Valtuustoaloite 15.09.2014

Porvoon kaupunginhallitukselle

Esitys:
Porvoon Kokonniemen maauimalan uimavedenlaatua on parannettava sinileväongelmien poistamiseksi. Tavoitteena on pidettävä toimenpiteitä, joiden vaikutukset näkyisivät jo vuoden 2015 kesällä.

Perustelut:
Kokonniemen maauimala, Santtari, on Porvoon keskusta-alueen ja Gammelbackan lähiöalueen ainoa valvottu virallinen uimaranta, joka on kävelyetäisyydellä asutuksesta. Uimaranta on suosittu sekä turvallinen, erityisesti lapsille. Kesäkautena ranta on ollut keskeisempiä lasten uimataidon harjoittelupaikkoja Porvoossa.

Kokonniemen maauimala on kärsinyt ainakin kahtena peräkkäisenä kesänä 2013-2014 vakavasta sinileväongelmasta. Leväongelma on lyhentänyt loppukesän uimakautta useilla viikoilla. Sinilevä (syanobakteeri) sisältää mm. maksamyrkkyjä ja siitä johtuen terveydestä vastaavat viranomaiset ovat joutuneet sulkemaan uimarannan uimareilta. Levät ovat värjänneet veden vihertäväksi, jo huomattavasti ennen, kuin pitoisuudet ovat ylittäneet varsinaiset uimakieltorajat. Leväinen vesi on esteettisesti epämiellyttävää ja voi aiheuttaa iho-oireita.

Porvoo on kaupunkistrategiassaan vuosille 2013-2017 sitoutunut kehittämään kaupunkia kestävästi, ympäristöarvot huomioiden. Strategiaan on kirjattuna pyrkimys vesistöjen hyvään tilaan. Uimarannan vedenlaadun parantamistoimenpiteet ovat strategian mukaisia ja lisäksi teknisesti toteutettavissa.

Lisätiedot:
Leväongelmien perussyy on rehevöityminen, eli ravinneaineiden typen ja fosforin liian suuri määrä vedessä. Levien kasvua voidaan rajoittaa poistamalla vedestä typpi – tai fosforiyhdisteet. Sinilevät kykenevät ottamaan typpeä myös ilmasta, joten niiden kasvun rajoittaminen perustuu ensisijaisesti fosforiyhdisteiden poistoon vedestä ja/tai pohjasedimentistä. Poistaminen tapahtuu saostamalla ja/tai imuruoppaamalla.

Fosforiyhdisteet poistetaan vedestä saostamalla vesi rauta- tai alumiinisulfaatilla. Saostus tehdään yleensä kasvukauden päätyttyä ja vesien kylmettyä, jolloin fosfaattiyhdisteet ovat liuenneena veteen, eikä sitoutuneena leviin ja kasveihin. Saostuksen jälkeen fosforiyhdisteet pysyvät kemiallisesti sitoutuneina ja painuvat pohjaan. Mutta, jos talviaikaan jääpeitteen alla oleva vesi muuttuu hapettomaksi, niin fosfaattiyhdisteet voivat vapautua jälleen vesimassaan ja rehevöityminen voi muuttua alkuperäistä pahemmaksi. Siksi Kokonniemen maauimalan pohjasedimentti olisi parasta myös samalla imuruopata.

Imuruoppauksessa ruoppausmassojen käsittely on ongelmallista, koska ruopattava lieteaines on yli 90% vettä, josta sedimentti on otettava talteen, mutta vesi päästettävä takaisin tai ohjattava pois.
Imuruoppauksen toteuttamiseksi olisikin selvitettävä vaihtoehto, voidaanko lieteaines (sedimentti) johtaa vesihuoltolaitoksen viemäriin ja suoraan jätevesilaitoksen käsittelyyn. Hiekkapohjaisen Kokonniemen maauimalan sedimenttiaineen imuruopattava määrä ei ole kohtuuttoman suuri, mutta hiekka on eroteltava pois ennen veden viemäriin johtamista.

