Perustelut
Porvoo on viime vuosina halunnut panostaa toiminnassaan ympäristöystävällisyyteen, luontoarvojen kohentamiseen ja rakentamisen ekologisuuteen. Porvoota olisi kuitenkin hyvä edelleen kehittää kaupungiksi, jossa sen asukkaat voisivat hyötyä konkreettisemmin luonnon tuomista mahdollisuuksista. Porvoon keskustan läheisyyteen on vuosia kaivattu siirtolapuutarhakylää, joka palvelisi asukkaita puutarhan hoidon, kaupunkiviljelyn sekä lähimökkeilyn tarpeissa. Siksi esitämme, että Porvoo tekee päätöksen siirtolapuutarhakyläalueen kaavoittamiseksi Porvoon kaupungin omistamalle Pappilanpellon jokiranta-alueelle (liite 1.). Esitetyllä alueella on toiminut vuosina 1915 – 1918 Suomen historian ensimmäinen ryhmäpuutarhapalsta-alue (kauppias Rudolf Flodman perustama ”Pohjoinen ryhmäpuutarha-alue”, Pappilanpelto).

Yleistä siirtolapuutarhakylistä
Siirtolapuutarhakylien tarkoituksena on toimia yhdistyspohjalla ja tuottaa kaupunkilaisille puutarha-alue, joka tukee ylisukupolvista hyvinvointia ja omavaraisuutta, luonnon sekä palveluiden läheisyydessä. Yhdistys vuokraa maan pitkällä vuokrasopimuksella. Kylä ei tukeudu kaupungin taloudelliseen apuun, vaan toimii itsenäisesti ja maksaa kiinteistöveroa. Vastaavia kyliä on rakennettu yli 50 ympäri Suomea. Siirtolapuutarhaviljelyä ja -asumista ohjaavat yleiset valtakunnalliset suositukset ja säännöt, sekä kaupungin oma ohjeistus, joihin viljelijät sitoutuvat. Mökkien vuotuinen käyttöaika on huhtikuusta lokakuuhun. Siirtolapuutarhakylän vahvuuksia ovat yhteisöllisyys, talkootyö ja maankäytön ekotehokkuus. Rakentamisvaiheessa alue työllistää yrityksiä ja piristää rakennustarvikekauppaa.

Siirtolapuutarhakylä tarjoaa kaupunkilaisille:
– kosketuksen luontoon ekologisesti kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ilman pitkiä välimatkoja
– puistomaisen viherkeitaan, vihannestarhoista puutarhataiteeseen
– oman puutarhapalstan, jonka hoitaminen lisää mielekkyyttä, vireyttä ja terveyttä (seniorimyönteinen)
– luonnonläheisen kasvuympäristön lapsille
– mahdollisuuden viljellä puhdasta lähiruokaa
– historiallisen alueen, jossa on sijainnut Suomen ensimmäinen ryhmäpalstaviljelypaikka (päätös köyhäinlautakunnassa v. 1913 ja toiminta alkoi v. 1915, 68-palstalla)

Perustamistapa
Taloudellisin tapa muodostaa uusi siirtolapuutarha-alue on toteuttaa se yhdistyksen kautta, jolloin suuri osa töistä voidaan tehdä talkoo ja vapaaehtoistöinä. Näin toimien pienelläkin sijoituksella on mahdollisuus saada oma mökkipaikka. Mökin voi omistaa ainoastaan Porvoon kaupungin asukas. Yhdistys voi myös teettää kaavan konsultilla, kun kaupunki on tehnyt periaatepäätöksen alueen vuokraamisesta. Kaavoituksen kokonaishallinta on kuitenkin kaupungin vastuulla. Kaavan valmistuttua kaupunki vuokraa alueen toimijalle. Vuokra-aika sovitaan mahdollisemman pitkäksi toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi, esimerkiksi 50 vuotta. Kaavoituksella säädetään mökin malli ja koko. Vuokraava yhdistys pitää yllä kokonaisuutta ja rakentaa infrastruktuurin alueelle. Yhdistys laatii kaupungin ohjeistuksessa toimintasäännöt ja maanvuokrasopimukset yksittäisille mökkiläisille.
Porvoon Siirtolapuutarhayhdistys on omalta puoleltaan ennakkoon osoittanut kiinnostuksensa alueeseen ja puoltaa aloitteessa esitettävää asiaa. Yhdistyksen perustarve olisi rakentaa noin 30m2 mökkejä, noin 300m2 mökkipalstoille (tiheys noin 20 mökkiä /1ha) Mökeissä olisi vesi- ja viemärijärjestelmät ja mökkien vuotuinen käyttöaika olisi huhtikuusta lokakuuhun. Alueelle tulisi 60–70 mökkipalstaa, koska tällä määrällä voidaan kokemuksiin perustuen turvata toiminta ja talkooväen saatavuus. Yhdistyksen tarkoituksena on rakentaa mökkialueelle kerhotalo, joka palvelisi senioreiden kohtaamispaikkana ja voisi samalla toimia luontokouluna tukien kaupungin luonto- ja ympäristökasvatusta.

