Sovimme Kataisen hallitusohjelman neuvotteluissa vuonna 2011, että Suomi alkaa toteuttamaan päättäväisesti kalatiestrategiaa.

Kalastuksen merikitys esimerkiksi matkailun näkökulmasta on merkittävä. On arvioitu, että yksi sijoitettu euro kalatalouteen tuo jopa 15 euroa takaisin. Tanskalainen Gordon P. Henriksen Fishing Zealand-projektin viestintäjohtaja sanoo Kauppalehden Itämeri-liitteessä: ”On tutkittu, että hauen vapaakalastus tuottaa Tanskalle noin 170 euron tulot jokaista saaliskiloa kohden. meritaimenen osalla luku on 350 euroa/kg ja suurimmalla joellamme vapaakalastajan saaman lohen taloudellinen arvo on lähes 900 euroa/kg. Tanskassa päättäjien silmät aukesivat näiden lukujen tultua ilmi”, kertoo Henriksen. Kalastuksessa on kyseessä siis elinkeinopoliittisesti huomattava tulonlähde, mikäli kalakannat ovat kestävällä tasolla ja palvelurakenne on järjestetty oikein.

Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys on toteuttanut Itä-Uudellamaalla menestyksellä jo useamman vuoden Jokitalkkari-hanketta. Sen rahoittajina toimii useat kunnat ja yhtiöt, yhteensä 30 tahoa.

Perusajatuksena on ollut, että luonnon kalakantojen ja istutettujen kalakantojen vesiesteitä Itä-uudenmaan jokien koskista poistetaan tai niiden ylittäminen toteutetaan kalateitä rakentamalla. Tällä tavalla vaelluskalat pääsevät uimaan virtaaviin lisääntymiskoskiinsa ja puroihin, joihin on luotu maanmuokkauksilla ja soran lisäämisellä otollisia lisääntymispaikkoja.

Tulokset ovat olleet rohkaisevia Porvoonjoessa, Mustijoessa ja samankaltaisia hyviä uutisia on kuulunut ympäri Suomea. Lohikalojen kannat ovat palautumassa ja elpyneet. Kalakantojen kestävä kalastus vaatii kuitenkin vielä lisää ennallistavia toimenpiteitä ja kalastuslain valvontaa, esimerkiksi 100 metriä koskialueista molempiin suuntiin kalastus on kiellettyä. Jokamiehen oikeuksiin ei kuulu istutettujen kalojen ryöstökalastus, varsinkaan ulkomaalaisten toimesta.
Jokitalkkari-hanke osoittaa, että tämän tyyppinen toiminta on alueellisesti äärimmäisen arvokasta ja niihin sijoitetut varat tuottavat hyvinvointia luonnolle, ihmiselle ja jopa taloudelle. Ympäristöpolitiikkamme ei ole ollut turhaa ja tällaisia hankkeita on tuettava jatkossakin!

Jere Riikonen
Ympäristöpolitiikan hallitusneuvottelija 2011.
Porvoon virallinen edustaja Porvoonjoen vesien – ja ilmansuojeluyhdistyksessä.

Kristillisdemokraattien mielestä Porvoon valtuustosopimuksen kariutuminen oli valitettavaa. Valtuustosopimuksen tarkoitus ei ollut mikään rauhansopimus puolueiden välillä, vaan se olisi olisi toiminut paperina, joka määrittelee taloudelliset hälytysrajat ja toimenpiderajat tiukoille tilanteille. Se olisi samalla antanut ennalta signaalia virkamiesjohdolle mitä päätöksiä on odotettavissa. Sopimus olisi mahdollisesti syntynyt jo pelkästään siltäkin pohjalta, että käyttömenoja ei kasvateta vuoden 2013 tasosta.

Kaikki muut puolueet olisivat olleet sopimuksen kannalla, mutta RKP ja Vasemmisto eivät. Ilman valtuuston suurimman puolueen (r.) sitoutumista sopimukselle ei löytynyt riittävää perustaa. Olisi ollut selkeämpää kaikkien lähteä soutamaan yhteistä venettä samassa tahdissa ja samaan suuntaan, nyt politiikan suunta on arvuutus ja tilannetta ei helpota se, että taloudessa on enemmänkin edessä myrskypilviä kuin aurinkoista.