Kunnioittavasti:
Jere Riikonen kaupunginvaltuutettu

Euro on ollut Suomelle vakaa alhaisen koron valuutta, mutta viime vuosina vientivetoisen taloutemme kilpailukyky on rapautunut huolestuttavasti. Suomi on tuotantokustannuksiltaan noin 20 % kalliimpi maa, kuin Euroopan Unionin keskeisin talousmahti Saksa. Kilpailukyvyn korjaus vaatisi huomattavia toimenpiteitä, mutta perusongelmaa siirretään ottamalla velkaa.

Jokainen suomalainen velkaantuu julkishallinnon kautta lähes viisi euroa joka päivä. Velkasummaa sovittelemalla oman perheen päivittäiseen talouteen, voi ymmärtää kuinka suuri vaikutus sillä on arkeen. Suomen velkaantumisen nopeus on noin yksi miljoonaa euroa tunnissa. Hyvinvointimme lepää pelkän luottamuksen eli velan päällä, mutta totuus iskee pian rajusti jokaisen silmille.

Kilpailukyvyn heikkous on näkynyt vähäisinä investointeina, yritysten vähentymisenä ja tuotannon siirtymisenä ulkomaille. Edes hallituksen vaikeat rakenteelliset päätökset, kuten eläkeiän nostaminen ja julkishallinnon saneeraus tai elvytys ei korjaa vientitalouden rakenteellisia ongelmia. Suomen hyvät luottoluokitukset murenevat pitkälti yritysten toimintaedellytysten heikkenemisen tahdissa.

Taloudellista kilpailukykyä on vaikea saavuttaa koskematta Suomen valitsemaan rahapolitiikan linjaan. EMU:sta on todettava, että yksi ja sama valuutta ei sovi kaikille maille. Vientitaloutemme kilpailukyvyn turvaamiseksi Suomen on toteutettava sisäinen tai ulkoinen devalvaatio. Sisäinen devalvointi olisi liki mahdotonta ulottaa kaikkialle samalla tavalla ja samanaikaisesti. Ulkoinen devalvaatio tarkoittaisi puolestaan markkaan tai mahdollisesti jopa Pohjoismaiseen yhteiseen valuuttaan siirtymistä. Yksikään puolue ei ole uskaltanut tehdä poliittista avausta eurosta luopumiseksi. Siihen liittyy poliittinen riski euron hajoamisesta sekä uudesta pankkikriisistä. Lisäksi ilman selkeätä suunnitelmallisuutta, riskien arviointia ja ilman syvempää Pohjoismaista yhteistyötä, oman valuutan haikailu on pelkkää poliittista populismia.

Suomen julkinen velka lähenee kuluvana vuonna 60 %:a ja budjettivaje 3 %:a Bkt:stä. Suomi on siis rikkomassa EU:n vakaus- ja kasvusopimukselle säädetyt rajat. Rehellinen sopimuksia noudattava skandinaavi tekisi tässä vaiheessa eurojäsenyydestään perusteellisen pohdinnan. Siinä olisi selvitettävä asiallisesti eurosta irtautumisen vaihtoehto eli Suomen exit-suunnitelma (”Fixit”). Sopimusrajan rikkoutumisen vaihe on se hetki, jolloin selvitykselle löytyisi perustellusti poliittinen selkänoja, myös muiden EMU –jäsenmaiden silmissä. Kansalaisten epäluottamus EU-jäsenyyteen kasvaa entisestään, ellei politiikkamme etsi kaikkia perusteltuja vaihtoehtoja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Jere Riikonen

Suomalainen maailmankuva on usein lähtenyt siitä perusolettamuksesta, että maailmannapa on jossain  muualla, kuin täällä kotimaassa. Täältä on pitänyt lähteä johonkin, että ymmärtäisi jotain suuresta maailmasta.

Suomi metsien, järvien ja meren ympäröimä soinen suo maa on kaikkea muuta, kuin maailman suuret metropolit. Tämä maa on kylmä ja lämmin, tasainen ja mäkinen, kaksikielinen ja rauhallinen. Ei löydy samanlaista maata, paitsi naapurimaa Ruotsi, joka sekin on jo melko hyvin suomalaisten asuttama.