Pappilanpellon soveltuvuus siirtolapuutarha-alueeksi
Alueen saavutettavuus, maaperä ja ilman suunnat ovat erinomaisia esitettyyn tarpeeseen. Kaupungin nykyiset viljelypalstat, jokivesi sekä kunnallistekniikka ovat lähellä. Alue on tasamaata, jossa on helppo liikkua ja viljellä. Nykymuodossaan alue on vajaassa käytössä ja sille on vaikea keksiä muutakaan sisältöä.

Porvoon Kansallinen kaupunkipuisto ja lähialueet
Puutarhakylä sijoittuu kansallisen kaupunkipuiston sisälle (liite 2). Siirtolapuutarhakylä rikastuttaisi puiston sisältöä ja tukisi luontevalla tavalla kaupunkipuiston perusajatusta. Joen rannan nykyiset kävelyreitit jäisivät paikoilleen eikä kylä ulottuisi Linnamäen kansallismaisemaan. Siirtolapuutarhakylä tarjoaisi päivisin avoimet ovet kaupunkilaisten kävelyretkille. Puutarhakylä tulisi ottaa osaksi kansallisen kaupunkipuiston vireillä olevaa hoitosuunnitelmaa.
Ehdotetun alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Maarin rantapoukama-alue, joka on toiminut kaupunkilaisten suosimana virkistysalueena uimarantoineen ja grillauspaikkoineen. Nykyisin maisema on ruovikoitunut ja pusikoitunut. Alueen ennallistamisen voisi hoitaa puutarhakylän kaavoituksen yhteydessä.
Siirtolapuutarhakylän arkkitehtoonista ilmettä tulisi ohjata siten, että se tukisi kaupunkimme erityisimagoa. Sen tulisi sopia jokirantojen aiempaan rakennuskantaan ja jatkaa kaupungin persoonallista puurakentamisen tyyliä. Esimerkiksi alueen aitaamisessa voitaisiin soveltaa vanhoja perinneaitojen rakentamismalleja. Rakentamisessa tulisi huomioida hiilijalanjälki ja uusiutuvien energiamuotojen käyttö.

Alueen erityishaasteet
Siirtolapuutarhakylän ensisijainen sijoituspaikka on pelto (liite 1), joka sijaitsee suojelumääräysalueen (sm/25) pohjoisella sisäreunalla. Alueen käytöstä pitää neuvotella Museoviraston, ELY-keskuksen ja Suomen Ympäristökeskuksen kanssa. Neuvottelun lähtökohtana voidaan perustellusti pitää oletusta, että suojelumääräysaluetta ja yleiskaavaa voidaan rajata/muuttaa siirtolapuutarhakylän rakentamisen sallivaan suuntaan. Siirtolapuutarhakylä sijoittuu esityksessä linnavuoren reuna-alueella paikkaan, joka voidaan maastotarkastelulla todeta maisemallisesti sopivaksi. Peltoalueen viereisen Pikku Linnanmäen maisemalliset arvot toteutuvat nykyäänkin vain varsinaisen Linnamäen suunnalta katsottuna. Peltoalueen läpi on aiemmin kaivettu Askolan kunnan siirtoviemäri ja pelto on aktiivisessa maatalouskäytössä. Muinaishauta-alueen läheisyys ei lähtökohtaisesti pitäisi muodostaa estettä hankkeelle, sillä vastaavia hautapaikkoja on mm. Kokonniemen laskettelumäen alueella.

Pyydämme kunnioittavasti kaupunginhallitusta ottamaan esitetyn valtuustoaloitteen käsittelyynsä:
Jere Riikonen
kaupunginvaltuutettu Porvoo

Sovimme Kataisen hallitusohjelman neuvotteluissa vuonna 2011, että Suomi alkaa toteuttamaan päättäväisesti kalatiestrategiaa.

