Ajankohtaista

RSS

Saaristoneuvoston perustaminen Porvooseen (lehdistötiedote ja aloite)

Kirjoitettu kirjoittajana

LEHDISTÖTIEDOTE 20.3.2025

Valtuustoaloite: Saaristoneuvoston perustaminen Porvooseen

Porvoon kaupunginvaltuutetut Outi Lankia (Kesk.) ja Jere Riikonen (Kd) ovat
jättäneet valtuustoaloitteen saaristoneuvoston perustamisesta.

Aloitteella pyritään vahvistamaan Porvoon saaristoalueiden elinvoimaisuutta sekä varmistamaan, että
saariston erityispiirteet huomioidaan kaupungin päätöksenteossa.

Porvoon saaristossa asuu vakituisesti noin 2000 henkilöä, mutta kesäaikaan
väkiluku moninkertaistuu. Saariston infrastruktuuri, palvelut ja elinkeinot kohtaavat
erityisiä haasteita, kuten väestön vähenemisen, yhteyksien kehittämistarpeet sekä
palveluiden keskittämisen kauemmas saaristokylistä. Saaristoneuvosto tarjoaisi
saariston asukkaille ja toimijoille suoran kanavan vaikuttaa kaupungin
päätöksentekoon ja tuoda esiin alueen erityistarpeita.

Aloite perustuu valtakunnalliseen saaristo-ohjelmaan Saaristo kansallisena
rikkautena sekä Vessön, Emäsalon ja Pellingin tekemiin asuttavuusanalyyseihin ja
niistä tehtyyn yhteenvetoon Porvoon saariston elinvoimaisuudesta Hur bobar är
Borgå skärgård?. Näissä korostetaan saariston kehittämisen ja paikallisen
vaikuttamisen merkitystä.

Pellingissä asuva saaristoasioihin aktiivisesti osallistuva Erika Englund pitää
aloitetta tärkeänä ja sen saamasta tuesta merkittävänä. Hänen mukaansa saariston
asukkaat ovat odottaneet tätä jo pitkään.

Yrittäjänä Emäsalossa toimiva John Rönnholm näkee että saaristoneuvoston
perustaminen Porvooseen on tärkeä aloite, joka vastaa saariston asukkaiden
pitkäaikaiseen tarpeeseen. Saariston erityistarpeiden huomioiminen on
välttämätöntä, ja neuvosto tarjoaisi tähän erinomaisen kanavan.

Kysymys saariston kehittämisestä on myös laajempi turvallisuuskysymys. Porvoon
saaristo sijaitsee strategisesti tärkeällä alueella, ja toimiva infrastruktuuri, yhteydet ja
varautuminen ovat ratkaisevan tärkeitä sekä asukkaiden turvallisuuden että
yhteiskunnan kriisinkestävyyden kannalta.

Monet saaristokunnat ovat jo perustaneet saaristoneuvostoja, jotka ovat
osoittautuneet tärkeiksi vaikuttamiskanaviksi. Porvoo on saaristokunta ja saa
saaristokuntana erityistä valtionosuutta, mikä velvoittaa kaupunkia huomioimaan
saariston kehitystarpeet entistä paremmin.

Kaupunginhallitus käsittelee aloitteen myöhemmin

 

 

VALTUUSTOALOITE: SAARISTONEUVOSTON PERUSTAMINEN PORVOOSEEN

Arvoisa kaupunginvaltuusto ja viranhaltijat, Porvoon saaristo on merkittävä osa kaupungin identiteettiä, vetovoimaa ja elinvoimaa. Saaristo tarjoaa ainutlaatuisen elinympäristön, mutta sen erityispiirteet vaativat kaupungin päätöksenteossa parempaa huomioimista.

Esitämme, että Porvoon kaupunki perustaa saaristoneuvoston, joka toimii kaupungin saaristoalueiden asukkaiden ja kaupungin päätöksenteon välisenä neuvonantavana elimenä. Neuvoston tehtävänä olisi vahvistaa saaristoalueiden elinvoimaisuutta, asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia sekä saariston huomioimista kaupungin päätöksenteossa.