Jere Riikonen KD:n ryhmäpuheenjohtaja Porvoo

Suomi on ollut kauan meriosaamisen ”suurvalta” ja siitä asemasta on pidettävä kiinni.

Jo lähes 300 -vuotta sitten eurooppalaiset imperiumit valloittivat maailmaa laivoilla, jotka pysyivät pinnalla suomalaisella tervalla. 1980-luvulla Rauma-Repola Oceanics rakensi Neuvostoliitolle maailman syvimmälle sukeltavat tutkimussukellusveneet. 2010-luvulla STX-Finlandin Turun telakoilla rakennettiin maailman suurimmat risteilyalukset. Kansallista arktista meriosaamista kuvaa hyvin se, että yli puolet maailman toiminnassa olevista jäänmurtajista on suomalaisvalmisteisia ja laivamoottoreiden, potkurijärjestelmien sekä monitasoisen laivatekniikan osaaminen edustavat maailman meriteknologian kärkeä. Kansainvälisessä kilpailussa Suomen meriteollisuuden tilanne on haastava, niin että pelkkä markkinaehtoinen ja yritysvetoinen kilpailu tarvitsee avukseen valtiovallan johdonmukaista politiikkaa. Lisäksi Itämeren ympäristön pilaantuminen, talvimerenkulun vaikeus, huoltovarmuus, saaristoisuus ja pitkä merenranta 46 101km ovat asioita, jotka pakottavat jo itsessään kehittämään meripolitiikkaa.

Suomen meriasioiden kokonaisvaltainen johtaminen ja koordinaatio ovat nykymuodossaan hajallaan valtioneuvoston, ministeriöiden ja virastojen välillä. Suomella ei ole horisontaalisesti järjestettyä ja selkeästi johdettua kansallista yhdennettyä meripolitiikkaa, joka palvelisi laajasti kansallista kokonaisetua ja merialan kilpailukykyä.

Euroopan Unioni on vastikään luonut käsitteen yhdennetystä meripolitiikasta ja se aikoo tukea merellisten jäsenvaltioidensa yhdennettyä meripolitiikkaa uudella Euroopan meri- ja kalatalousrahastolla (EMKR). Rahastoon on vuosille 2014-2020 tarjolla 6,5 miljardia euroa, josta yhdennettyyn meripolitiikkaan esitetään erotettavaksi 432 miljoonaa euroa. EU-parlamentti äänestää EMKR:n asetuksen sisällöstä tammikuussa 2013. Suomi ei voi hyötyä rahastosta ellei sillä ole esittää olemassa olevaa yhdennettyä meripolitiikkaa.

Itämeri-selonteon seurantaraportissa ehdotettiin jo vuonna 2011 Itämeriasioille ja meripolitiikalle parempaa koordinaatiota. Ehdotuksen perusajatuksena oli saada meripolitiikkaa koordinoiva vastuuministeriö, koordinaatioryhmä ja vastuuministeri, joka toimisi horisontaalisen meripolitiikan valvojana ja Suomen meriasioiden edustajana kansainvälisissä yhteyksissä. Jos tämä ehdotus olisi otettu vakavasti, emme olisi tilanteessa, jossa telakkateollisuus romuttuu ja rikkidirektiivi uhkaa kuristaa meriliikenteen heikon politiikan vuoksi.

Suomi tarvitsee meriministeriä, joka toimillaan vahvistaa yhdennetyn meripolitiikan kautta kansainvälistä asemaamme pohjoisten merien ympäröimänä meriosaamisen ”suurvaltana”. Edellistä kaukonäköistä suomalaista meriministeriä Aleksanteri Menshikovia voimme kiittää 1800-luvulla rakennetusta Saimaan kanavasta, joka yhdisti Järvi-suomen laivaliikenteen mereen.