Luonnonvaramme ovat rikkaat ja opintomme maailman huippua, mutta kansa on pieni ja taipuvainen ajattelemaan vähättelevästi mahdollisuuksistaan. Jos ajattelisimme suuremmin, niin kohta toimisimme suuremmin. Yhdessä voisimme tehdä paljon enemmän. Ihminen on sitä mitä hän ajattelee, sama pätee koko kansaan.

Tarvitsemme Eurooppaa yhteisenä keskustelufoorumina ja rajat ylittävässä kanssakäymisessä, mutta emme voi olla silti liian riippuvaisia siitä ja sen ohjailtavissa. Meillä on oltava ensin ajatus mitä haluamme Suomesta, sitten vasta voimme lähestyä Eurooppaa oikeilla odotuksilla. Olen vahvasti perinteisen kansallisvaltion puolesta ja vastustan EU:n vääjämättömästi etenevää liittovaltiokehitystä. Haluan Suomen, joka ei käpristy itseensä, vaan ajattelee avarasti:

Minun Suomeni on suurempi, koska se kehittyy.
Minun Suomeni on suurempi, koska siihen kuuluu Itämeri.
Minun Suomeni on suurempi, koska siihen kuuluu kansainvälisyys, avoimuus ja menestys.

Europarlamenttiehdokas 2014 Jere Riikonen

 

Suomella on ainoana kokonaisintressi koko Itämereen. Meillä on Suomenlahti, Pohjanlahti, Saaristomeri ja käytämme kauppamerenkulussa Itämerta koko pituudeltaan. Ulkomaankaupastamme puolet toteutuu suoraan Itämeren valtioiden kanssa. Olemme arktisen meriteollisuuden suurvalta ja telakkateollisuus on mittavaa. Yli 50% maailman jäänmurtajista on suomalaisvalmisteisia eli kyseessä strateginen osaamisalue, jolle löytyy kasvavat markkinat. Suomi on Itämeren suojelukomission (Helcom) isäntämaa ja meren tutkimus sekä suojelu ovat vanhastaan tärkeitä.

Itämeri-politiikan keskeinen työkalu on Itämeri-strategia. Se hyväksyttiin 2009 Europarlamentissa ensimmäisenä niin sanottuna makroaluestrategiana. Suomi oli synnyttämässä sitä. Sen tarkoituksena oli tiivistää alueen yhteistyötä ja koordinaatiota. Perusajatus on kiteytetty kolmeen teemaan. Niiden toteuttamiseksi luotiin erilaisia toimenpideohjelmia, joiden laatimisessa ovat olleet mukana valtiot, yhteisöt ja asukkaat.

Itämeri-strategian perusteemat ovat:

1. Meren pelastaminen (HELCOM:in tavoite, meren hyvä tila vuonna 2021)
2. Alueiden yhdistäminen (Liikenne- ja energiaverkoston kehittäminen)
3. Hyvinvoinnin kasvattaminen (kaupan esteiden purkua ja joustoa)

Suomi Itämeri-politiikan johtavaksi maaksi EU:ssa. Itämeren strategia ei elä, kehity ja toimi ilman aktiivista otetta. EU:n jäsenvaltioissa on lisääntynyttä välinpitämättömyyttä alueellisiin strategioihin ja nyt tarvitaan korjausliikettä. Itämeri-politiikkaa on nostettava EU:n Välimeri-politiikan tasolle eli kaikki politiikan lohkot on nostettava johdonmukaisesti tukemaan yhteistä aluetavoitetta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Ukrainan kriisi ei saa heijastua siten, että Suomi ja EU peruvat Itämeren valtioiden neuvoston (CBSS) ja Venäjän valtionpäämiesten tapaamisen Turussa kesäkuussa 2014. Päinvastoin Itämeri-politiikan huippukokous pitää olla se keskustelukanava, jolla yhteys ja vuoropuhelu Venäjän suuntaan elpyy. Tässä Suomella olisi hyvän ja oma-aloitteisen EU-politiikan ja diplomaattisen näytönpaikka. Venäjä on arktisessa meriteknologiassa suurin yksittäinen kauppakumppanimme, siksi olisi Suomelle suorastaan vahingollista hoitaa meripolitiikkaan ja Barentsin alueen arktiseen politiikkaan liittyvät asiat huonosti.