Perustelut:

1. Saaristo kansallisena rikkautena Saaristo on Porvoon tärkeä voimavara niin asukkaiden, elinkeinoelämän kuin matkailunkin näkökulmasta. Valtioneuvoston saaristo-ohjelmassa ”Saaristo kansallisena rikkautena” (https://www.saaristopolitiikka.fi/saaristo-ohjelma) korostetaan saariston erityispiirteiden huomioon ottamista päätöksenteossa ja aluekehityksessä. Saaristoneuvosto tukisi tätä tavoitetta paikallisella tasolla.

2. Saaristoalueiden erityishaasteet ja mahdollisuudet Raportti ”Hur bobar är Borgå skärgård?” (Christian Pleijel & Pia Prost, Åbo Akademi, 2024) tuo esiin Porvoon saaristoalueiden erityiskysymyksiä. Emäsalo, Vessöö ja Pellinki ovat kaikki kohdanneet väestön vähenemistä, palveluiden keskittämistä sekä haasteita liittyen infraan, turvallisuuteen ja yhteyksiin. Samalla saariston potentiaali esimerkiksi kestävälle matkailulle ja etätyölle on suuri. Saaristoneuvosto voisi edistää ratkaisuja näihin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

3. Saaristoneuvoston rakenne ja toimintamalli Saaristoneuvostossa tulisi olla edustajat kaikilta Porvoon saaristoalueilta sekä poliittiset puoluepaikat, jotta päätöksenteko olisi kattavaa ja tasapuolista. Toimintamuodoissa voitaisiin hyödyntää muiden Suomen kuntien saaristoneuvostojen malleja. Neuvoston tehtävät voisivat sisältää: Asukkaiden äänen tuominen kaupungin päätöksentekoon Lausuntojen antaminen saaristoa koskeviin hankkeisiin ja suunnitelmiin Saaristopolitiikan edistäminen ja kehittäminen kaupungin strategiatyössä Yhteistyö kaupungin ja saaristoalueiden yhdistysten, yrittäjien ja yhteisöjen välillä

4. Vastaavat rakenteet muualla Suomessa ja valtionosuus Useat saaristokunnat ovat jo perustaneet saaristoneuvostoja, jotka ovat osoittautuneet tärkeiksi vaikuttamiskanaviksi. Porvoo on saaristokunta ja vastaanottaa sen johdosta erillistä valtionosuutta.

Johtopäätös: Porvoon saariston elinvoimaisuus on koko kaupungin etu, ja saaristoneuvosto tarjoaisi konkreettisen kanavan saariston äänen kuulumiseen kunnallisessa päätöksenteossa. Saaristoalueiden kehittämistä ja palveluiden turvaamista ei voida jättää vain yksittäisten päätösten varaan, vaan tarvitaan jatkuva ja järjestelmällinen yhteistyö kaupungin ja saariston toimijoiden välillä.

Ehdotus Esitämme että Porvoon kaupunki käynnistää toimenpiteet saaristoneuvoston perustamiseksi yhteistyössä saaristoalueiden asukkaiden ja toimijoiden kanssa ja jonka tehtävänä on vahvistaa saaristoalueiden elinvoimaisuutta, asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia ja saariston huomioimista kaupungin päätöksenteossa. Neuvoston perustamisesta ja toimintamallista laaditaan erillinen selvitys, joka pohjautuu muiden kuntien kokemuksiin ja saaristopoliittisiin suosituksiin. Saaristopolitiikan tukemiseen nimetään vastuuhenkilö(t) kaupunkiorganisaatiossa.

Kaupunginvaltuutetut Outi Lankia (Kesk.) ja Jere Riikonen (Kd)

Aloitteen valmistelussa on ollut mukana saaristoaktiiveja, mm. Erika Englund.

Kuntavaaliteemat Porvoossa

Kirjoitettu kirjoittajana

Kuntavaaliteemat 2025 Porvoo

Kristillisdemokraattien UNELMIEN PORVOOSSA on hyvä asua, tehdä töitä ja harrastaa. Kaupunki pitää huolta kaiken ikäisistä ihmisistä ja kulttuuri sekä sivistys on voimavara ja ketään ei jätetä yksin.

Haluan vastuullista taloudenpitoa ja investointeihin malttia. Kaupungin velkaantuminen on saatava laskuun, koska en halua kunnallis- ja kiinteistöverojen korotuksia ja enkä tärkeiden palveluiden leikkauksia.

