Kannanotto

RSS

Porvoon tilinpäätös 2021 ja arviointikertomus

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut sekä läsnäolijat

Tilinpäätös on katsaus menneen vuoden toimintaan sekä talouslukuihin, mutta samalla se antaa myös suuntaviivoja tulevaan. Kunta ei ole kuin yritys, jonka tehtävänä on tuottaa taloudellista voittoa ja ylijäämää omistajilleen. Kunnan ensisijaisina tehtävinä on tuottaa palveluja, rakentaa yhteistä infraa, turvata alueen elinvoima ja kehitys. Kaikkeen edellä mainittuun tarvitaan hyvää taloudenpitoa sekä näkemyksellistä päätöksentekoa, joka tähtää tehokkaaseen ja kilpailukykyiseen palveluiden tuottamiseen ja järjestämiseen.

Vuosi 2021 oli kuntavaalivuosi sekä koronavuosi, ja se löi myös oman leimansa päätöksentekoon, talouteen ja henkilöstön jaksamiseen. Juuri tänä päivänä on useissa Suomen kunnissa vastaavanlainen tilinpäätökseen ja arviointikertomukseen keskittynyt valtuustonkokous. Tästä syystä kävin uteliaisuuttani lukemassa, että minkälaiset tilinpäätökset ja toimintakertomukset ovat Porvoon verrokkikuntina pidetyissä kaupungeissa Lohjalla ja Vaasassa. Niitä lukiessa alkoi tuntua, että aivan kuin lukisin meidän kaupunkimme omaa toimintakertomusta. Sieltä löytyi samat positiiviset verokertymät, Sote-menojen ylitykset ja henkilöstön jaksamiseen ja rekrytointeihin kohdistuvat haasteet.

Erona voidaan kuitenkin mainita se, että yhteisöverokertymän osalta Porvoo oli huomattavasti onnekkaampi kuin verrokkikunnat ja ylijäämämme tulos näyttää 53 miljoonaa euron kertymää. Tämä vertailu ja tilanteen samankaltaisuus osoittavat ehkä enemmänkin sitä, että kunnat eivät ole erillisiä talousalueita, vaan osa suurta kokonaisuutta, jossa meidän oma ohjauskykymme kaupungin talouden suunnan suhteen on vähäistä. Maailmantalouden ja Suomen nousu- tai laskuvire on se, mikä määrittelee pääasiassa kaupunkimme talouden suunnan.

Tämä näkökulma pitää tunnistaa ja se pitää huomioida toiminnassamme. Nyt käsillä oleva Ukrainan sota, pakolaisvirrat, inflaatio ja Euroopan keskuspankin alkanut koronnostojen sarja ovat uhka erityisesti velkaiselle kuntataloudelle. Siksi on hyvä, että kaupunki pystyi vähentämään velkaansa viime vuonna 15 miljoonaa euroa ja velkataakka keveni 140 miljoonaan euroon. Tätä velan vähentämisen linjaa ja korkoriskeiltä suojautumista on edelleenkin jatkettava. Saman aikaisesti investointeja ja niiden rahoitusmuotoja pitää harkita erittäin huolella. Investoinnit pitäisi toteuttaa ensisijaisesti vuosikatteella ja houkuttelevista leasing -rahoituksista pitää muistaa se, että käyttötalouteen jo muutenkin kohdistuu paineita varsinkin, kun kuntapuolelle neuvoteltiin yleistä linjaa korkeammat palkkasopimukset.

Kaupungin talouden pidemmän aikavälin kestävyyttä on syytä tarkastella ilman yhteisöveron sattuman varaisia kertymiä tai ainakin niihin pitäisi suhtautua suurella varauksella. Näin kaupungin rahoitusjohto onkin tehnyt. Valtuutettuina olemme kuitenkin aina yhtä yllättyneitä, kun saamme sittenkin taas jättikertymän yhteisöverotuloja. Tarkastuslautakunta on arviointiraportissaan kiinnittänyt tähän seikkaan oikeutetusti huomiota. Rahoitusjohdon olisi syytä pitää valtuusto paremmin ajan tasalla yhteisöverokertymien suhteen. Tämä ei ole suuri moite, vaan pikemminkin informoimisen kehittämistä ajantasaisempaan suuntaan. Yhteisöverojen painoarvo tulee väkisinkin pienemään Alueelle siirtyvän osuuden vuoksi.

Kysymys kuluu pitääkö meidän olla huolissamme tilinpäätöksestä ja talouskehityksestämme? Vastaus on, että pitää. Käyttötaloutemme kulut kasvavat liian ripeästi ja tasapainomme perustuu yksipuolisesti suhdanneherkkiin yhteisöverokertymiin.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että teemme kaiken sen hyvin ja tehokkaasti, mitä kykenemme Porvoossa tekemään ja mistä pystymme päättämään.

