Ajankohtaista

RSS

Terveyskioski toisi helpotusta Porvoossa

Terveyskioskit ovat osa tämän päivän innovatiivisia terveys ja hyvinvointipalveluja. Kioskien tarkoitus on tuottaa matalan kynnyksen hoitajatasoisia palveluja osana kunnan terveyspalveluita. Niiden painopiste on terveysongelmien ehkäisyssä, neuvonnassa ja pienissä toimenpiteissä. Useille ihmisille kynnys taakoittaa terveydenhuollon palveluita on suuri ja siksi moni hyvä neuvo jää hakematta. Terveyskioski ajatusta olisi syytä pohtia myös Porvoossa. Paras sijoitus toiminnalle voisi olla esimerkiksi Porvoon keskustan kauppakeskusten yhteydessä.

Palveluita voisi käyttää kätevästi kun ihmiset hoitavat muutenkin päivittäisiä asioitaan kaupungissa. Olisi niin helpottavaa käydä kysäisemässä hoitajalta vaikka lasten oudoista huolestuttavan näköisistä näpyistä tai liikkeellä olevista tartuntaudeista. Vanhemmille ihmisille terveyskioskin palvelut voisivat tuoda paljon apua neuvonnan ja ohjauksen kautta. Vanhenevan ihmisen elimistön tarpeet muuttuvat iän karttuessa ja vanhat ravinto- ja liikuntatottumukset eivät aina riitä pitämään ihmistä elinvoimaisena. Terveysongelmien ennalta ehkäisy on tärkeää terveyskulujen pienentämisessä.

Jere Riikonen, Porvoo

Porvoon saaristoa ja kyliä uhkaa näivettyminen?

Porvoon kaupunkikehitys on pitkään ollut yksisilmäisesti lännen suuntainen ja siksi kaupungin reuna-alueiden kylien sekä erityisesti saariston, elinvoimaisuus uhkaa näivettyä.

Porvoon saaristossa asuu vakituisesti noin 1900 asukasta ja Porvoon 5000:sta kesämökistä suuri osa sijaitsee merenrannoilla. Saariston asukkaista suurin osa on ollut perinteisesti ruotsinkielisiä, mutta viime vuosina kaksikielisten ja suomenkielisten osuus on kasvanut runsaasti. Saaristo on etäinen ja automatka kaupungin keskustasta esimerkiksi Pellinkiin saattaa kestää 45 minuuttia, autolautan käyttö mukaan luettuna.

Suomi on etäisten saarten sekä rantojen maa ja siksi eduskunta on säätänyt saaristolain, jonka tarkoitus on turvata saariston asukkaille asianmukaiset peruspalvelut ja toimivat liikenneyhteydet. Varmistaakseen saariston elinvoimaisuuden, valtio myöntää saaristokunnille ja saaristo-osakunnille vakituisten asukkaiden lukumäärään perustuvaa saaristolisää.

Porvoon saaristolisä on vuosittain noin 1,6 miljoonan euroa ja siis kymmenessä vuodessa lähes 16 miljoonaa euroa. Saaristolisää ei ole Porvoossa kohdennettu erikseen määriteltyihin kohteisiin, vaan se on muodostanut erottelemattoman osan kunnan valtionavuista. Valtio odottaa automaattisesti valtionavun vastineeksi, että Porvoo sitoutuu saaristonsa elinvoimaisuuden kehittämiseen ja säilyttämiseen. Siksi Porvoon virkamiesten ja poliitikkojen pitäisikin tunnistaa erityisvastuu saaristoa koskevissa päätöksissään. Ymmärtämättömyys valtionavun tarkoituksista ja vastuista näkyy poukkoilevassa politiikassa. Valitettavana esimerkkinä tästä on taas esiin ryöpsähtänyt ehdotus sulkea Pellingin lapsikeskus. Lapsikeskuksen tehtävänä on tuottaa saarelle päiväkoti- ja koulupalveluja. Valtioneuvoston alainen Saaristoasian neuvottelukunta antoi jo vuonna 2010 lausunnon lapsikeskuksen säilyttämisen puolesta ja nyt asiaa yritetään avata uudelleen. Porvoon pitäisi päästä asiassa lopullisiin ja selkeisiin päätöksiin sekä alkaa tavoitteellisesti kehittää saaristoa velvoitteidensa mukaisesti. Hyvä alku toimivalle saaristopolitiikalle olisi Posintran laatiman Itä-Uudenmaan saaristo-ohjelman toimeenpaneminen ja kuntien yhteisen saaristoasiamiehen nimeäminen. Samaa kriittistä tarkastelua tarvittaisiin Porvoon pikku-kyliä koskevassa politiikassa.

