoitettu kirjoittajana

Päihteiden käyttöä pidetään usein pelkästään henkilökohtaisena asiana ja siksi kaikki niiden saatavuutta ja käyttöä koskevat rajoitteet koetaan lähinnä ärsyttäväksi yhteiskunnalliseksi holhoamiseksi. Päihteiden käyttö ei kuitenkaan ole pelkästään oma asia, jos yhteiskunta joutuu niistä aiheutuvien moninaisten haittojen maksajaksi. Pieni, mutta äänekäs vähemmistö tekee kaikkensa, jotta yksilönvapaudet päihteiden käytössä olisi tulevaisuudessa rajoittamatonta yhteiskunnan säätelystä. Tuoreimpana esimerkkinä tällaisesta aktiivisuudesta on kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisesta. Aloite tullee lähitulevaisuudessa eduskunnan käsittelyyn, koska kannatusallekirjoituksia on kerääntynyt jo yli 50 000.

Kannabistuotteita ovat hasis, hasisöljy ja marihuona. Kannabiksen haitalliset terveysvaikutukset tunnetaan hyvin, mutta silti median puheenvuoroissa yhä enemmän puolustetaan yksilönvapauksien näkökulmaa ja näiden aineiden positiivisia vaikutuksia. Puolustuspuheenvuorot perustelevat harhaanjohtavasti kannabiksen vapauttamista Suomessa sillä, että useissa maissa on jo lähdetty toteuttamaan liberaalimpaa politiikkaa lainsäädännöissä ja mitään suurempia haittoja ei ole tutkimustuloksissa ilmennyt.

Euroopassa useat maat ovat Suomen kanssa huumelainsäädännössä samalla viivalla, kuten Norja, Ruotsi, Tanska, Irlanti, Itävalta, Kreikka ja Luxemburg. Näissä maissa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleisopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä, hallussapidosta ja myynnistä seuraa lain mukaan rangaistus. Euroopan ulkopuolella Yhdysvaltojen Coloradon ja Washingtonin osavaltiot vapauttivat kannabiksen viihdekäytön 2012.

Colorado on asukasluvultaan 5,7 miljoonaa ja pinta-alaltaan 268 837km2, joten se on helposti verrattavissa Suomeen.

Perusteellinen RMHIDTA 2019 -katsaus osoittaa, että Coloradon kansa ja lainsäätäjät olivat hyväuskoisia ja joutuivat tekemään tärkeän päätöksen kannabiksesta ilman luotettavia tietoja aiemmista vastaavien päätösten seurauksista.
Marihuoanan laillistamisen jälkeen sen käyttö lisääntyi aikuisilla 94%. Marihuanaan liittyvien sairaaloiden päivystyskäyntien määrä kasvoi 54% ja sairaalahoitojen vuosittainen määrä 101%. Niiden itsemurhatapauksien prosenttiosuus, joissa toksikologiset tulokset olivat positiivisia marihuanalle, nousi vuoden 2013 14 prosentin tasosta 23 prosenttiin vuonna 2017. Marihuanaa käyttävien raskaana olevien naisten määrä nousi vuosina 2002-2016 3 prosentista 5 prosenttiin. Opioiden yliannostuskuolemat lisääntyivät 23% vuosina 1999-2017. Marihuoanan vapautumisen jälkeen pikkulasten myrkytykset lisääntyivät 27% vuosivauhtia ollen peräti 742 tapausta 2017.
Liikennekuolemat, joissa kuljettajien huumetesti oli positiivinen marihuanan osalta, nousivat sen laillistamisen jälkeen Coloradossa 109%, kun kaikki osavaltion lisääntyivät 31%. Kuolleiden määrä siis kaksinkertaistui vuodesta 2013 vuoteen 2018 55:stä 115 kuolleeseen. Marihuanatapausten osuus kaikista auto-onnettomuuksissa kuolleisto oli ennen laillistamista 15% ja seurannassa 23%. Coloradossa kuoli liikenneonnettomuuksissa kaikkiaan 632 ihmistä, Suomessa 234.