Hallitus tekee keväällä politiikkansa toimivuuden ja rahoituksen puolivälitarkastelun. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että siinä yhteydessä kansallisen yhdennetyn meripolitiikan tarve tunnistettaisiin kilpailukyvyn, työllisyyden ja viennin kannalta painopisteeksi, johon kannattaa panostaa.

Jere Riikonen
Merialan kehitysryhmän asiantuntija
Suomen Merentutkijat ry

Ilmastonmuutos aiheuttaa maapallon keskilämpötilan nousua ja veden haihtumisen lisääntymistä, joka puolestaan näkyy lisääntyneinä sateina. Vuonna 2012 Suomessa mitatut sademäärät löivät kaikkien aikojen ennätykset noin sadan vuoden seurantajaksolla. Aiemmin ajateltiin parin poikkeuksellisen lämpimän talven perusteella, että ilmastonmuutos vie talvet kokonaan mennessään. Moni kunta tuudittautui virheellisesti tähän ajatukseen ja lähtökohtaisesti pienensi lumenhoitoon tarkoitettuja kalustojaan. Voidaan kuitenkin todeta, että aina kun on pakkasta, sateet tulevat edelleen lumena, joten erittäin lumisia talvia on tiedossa lisää.

Porvoon kaupunkikehityslautakunta on useampana vuotena joutunut toteamaan, että lumentulo on yllättänyt ja budjetoidut lumenhoitorahat eivät ole riittäneet alkuunkaan. Budjetit ovat ylittyneet säännöllisesti sadoilla tuhansilla euroilla, nytkin kokonaissumma lumenhoidolle lähenee jo puoltatoista miljoonaa euroa. Lumentulo on ollut yllätys myös monille taloyhtiöille ja sielläkin budjetit ovat paukkuneet yli.

Lumi ja jää ovat osa suomalaista elämää, mutta silti siihen ei osata varautua pitkällä tähtäimellä. Porvoon olisi syytä miettiä lumistrategiaa osana kaavoitusta, turvallisuutta ja palveluja. Siinä olisi huomioitava esimerkiksi lumen kasaamisen mahdollisuudet ja periaatteet korttelitasolla. Alueita ei saisi tulevaisuudessa rakentaa niin tiukkaan, että sieltä ei löydy tilaa lumikasoille. Kaavoituksen avuksi onkin kehitetty uusia laskennallisia malleja, joissa selvitetään kuinka paljon tarvitaan tilaa taloyhtiöiden pihoilla ja kaupunkialueilla lumimassoille niin, että kalliilta lumensiirtokuljetuksilta vältyttäisiin. Lumistrategiaa tarvitaan myös määrittelemään lumen poistamisen ja hiekoittamisen tärkeysjärjestystä ja kiireellisyyttä.

Porvoossa lumia on välillä kasattu tyhjille invapaikoille odottelemaan kuljetuksia lumenkaatopaikalle ja joskus näiden kasojen siirto on viivästynyt päivillä. Vastaavia tapauksia on havaittu ympäri Porvoota, vaikka juuri invapaikat pitäisi hoitaa vapaaksi lumesta tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Vammaisneuvosto ja vanhusneuvosto ovat yhdessä yrittäneet jo aiemmin kiinnittää kaupungin huomiota, että terveysasemien ja palvelutalojen läheisyydessä lumityöt ja hiekoitukset hoidettaisiin erityisen hyvin.

Jere Riikonen

Stadsutvecklingen i Borgå har länge riktats huvudsakligen västerut och därför hotas nu livskraften i byarna i periferin, speciellt skärgården, att tyna bort.

Borgå skärgård har ca 1900 permanenta invånare och av Borgås 5000 sommarstugor finns en stor del vid kusten. Största delen av skärgårdens invånare har traditionellt varit svenskspråkiga, men under de senaste åren har de finsk- och tvåspråkigas andel vuxit kraftigt. Skärgården ligger avlägset – att köra från centrum till exempelvis Pellinge kan ta 45 minuter, färjresan inberäknad.