Pidämme tärkeänä, että saavutettua talouden ylijäämää käytetään erityisesti kaupungin kasvua, elinvoimaa ja pitovoimaa edistäviin toimiin ja hankkeisiin. Vain siten pystymme pitämään ihmiset Porvoossa ja houkuttelemaan alueelle uusia veronmaksajia ja yrityksiä, jotka tuovat työtä ja toimeliasuutta.

Pidämme tärkeänä, että kunnan peruspalvelut toimivat ja henkilöstön haastavaa ja hyvää työtä on huomioitu ylimääräisillä bonuksilla.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä omalta osaltaan hyväksyy tilinpäätöksen vuodelta 2021

Mutta kaupunginhallituksen esityksestä poiketen, yhteinen valtuustoryhmämme esittää, että tilikauden 2021 tuloksen käsittelystä päätetään seuraavaa:
Kokonniemen liikuntakeskuksen investointivaraus 20 000 000,00 euroa, muutetaan 25 000 000,00 euroksi ja vastaavasti Tilikauden ylijäämä 24 547 918,70 euroa siirretään edellisten tilikausien ylijäämään kuluvan vuoden kirjanpidossa (eli luvusta on vähennetty 5 000 000,00 euroa).

Perusteluna: Liikuntakeskuksen investointivaraus on liian pieni hankkeen laajuus huomioiden. Hanke on itsessään tärkeä ja toteutuessaan se on merkittävä panostus kaupungin hyvinvointiin sekä veto ja pitovoimaan.

Valtuustoryhmämme haluaa osoittaa vielä kiitokset viranhaltijajohdolle ja sitä kautta välitettäväksi koko kaupungin henkilöstölle taloudellisen ja toiminnallisen vuoden 2021 hyvästä toteutumisesta.

Arvoisa puheenjohtaja, vielä arviointikertomuksesta:

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kiittää Tarkastuslautakuntaa arviointikertomuksen uudenlaisesta hyvästä otteesta.
Esitystapa on selkeä sekä hyvin jäsennelty. Kertomus muistuttaa painokkaasti kaupunginhallitusta sekä toimialoja sitoutumaan myös edellisten vuosien tarkastuksissa havaittuihin puutteisiin ja viemään korjaukset läpi.

Tarkastuslautakunta on valtuuston työkalu jatkuvaan toiminnan parantamiseen, eikä vain yksi arviointikertomus, johon vuosittain on pakko vastata. Lautakunta perustellusti peräänkuuluttaa kehittämisresurssien riittävyyttä, johtajien kiire ei saa olla este toiminnan sujuvuuden ja tehokkuuden parantamatta jättämisestä. Kehittämisestä on hyötyä ja parhaimmillaan se yksinkertaistaa ja nopeuttaa työntekoa ja prosesseja.

Valtuustoryhmämme mielestä lautakunta on ottanut kertomuksessaan tarkasteluun valtuustolle hyvin tärkeän teeman, strategian. Jotta kaupunkistrategia toimisi johtamisen välineenä, niin se tarvitsee selkeitä tavoitteita, tavoitetasoja, joihin pyritään ja jotka ovat saavutettavissa. Pelkät valitut kehityssuunnat eivät ole riittäviä kuvaamaan strategian etenemistä. Siksi lautakunta peräänkuuluttaa mittareiden puutetta ja muistuttaa, että jo olemassa olevia mittareita on päivitettävä. Huomiot ovat oikeita ja valtuustoryhmämme katsookin, että nyt uusi päivitetty strategia tarvitsee aiempaa selkeämpiä tavoitetasoja ja toimintaa kuvaavia mittareita, joita tarvitaan erityisesti tavoitteiden toteuttamisen kannalta kriittisissä toiminnan kohdissa.

Tarkastuslautakunta toteaa, että kaupungin toimintakulut ovat nousseet 2012-2021 peräti 24,1% prosentilla, kun vastaavasti elinkustannusindeksin mukainen kustannusnousu on ollut tuona ajanjaksona vain 8,3%. Valtuustoryhmäämme kiinnostaisi tietää, että mikä osuus käyttötalouden toimintakuluista on tullut leasing- ja elinkaarirakennushankkeista. Tämä selkeyttäisi käsitystä kustannuksien vertailtavuudesta elinkustanneindeksiin.

