Kirjoittelen tätä kolumnia Ahvenanmerellä merentutkimusalus Arandalla. Vettä on laivan alapuolella lähes 300 metriä. Teemme nyt meriveden tutkimusta, mutta toisinaan olemme Suomenlahdella merenpohjasta luodanneet öljyä vuotavia laivanhylkyjä, joista toisia koristavat hakaristit, sirppi ja vasara tai kaksipäiset kotkat.

Nuo sotalaivat ja sukellusveneet yhä pulpauttelevat vedenpintaan öljyläikkiä. Hylkyihin on tarttunut kalastajien haamuverkkoja ja vierellä voi olla ruostuneita merimiinoja sekä sotilaiden nahkasaappaita ja kypäriä, joista miehet ovat liuenneet sisältä.

Historia on aina läsnä Itämerellä ja se tuntuu yhä uudelleen toistavansa itseään yli sukupolvien. Kurkistus Itämeren pohjaan kertoo monissa paikoissa vanhoista meritaisteluista idän ja lännen välillä. Näiltäkin Ahvenanmaan vesiltä löytyy merenpohjasta vanhoja tykin raatoja, jotka upposivat jäihin silloin kun venäläiset jahtasivat pakenevia ruotsalaisia aina Tukholman reunamille saakka. Kyseinen Suomen sota olikin Ruotsille heidän viimeisin sotansa, mutta sama uhkakuva elää ja voimistuu.

Itämerellä on seilattu aktiivisesti noin tuhat vuotta ja eri vuosisatojen tapahtumat ovat jättäneet omat merkkinsä meren pohjaan. Itämerestä on löydetty 8000 laivanhylkyä ja lisää löytyy uusien tutkimus- ja kuvantamismenetelmien avulla.

Itämerellä hylyt säilyvät pitkään ja ruostuminen on hitaampaa. Itämeri poikkeaa valtameristä vähäsuolaisuuden, kylmyyden, vähähappisuuden puolesta ja lisäksi merestä puuttuu laivamato, joka tuhoaa puiset hylyt.

Meren pohjassa makaa siksi myös hyvin säilyneitä puulaivojen hylkyjä, joiden lastina oli mm. ylelliset tavarat Euroopasta Venäjän ylimystölle ja hoville. Näitä sen ajan oligarkkien arvokuljetuksia saattoivat kaappareiden pelossa hollantilaiset sotalaivat, joista ainakin yksi alus makaa kauniisti 50 metrin syvyydessä tykkeineen Porvoon edustalla.

Kirjoittaja työskentelee merianalyytikkona Suomen Ympäristökeskuksessa ja on Porvoon kaupunginvaltuutettu sekä Itä-Uudenmaan aluevaltuutettu