Finland är de avlägsna öarnas och strändernas land och därför har riksdagen stadgat en skärgårdslag vars uppgift är att säkra ändamålsenlig grundservice och fungerande trafikförbindelser för skärgårdens invånare. För att trygga skärgårdens livskraft beviljar staten skärgårdskommunerna och kommuner med skärgårdsdel ett skärgårdstillägg baserat på de permanenta invånarnas antal.

Borgås skärgårdstillägg är årligen ca 1,6 miljoner euro, alltså nästan 16 miljoner euro på tio år. I Borgå har det här skärgårdstillägget inte riktats till specificerade mål utan det har ingått i kommunens totala statsunderstöd. Staten förväntar sig automatiskt att Borgå i gengäld förbinder sig att utveckla och upprätthålla livskraften i sin skärgård. Därför borde tjänstemännen och politikerna i Borgå känna sitt specialansvar i frågor gällande skärgården. Oförståelse för statsstödets ändamål och ansvar ger en vacklande politik. Det framkastade förslaget att stänga Pellinge barncenter är ett beklagligt exempel på detta. Barncentrets uppgift är att producera daghems- och skoltjänster för ön. Skärgårdsdelegationen som underlyder statsrådet gav redan år 2010 ett utlåtande till förmån för barncentrets bevarande men nu försöker man ändå ta upp frågan på nytt. Borgå borde fatta ett slutgiltigt klart och tydligt beslut i frågan och målmedvetet börja utveckla skärgården enligt sina skyldigheter. En bra början för en fungerande skärgårdspolitik skulle vara att verkställa det skärgårdsprogram för Östra Nyland som Posintra har gjort upp och att utnämna en gemensam skärgårdsombudsman för kommunerna.

Det skulle också behövas en liknande kritisk granskning av den politik som gäller Borgås små byar. Att förbinda sig samt konsekvent och långsiktigt följa gjorda beslut hör till god kommunalpolitik även om det ekonomiska läget skulle kräva att ärenden granskas på nytt.

Jere Riikonen

Uusimaan artikkeli aiheesta

Terveyskioskit ovat osa tämän päivän innovatiivisia terveys ja hyvinvointipalveluja. Kioskien tarkoitus on tuottaa matalan kynnyksen hoitajatasoisia palveluja osana kunnan terveyspalveluita. Niiden painopiste on terveysongelmien ehkäisyssä, neuvonnassa ja pienissä toimenpiteissä. Useille ihmisille kynnys taakoittaa terveydenhuollon palveluita on suuri ja siksi moni hyvä neuvo jää hakematta. Terveyskioski ajatusta olisi syytä pohtia myös Porvoossa. Paras sijoitus toiminnalle voisi olla esimerkiksi Porvoon keskustan kauppakeskusten yhteydessä.

Palveluita voisi käyttää kätevästi kun ihmiset hoitavat muutenkin päivittäisiä asioitaan kaupungissa. Olisi niin helpottavaa käydä kysäisemässä hoitajalta vaikka lasten oudoista huolestuttavan näköisistä näpyistä tai liikkeellä olevista tartuntaudeista. Vanhemmille ihmisille terveyskioskin palvelut voisivat tuoda paljon apua neuvonnan ja ohjauksen kautta. Vanhenevan ihmisen elimistön tarpeet muuttuvat iän karttuessa ja vanhat ravinto- ja liikuntatottumukset eivät aina riitä pitämään ihmistä elinvoimaisena. Terveysongelmien ennalta ehkäisy on tärkeää terveyskulujen pienentämisessä.

Jere Riikonen, Porvoo

Suomalainen nainen tienaa samanlaisesta kokopäiväisestä työstään palkaksi keskimäärin 600 € vähemmän kuin mies. Suomalaisten keskipalkka on noin 2900€/kk. Yksityisellä sektorilla miesten ja naisten palkkojen ero on 18%, valtiolla 16% ja Euroopassa yleisesti 17,5%.