Haluan edistää Porvoon vetovoimaisuutta ja asukasmäärän kasvua mahdollistamalla keskusta-alueiden asuntorakentamista ja palvelukylien asuintonttien kaavoitusta, jotta kyläkoulut säilyvät ja kylät kehittyvät.

Haluan päätöksillä edesauttaa yritysten, kaupan, majoitusliikkeiden ja ravintoloiden sijoittumista Porvooseen. Näitä voidaan mahdollistaa kaavoituksella ja sopivien tonttien tarjoamisella sekä yritysalueiden infran ja liikenneratkaisuiden kehittämisellä.

Arvostan kaupungin tarjoamia sivistyspalveluja ja haluamme turvata kyläkoulujen olemassa olon ja kattavan päiväkotiverkon. Lähikoulut ovat kylien sydän.

Haluamme junaradan ja -aseman Porvooseen. Haluan kevyenliikenteen väyliin laadukkuutta ja kattavuutta, erityisesti maisema- ja rantareittejä hyvillä päällystyksillä on saatava lisää. Autoilua ei saa vaikeuttaa turhilla läpiajokielloilla ja kaupungin keskustassa lauantai-pysäköinti on oltava ilmaista ympäri vuoden.

Haluan panostaa kestävään kehitykseen ja ympäristönsuojeluun, vähentämällä muovin käyttöä, käyttämällä uusiutuvaa energiaa, suosimalla lähiruokaa ja tuotantoa, vähentämällä ravinnepäästöjä mereen sekä vesistöihin ja ennallistamalla jokien sekä purojen kalateitä ja -kantoja.

Haluamme luoda ulko- ja sisäliikuntaan uusia mahdollisuuksia. Erityisesti Kokonniemen liikunta-aluetta on kehitettävä (mm. urheiluhalli, jäähalli, keilahalli). Lisäksi ulkouima-altaan saamisesta on tehtävä selvitys Uimahallin viereen.

Haluan turvata alueen toisen asteen koulutuksen säilymisen Porvoossa (lukiot ja ammattikoulutuksen). Tavoittelemme laajempaa Ammattikorkeakoulu tarjontaa Porvooseen yhdessä muiden Itä-Uudenmaan kuntien kanssa. Elinvoimainen kaupunki ja Itä-Uusimaa tarvitsee myös korkeamman osaamistason työntekijöitä alueen yrityksiin.

Kaksikielisyys on alueemme ominaisuus ja historiaa, siksi myös ruotsinkieliset palvelut pitää edelleen taata kielivähemmistölle riittävällä laajuudellaan. Ruotsinkieli on Suomen toinen kieli.

Äänestysnumeroni kunnallisvaaleissa on 197

 

Hyvinvointialueen vaaliteemat

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Kristillisdemokraattien Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueen politiikkateemat aluevaaleissa 2025.

  • Sote-palvelutarpeiden yhdenvertainen huomiointi koko alueella mm. liikkuvien- ja etäpalveluiden sekä osa-aikaisten palvelupisteiden kautta.
  • Hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän yhteinen uusi sosiaali- ja terveyskeskussairaala Porvoon Kuninkaanporttiin vuonna 2030.
  • Omalääkäri- ja tiimimallin hyödyntäminen hoidon jatkuvuuden ja saatavuuden parantamiseksi.
  • Kuntoutukseen, ennaltaehkäiseviin ja matalankynnyksen palveluihin panostamalla edistämme hyvinvointia ja vähennämme erikoissairaanhoidon tarvetta.
  • Kiinteistöstrategiasta tehoa ja taloudellisuutta toiminnan järjestelyihin.
  • Yhteisöllistä asumista kehitettävä osana palvelukokonaisuutta.
  • Henkilökunnan rekrytointiin, jaksamiseen ja työn sisältöön parannuksia hyviä käytänteitä kehittämällä.
  • Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhdyspintojen toimintojen kehittäminen ja asiakkaiden sujuvien hoitoketjujen sekä palvelupolkujen selkeyttäminen.
  • Varautumisen ja turvallisuuden tunnetta arkeen ja kriiseihin pelastus- ja ensihoidon palveluiden resursoimisella.
  • Kumppanuustoimintaa pidettävä yllä mielenterveyspalveluissa ja kolmannen sektorin kanssa.