Kristillisdemokraatien Porvoon valtuustoryhmille esittämä lisäys talousarvioon hyväksyttiin kaikien puolueiden yhteiseksi ja yksimieliseksi esitykseksi valtuustokokousta edeltävissä ryhmäneuvotteluissa:
”Toimitilajohto selvittää kiinteistöhoidon palveluiden kehittämistä siten, että selvitetään ja laaditaan vasteajat korjauspyyntöjen ja korjaavien toimenpiteiden välille. Samassa yhteydessä selvitetään malli vasteaikojen laiminlyöntien korvaamisesta.”

Esityksen tavoite oli, että kaupungin koulujen, kirjastojen ja kaikkien kiinteistöjen korjauspyyynnöt huomioidaan ajoissa ja ne johtavat korjaaviin toimenpiteisiin. Nykykäytännössä on ollut vakavia puutteita. Esimerkiksi päiväkodin johtajan korjauspyynnöt eivät ole välttämättä johtaneet toimenpiteisiin, vaan korjauspyyntöjä on jouduttu tekemään useita samasta asiasta. Heikko korjauspalvelu on haitannut kiinteistöjen käyttäjiä ja laiminlyönnit ovat voineet vähentää kaupungin omistamien kiinteistöjen käyttöikää. Kaupunki soveltaa nykyisin vasteaika- ja sanktiokäytäntöä yritysten hoitamien elinkaaripäiväkotien kohdalla. Mikäli yritys ei hoida korjaavia toimenpiteitä palvelusopimuksen mukaisesti, niin se huomioidaan alennuksin maksettavissa hoitovuokrissa. Samaa käytäntöä voidaan soveltaa kaupungin toimialojen sisäisten vuokrien hyvittämisessä.

Esityksen yksimielinen hyväksyntä jo ennen valtuuston kokousta oli positiivinen esimerkki KD:n yhteistyökyvystä ja vaikuttamisen mahdollisuuksista.

Porvoon kaupunginvaltuuston ryhmienvälisissä neuvottelussa 20.12.2012 Jere Riikonen nimettiin kaupunginhallituksen varajäseneksi.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että politiikan tekeminen mahdollistuu laajemmassa skaalassa verrattuna, jos toimisi ainoastaan valtuutetun tehtävässä. Hallitustyöskentely antaa mahdollisuuden saada ajankohtaisinta ja viimeisintä tietoa mikä koskettaa Porvoon poliittista päätöksentekoa. Tehtävä on haasteellinen ja tärkeä.
Varajäsenen toimintaan kuuluu joka maanantaina ryhmäkokous kaupungintalolla ja varsinaisen jäsenen ollessa estynyt varajäsen edustaa hallituksen kokouksessa.

Vuoden 2013 alusta Jere Riikonen on Porvoon Rakennus- ja ympäristölautakunnan jäsen. Poliittisena tavoitteena on päivittää Porvoon ympäristöohjelmaa enemmän paikalliseen suuntaan. Nykyisessä ympäristöohjelmassa kärkitavoitteeksi on asetettu ilmastonmuutoksen torjunta, mikä sinänsä on tärkeä, mutta kuitenkin etäinen ja vähemmän paikallisesti vaikuttava asia.

Porvoon kannattaisi panostaa ympäristöohjelmassaan enemmän paikallista luontoa ja kaupuki sekä maaseutumaisemasta kumpuavia teemoja. Näitä teemoja voisivat olla puutarhakaupunki, viherkäytävät, kaupunkipuistot, pikapyörätiet, siirtolapuutarhat ja vesistöalueiden sekä rantojen kestävä käyttäminen.
Rakentamisessa Porvoon olisi panostettava kaavoitukseen, joka takaa kylien ja saariston elinvoimaisuuden sekä kaupunki-alueen järkevän kaavoituksen ja maanhankinnan siten, että kaavoitus ja asumisen sijoittelu tukee rautatieverkon saamista porvoolaisten ulottuville.