Suomea on totuttu pitämään pitkälti tasa-arvon mallimaana, mutta työelämän palkkakehityksessä naiset ovat tipahtaneet tasa-arvosta kauas suhteessa miehiin. Hämmästyttävää asiassa on se, että palkkojen erot kasvavat lisää mitä koulutetumpi ja mitä vanhempi nainen on.

Naisten samapalkkaisuus on huomioitava tulevissa hallitusneuvotteluissa. Nyt neuvoteltu tasa-arvoerä 0,2% kuulostaa hävettävän pieneltä, kun ero on vielä lähes satakertainen myönnettyyn korotukseen verrattuna.
Ongelman ratkaiseminen lähtee tasa-arvolain mukaisesta palkkakartoituksesta, jossa verrataan miesten ja naisten palkkoja vastaavissa tehtävissä. Valtionhallinnossa palkkakartoitus on tehty 84 prosenttisesti valtion 120 000 työntekijästä. Palkkakartoituksen yhdenmukainen tekotapa sekä sisältö ovat vielä pitkälti määrittelemättä ja se vaatiikin sosiaali- ja terveysministeriöltä lisätoimenpiteitä nopeassa tahdissa.

Samapalkkaisuus naisten ja miesten välillä on tärkeää siinäkin suhteessa, että yksinhuoltajista suurin osa on naisia. Rahan vähyys näkyy helposti yksinhuoltajaperheen lasten kaventuneina elämän mahdollisuuksina. Tästä ongelmasta sato kerätään vasta vuosien päästä, mutta siihen pitäisi tarttua jo ennakkoon, nostamalla naisten palkkoja oikeudenmukaiselle tasolle.

Suomea ympäröi Suomenlahti, Saaristomeri, Pohjanlahti, Perämeri ja pohjoisessa Jäämeri. Saaria on 80 000, rantaviivaa 14 000km ja kaikilla merialueilla on kullakin omat erityispiirteensä. Itämeren valuma-alueella asuu 85 miljoonaa ihmistä, jotka kuormittavat merta. Suomen osuus Itämeren ravinnekuormituksista on noin 10 %.

UHKIIN PITÄÄ VARAUTUA JA ONGELMIIN ON VASTATTAVA
Itämeren pahimmat ongelmat ja uhat ovat rehevöityminen, haitalliset vieraslajit, kalakantojen romahtaminen, ympäristömyrkyt ja suuret öljyonnettomuus riskit. Itämeren suojelu ja uhkiin varautuminen on toteutettava lainsäädännön, direktiivien ja kansainvälisten sopimusten kautta. Lisäksi Itämeri kaipaa vapaaehtoisia suojelutoimenpiteitä.

SEURAAVAN HALLITUSKAUDEN TOIMENPITEET ITÄMEREN ONGELMIEN RATKAISEMISEKSI
• Maatalouden päästöjen vähentäminen ympäristötukipolitiikalla, neuvonnalla (esim. ravinnetaselaskennalla), suojakaistoilla, kerääjäkasveilla, vesistösuunnittelulla ja uusilla lannoitustavoilla (esim. kipsi)
• Pienten jätevesilaitosten puhdistuskapasiteetin parantaminen (fosfori ja typpi)
• Monitieteellisen merentutkimuksen järjestäminen laajemmaksi kokonaisuudeksi palvelemaan suojelua ja päätöksentekoa
• Risteilijäalusten käsittelemättömien jätevesien päästökiellot ja jätevesien vastaanottokapasiteetin lisääminen satamissa.
• Vedenalaisen meriluonnon kartoitustutkimuksien (VELMU) edistäminen aluesuunnittelun ja suojelun tarpeisiin
• Vieraslajien torjuntasopimuksen pikainen ratifiointi sekä valvontaresurssien varmistaminen.
• Öljytorjuntakeskuksen perustaminen
• Jäänmurtajien konvertoiminen osaksi toimivaa öljyntorjuntakapasiteettia
• Hoitokalastuksen lisääminen Suomenlahdella
• Erillinen toimenpideraha Itämeren vuotuisiin perusparannushankkeisiin
• Veneilyn ohjaaminen ympäristöystävällisempään suuntaan
• Laivojen NOx ja SOx päästöistä sopiminen Itämeri ja suomalainen kilpailukyky huomioiden (IMO/MARPOL)