Hyvään kunnallispolitiikkaan kuuluu sitoutuminen, johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys, vaikka taloudelliset seikat pakottaisivatkin asioiden uudelleen tarkasteluun.

Jere Riikonen,
KD Porvoo

Porvoon ympäristöpolitiikka kaipaa uutta näkökulmaa

”Ilmastonmuutoksen torjunta on  tärkeää, mutta Porvoon ympäristöohjelman kärkitavoitteeksi se ei sovi”; kirjoittaa Jere Riikonen.

Porvoon kaupunki on asettanut ympäristöohjelmansa kärkitavoitteekseen ilmastonmuutoksen torjunnan. Kuntalaisen kannalta kärkitavoite tuntuu kovin kaukaiselta ja sen vaikuttavuus lähiympäristöön on lähinnä marginaalinen.

Porvoossa kärkitavoitteeseen on pääasiassa pyritty sitoutumalla vapaaehtoiseen kuntien energiatehokkuussopimukseen (KETS), jonka tavoite on ilmastopäästöjen vähentäminen energian säästämisen kautta. Tällä tavalla Porvoo osallistuu Suomen sitoumuksiin koskien Kioton ilmastosopimuksesta ja EU:n energiapalveludirektiiviä.

Tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on globaalisesti tärkeä, mutta nimenomaan paikallisesta näkökulmasta ympäristöohjelman kärkitavoite voisi olla toisenlainen. Kärkitavoitteen pitäisi löytyä Porvoon omasta maantieteellisestä sijainnista, luonnon erityispiirteistä ja kaupunkilaisten lähiluonnosta.

Porvoossa on 1000 km rantaviivaa, kolme jokea, kaunis saaristo ja pieniä maalaiskyliä kaupunkikeskuksen ympärillä. Visiomme pitäisi olla kestävän kehityksen mukainen ympäristöystävällinen kunta, jossa yksilö, kylät ja kaupunki elävät sopusuhtaisesti lähiluonnon tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.

Päästäkseen visioon Porvoon pitäisi tarkastella kaavoitus- ja ympäristöpolitiikkaansa kriittisesti ja toimia lähiluontoa huomioivalla tavalla. Yksi huolestuttavista esimerkeistä on vallitseva nykytrendi, jossa kaupungit kaavoittavat ylipieniä omakotitalotontteja. Tonttien pienuuden vuoksi on mahdotonta ylläpitää puutarhaa ja saada kunnon satoja. Pienellä tontilla kaksikerroksinen omakotitalo ja autotalli varjostavat helposti pihan kasvit ja lyhentävät kasvukauden minimiin. Kaupungin tarkoituksena pitäisi olla asukkaittensa elinolojen turvaaminen, siksi olisi erittäin perusteltua tukea ruuan tuotannon omavaraisuutta ja uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämistä kaupungin kaavoituksessa. Nykymuotoista pientonttikaavoitusta pitäisi tarkastella kriittisesti ja pyrkiä aitoon puutarhakaupunkimalliin ylitehostetun maankäytön sijaan.

Lisäksi kaupunkiviljely, viherkäytävät, siirtolapuutarhat, lähiruoka, luontokoulu ja vesistöalueidemme hyvinvoinnin turvaaminen pitäisivät ottaa erityisesti huomioon kaupunkipolitiikassamme. Ihminen on osa luontoa ja jos luonto voi huonosti, niin kohta ihminenkin voi huonosti.