Aluevaaleissa äänestysnumeroni on 2009

Valtuustopuheeni palveluverkkopäätöksessä (19.12.2024)

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja rakkaat lähimmäiset

Koulujen ja päiväkotien muodostama palveluverkko on kaupunkilaisten eniten käytetty palvelu. Kun puhutaan verkosta, palveluverkosta, jonka käyttäjänä on lapset, niin sen verkon pitää olla sellainen, että se on riittävän tiheä, ettei pieni ihminen putoa ja mätkähdä verkon reistä läpi.
Onnistunut kasvatuksen ja sivistyksen palveluverkko ei ole pelkkä päiväkoti tai koulu, vaan se sisältää kaikki toiminnan rajapinnat, turvallisuudesta ja kohtuullisesta koulumatkasta aina harrastamisen mahdollistamiseen ja parhaimmillaan se tukee yhteisöllisyyttä sekä huomioi yksilön erityistarpeet.
Palveluverkko esityksen ensimmäisillä sivuilla lukee, että ”Porvoo on lapsiystävällinen kunta” ja tämän periaatteen pitäisi ohjata kaikkea suunnittelua ja päätöksentekoa. Käsitys lapsiystävällisyyden sisällöstä vaihtelee, toisen mielestä lapsella pitää olla oikeudet suuren koulun tuomiin laajempiin mahdollisuuksiin, ja vastapainona kylien- ja maaseudun ihmiset haluavat rauhallisempaa ja pienempää lähikouluvaihtoehtoa ja löytävät ajattelulleen varsin hyvät perusteet.

Tänään mittaamme äänestämällä, onko tulevaisuudessa Porvoon reuna-alueilla saaristossa, itäisillä ja eteläisillä laidoilla lapsille ja perheille heidän tarvitsemiaan suomenkielisiä lähikoulupalveluita, vai muodostuuko sinne aukko sivistykseen. Meidän poliitikkojen on punnittava, mikä painoarvo päätöksessä on taloudella, versus ihmisten tarpeet. Lisäksi meidän on kyettävä arvioimaan teemmekö päätöksen riittävillä tiedoilla eli toteutuuko palvelut tarkoituksen mukaisesti, tuleeko ratkaisusta merkittävää taloudellista säästöä, tukeeko valinta kaupungin kasvutavoitteita sekä strategiaa ja kuuntelemmeko asukkaiden ja lasten näkökulmaa riittävästi?
Valitettavasti nyt näyttää siltä, että 1. vaihtoehdossa kuljetuskustannukset tulevat arvioitua huomattavasti kalliimmiksi. Lisäksi koulumatkojen kokonaiskestosta näyttää tulevan pienille lapsille liian uuvuttavia mm. Lankomies kuljettaa näitä nukahtavia lapsia koulutaksilla. Kyytijärjestelyissä jouduttaisiin turvautumaan enemmän tilattaviin bussi- ja taxikuljetuksiin, koska aikataulut eivät synkronoidu tarpeisiin, ja joissain tapauksissa matka-aikakin on ylittämässä 2,5 tunnin enimmäisajan. Tarvitaan kävelyä, odottelua, taksia, bussia ja lisää vielä odottelua kotiin päin mennessä. Minun mielestäni, jo 1,5 tunnin päivittäinen koulumatkailu on kuusivuotiaalle ekaluokkalaiselle tai esikoululaiselle ihan liikaa. Jos haluamme olla edelleen lapsiystävällinen kaupunki, niin meidän pitää tarjota huomattavasti parempaa mihin lain rajat on vedetty. ELY ei tule lisäämään tuettua saaristoliikennöintiä, koska koululaisliikenteelle löytyy perusteltu maksaja eli Porvoon kaupunki. 100 tuhannen säästöt sulavat, jo nyt 50 tuhanteen ja tosiasiassa nekin säästöt häviävät kun asioita aletaan toteuttamaan käytännössä. Lisäksi Ilolan suunnalla ei voida tukeutua reittiliikenteeseen, koska vuorovälit ovat liian harvoja ja jopa epävarmoja. Esitys on liian puutteellinen näiltä osin ja esitetyt säästöt kokonaisuudessaan eivät näytä enää niin merkittäviltä.