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä peräänkuuluttaa valtuuston ja tarkastuslautakunnan vuorovaikutteisempaa toimintaa pitkin kalenterivuotta. Ainakin kerran vuodessa olisi hyvä olla iltakoulu, joka käsittelisi strategian ja toiminnan välistä suhdetta, strategian etenemistä sekä muita tärkeitä teemoja.

kiitos

Jere Riikonen Kok-Kd valtuustoryhmän varapuheenjohtaja

Ahmadin hätä (Uusimaa 30.5.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Ystävystyin suuren pakolaisaallon aikaan afganistanilaisen Ahmadin kanssa. Vähän tämän jälkeen Ahmad perheineen palautettiin Suomesta Saksaan. Hyvästellessään Ahmad sanoi, kuinka epäreilulta se hänestä tuntuu, että hän vain sattui syntymään romahtaneeseen yhteiskuntaan ja minä sain syntyä Suomeen.

Ymmärsin jotain siitä ahdistuksesta, koska Afganistan on vienyt paljon meidänkin perheeltämme.

Kävimme syksyllä 2004 Afganistanissa katsomassa vaimoni Ullan perheen entistä kotia Kabulissa ja hänen vanhempiensa hautaa brittiläisellä hautausmaalla. Heidän hollantilaissuomalainen perhe oli 1980 luvun alussa kehitysyhteistyössä Kabulin Noorin silmäklinikalla. Tuohon aikaan Neuvostoliitto miehitti suhteellisen kehittyneen Afganistanin ja yhteiskunta suistui sotaan ja sekasortoon. Osansa kaaoksesta saivat myös auttamistyöntekijöinä olleet Ullan vanhemmat Eeva ja Erik Barendsen, jotka murhattiin julmasti islamistien puukoilla heidän omassa kodissaan. Kolmevuotias Ulla ja hänen viisivuotias veli huumattiin tuona yönä ja aamulla he löysivät kuolleet vanhempansa sidottuina. Lapset evakuoitiin turvalliseen koti-Suomeen.

Kertomus kuulostaa epätodelliselta, mutta ikävintä asiassa on se, että samanlainen väkivalta, kaaos, toivottomuus ja myös nälkä on jälleen vallitseva asiaintila talebanien hallitsemassa Afganistanissa. Eikä vain siellä, vaan nyt täällä Euroopassa, Ukrainassa. Afganistanin kaaokseen antoi kipinän Neuvostoliitto ja Ukrainan kaaokseen Venäjä.

Pakolaisuus tuo maailman pahoinvoinnin vaikutukset väkisin lähellemme. Seuraisimme sitä mieluusti sivusta, mutta aidosti hädässä olevia on autettava. Tosiasia on sekin, että toisten hätä on suurempi kuin toisten. Kaikkia pakolaisia ei voida vastaanottaa, vaan apua on rajattava ja kanavoitava muilla keinoin. Pakolaisia on turha kuitenkaan syyllistää turvapaikan ja lastensa paremman tulevaisuuden etsimisestä, koska me kaikki tavoittelemme sitä samaa.

Kirjoittaja on Itä-Uudenmaan aluevaltuutettu ja Porvoon kaupunginvaltuutettu

Kieltolaki vai salliva ”kotikasvatus” (Uusimaa 23.3.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Mikä alkaa Oton päivänä ja loppuu Yrjön päivänä? Kalenterista sen näkee, että kyseessä on seitsemän päivän ryyppyputki. Anteeksi kaikki Otto ja Yrjö nimiset, vitsi on huono, mutta siinä on symbolinen viesti. Alkoholin liikakäyttö aiheuttaa huonovointisuuden niin fyysisesti kuin henkisesti.

Suomessa alkoholin käyttäminen on pitkälti yksilönvapauden asia, mutta koska sen väärinkäyttö ja monet haittavaikutukset tulevat kuitenkin yhteiskunnan maksettavaksi, niin lainsäätäjät ovat luoneet rajoituksia alkoholin saatavuuteen ja käyttöön.

Muiden päihdyttävien aineiden osalta Suomi on kannoissaan vieläkin jyrkempi. Esimerkiksi kannabiksen eli marihuanan käyttäminen, hallussapito ja jopa kasvin kotikasvattamiset ovat lailla kielletty, mutta asiasta on tehty sallimista esittävä kansalaisaloite eduskunnalle.

Kannabiksen rajoituksien purkamista kannattavien mielestä käytön vaaroja liioitellaan ja haitoista ei ole riittävästi näyttöä ja lisäksi verottajaltakin jää kauppatulot saamatta.

Kuitenkin terveyden, turvallisuuden ja oikeuden asiantuntijoiden kuulemisissa on oltu hyvinkin yksimielisiä siitä, että kannabiksen vapauttaminen ei johda hyvään lopputulokseen.

