”Ilmastonmuutoksen torjunta on  tärkeää, mutta Porvoon ympäristöohjelman kärkitavoitteeksi se ei sovi”; kirjoittaa Jere Riikonen.

Porvoon kaupunki on asettanut ympäristöohjelmansa kärkitavoitteekseen ilmastonmuutoksen torjunnan. Kuntalaisen kannalta kärkitavoite tuntuu kovin kaukaiselta ja sen vaikuttavuus lähiympäristöön on lähinnä marginaalinen.

Porvoossa kärkitavoitteeseen on pääasiassa pyritty sitoutumalla vapaaehtoiseen kuntien energiatehokkuussopimukseen (KETS), jonka tavoite on ilmastopäästöjen vähentäminen energian säästämisen kautta. Tällä tavalla Porvoo osallistuu Suomen sitoumuksiin koskien Kioton ilmastosopimuksesta ja EU:n energiapalveludirektiiviä.

Tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on globaalisesti tärkeä, mutta nimenomaan paikallisesta näkökulmasta ympäristöohjelman kärkitavoite voisi olla toisenlainen. Kärkitavoitteen pitäisi löytyä Porvoon omasta maantieteellisestä sijainnista, luonnon erityispiirteistä ja kaupunkilaisten lähiluonnosta.

Porvoossa on 1000 km rantaviivaa, kolme jokea, kaunis saaristo ja pieniä maalaiskyliä kaupunkikeskuksen ympärillä. Visiomme pitäisi olla kestävän kehityksen mukainen ympäristöystävällinen kunta, jossa yksilö, kylät ja kaupunki elävät sopusuhtaisesti lähiluonnon tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.

Päästäkseen visioon Porvoon pitäisi tarkastella kaavoitus- ja ympäristöpolitiikkaansa kriittisesti ja toimia lähiluontoa huomioivalla tavalla. Yksi huolestuttavista esimerkeistä on vallitseva nykytrendi, jossa kaupungit kaavoittavat ylipieniä omakotitalotontteja. Tonttien pienuuden vuoksi on mahdotonta ylläpitää puutarhaa ja saada kunnon satoja. Pienellä tontilla kaksikerroksinen omakotitalo ja autotalli varjostavat helposti pihan kasvit ja lyhentävät kasvukauden minimiin. Kaupungin tarkoituksena pitäisi olla asukkaittensa elinolojen turvaaminen, siksi olisi erittäin perusteltua tukea ruuan tuotannon omavaraisuutta ja uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämistä kaupungin kaavoituksessa. Nykymuotoista pientonttikaavoitusta pitäisi tarkastella kriittisesti ja pyrkiä aitoon puutarhakaupunkimalliin ylitehostetun maankäytön sijaan.

Lisäksi kaupunkiviljely, viherkäytävät, siirtolapuutarhat, lähiruoka, luontokoulu ja vesistöalueidemme hyvinvoinnin turvaaminen pitäisivät ottaa erityisesti huomioon kaupunkipolitiikassamme. Ihminen on osa luontoa ja jos luonto voi huonosti, niin kohta ihminenkin voi huonosti.

Jere Riikonen

Suomalaisten työurien pidentämiselle on etsittävä kestävämmät ratkaisut. Työntekijöiden säännöllisen liikunnan tukeminen ja uudenlainen työhyvinvointikortti olisi Jere Riikosen mielestä mahdollisuus työurien pidentämiselle ja elämänlaadun parantamiselle.

Katso Jere Riikosen lehtihaastattelu tästä linkistä.

Porvoonjoen päästöt rehevöittävät Itämerta, sanoo Jere Riikonen Uusimaa -lehdessä.

Lue artikkeli tästä.