Länsirannalle pitäisi saada nuorisopuisto, jossa olisi laadukkaat pienurheilu mahdollisuudet sekä skeittipuisto Helsingin Eläintarhanpuiston tyylisesti. Lisäksi leirintäalueen sijoittaminen lähelle kaupungin keskustaa pitäisi ottaa osaksi matkailua palvelevaa strategiaa. Leirintäalue voitaisiin sijoittaa esimerkisi lähelle Kokonniemen ja Länsi-rannan alueita. Mallia leirintäalueiden onnistuneesta toiminnasta voidaan ottaa Raumalta.

Ihminen on osa luontoa, siksi on tärkeää rakentaa ympäristöä siten, että luonto pysyy monimuotoisena lähellä kaupunkilaisia ja kestää sukupolvelta toiselle.

Porvoon kristilliset keskustelivat syyskokouksessaan seuraavan valtuuston uuden strategian keskeisemmästä painopistealueesta, joka on kaupunkilaisten hyvinvoinnin lisääminen. Hyvinvoinnin edistäminen ei ole aina helposti hahmotettava kokonaisuus. Hyvinvointityön kehittämisessä on lähtökohtaisesti varottava tilannetta, jossa jonkun sektorin kehittäminen tuhoaa samalla jo aiemmin hyväksi havaittuja toimintatapoja.

Kristillisdemokraattien syyskokouksessa esitettiin, että matalan kynnyksen hyvinvointipalveluja voitaisiin lisätä siirtämällä resurssien painopistettä enemmän ennaltaehkäisevään työhön.

Konkreettisena mallina kristilliset esittävät terveyskioskityyppistä matalan kynnyksen terveyspalvelua, joka tulisi sijoittaa kaupunkilaisten arjen kannalta toiminnalliseen keskiöön, kuten kauppakeskukseen. Ilman ajanvarausta toimivalla terveyskioski-palvelulla on saatu muualla hyviä tuloksia mm. sellaisten väestöryhmien tavoittamisessa, joita on muilla keinoin hankala tavoittaa. Kioskien tarkoitus olisi tarjota hoitajatasoisia palveluja osana kunnan terveyspalveluita. Niiden painopiste olisi terveysongelmien ehkäisyssä, neuvonnassa ja pienissä toimenpiteissä. Mallissa hyvinvointipalvelu tuotaisiin lähelle ja kustannustehokkuus näkyisi pitkällä aikavälillä.

Lisäksi kristillisdemokraatit suhtautuvat myönteisesti hyvinvointikoordinaattorin toimen perustamiseen Porvoon keskushallinnon alaisuuteen. Hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävää toimintaa suunnitellusti koordinoimalla pystyttäisiin tukemaan myös kolmannen sektorin monipuolista hyvinvointityötä.

Kristillisdemokraatit painottavat samassa yhteydessä, että Porvoon elinkeinopolitiikkaan, työllisyyteen ja yrittämiseen on panostettava verotulojen saamiseksi ja laadukkaiden hyvinvointipalvelujen kustantamiseksi.
Porvoon Kristillisdemokraatit valitsivat syyskokouksessa vuodelle 2013 puheenjohtajakseen Kenneth Lönnqvistin, varapuheenjohtajaksi Lotta Hällströmin ja johtokunnan jäseniksi, Minna Lönnqvistin, Arto Nissin ja Tiina Sundqvistin.

Porvoon Kristillisdemokraatit nousivat jälleen kaupunginvaltuustoon 28.10.2012 järjestetyissä kunnallisvaaleissa. Taukoa edelliseen valtuustokauteemme vierähti kahdeksan vuotta.

Ehdokkaana oli 15 kanditaattia ja kokonaisäänimääräksi kertyi 551 ääntä. Jere Riikonen valittiin kaupunginvaltuutetuksi 184 äänen voimin. Ensimmäiseksi varavaltuutetuksi nousi Lotta Hällström (VTM, sairaanhoitaja) joka on toiminut kaupunginvaltuutettuna vuosina 2009-2012. Toiseksi varavaltuutetuksi nousi Kenneth Lönnqvist (FM, historoitsija).