Lisäksi hälyttäviä tutkimustuloksia on saatu Yhdysvaltojen Coloradon osavaltiosta, jossa kannabiksen viihdekäyttö laillistettiin vuonna 2014. Coloradossa kannabiksen yhtä verotuotto dollaria kohden on jouduttu laittamaan 4,5 dollaria laillistamisen negatiivisten haittojen hoitoon. Haitat ovat näkyneet liikenneonnettomuuksina, sairaalakäynteinä, itsemurhina jne. Huomion arvoista on sekin, että Colorado on asukasmäärältään ja pinta-alaltaan Suomen kokoluokkaa.

Vastuullisena kansalaisena on todettava, että meidän on tehtävä kaikkemme päihteiden käytön ja niiden haittojen vähentämiseksi. Huumausaineet eivät kuulu ihmisen elämään ja varsinkin nuorille on saatava elämään ihan muuta potkua kuin päihteet.

Jere Riikonen

Kirjoittaja on Raittiusseuran puheenjohtaja, Porvoon kaupunginvaltuutettu ja Itä-Uudenmaan aluevaltuutettu

Kuntien imagot buustataan iskevillä sloganeilla (Uusimaa 28.2.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Kuntien iskulauseiden tarkoituksena on herättää myönteisiä mielikuvia paikkakunnista. Näitä sloganeita laitetaan kuntien kotisivuille ja tervetuloa-kyltteihin. Usein iskulauseet muotoillaan sopiviksi kunnan sijainnin, tunnuspiirteiden tai historian mukaisista teemoista.

Mutta jos paikkakunnalla ei löydy mainittavia erityispiirteitä, niin rohkeimmat kunnat ovat uskaltautuneet turvautumaan huomion herättämisessä jopa huumoriin. Joroinen tituleeraa itseään termillä ”Swingaava Savon Pariisi”. Joku aika sitten maailmalla huomiota sai Kainuun Puolanka, joka tuotteisti pessimismin sloganilla, ”Puolanka – vielä ehdit kääntyä pois”. Seinäjoki puolestaan julistaa reteesti olevansa ”Avaruuden pääkaupunki”, tämänkin tajuaa, kunhan tietää sen sijaitsevan Pohjanmaan lakeuksilla. Somero lähti siteeraamaan laulajaansa Rauli ”Badding” Somerjokea ja laittoi tunnukseksi ”Satumaa ellei ihan paratiisi”.

Sarkasmilla ja sanoilla leikkiminen on haastavaa, koska ihmiset ajattelevat niin eri tavalla. Esimerkiksi ”Pori pääsee ihon alle”, – mitä ihmettä, onko Porissa jotain yleisiä huumeiden piikityshuoneita vai mitä se tarkoittaa? Kryptisten sloganien sisäistäminen vaatii taustaselvittelyä ja se lienee tarkoituskin. Ihmiset käyvät kunnan nettisivuilla ja nielaisevat koukun.

Itä-Uudellamaalla on pitäydytty kuntien iskulauseissa asialinjalla. Porvoo julistaa olevansa ”Unelmien kotikaupunki”, Loviisa ”Pieni kaupunki, suuria elämyksiä”, Askola ”Maaseudun sydänmailla”. Poikkeuksena on Sipoo, joka nimesi itsensä ”Suomen halutuimmaksi”. Lause juontaa aikaan, jolloin Helsinki halusi siivun Sipoon alueista. Tämän päivän kontekstissa on totta, että Sipoo on Suomen muuttovoittoisin kunta.

Porvoo voisi sloganissaan kokeilla ehkäpä jopa sarkasmia ”Suomen autoiluvihamielisin kaupunki”. Älä tule autolla, tule kävellen tai pyörällä. Ongelman ymmärtää, jos saa käsiinsä uuden kaupunkistrategian luonnoksen, kuuntelee asukkaita tai silmäilee uutta torikaavaa.

Pikkukaupunkien vetovoima lisääntyy, mutta pitovoimassa on tekemistä (Uusimaa 11.2.2022)

Kirjoitettu kirjoittajana

Kaupunkitutkija Mari Vaattovaara piti Porvoon kaupunginvaltuutetuille luentoa pikkukaupunkien vetovoimatekijöistä ja kasvun avaimista. Eurooppalaisessa kontekstissa pikkukaupungit, jotka ovat metropolialueiden liepeillä ja hyvien kulkuyhteyksien päässä, kasvavat suhteessa huomattavasti nopeammin kuin suurkaupungit. Ihmiset haluavat muuttaa pois suurten kaupunkien hälinästä ja tämä kehitys on vain voimistunut koronapandemian aikana.