Jere Riikonen lähtee tavoittelemaan Porvoon kaupunginvaltuuston paikkaa vuoden 2012 vaaleissa. Tavoitteena on olla luomassa Porvoosta kaupunkia, joka palvelee ihmisiä ja jossa on hyvä elää, yrittää, vierailla ja asua.
Tavoitteeseen päästään pitämällä peruspalvelut riittävällä tasolla ja panostamalla kaavoitukseen, joka on ympäristöystävällistä ja huomioi ihmisen päivittäisen liikkumisen työn, harrastusten ja palveluiden välillä.
Lisäksi kaupunkimme kehittämisessä erityishuomion ansaitsee saariston, turismin, länsirannan ja liikenteen kehittäminen (HELI-rata). Junaradan saaminen Porvooseen vaatii kaavoituksen painopisteen suuntaamista tulevan aseman läheisyyteen.

Kuntarakenteiden yhdistymisessä luontevin tapa saattaisi olla Askolan yhdistäminen Porvooseen. Askolan väestö kuuluu oleellisesti Porvoon työssäkäyntialueeseen ja askolalaisten päivittäistavarakauppa hoidetaan pääasiassa Porvoossa.

Taloudellisesti Porvoon on sitouduttava strategiaan, jossa talouden tasapaino säilytetään hillityillä investoinneilla ja hallitulla väestönkasvulla. Olemassa olevan heikon rakennuskannan korjaukset ja uusimiset tulee asettaa prioriteetiksi. Tällä tavalla Porvoon kaupungin työntekijöiden ja asukkaiden altistukset sisäilmaongelmissa vähenevät.

Valtioneuvosto nimesi Jere Riikosen Työ- ja elinkeinoministeriön alaisen Saaristoasiain neuvottelukunnan jäseneksi nelivuotiskaudelle 2011-2015.

Saaristoasiain neuvottelukunta (SANK) on pysyvä lakisääteinen valtioneuvoston asettama neuvottelukunta, joka on toiminut vuodesta 2008 työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä. Neuvottelukunta osallistuu saaristoalueiden kehittämiseen yhdessä maakuntien, kuntien, valtion viranomaisten ja muiden osapuolten kanssa. Neuvottelukunnalla on oma sihteeristö, johon kuuluu päätoiminen pääsihteeri. Sihteeristön jäsenet edustavat ministeriöitä, valtion laitoksia ja maakunnallisia liittoja. Kuntasektoria edustavat sivutoimiset sihteerit. Lisäksi Ahvenanmaan maakunnan saaristotoimikunnan edustaja osallistuu neuvottelukunnan kokouksiin asiantuntijajäsenenä.

Saaristoasiain neuvottelukunta on laatinut yhdessä ministeriöiden, maakunnan liittojen, kuntien ja järjestöjen kanssa valtioneuvoston saaristopoliittisen periaatepäätöksen.

Neuvottelukunta järjestää vuosittain valtakunnallisen saaristo-, rannikko- ja vesistöalueiden seminaarin eri puolilla maata. Neuvottelukunta on vuosittain organisoinut näyttävät saaristoalueiden messuosastot Helsingin suurille vene- ja mökkimessuille. Selvitys- ja tutkimusprojektit sisältyvät saaristoasiain neuvottelukunnan vuosittaisiin toimintasuunnitelmiin. Kaikki Suomen maakunnat ja puolet kunnista ovat osallistuneet saaristoasiain neuvottelukunnan laajoihin kehittämisprojekteihin.

Säätytalo on valtioneuvoston juhlahuoneisto, joka toimii mm. hallitusohjelmaneuvotteluiden
kokoontumispaikkana.

Suomen tasavaltaan saatiin Jyrki Kataisen johdolla toimiva kuuden puolueen enemmistöhallitus. Jere Riikonen toimi hallitusohjelmaneuvottelijana ympäristöpolitiikan ryhmässä säätytalolla läpi koko pitkäksi venyneiden neuvotteluiden.

Hallitusohjelmatyöskentelyä leimasi valtiontalouden kestävyysvajeen ja heikkenevän huoltosuhteen aiheuttamat uhkat sekä talouden heikot näkymät EU:ssa. Valtiontalouden vähenevät resurssit kavensivat kaikkien politiikkaryhmien ja puolueiden vapauksia toteuttaa haluamaansa politiikkaa osana hallitusohjelman sisältöä.