Vaalivoitto oli positiivinen startti Porvoon Kristillisdemokraattien tulevalle toiminnalle. Lukuisa, motivoitunut ja uskottava ehdokasjoukko teki hienon vaalityön, toreilla, paneeleissa ja lehtien palstoilla. Kiitämme yhdessä kaikkia kannattajiamme luottamuksesta ja toivomme saavamme palvella paikkakuntaa kaikella osaamisella yhä enemmän.

KD-ryhmän puolesta: Uusi kaupunginvaltuutettu Jere Riikonen

SUOMI ALKAA PORVOOSTA!

Kristillisdemokraattien artikkeli

Porvoon kaupunkikehitys on pitkään ollut yksisilmäisesti lännen suuntainen ja siksi kaupungin reuna-alueiden kylien sekä erityisesti saariston, elinvoimaisuus uhkaa näivettyä.

Porvoon saaristossa asuu vakituisesti noin 1900 asukasta ja Porvoon 5000:sta kesämökistä suuri osa sijaitsee merenrannoilla. Saariston asukkaista suurin osa on ollut perinteisesti ruotsinkielisiä, mutta viime vuosina kaksikielisten ja suomenkielisten osuus on kasvanut runsaasti. Saaristo on etäinen ja automatka kaupungin keskustasta esimerkiksi Pellinkiin saattaa kestää 45 minuuttia, autolautan käyttö mukaan luettuna.

Suomi on etäisten saarten sekä rantojen maa ja siksi eduskunta on säätänyt saaristolain, jonka tarkoitus on turvata saariston asukkaille asianmukaiset peruspalvelut ja toimivat liikenneyhteydet. Varmistaakseen saariston elinvoimaisuuden, valtio myöntää saaristokunnille ja saaristo-osakunnille vakituisten asukkaiden lukumäärään perustuvaa saaristolisää.

Porvoon saaristolisä on vuosittain noin 1,6 miljoonan euroa ja siis kymmenessä vuodessa lähes 16 miljoonaa euroa. Saaristolisää ei ole Porvoossa kohdennettu erikseen määriteltyihin kohteisiin, vaan se on muodostanut erottelemattoman osan kunnan valtionavuista. Valtio odottaa automaattisesti valtionavun vastineeksi, että Porvoo sitoutuu saaristonsa elinvoimaisuuden kehittämiseen ja säilyttämiseen. Siksi Porvoon virkamiesten ja poliitikkojen pitäisikin tunnistaa erityisvastuu saaristoa koskevissa päätöksissään. Ymmärtämättömyys valtionavun tarkoituksista ja vastuista näkyy poukkoilevassa politiikassa. Valitettavana esimerkkinä tästä on taas esiin ryöpsähtänyt ehdotus sulkea Pellingin lapsikeskus. Lapsikeskuksen tehtävänä on tuottaa saarelle päiväkoti- ja koulupalveluja. Valtioneuvoston alainen Saaristoasian neuvottelukunta antoi jo vuonna 2010 lausunnon lapsikeskuksen säilyttämisen puolesta ja nyt asiaa yritetään avata uudelleen. Porvoon pitäisi päästä asiassa lopullisiin ja selkeisiin päätöksiin sekä alkaa tavoitteellisesti kehittää saaristoa velvoitteidensa mukaisesti. Hyvä alku toimivalle saaristopolitiikalle olisi Posintran laatiman Itä-Uudenmaan saaristo-ohjelman toimeenpaneminen ja kuntien yhteisen saaristoasiamiehen nimeäminen. Samaa kriittistä tarkastelua tarvittaisiin Porvoon pikku-kyliä koskevassa politiikassa.

Hyvään kunnallispolitiikkaan kuuluu sitoutuminen, johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys, vaikka taloudelliset seikat pakottaisivatkin asioiden uudelleen tarkasteluun.

Jere Riikonen,
KD Porvoo