Syitä pikkukaupunkeihin muuttoon olivat turvallisuus, mahdollisuus omistaa asunto, uusi asunto vanhassa miljöössä, mahdollisuus kävellä ja pyöräillä. Lisäksi tärkeänä pidettiin edullisempia työtiloja sekä toimivia palveluita ja liikenneyhteyksiä.

Porvoon poliitikoilla ja virkamiehillä on mietittävää, että miten säilytämme vetovoiman ja muutamme sen hallituksi ja kestäväksi kasvuksi samalla säilyttäen pitovoiman. Mielikuva vetovoimaisesta sekä houkuttelevasta Porvoosta on vahva, jopa niin että Suomea esitellään maailmalla kuvilla vanhasta Porvoosta. Toinen kaupunkitutkija Timo Aro väitti, että Porvoon kaupunkibrändi on jopa niin vahva, että sitä on vaikea pilata. Mutta pilaaminenkin on mahdollista, jos kaupunkia rakennetaan väärällä tavalla huomioimatta sen erityispiirteitä.

Porvoolaiset ovat ylpeitä kaupungistaan ja sen imagosta, mutta kiiltokuvan alla arjessa asukkaalle näyttäytyy toisenlainen kaupunki. Hienot puutalot ei riitä, pitää olla palveluita, kauppoja, päiväkoteja, kouluja ja harrastusmahdollisuuksia.

Onneksi homeisista päiväkodeista ja koulusta ollaan vähitellen pääsemässä eroon uudisrakennusten myötä. Hyvät ja kivat tilat ovat vetovoimatekijöitä uusien lapsiperheiden saamiseksi. Mutta niin sanotuissa pitovoimatekijöissä, kuten urheilu- ja harrastusmahdollisuudet Porvoo on ollut heikoilla. Urheilu- ja jäähallit ovat rapistuneet ja harrastajat ovat joutuneet etsimään korvaavia tiloja jopa naapurikunnista. Näihinkin asioihin ollaan nyt panostamassa Kokonniemen uuden liikuntakeskuskonseptin hankesuunnittelun kautta.

Strategisia panostuksia tarvitaan myös autoilun helpottamiseksi, ongelmana on ollut erityisesti parkkipaikkojen väheneminen keskusta-alueilla. Pyöräilyä on kaupunkirakentamisessa suosittu autoilun kustannuksella, vaikka niitä ei pitäisi laittaa vastakkain.

Ympäristöasioissa ilmastonmuutoksen torjunta on dominoinut kaupunkistrategiaa pitkään ja siksi sen rinnalle pitäisi nostaa vesistöjen suojelu ja kunnostamiset. Vesistöjen hyvä tila luo monia mahdollisuuksia aina kalastamisesta uimiseen, ja vesistöihin panostamalla saadaan positiivista paikallisvaikutusta ihmisteen arkeen huomattavasti enemmän kuin pelkällä ilmastopolitiikan painotuksella.

Jere Riikonen

Porvoon kaupunginvaltuutettu (Kd)

Pienen valtion suurien tekojen salaisuus (Uusimaa 6.12.2021)

Kirjoitettu kirjoittajana

Presidentti Sauli Niinistö on maailman johtajia tavatessaan puhunut aktiivisesti Helsingin hengestä. Hän on tällä halunnut muistuttaa vuonna 1975 Helsingissä pidetystä historiallisesta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista. ETYK- kokouksen anti oli se, että idän ja lännen välinen vuoropuhelu alkoi syventyvä ja erimielisyyksiin haettiin aitoja ratkaisuja.

Tänä päivänä Euroopan yllä leijuu vakava konfliktin uhka, joka voi pahimmillaan eskaloitua laajemmaksi sodaksi. Suomen presidentti on jälleen ottanut käsiinsä tilaisuuden olla tasapainottamassa valtiojohtajien jyrkkiä näkemyseroja järjestelemällä keskusteluyhteyksiä. Tämä on tärkeää, koska ei ole olemassa valtioiden välistä ystävyyttä, on vain ihmisten välistä ystävyyttä.

Vuoropuhelun onnistuminen riippuu halusta ymmärtää vastapuolta. Kautta aikojen valtakuntia ja valtioita on kiinnostanut enemmänkin oma suuruus, kuin myötämielisyys pienempiä kansoja kohtaan. Suuruuden houkutukseen voi langeta kaikki, joilla on kyllin voimaa toteuttaa suuruuttaan, jopa pieni Suomi ei voinut jatkosodassa vastustaa ajatusta Suur-Suomesta. Suuruudesta luovutaan vasta sitten kun se alkaa maksamaan liikaa.