Jokaista verotuloihin kertynyttä dollaria kohden Colorado käytti noin 4,50 dollaria laillistamisen haitallisten vaikutusten hoitoon. Suurimmat kustannukset aiheutuivat terveydenhuoltojärjestelmän lisääntyneistä kuluista ja lukion keskeyttämiseen liittyneistä kustannuksista. Suurin piirtein Suomen kokoisen osavaltion kokemukset kannabiksen vapauttamisesta kertovat todellisesta terveysuhkasta. Suomalaisten ei pidä lähteä samalle tielle. Kansan ja varsinkin asioista päättävien kansanedustajien on syytä kuunnella asiantuntijoita. Pienen kannabista hamuilevan joukon ääntä ei pidä siis kuunnella liikaa. Politiikkaa ei saa määrittää ihmisten mielihalut, vaan todelliset tarpeet, terveyden suojelu ja elämän turvallisuus.

Porvoon Raittiusseuran puheenjohtaja Jere Riikonen

(lisätietoa Raitis.fi -sivuilta)

Porvoon on pidettävä investoinneissa hengähdystauko

Kirjoitettu kirjoittajana

KD- Porvoon Julkilausuma

Porvoon Kristillisdemokraatit valitsivat vuosikokouksessaan (5.12.2019) puheenjohtajaksi Porvoon kaupunginvaltuutettu Jere Riikosen (Jere Riikonen) ja varapuheenjohtajaksi Askolan kunnanvaltuutettu Hannu Lehdon (Hannu Lehto) sekä sihteeriksi Jonas Wahlströmin (Jonas Wahlström).

Kristillisdemokraatit ovat huolissaan Suomen talousnäkymien heikkenemisestä ja sen vaikutuksista työllisyyteen ja verotulokertymiin Porvoossa. Kristillisdemokraatit peräänkuuluttavat kaupungin investointipaineisiin tarkkaa harkintaa ja malttia. Kaupungintalous ei kestä nykyisen kaltaista velkavetoista mittavaa investointitahtia ja siksi investoinneissa on pidettävä hengähdystaukoa. Jos politiikassa ei reagoida nyt, niin vaarana on, että kaupunki joutuu parin vuoden kuluessa talouden tasapainottamiseksi turvautumaan huomattaviin veronkorotuksiin ja henkilöstökulujen vähentämisiin YT-neuvotteluiden kautta. Näiden talouden nopeiden tasapainottamistoimien haittana olisi kaupungin vetovoiman ja kasvun tyrehtyminen ja kunnan peruspalveluiden häiriintyminen. Kd korostaa taloudellisen vastuun ottamista ennakolta ja haluaa turvata taloudellisesti kestävää ja yli vaalikausien ulottuvaa politiikkaa Porvoossa.

Lisätietoja:
Jere Riikonen

Suomen meripolitiikkaan koordinointia

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomella on ainoana maana kokonaisintressi koko Itämereen. Meillä on Suomenlahti, Pohjanlahti, Saaristomeri ja käytämme kauppamerenkulussa Itämerta koko pituudeltaan. Ulkomaankaupastamme puolet toteutuu suoraan Itämeren valtioiden kanssa. Olemme arktisen meriteollisuuden suurvalta ja telakkateollisuus on mittavaa. Yli 50% maailman jäänmurtajista on suomalaisvalmisteisia eli kyseessä strateginen osaamisalue, jolle löytyy kasvavat markkinat. Suomi on Itämeren suojelukomission (Helcom) isäntämaa ja meren tutkimus sekä suojelu ovat olleet meille aina tärkeitä.

Itämeri-politiikan keskeinen työkalu on Itämeri-strategia. Se hyväksyttiin 2009 Europarlamentissa ensimmäisenä niin sanottuna makroaluestrategiana. Suomi oli synnyttämässä sitä. Sen tarkoituksena oli tiivistää alueen yhteistyötä ja koordinaatiota. Perusajatus on kiteytetty kolmeen teemaan. Niiden toteuttamiseksi luotiin erilaisia toimenpideohjelmia, joiden laatimisessa ovat olleet mukana valtiot, yhteisöt ja asukkaat.