Kalastuksen merikitys esimerkiksi matkailun näkökulmasta on merkittävä. On arvioitu, että yksi sijoitettu euro kalatalouteen tuo jopa 15 euroa takaisin. Tanskalainen Gordon P. Henriksen Fishing Zealand-projektin viestintäjohtaja sanoo Kauppalehden Itämeri-liitteessä: ”On tutkittu, että hauen vapaakalastus tuottaa Tanskalle noin 170 euron tulot jokaista saaliskiloa kohden. meritaimenen osalla luku on 350 euroa/kg ja suurimmalla joellamme vapaakalastajan saaman lohen taloudellinen arvo on lähes 900 euroa/kg. Tanskassa päättäjien silmät aukesivat näiden lukujen tultua ilmi”, kertoo Henriksen. Kalastuksessa on kyseessä siis elinkeinopoliittisesti huomattava tulonlähde, mikäli kalakannat ovat kestävällä tasolla ja palvelurakenne on järjestetty oikein.

Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys on toteuttanut Itä-Uudellamaalla menestyksellä jo useamman vuoden Jokitalkkari-hanketta. Sen rahoittajina toimii useat kunnat ja yhtiöt, yhteensä 30 tahoa.

Perusajatuksena on ollut, että luonnon kalakantojen ja istutettujen kalakantojen vesiesteitä Itä-uudenmaan jokien koskista poistetaan tai niiden ylittäminen toteutetaan kalateitä rakentamalla. Tällä tavalla vaelluskalat pääsevät uimaan virtaaviin lisääntymiskoskiinsa ja puroihin, joihin on luotu maanmuokkauksilla ja soran lisäämisellä otollisia lisääntymispaikkoja.

Tulokset ovat olleet rohkaisevia Porvoonjoessa, Mustijoessa ja samankaltaisia hyviä uutisia on kuulunut ympäri Suomea. Lohikalojen kannat ovat palautumassa ja elpyneet. Kalakantojen kestävä kalastus vaatii kuitenkin vielä lisää ennallistavia toimenpiteitä ja kalastuslain valvontaa, esimerkiksi 100 metriä koskialueista molempiin suuntiin kalastus on kiellettyä. Jokamiehen oikeuksiin ei kuulu istutettujen kalojen ryöstökalastus, varsinkaan ulkomaalaisten toimesta.
Jokitalkkari-hanke osoittaa, että tämän tyyppinen toiminta on alueellisesti äärimmäisen arvokasta ja niihin sijoitetut varat tuottavat hyvinvointia luonnolle, ihmiselle ja jopa taloudelle. Ympäristöpolitiikkamme ei ole ollut turhaa ja tällaisia hankkeita on tuettava jatkossakin!

Jere Riikonen
Ympäristöpolitiikan hallitusneuvottelija 2011.
Porvoon virallinen edustaja Porvoonjoen vesien – ja ilmansuojeluyhdistyksessä.

Kristillisdemokraattien mielestä Porvoon valtuustosopimuksen kariutuminen oli valitettavaa. Valtuustosopimuksen tarkoitus ei ollut mikään rauhansopimus puolueiden välillä, vaan se olisi olisi toiminut paperina, joka määrittelee taloudelliset hälytysrajat ja toimenpiderajat tiukoille tilanteille. Se olisi samalla antanut ennalta signaalia virkamiesjohdolle mitä päätöksiä on odotettavissa. Sopimus olisi mahdollisesti syntynyt jo pelkästään siltäkin pohjalta, että käyttömenoja ei kasvateta vuoden 2013 tasosta.

Kaikki muut puolueet olisivat olleet sopimuksen kannalla, mutta RKP ja Vasemmisto eivät. Ilman valtuuston suurimman puolueen (r.) sitoutumista sopimukselle ei löytynyt riittävää perustaa. Olisi ollut selkeämpää kaikkien lähteä soutamaan yhteistä venettä samassa tahdissa ja samaan suuntaan, nyt politiikan suunta on arvuutus ja tilannetta ei helpota se, että taloudessa on enemmänkin edessä myrskypilviä kuin aurinkoista.

Jere Riikonen KD:n ryhmäpuheenjohtaja Porvoo

Suomi on ollut kauan meriosaamisen ”suurvalta” ja siitä asemasta on pidettävä kiinni.