Suomen puolustaminen lähtee ajatuksesta, että me jo etukäteen teemme tiettäväksi meitä uhkaavalle viholliselle, että hinta tänne tulemiselle on erittäin kallis. Armeijamme on kyvykäs ja maanpuolustustahtoa löytyy. Tiukassa paikassa tasavallan presidentin takana on pieni, mutta yhtenäinen kansa. Sanonta kuuluu, että yksi risu napsahtaa helposti poikki, mutta nippu risuja on mahdoton katkaista.

Talvisota osoitti mikä voima on yhteishengessä. Silloin kaikki ponnistelivat ja auttoivat toisiaan, ketään ei jätetty yksin, vaikka oma henki oli vaarassa. Silloin taistelu oli ulkoista vihollista vastaan, mutta tänä päivänä yhteiskuntamme hyvinvoinnin vihollinen tulee usein sisältäpäin ja sen nimi on yksinäisyys, mutta sekin voitetaan samalla tavalla eli yhdessä.

Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää.

Jere Riikonen

Politiikka on näyttämötaidetta (kolumni 1.11.2021 Uusimaa)

Kirjoitettu kirjoittajana

Politiikalla ja teatterilla on suhde jo antiikin Kreikan ajoilta. Kaupunkivaltioiden kansalaiset kokoontuivat amfiteattereihin katsomaan draamaa, tragediaa, komediaa ja heti sen jälkeen pidettiin demokraattiset kansankokoukset. Näytelmät käsittelivät usein tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja ja ne saivat katsojat eläytymään ihmiskohtaloihin ja pohtimaan oikeudenmukaisuutta erilaisten mutkikkaiden tilanteiden kautta. Näytöksien jälkeen kansalaiset olivat valmiimpia päättämään yhteiskunnallisista asioista ja selvää oli sekin, että teatterin käsikirjoittajalla oli valtaa ohjata ajattelua haluamaansa suuntaan.

Näistä ajoista on menty eteenpäin. Nyt kansalaiset seuraavat politiikan näyttämöä mukavasti kotiteattereissaan. Uutislähetykset kertovat kuinka puolueet vuorollaan esittelevät vaaliohjelmissa käsikirjoituksiaan unelmien yhteiskunnasta. Niissä luvataan parempaa ja nopeammin, jopa vähemmällä tekemisen vaivalla. Vaalimenestys ei tule pelkillä asiakysymyksillä, siihen tarvitaan tunnelmaa ja rooleissaan uskottavia asian esittäjiä. Hyvässä tarinassa on sankarinsa sekä lurjuksensa. Politiikassa hyvis on oman puolueen poliitikko ja eri tavalla ajatteleva tai muukalainen on pahis ja usein kertomuksessa on kyse me vastaan nuo muut.

Pisimmälle poliittisen teatterin veivät natsit ja sitä valhenäytelmää jopa rakastettiin. Joskus mietityttää olisiko maailmanhistoria erilainen, jos Adolf Hitler olisikin hyväksytty maalaustaiteiden opintoihin ja jos Joseph Goebbelsiä olisi edes hiukan enemmän autettu kirjailijauralle. Tästä voisi päätellä, että taiteiden opetuksesta ei tule tinkiä, se on myös terapiaa ja voi jopa estää monen itsekeskeisen suuruudenhullun pääsyn politiikkaan.

Politiikka on näyttämötaidetta, parhaiten sen ilmaisi Yhdysvaltain presidentti ja ex-näyttelijä Ronald Reagan sanoessaan ”On pakko olla hyvä näyttelijä, jotta voi olla hyvä presidentti”. Reagan ei aina hallinnut asioita, mutta silti hän on yhä suosituin USA:n presidenteistä.

Jere Riikonen

Hyviä uutisia mereltä (kolumni Uusimaa 29.9.2021)

Kirjoitettu kirjoittajana

Jos kotiplaneettaamme tarkastelee avaruudesta, niin voi syystäkin kysyä, miksi ihmeessä kutsumme tätä maapalloksi, kun se näyttää enemmänkin meripallolta? Sininen pallo on päällisin puolin vesiplaneetta, sitä ei tule ajatelleeksi maan kamaraa tallatessa.