Itämeri-strategian perusteemat ovat:

  1. Meren pelastaminen (HELCOM:in tavoite, meren hyvä tila vuonna 2021)
  2. Alueiden yhdistäminen (Liikenne- ja energiaverkoston kehittäminen)
  3. Hyvinvoinnin kasvattaminen (kaupan esteiden purkua ja joustoa)

Toinen Suomen meriasioita ohjaava paperi on ”Suomen meripolitiikan linjaukset 2019”

Valtioneuvoston linjauksen tavoite on nostaa suomalaista meriosaamista ja tutkimusta edelleen mailman huipulle, mutta sen strategian heikkous on siinä, että tätä politiikan sektoria ei ”omista” kukaan. Strategian voima on tunnetusti sen jalkauttamisessa eli toimeenpanossa. Tässä kohtaa tarvittaisiin joku vastuuministeriö ja mielummin vielä vastuuministeri esimerkiksi Eurooppa- ja meriministeri hoitamaan tätä politiikan lohkoa. Asian tarpeellisuuden ymmärtää parhaiten, kun katsoo vientitaloutemme lukuja, euromääräisesti suurimmat yksittäiset vientiartikkelimme maailmalle ovat risteilijät. Meriteknologian arvoketjut ja työllistävät vaikutukset ovat mittavia ja siksi meripolitiikkamme tarvitsisi johdonmukaisen ja kokonaisvaltaisen puolestapuhujansa eli meriministerin.

Suomi Itämeri-politiikan johtavaksi maaksi EU:ssa. Itämeren strategia ei elä, kehity ja toimi ilman aktiivista otetta. EU:n jäsenvaltioissa on lisääntynyttä välinpitämättömyyttä alueellisiin strategioihin ja nyt tarvitaan korjausliikettä. Itämeri-politiikkaa on nostettava EU:n Välimeri-politiikan tasolle eli kaikki politiikan lohkot on nostettava johdonmukaisesti tukemaan yhteistä aluetavoitetta. Suomi ottaa hoitaakseen EU:n puheenjohtajuuden tulevana kesänä 2019. Tällöin Suomella olisi tilaisuus ottaa Itämeriasiat laajemmin eurooppalaiseen keskusteluun. Itämeri asiat ovat yhdistävä tekijä Venäjän ja EU:n kesken ja siksi Itämeripolitiikka on myös keskeinen sektori politiikan vuoropuhelun rakentamisessa.

Jere Riikonen

 

Suomen tiet kuntoon ja autoiluun kohdistuva verotus uusiksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Politiikkaa tieverkoston kunnostamisen puolesta eduskuntavaaleissa 2019. Autoa tarroitetaan vaalikampanijaa varten.

On sanottu, että: ”Autoilusta on kerätty Suomessa vuosikymmenten aikana niin paljon veroja, että tiet pitäisi olla täällä jo kullalla päällystettyjä.” Tämä on vitsi, mutta siinä on siemen totuutta.

Autoliiton mukaan autoilusta kerätään vuosittain noin 8 miljardia euroa veroja, mutta vain yksi miljardi euroa käytetään vuosittain teiden ja liikenneverkoston kunnostukseen. Autoiluun kohdistuu suoria veroja autoverossa ja polttoaineverossa sekä välillisesti veroja maksetaan esimerkiksi vakuutuksien, huoltojen ja varaosien myynnin vero-osuuksien kautta.

Suomen tiet ovat menneet muutamien viime vuosien aikana yllättävän huonoon kuntoon, koska korjauksia ja ylläpitoa on laiminlyöty. Viime hallituskaudella teiden ja väylien ylläpitorahaa nostettiin noin 700 miljoonasta yhteen miljardiin ja tiestön huoltovelka lopetti kasvunsa.

Suomalaisessa verotuksessa on valuvikoja, joita täytyy korjata. Autoilusta kerättyjä verorahoja on käytetty muihin tarpeellisiin valtion menoihin. Valtio tarvitsee kieltämättä verorahoja, mutta tapa, jolla verot kerätään, on autoilijoiden näkökulmasta väärä. Jos veroja kerätään tietyltä rajatulta kohderyhmältä, autoilijoilta, niin on perusteluja käyttää kerätyt verotulot ensisijaisesti alkuperäisesti aiottuun tarkoitukseen. On kohtuutonta, että Suomen tiestön kuntotasoa ei pidetä kunnossa, vaikka rahat kerätään teiden käyttäjiltä kahdeksan kertaisesti . Tarvitsemme veron keräämiseen uudistuksen edellä mainituista syistä ja myös siksi, että uudet akkuteknologiaan pohjautuvat kulkuneuvot eivät maksa tulevaisuudessa polttoaineveroa ja se tietää huomattavaa vajausta valtionkassaan.

Jere Riikonen