Presidentintekijät George Gallup ja Emil Hurja (Uusimaa kolumni 9/2023)

Mielipidetutkimus eli gallup on terminä yleisesti niin tuttu, ettei sitä helposti osaa yhdistää sukunimeksi. Herra George Gallup lanseerasi kyseisen tutkimustavan 1930 luvulla ja sen avulla on voitu suuntaa antavasti ennustaa vaalituloksia etukäteen.
Herra Gallup ei ollut kuitenkaan se henkilö, joka ensimmäisenä osasi tehdä mielipideanalyysejä vaaleissa menestyksekkäästi, vaan sen oli keksinyt ja jo käyttöönottanut amerikansuomalainen Emil Hurja.

Hurja oli demokraatti, jonka neuvoilla Yhdysvaltain Franklin D. Roosevelt voitti vuoden 1932 presidentinvaalit. Emil Hurja toimi Wall Streetilla pörssianalyytikkona ja tunsi kaivosteollisuuden tavat arvioida keskimääräiset malmipitoisuudet erilaisten tilastollisten otoksien avulla. Hän sovelsi vastaavaa tapaa politiikkaan. Emil Hurja teki tiiminsä kanssa mielipideotoksia äänestäjistä. Hän vertasi uusia trendejä vanhoihin, otti huomioon prosenttiosuuksien muutokset eri äänestäjäkerrostumien välillä ja lisäksi täydensi tutkimusta pätevien havaitsijoiden keräämillä tiedoilla. Hurja tuli keksineeksi jotain sellaista, mistä herra Gallup sai myöhemmin kunnian.

Emilin tekemien mielipideanalyysien avulla Roosevelt osasi panostaa kampanjansa niihin osavaltioihin, joissa hänen voittonsa oli vaikeimmin saavutettavissa ja säästellä rajallisia voimavaroja siellä missä kannatus oli varmempaa. Emil Hurjasta tuli presidentintekijä ja arvostettu vaalikampanjoiden asiantuntija.

Suomessa järjestetään tammikuussa 2024 presidentinvaalit. Jo nyt vaaligalluppien kärkeen on nostettu kaksi selkeää ennakkosuosikkia ja yllättäjän paikalle on aseteltu yksi ulkopolitiikan uusi kasvo. Niin tai näin, valtaosalla kandidaateista on kyvykkyyttä ja karismaa presidenttiyteen, ja mediakeskustelut, kiertueet sekä vaalikoneet ovat vasta käynnistymässä. Ennakkoon julkaistavien mielipidemittauksien yleisesti uskotaan jossain määrin vaikuttavan ihmisten äänestyskäyttäytymiseen. Huonoimmillaan galluptulokset voivat johtaa taktiseen äänestyskäyttäytymiseen, jossa paras oma vaihtoehto korvataan todennäköisemmin voittavalla ehdokkaalla.

Gallupeista viis, tosiasia on, että jokainen ehdokas voi tehdä hurjan loppukirin ja todellinen presidentintekijä on se yksilöäänestäjä, joka uskoo omalla äänestämisellään olevan aitoa merkitystä lopputulokseen ja äänestää.

Kirjoittaja on alue- ja kaupunginvaltuutettu Porvoosta
(Jere Riikonen)