Maailman merissä riittää jatkuvasti uutta ihmeteltävää ja jo itse tutkimuskin on haastavaa meren suuruuden ja vaikeiden olosuhteiden vuoksi. On sanottu, että lähiavaruuskin tunnetaan paremmin kuin maailman meret. Merten vaikutukset elämään ovat hämmästyttäviä ja mittakaavat suuria. Meret tuottavat hengitettävästä hapesta joka toisen henkäyksen. Pelkästään Suomella on merenrantaa 46 200 km, joka ylittää maapallon ympärysmitan reilusti.

Maailman merien vesi on jatkuvassa kiertokulussa ja on arvioitu, että vesipisaran matka maailman ympäri kestää tuhat vuotta. Tätä merivesien kiertokulkua ylläpitää kylmien ja lämpimien merialueiden välinen veden liike ja sen seurauksena saamme Suomessakin nauttia Golf-virran lämpövaikutuksista ilmastoomme.

Meitä suomalaisia kiinnostaa oma pieni Itämeri, joka on vähäsuolainen ja keskisyvyydeltään vain 54 m, mutta Landsortin syvänteessä jopa 459 m syvyinen. Itämeren vesi vaihtuu kauttaaltaan noin 20 vuodessa. Itämeren valuma-alue on neljä kertaa merialuetta suurempi ja kattaa 84 miljoonan ihmisen elinalueen. Yhdeksän rantavaltiota ja Valko-Venäjä ylikuormittavat merta ravinteilla ja haitallisilla aineilla maatalouden, jäte- ja hulevesien sekä ilmanpäästöjen kautta.

Olemme tottuneet mediasta kuulemaan enimmäkseen Itämeren pahoinvoinnista, mutta hyviä uutisia ovat ainakin Itämeren vähentyneet ympäristömyrkyt, raskasmetallit, öljyt, roskat, jätevesien ravinnekuormitukset ja laivojen päästöt. Olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota myös ympäristöpolitiikan onnistumisiin, jotta suojelutoimenpiteitä meren ja vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi jatkettaisiin yhä aktiivisemmin.

Kirjoittaja on porvoolainen merianalyytikko Suomen ympäristökeskuksessa ja kaupunginvaltuutettu

Yksi lippu on meille suomalaisille ylitse muiden (28.6.2021 Uusimaa kolumni)

Kirjoitettu kirjoittajana

Juhannuksena oli jälleen Suomen lipun juhlapäivä ja lippu saa silloin poikkeuksellisesti liehua läpi koko yön. Aivan kuin lipullakin olisi kerran vuodessa oikeus unohtaa kaikki virallisuus ja antautua juhlatuulelle samoin kuin juhannusta yöt läpeensä juhliva kansa. Suomen lipun päivää on vietetty vuodesta 1934, vaikka kirjailija Maila Talvion juhannuspäivän liputusehdotus tehtiinkin jo vuonna 1926.

Suomen lippuun sisältyy paljon arvokkuutta. Jo lapsuudesta muistuu mieleen monet kesäleirit, joissa oli aamuin ja illoin lipun nostot ja laskut. Ne eivät olleet rutiineja, vaan seremoniallisia hetkiä. Niissä varottiin visusti, että siniristilippu ei hipaisisikaan maata ja lipun nosto ei ollut mikään tempaisu tankoon, kunnes nupissa kolahtaa, vaan rauhallista nostamista seurattiin hiljaa katse koko ajan lipussa.

Oma lippu on meille suomalaisille tärkein kansallinen symboli. Suhtautuminen siniristilippuun rinnastuu siihen, miten suhtaudumme isänmaahan. Lipun äärellä me koemme yhteenkuuluvaisuutta ja lipulla ilmaisemme kansallistunnetta, iloa ja surua. Kun Suomi voittaa jääkiekossa tai ensikerran osallistuu EM-jalkapallokisoihin, silloin kaivamme liput, pukeudumme sinivalkoisiin ja parhaassa tapauksessa tapaamme torilla lukemattomien sinivalkoisten lippujen liehuessa. Kun valtiomies kuolee, niin lippu lepää arkulla tai kun joku meistä kuolee, niin Suomen lippu kunnioittaa puolitangossa menehtynyttä kansalaistaan.

Nyt keskustellaan pitäisikö siniristilipun sijaan kuntien ja valtioiden julkisiin lipputankoihin nostaa Eurooppa päivänä EU-lippu tai Pride-viikolla sateenkaarilippu. Tällaista keskustelua voitaisiin jatkaa, että pitäisikö ruotsalaisuuden päivänä salkoon kohottaa suomenruotsalaisten keltasinivalkoinen lippu tai Yhdistyneiden kansakuntien päivänä YK-lippu tai juhlittaisiinko saamelaisten lippua jne.