Ympäristöpolitiikan ryhmä onnistui kuitenkin säätytalon neuvotteluissa luomaan verrattain tasapainoisen ja toteuttamiskelpoisen ohjelman tulevalle hallituskaudelle. Lähtökohtaisesti tavoitteena oli jatkaa aiemmin kirjattuja strategioita, mutta samalla luoda voimakkaimpia painopisteitä esimerkiksi Itämeren, ilmastonmuutoksen, soiden suojelun ongelmiin. Lisäksi hallitusohjelman ympäristö-osio halusi painottaa kaavoituksen ja rakennetun ympäristön parempaa ja kestävämpää käyttöä suhteessa energian käyttöön, liikkumiseen sekä terveelliseen asumiseen.

Tulevaisuus näyttää kuinka hallitusohjelman jalkauttaminen toteutetaan onnistuneesti valtion, kuntien ja yksityisten ihmisten arkeen. Tässä tehtävässä poliittiset päättäjät tarvitsevat toimivaa hallintoa, kansaivälistä yhteistyötä, kuntien tukemista ja vuoropuhelua järjestöjen sekä kansalaisten välillä.

 

Jere Riikonen sai 529 ääntä. Se ei riittänyt valintaan kansanedustajaksi, mutta se edesauttanee asioita tulevaisuuteen. Äänimäärä oli kohtalaisen hyvä. Mainoskampaniat ja näkyvyys olisivat kaivanneet lisää tehokkuutta, mutta niiden järjestäminen onnistunee tulevaisuudessa huomattavasti paremmalla kokemuksella.

Työ politiikan parissa jatkuu. Siihen kuluvat oleellisesti meri- sekä ympäristöasioiden esillä pitäminen ja kunnallisella tasolla toimiminen. Tavoitteena on nyt verkostoitua asiantuntijoiden ja eri poliittisten ryhmien kanssa sekä tuoda Kristillisdemokraattiseen puolueseen enemmän ympäristöarvoja tukevaa politiikkaa.
Suuret kiitokset luottamuksesta kaikille äänestäjille! Palataan asiaan!

Jere Riikonen

”Ilmastonmuutos on totta, ei huuhaata”, väittää Jere Riikonen.

Ilmastonmuutosskeptikot ja eräät poliitikot epäilevät, että koko ilmastonmuutos on uskonkappale ja sitä ei saa epäillä. Perusteiden kysely on aina paikallaan, varsinkin jos kyseessä on suuret poliittiset linjaukset, jotka ovat kustannuksiltaan massiivisia (veroina 750milj.€). Poliitikon on aiheellisesti kysyttävä mistä muutos johtuu. Muutoksen syy voi olla ihminen, luonto kuten auringon aktiivisuuden lisääntyminen tai monen tekijän yhteisvaikutus.

Ilmastomuutoksen todisteet
Mittauksien mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa joka vuosi kaksi miljoonasosaa (2ppm). Hiilidioksidi on kaasu, joka lämpenee voimakkaasti auringon valon vaikutuksessa. Hiilidioksidi poistuu ilmakehästä imeytyen valtaosaltaan mereen, jossa siitä tulee hiilihappoa ja siksi meriveden pH on ollut laskusuunnassa. Toinen hiilidioksidin kierron nielu on kasvit ja puut, jotka tarvitsevat hiilidioksidia kasvaakseen. Ilmaston nopea lämpeneminen näkyy selkeimmin polaarialueiden syvistä merivirroista, joiden tarkkuuslämpötilamittauksista on vuosien aikasarjat. Näitä mittauksia olemme tehneet mm. Grönlannin ja Islannin välisillä alueilla Suomen merentutkimusalus Arandalla. Ilmasto on siis nopeasti lämpenemässä ja tutkimuksien mukaan suurin yksittäinen syy tähän on ihmisten tuottamat ylisuuret hiilidioksidipäästöt ja hiilinielujen eli metsien väheneminen. Mediassa ilmastoskeptikoiden väittämä auringon säteilyn lisääntyminen ei näytä olevan lämpenemisen aiheuttaja, koska siinä ei ole mittausten mukaan tapahtunut suuria energian vaihteluita. Mutta toisaalta jäätiköiden sulaessa auringon lämmittävä vaikutus korostuu takaisin avaruuteen heijastuvan säteilyn vähentyessä.