Jere Riikonen

Riikonen kunnallisvaaliehdokkaaksi Porvoossa

Jere Riikonen lähtee tavoittelemaan Porvoon kaupunginvaltuuston paikkaa vuoden 2012 vaaleissa. Tavoitteena on olla luomassa Porvoosta kaupunkia, joka palvelee ihmisiä ja jossa on hyvä elää, yrittää, vierailla ja asua.
Tavoitteeseen päästään pitämällä peruspalvelut riittävällä tasolla ja panostamalla kaavoitukseen, joka on ympäristöystävällistä ja huomioi ihmisen päivittäisen liikkumisen työn, harrastusten ja palveluiden välillä.
Lisäksi kaupunkimme kehittämisessä erityishuomion ansaitsee saariston, turismin, länsirannan ja liikenteen kehittäminen (HELI-rata). Junaradan saaminen Porvooseen vaatii kaavoituksen painopisteen suuntaamista tulevan aseman läheisyyteen.

Kuntarakenteiden yhdistymisessä luontevin tapa saattaisi olla Askolan yhdistäminen Porvooseen. Askolan väestö kuuluu oleellisesti Porvoon työssäkäyntialueeseen ja askolalaisten päivittäistavarakauppa hoidetaan pääasiassa Porvoossa.

Taloudellisesti Porvoon on sitouduttava strategiaan, jossa talouden tasapaino säilytetään hillityillä investoinneilla ja hallitulla väestönkasvulla. Olemassa olevan heikon rakennuskannan korjaukset ja uusimiset tulee asettaa prioriteetiksi. Tällä tavalla Porvoon kaupungin työntekijöiden ja asukkaiden altistukset sisäilmaongelmissa vähenevät.

Valtioneuvosto nimesi Riikosen Saaristoasiain neuvottelukuntaan

Valtioneuvosto nimesi Jere Riikosen Työ- ja elinkeinoministeriön alaisen Saaristoasiain neuvottelukunnan jäseneksi nelivuotiskaudelle 2011-2015.

Saaristoasiain neuvottelukunta (SANK) on pysyvä lakisääteinen valtioneuvoston asettama neuvottelukunta, joka on toiminut vuodesta 2008 työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä. Neuvottelukunta osallistuu saaristoalueiden kehittämiseen yhdessä maakuntien, kuntien, valtion viranomaisten ja muiden osapuolten kanssa. Neuvottelukunnalla on oma sihteeristö, johon kuuluu päätoiminen pääsihteeri. Sihteeristön jäsenet edustavat ministeriöitä, valtion laitoksia ja maakunnallisia liittoja. Kuntasektoria edustavat sivutoimiset sihteerit. Lisäksi Ahvenanmaan maakunnan saaristotoimikunnan edustaja osallistuu neuvottelukunnan kokouksiin asiantuntijajäsenenä.

Saaristoasiain neuvottelukunta on laatinut yhdessä ministeriöiden, maakunnan liittojen, kuntien ja järjestöjen kanssa valtioneuvoston saaristopoliittisen periaatepäätöksen.

Neuvottelukunta järjestää vuosittain valtakunnallisen saaristo-, rannikko- ja vesistöalueiden seminaarin eri puolilla maata. Neuvottelukunta on vuosittain organisoinut näyttävät saaristoalueiden messuosastot Helsingin suurille vene- ja mökkimessuille. Selvitys- ja tutkimusprojektit sisältyvät saaristoasiain neuvottelukunnan vuosittaisiin toimintasuunnitelmiin. Kaikki Suomen maakunnat ja puolet kunnista ovat osallistuneet saaristoasiain neuvottelukunnan laajoihin kehittämisprojekteihin.

Riikonen hallitusohjelmaneuvottelijana säätytalolla

Säätytalo on valtioneuvoston juhlahuoneisto, joka toimii mm. hallitusohjelmaneuvotteluiden
kokoontumispaikkana.

Suomen tasavaltaan saatiin Jyrki Kataisen johdolla toimiva kuuden puolueen enemmistöhallitus. Jere Riikonen toimi hallitusohjelmaneuvottelijana ympäristöpolitiikan ryhmässä säätytalolla läpi koko pitkäksi venyneiden neuvotteluiden.

Hallitusohjelmatyöskentelyä leimasi valtiontalouden kestävyysvajeen ja heikkenevän huoltosuhteen aiheuttamat uhkat sekä talouden heikot näkymät EU:ssa. Valtiontalouden vähenevät resurssit kavensivat kaikkien politiikkaryhmien ja puolueiden vapauksia toteuttaa haluamaansa politiikkaa osana hallitusohjelman sisältöä.