Mielestäni nuo muut liput pitäisi jättää julkisista lipputangoista, koska ainoa lippu, jonka alle me kaikki hyvinkin erilaisia näkemyksiä edustavat suomalaiset voimme tasa-arvoisesti kokoontua, on Suomen siniristilippu. Se lippu yhdistää, eikä erota ja nimenomaan yhtenäisyys on pienen kansan suurin voimavara.

Jere Riikonen

Painopistettä ilmastonmuutoksen torjunnasta vesistöistä huolehtimiseen

Kirjoitettu kirjoittajana

Porvoo on kaupunkistrategiassaan ottanut yhdeksi neljästä päätavoitteesta olla ilmastotyön edelläkävijä. Valtuustokausi on nyt lopuillaan ja kuntalain mukaan uuden valtuuston on hyväksyttävä uusi kaupunkistrategia tavoitteineen. Nyt olisi tarkasteltava onko ilmastotyömme ollut vaikuttavaa ja onko hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä konkreettisia hyötyjä kaupunkilaisten elämään vai olisiko jokin muu ympäristön tilaa parantava tavoite parempi strateginen ykkösvaihtoehto.

Valitettavasti ilmastotyön tuloksia on todella hankala mitata. On mahdollista, että ilmastoystävällisistä toimenpiteistä huolimatta, olemme jopa lisänneet Porvoon hiilidioksidin kokonaispäästöjä entisestään.

Miksi meidän pitää Porvoossa esiintyä globaalin ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijänä, jos toimenpiteet eivät vaikuta?

Edelläkäymisessä on kyse ennen kaikkea moraalivalinnasta. On syytä olla huolissaan kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävistä vaikutuksista, koska ne aiheuttavat sään ääri-ilmiöitä. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on sivistyneen maailman opinkappale, joka on pakko mahduttaa myös joka kaupungin strategiaan. Sen tarkoituksena on osoittaa lähinnä moraalinen esimerkki ja velvoite päästöjen vähentämiseksi niille maille, jotka eivät piittaa ilmastopäästöistä.

Tosiasiassa mekin Porvoossa teemme ilmastomuutoksen vastaista politiikkaa lähinnä vain niiltä osin, kuin se meille sopii. On järkevää säästää kaikella tavalla energiaa, koska se on taloudellista ja luonnonvaroja säästävää. On järkevää olla polttamatta kivihiiltä, raskaita polttoöljyjä ja dieseliä, koska terveydelle haitallisten pienhiukkasten, raskasmetallien sekä typpi- ja rikki -yhdisteiden määrät vähenevät ilmassa. Lämmöntuotannossa fossiilisten polttoaineiden sijaan on järkevää käyttää uusiutuvia kotimaisia luonnonvaroja, kuten puu, koska ne tuovat kotimaahan työllisyyttä ja hyvinvointia. On fiksua ottaa talteen hukkalämpöä ja ilmaista aurinkoenergiaa tai maalämpöä ja siinä samalla huomaamatta vähennämme hiilidioksidipäästöjä ilmaan. Kaikki nämä toimenpiteet olisi ollut syytä toteuttaa, vaikka emme olisi kuulleetkaan ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutoksen torjunta on vastuullista, mutta se ei ole vaikuttavaa. Voimavaroja kannattaisi kaupunkistrategiassa nimenomaan panostaa sinne, missä saadaan aikaiseksi vaikuttavia positiivisia muutoksia ympäristön tilaan. Yksi tällainen näkökulma on vesistöjen tilan parantaminen. Porvoolla kolme jokea, paljon järviä, puroja ja merta laajat alueet, rantaviivaa on yhteensä noin 1000km. Vesistöt kaipaavat kunnostusta, jätevesien puhdistamista, joet kalateitä, purot ennallistamisia, kaupungin hulevedet viivytysaltaita, tulvapellot toimenpiteitä ja Itämeri ravinnekuormituksien ja roskaantumisen vähentämistä. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tarvitse laittaa vastakkain asetteluun vesialueiden tilan parantamisen kanssa, mutta vaikeutena on se, että julkinen keskustelu ja media painottavat yksinomaan ilmastonmuutosta ja se näkyy politiikan painopisteiden valinnassa. Vesistöt ovat meitä lähellä ja niiden ongelmista pitäisi olla vähintään yhtä huolissaan kuin ilmastopäästöistä. Vesistöjen hyvään tilaan pyrkiminen on suora yhteneväinen jatkumo EU:n ja Suomen kansallisten vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Seuraavassa kaupunkistrategiassa vesistöjen kunnostamiselle pitäisi saada huomattavasti suurempi painoarvo!

Jere Riikonen, merianalyytikko ja Porvoon kaupunginvaltuutettu