Jo lähes 300 -vuotta sitten eurooppalaiset imperiumit valloittivat maailmaa laivoilla, jotka pysyivät pinnalla suomalaisella tervalla. 1980-luvulla Rauma-Repola Oceanics rakensi Neuvostoliitolle maailman syvimmälle sukeltavat tutkimussukellusveneet. 2010-luvulla STX-Finlandin Turun telakoilla rakennettiin maailman suurimmat risteilyalukset. Kansallista arktista meriosaamista kuvaa hyvin se, että yli puolet maailman toiminnassa olevista jäänmurtajista on suomalaisvalmisteisia ja laivamoottoreiden, potkurijärjestelmien sekä monitasoisen laivatekniikan osaaminen edustavat maailman meriteknologian kärkeä. Kansainvälisessä kilpailussa Suomen meriteollisuuden tilanne on haastava, niin että pelkkä markkinaehtoinen ja yritysvetoinen kilpailu tarvitsee avukseen valtiovallan johdonmukaista politiikkaa. Lisäksi Itämeren ympäristön pilaantuminen, talvimerenkulun vaikeus, huoltovarmuus, saaristoisuus ja pitkä merenranta 46 101km ovat asioita, jotka pakottavat jo itsessään kehittämään meripolitiikkaa.

Suomen meriasioiden kokonaisvaltainen johtaminen ja koordinaatio ovat nykymuodossaan hajallaan valtioneuvoston, ministeriöiden ja virastojen välillä. Suomella ei ole horisontaalisesti järjestettyä ja selkeästi johdettua kansallista yhdennettyä meripolitiikkaa, joka palvelisi laajasti kansallista kokonaisetua ja merialan kilpailukykyä.

Euroopan Unioni on vastikään luonut käsitteen yhdennetystä meripolitiikasta ja se aikoo tukea merellisten jäsenvaltioidensa yhdennettyä meripolitiikkaa uudella Euroopan meri- ja kalatalousrahastolla (EMKR). Rahastoon on vuosille 2014-2020 tarjolla 6,5 miljardia euroa, josta yhdennettyyn meripolitiikkaan esitetään erotettavaksi 432 miljoonaa euroa. EU-parlamentti äänestää EMKR:n asetuksen sisällöstä tammikuussa 2013. Suomi ei voi hyötyä rahastosta ellei sillä ole esittää olemassa olevaa yhdennettyä meripolitiikkaa.

Itämeri-selonteon seurantaraportissa ehdotettiin jo vuonna 2011 Itämeriasioille ja meripolitiikalle parempaa koordinaatiota. Ehdotuksen perusajatuksena oli saada meripolitiikkaa koordinoiva vastuuministeriö, koordinaatioryhmä ja vastuuministeri, joka toimisi horisontaalisen meripolitiikan valvojana ja Suomen meriasioiden edustajana kansainvälisissä yhteyksissä. Jos tämä ehdotus olisi otettu vakavasti, emme olisi tilanteessa, jossa telakkateollisuus romuttuu ja rikkidirektiivi uhkaa kuristaa meriliikenteen heikon politiikan vuoksi.

Suomi tarvitsee meriministeriä, joka toimillaan vahvistaa yhdennetyn meripolitiikan kautta kansainvälistä asemaamme pohjoisten merien ympäröimänä meriosaamisen ”suurvaltana”. Edellistä kaukonäköistä suomalaista meriministeriä Aleksanteri Menshikovia voimme kiittää 1800-luvulla rakennetusta Saimaan kanavasta, joka yhdisti Järvi-suomen laivaliikenteen mereen.

Hallitus tekee keväällä politiikkansa toimivuuden ja rahoituksen puolivälitarkastelun. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että siinä yhteydessä kansallisen yhdennetyn meripolitiikan tarve tunnistettaisiin kilpailukyvyn, työllisyyden ja viennin kannalta painopisteeksi, johon kannattaa panostaa.

Jere Riikonen
Merialan kehitysryhmän asiantuntija
Suomen Merentutkijat ry

Ilmastonmuutos aiheuttaa maapallon keskilämpötilan nousua ja veden haihtumisen lisääntymistä, joka puolestaan näkyy lisääntyneinä sateina. Vuonna 2012 Suomessa mitatut sademäärät löivät kaikkien aikojen ennätykset noin sadan vuoden seurantajaksolla. Aiemmin ajateltiin parin poikkeuksellisen lämpimän talven perusteella, että ilmastonmuutos vie talvet kokonaan mennessään. Moni kunta tuudittautui virheellisesti tähän ajatukseen ja lähtökohtaisesti pienensi lumenhoitoon tarkoitettuja kalustojaan. Voidaan kuitenkin todeta, että aina kun on pakkasta, sateet tulevat edelleen lumena, joten erittäin lumisia talvia on tiedossa lisää.