Ympäristöpolitiikan ryhmä onnistui kuitenkin säätytalon neuvotteluissa luomaan verrattain tasapainoisen ja toteuttamiskelpoisen ohjelman tulevalle hallituskaudelle. Lähtökohtaisesti tavoitteena oli jatkaa aiemmin kirjattuja strategioita, mutta samalla luoda voimakkaimpia painopisteitä esimerkiksi Itämeren, ilmastonmuutoksen, soiden suojelun ongelmiin. Lisäksi hallitusohjelman ympäristö-osio halusi painottaa kaavoituksen ja rakennetun ympäristön parempaa ja kestävämpää käyttöä suhteessa energian käyttöön, liikkumiseen sekä terveelliseen asumiseen.

Tulevaisuus näyttää kuinka hallitusohjelman jalkauttaminen toteutetaan onnistuneesti valtion, kuntien ja yksityisten ihmisten arkeen. Tässä tehtävässä poliittiset päättäjät tarvitsevat toimivaa hallintoa, kansaivälistä yhteistyötä, kuntien tukemista ja vuoropuhelua järjestöjen sekä kansalaisten välillä.

 

Kiitos äänestäjille luottamuksesta!

Jere Riikonen sai 529 ääntä. Se ei riittänyt valintaan kansanedustajaksi, mutta se edesauttanee asioita tulevaisuuteen. Äänimäärä oli kohtalaisen hyvä. Mainoskampaniat ja näkyvyys olisivat kaivanneet lisää tehokkuutta, mutta niiden järjestäminen onnistunee tulevaisuudessa huomattavasti paremmalla kokemuksella.

Työ politiikan parissa jatkuu. Siihen kuluvat oleellisesti meri- sekä ympäristöasioiden esillä pitäminen ja kunnallisella tasolla toimiminen. Tavoitteena on nyt verkostoitua asiantuntijoiden ja eri poliittisten ryhmien kanssa sekä tuoda Kristillisdemokraattiseen puolueseen enemmän ympäristöarvoja tukevaa politiikkaa.
Suuret kiitokset luottamuksesta kaikille äänestäjille! Palataan asiaan!

Jere Riikonen

Tasa-arvoisuutta työelämään

Suomalainen nainen tienaa samanlaisesta kokopäiväisestä työstään palkaksi keskimäärin 600 € vähemmän kuin mies. Suomalaisten keskipalkka on noin 2900€/kk. Yksityisellä sektorilla miesten ja naisten palkkojen ero on 18%, valtiolla 16% ja Euroopassa yleisesti 17,5%.

Suomea on totuttu pitämään pitkälti tasa-arvon mallimaana, mutta työelämän palkkakehityksessä naiset ovat tipahtaneet tasa-arvosta kauas suhteessa miehiin. Hämmästyttävää asiassa on se, että palkkojen erot kasvavat lisää mitä koulutetumpi ja mitä vanhempi nainen on.

Naisten samapalkkaisuus on huomioitava tulevissa hallitusneuvotteluissa. Nyt neuvoteltu tasa-arvoerä 0,2% kuulostaa hävettävän pieneltä, kun ero on vielä lähes satakertainen myönnettyyn korotukseen verrattuna.
Ongelman ratkaiseminen lähtee tasa-arvolain mukaisesta palkkakartoituksesta, jossa verrataan miesten ja naisten palkkoja vastaavissa tehtävissä. Valtionhallinnossa palkkakartoitus on tehty 84 prosenttisesti valtion 120 000 työntekijästä. Palkkakartoituksen yhdenmukainen tekotapa sekä sisältö ovat vielä pitkälti määrittelemättä ja se vaatiikin sosiaali- ja terveysministeriöltä lisätoimenpiteitä nopeassa tahdissa.

Samapalkkaisuus naisten ja miesten välillä on tärkeää siinäkin suhteessa, että yksinhuoltajista suurin osa on naisia. Rahan vähyys näkyy helposti yksinhuoltajaperheen lasten kaventuneina elämän mahdollisuuksina. Tästä ongelmasta sato kerätään vasta vuosien päästä, mutta siihen pitäisi tarttua jo ennakkoon, nostamalla naisten palkkoja oikeudenmukaiselle tasolle.