Nokihiilen vaikutus huomioitava paremmin
Ilmastomuutospolitiikan suurimpia vääristymiä on ollut pelkästään hiilidioksidin torjumiseen keskittyminen. Tutkimuksien valossa mustan hiilen eli nokihiilen hiukkasten vaikutusten merkitystä ei olla painotettu riittävästi. Noki on suurin syy jäätiköiden tummumiseen ja sulamiseen auringon vaikutuksesta. Lisäksi nokihiili aiheuttaa hiilidioksidia nopeampaa lämpenemistä ilmakehässä ja sen torjuminen on vaikutuksiltaan tehokkaampaa ja yksinkertaisempi toteuttaa.

Ilmastonmuutos ja poliittiset päätökset
Ilmastopolitiikka kaipaa huomattavasti kokonaisvaltaisempaa keskustelua ja näkökulmaa hiilen lähteistä ja nieluista. Keskustelua ja poliittisia päätöksiä ei edistä ongelman vähättely tilanteessa, jossa ilmastonmuutoksesta on muodostumassa ilmastokriisi. Suomen painopiste on oltava ilmastomuutokseen sopeutumisessa, mutta myös päästöjen vähentämistä on jatkettava järkevissä mittakaavoissa. Radikaaleimmat toimenpiteet on kuitenkin toteutettava eniten nokihiiltä sekä hiilidioksidia tuottavissa ja metsien häviämisistä kärsivistä maissa. Näiden maiden tukemista pitää jatkaa esimerkiksi kehitysyhteistyön määrärahojen osittaisella suuntaamisella ilmastomuutoksen torjuntaan.

Meriasiain kokonaisvaltainen järjestäminen vaatii Suomessa poliittisen yhteisymmärryksen ja tahtotilan siitä, miten laitamme kansallisesti tärkeät meriasiat kansainväliseen huippukuntoon.

Meri ympärillämme
Suomi on Itämeren ja läheisen pohjoisen Jäämeren ympäröimä maa. Meren merkitys Suomelle on monessa suhteessa ratkaisevan tärkeä. Ulkomaankauppamme on lähes kokonaan (90%) riippuvainen meriliikenteestä ja suuri osa ulkomaan henkilöliikenteestä (17 miljoonaa matkustajaa vuodessa) tapahtuu meritse. Suomella on merenrantaa, meren saaret mukaan luettuna, 14 000 kilometriä. Euroopan runsaslukuisin merisaaristo käsittää yli 80 000 saarta. Meren jäätyminen merkitsee erityisiä haasteita talvimerenkululle. Itämeren keskisyvyys on vain 52 metriä, mikä sokkeloisen saariston ohella on erityinen haaste merenkululle ja merkittävä lisäriski meriympäristölle.

Elämme merestä
Saaristoelinkeinot ja –asutus, meri- ja rannikkoturismi, kalastus, laivanvarustus ja –rakennus ovat elimellinen osa merenrantojemme elinkeinorakennetta. Suomen meriteollisuuden osaaminen laivanrakennuksen ja erityisesti arktisen teknologian alalla on maailman huippua. Arktisten alueiden läheisyys avaa muutoinkin suotuisia kehitysnäkymiä Suomelle monella tasolla. Telakkateollisuus ja meriklusterit työllistävät tuhansia suomalaisia ja edustavat merkittävää tulonlähdettä Suomelle. Vuonna 2009 ja 2010 Suomi rakensi telakoillaan maailman suurimmat risteilijäalukset, jotka olivat Suomen kaikkien aikojen kalleimmat yksittäiset vientituotteet -yhteensä hinnaltaan noin pari miljardia euroa.