Porvoon kaupunkikehityslautakunta on useampana vuotena joutunut toteamaan, että lumentulo on yllättänyt ja budjetoidut lumenhoitorahat eivät ole riittäneet alkuunkaan. Budjetit ovat ylittyneet säännöllisesti sadoilla tuhansilla euroilla, nytkin kokonaissumma lumenhoidolle lähenee jo puoltatoista miljoonaa euroa. Lumentulo on ollut yllätys myös monille taloyhtiöille ja sielläkin budjetit ovat paukkuneet yli.

Lumi ja jää ovat osa suomalaista elämää, mutta silti siihen ei osata varautua pitkällä tähtäimellä. Porvoon olisi syytä miettiä lumistrategiaa osana kaavoitusta, turvallisuutta ja palveluja. Siinä olisi huomioitava esimerkiksi lumen kasaamisen mahdollisuudet ja periaatteet korttelitasolla. Alueita ei saisi tulevaisuudessa rakentaa niin tiukkaan, että sieltä ei löydy tilaa lumikasoille. Kaavoituksen avuksi onkin kehitetty uusia laskennallisia malleja, joissa selvitetään kuinka paljon tarvitaan tilaa taloyhtiöiden pihoilla ja kaupunkialueilla lumimassoille niin, että kalliilta lumensiirtokuljetuksilta vältyttäisiin. Lumistrategiaa tarvitaan myös määrittelemään lumen poistamisen ja hiekoittamisen tärkeysjärjestystä ja kiireellisyyttä.

Porvoossa lumia on välillä kasattu tyhjille invapaikoille odottelemaan kuljetuksia lumenkaatopaikalle ja joskus näiden kasojen siirto on viivästynyt päivillä. Vastaavia tapauksia on havaittu ympäri Porvoota, vaikka juuri invapaikat pitäisi hoitaa vapaaksi lumesta tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Vammaisneuvosto ja vanhusneuvosto ovat yhdessä yrittäneet jo aiemmin kiinnittää kaupungin huomiota, että terveysasemien ja palvelutalojen läheisyydessä lumityöt ja hiekoitukset hoidettaisiin erityisen hyvin.

Jere Riikonen

Stadsutvecklingen i Borgå har länge riktats huvudsakligen västerut och därför hotas nu livskraften i byarna i periferin, speciellt skärgården, att tyna bort.

Borgå skärgård har ca 1900 permanenta invånare och av Borgås 5000 sommarstugor finns en stor del vid kusten. Största delen av skärgårdens invånare har traditionellt varit svenskspråkiga, men under de senaste åren har de finsk- och tvåspråkigas andel vuxit kraftigt. Skärgården ligger avlägset – att köra från centrum till exempelvis Pellinge kan ta 45 minuter, färjresan inberäknad.

Finland är de avlägsna öarnas och strändernas land och därför har riksdagen stadgat en skärgårdslag vars uppgift är att säkra ändamålsenlig grundservice och fungerande trafikförbindelser för skärgårdens invånare. För att trygga skärgårdens livskraft beviljar staten skärgårdskommunerna och kommuner med skärgårdsdel ett skärgårdstillägg baserat på de permanenta invånarnas antal.

Borgås skärgårdstillägg är årligen ca 1,6 miljoner euro, alltså nästan 16 miljoner euro på tio år. I Borgå har det här skärgårdstillägget inte riktats till specificerade mål utan det har ingått i kommunens totala statsunderstöd. Staten förväntar sig automatiskt att Borgå i gengäld förbinder sig att utveckla och upprätthålla livskraften i sin skärgård. Därför borde tjänstemännen och politikerna i Borgå känna sitt specialansvar i frågor gällande skärgården. Oförståelse för statsstödets ändamål och ansvar ger en vacklande politik. Det framkastade förslaget att stänga Pellinge barncenter är ett beklagligt exempel på detta. Barncentrets uppgift är att producera daghems- och skoltjänster för ön. Skärgårdsdelegationen som underlyder statsrådet gav redan år 2010 ett utlåtande till förmån för barncentrets bevarande men nu försöker man ändå ta upp frågan på nytt. Borgå borde fatta ett slutgiltigt klart och tydligt beslut i frågan och målmedvetet börja utveckla skärgården enligt sina skyldigheter. En bra början för en fungerande skärgårdspolitik skulle vara att verkställa det skärgårdsprogram för Östra Nyland som Posintra har gjort upp och att utnämna en gemensam skärgårdsombudsman för kommunerna.

Det skulle också behövas en liknande kritisk granskning av den politik som gäller Borgås små byar. Att förbinda sig samt konsekvent och långsiktigt följa gjorda beslut hör till god kommunalpolitik även om det ekonomiska läget skulle kräva att ärenden granskas på nytt.

Jere Riikonen

Uusimaan artikkeli aiheesta