Kristillisdemokraatit kriittisesti Euroopan parlamentissa toivottavat menestystä eduskuntavaaleissa ja itsenäisempää Suomea suhteessa Euroopan Unioiniin. Kuvassa Uudenmaan ehdokkaat: Jere Riikonen, Niklas Andersson, Petri Muinonen ja Tarja Tallqvist.

Euroopan Unionin ja rahaliiton kehitystä voi kuvata epävakaaksi prosessiksi, johon sitoutuminen on suomalaisille yhä vaikeampaa. Tulevat eduskuntavaalit määrittelevät tulevan eduskunnan kokoonpanon ja sitä kautta linjan, jota Suomi ajaa suhteessa Euroopan Unioniin. Valittavana on syventyvä yhdentyminen ja taloudellisten sitoumuksien kasvattaminen tai itsenäisten valtioiden liittouma ja jäsenvaltioiden oma talouspolitiikka.

EU:n perusajatuksena on yhtenäisen, suuren ja rauhallisen Euroopan liittovaltion luominen. Ensimmäisessä vaiheessa tavoitteeseen on pyritty yhdistämällä jäsenvaltioiden lait, talous- ja ulkopolitiikka. Toisessa vaiheessa kansallista päätöksenteko- ja lainsäädäntövaltaa siirretään vähitellen EU:lle siten, että eduskunnan painoarvo vähenee. Viimeisessä vaiheessa kansallinen perustuslaki alistetaan Euroopan Unionille ja verotus sekä talouspolitiikka ohjataan täydellisesti Unionista. Tämä tarkoittaisi Suomen oman itsenäisen lainsäädännön, päätöksenteon ja puolueettomuuden täydellistä loppumista.

Suomalaisten asenteet ovat muuttuneet Euroopan Unionia kohtaan kriittisemmäksi. Suomi on kohdannut EU:ssa suuria vaikeuksia meille tärkeissä asioissa ja kantamme on usein täysin sivuutettu. Emme voi luovuttaa päätöksiä kansamme hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta vieraisiin käsiin. Suomen on otettava selkeän kielteinen kanta syvenevään liittovaltiokehitykseen ja EU:sta ohjailtuun talouspolitiikkaan. Lisäksi Pohjoismaista yhteistyötä on syvennettävä turvallisuus- ja talouskysymyksissä. Suomella pitää olla pahimmassa tapauksessa valmius irrottautua koordinoidusti radikaalisti muuttuvasta rahaliitosta.

Kieli on vallankäytön väline ja siksi keskustelu kielten asemasta on yhteiskunnassa tärkeää. Yhteinen kieli yhdistää ihmisryhmät tehokkaasti toisiinsa ja taas yhteisen kielen puuttuminen erottaa lähelläkin olevat ihmiset toisistaan. Suomi on historiansa ja perustuslakinsa vuoksi kaksikielinen maa, jossa puhutaan virallisesti suomea ja ruotsia.

Suomessa kieliryhmien välinen rinnakkaiselo on rauhallista, mutta yhteisen kielen puuttumisessa on aina riski vuorovaikutuksen vähentymiselle, joka johtaa ennakkoluuloihin, vääriin olettamuksiin ja pahimmillaan jopa väkivaltaan.

Suomenruotsalaiset ovat suuri kielivähemmistö. Tästä syystä on perusteltua jatkaa lisääntyvään vuorovaikutukseen tähtäävää ruotsinkielen opetusta koko maassa. Tavoitteena ei tarvitse olla välttämättä toisen kotimaisen kielen sujuva puhuminen, vaan enemmänkin ymmärtäminen. Tämä mahdollistaa kansanryhmien tasa-arvoisuuden molempiin suuntiin koko maassa.