Suomi on vanhastaan merellinen kansa
Suomessa Itämeren ympäristön huonoa tilannetta korostetaan juhlapuheissa, mutta päivänpolitiikassa meriasioita vähätellään tai niiden merkitystä ei ymmärretä sen laajan horisontaalisuuden vuoksi. Esimerkkinä siitä on tuoreet Merenkulkulaitoksen ja Merentutkimuslaitoksen lakkauttamiset sekä telakka- ja meriteknologiateollisuuden heikohko tukeminen. Meri sana on häviämässä valtionhallinnosta sekä budjettikirjoista omana momenttina. Suomessa ei ymmärretä sitä, että maailma ja sen mahdollisuudet avautuvat omilta rannoiltamme. Avautumisen ja merellisten mahdollisuuksien käyttämisen vähäisyys johtuu ainoastaan omasta asenteestamme. Suomi on vanhastaan merellinen kansa. Meidän tervallamme rakennettiin Euroopan valtameri-imperiumit. Meidän tekemillä sukellusveneillä mentiin kaikkein syvimmälle. Meidän tekemillä risteilijöillä ihmiset matkustavat ja hämmästelevät maailmaa. Me rakennamme arktiset murtajat maailman vaikeimpiin olosuhteisiin. Vain me olemme niin tyhmiä, että emme säilytä erinomaisuuttamme. Jotain on tehtävä!

Luodaan Suomelle yhdennetty meripolitiikka
Tarvitsemme Suomeen yhdennetyn meripolitiikan ohjelman, joka löytää vahvuudet, edun valvonnan ja uuden yhtenäisen tavoitteen asettelun koko merisektorillemme. Tässä meille toimii hyvänä mallina EU:n uusi yhdennetty meripolitiikka, johon täytyy lisätä päälle vielä meidän omat kansalliset meriasioiden erityispiirteemme. Toivottavasti uusi kansallinen yhdennetyn meripolitiikan järjestäminen onnistuu tulevissa hallitusneuvotteluissa. Olemme julkaisemassa Kristillisdemokraateissa Kansallisen yhdennetyn meripolitiikan -ohjelmaa siitä, miten meriasiat tulisi Suomessa järjestää kestävällä tavalla.

TIEDOTE
25.10 klo 16
Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Turussa 25.10 klo 16:

Hallituksella on nyt viimeinen mahdollisuus lunastaa viime eduskuntavaaleissa annettu lupaus vanhustenhoidon tason kohdentamisesta. Vuoden 2007 vaalikeskustelussa vanhustenhoidon tason parantaminen nousi kärkiteemaksi ja kaikki puoluejohtajat antoivat lupauksensa vanhustenhoidolle. Valitettavasti tämän vaalikauden viimeisessä hallituksen budjettiesityksessä ei korjausta tullut.
Valviran ja aluehallintovirastojen tekemän yli 1000 vanhustenhuollon yksikköön kohdistuvan tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Heikoimmin pärjäsivät julkisen sektorin yksiköt.

Hallituksen tulee vihdoin myöntää, että pelkät laatusuositukset eivät turvaa vanhusten oikeutta hyvään hoitoon. Tällä hetkellä hoidon henkilöstömitoitusta ohjataan suositusten ja informaatio-ohjauksen kautta. Vanhuspalveluihin tarvitaan rahoituksen lisäksi myös selkeämpää normiohjausta, jonka avulla varmistetaan rahan kohdentuminen tarkoitettuun kohteeseen. Vanhuspalveluihin tarvitaan lakisääteistä ohjausta, jolla turvataan vanhukselle tarpeen mukainen oikeus apuun. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetissa ehdotetaan 100 miljoonan euron lisäpanostusta kuntien vanhus- ja terveyspalveluihin. Eduskunnan tulee ottaa tämä korjausehdotus vakavasti.

Ikäihmisten kunniallisesta hoidosta ei voi taloustilanteeseen vedoten laistaa. Vanhukset tarvitsevat hyvän hoitonsa nyt. Jos lupaus petetään sen varjolla, että jäädään odottelemaan parempia aikoja, nyt hoivaa tarvitsevien vanhusten kohdalla aika ajaa elämän ohi.

Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä ja työtätekevä veronmaksaja itse haluaisi vanhuutensa viettää.