Arvoisa puheenjohtaja
Olemme todistamassa melkoista kansanliikehdinnän kyläkoulujen puolesta. 301 yritystä ja 8612 asukasta on allekirjoittanut nimensä adressiin, jossa vedotaan päättäjiin kyläkoulujen säilyttämisen puolesta. Voidaan sanoa, että Porvoon kylät ovat ”hyökänneet” kaupunkiin, ja kun on katsellut sitä voimaa, niin mieleen nousee väkisinkin sarjakuvista tuttu pieni Gallialaiskylä, joka antaa turpiin isolle Roomalle ja aivan tuntuu siltä, kuin menneiden aikojen kamppailu, entisen Porvoon kaupungin ja maalaiskunnan välillä olisi herännyt jälleen eloon.

Meidän päätöksentekojärjestelmämme on demokraattinen. Vaikutusvaltaa ei näytetä pelkästään vaaleissa, vaan se on näkynyt adresseissa, mielenosoituksissa, lehtikirjoituksissa ja niissä monissa keskusteluissa ja yhteydenotoissa sekä vierailupyynnöissä, joita me poliitikot olemme saaneet. Kaupunkilaiset eivät ole tyytyväisiä esitettyihin vaihtoehtoihin ja vaativat toisenlaista vaihtoehtoa. Haluan antaa arvostuksen Porvoon kylien ihmisille ja aktiiveille. Te olette toimineet oikein ja oikealla tavalla asianne suhteen.

Hyvät kuulijat,
Heikentyvät taloudelliset näkymät ja lasten vähenevät kokonaislukumäärät ovat tosiasioita, jotka asettavat kaikelle toiminnallemme reunaehtoja. Me emme halua olla tulevaisuuden kriisikunta, me näemme pelottavia esimerkkejä naapurikunnissa ja hyvinvointialueella. On vastuullista politiikkaa miettiä etukäteen kokonaisuudet kuntoon, mutta on muistettava, että politiikka on myös arvovalintoja ja meidän on etsittävä muitakin vaihtoehtoja. Me nitkuttelemme eteenpäin ohenevilla valtionosuuksilla, kaupungin ylirevähtäneillä kulurakenteilla ja kuihtuvilla yhteisöveroilla. Mutta investointeja vaativat asiat, ne voisi laittaa kuntoon myös yhdellä kertakirpaisulla, Esimerkiksi myymällä osa meidän Energia-yhtiöstä, joka ei ole kaupungin ydintoimintaa. Samankokoinen kaupunki Mikkeli myi 49% energia-yhtiöstään ja sai 140 miljoonaa euroa. Meillä myynnistä saatavat tulot antaisivat buustin uusien asukkaiden houkuttelevuuteen veto- ja pitovoimaamme ja niillä rahoilla maksettaisiin koulut ja Kokonniemen liikuntakeskukset ja ehkä jopa sen torin. Anteeksi, tätä ei olisi varmaan saanut sanoa ääneen. Tönäisin juuri pyhää lehmää, mutta muistutan, että me emme ole missään pakkoraossa ja vain yhden vaihtoehdon varassa. Lisäksi meillä on eri tarkoituksiin perustetuissa rahastoissa 30 miljoonaa euroa ja kaupungin velkamäärät per Capitta, ovat maan alhaisempia ainakin toistaiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja, vielä hiukan Ilolasta ja Epoosta.
Kävin viime torstaina vierailulla molemmilla kouluilla ja ajatukseni kirkastuivat.
Ilola on kylänä idyllinen ja erittäin vetovoimainen, sinne tulee ja olisi tulossa enemmänkin pk-seudulta uusia veromaksajia, jos olisi tonttitarjontaa. Uusi koulu pihoineen on jutun juju. Koulu on se, joka vetää uusia asukkaita. Kaavoituksen on aktivoiduttava ja valtuuston on annettava pidemmän tähtäimen tulevaisuuden näkymä Ilolan kylälle ja koululle.

Epoosta, minun on surukseni todettava, että koulun lopettamisen linjaus on tehty virkamiestasolla jo monia vuosia sitten ja se näkyy siinä, että kiinteistöstä ei olla pidetty huolta. Kalusteet ja pulpetteineen sekä tuoleineen ovat huomattavan vanhoja, rehtori on itse joutunut hankkimaan (Jeren korjaus kuljettamaan) lämpökattilan rikkoutuneen tilalle, pihavaloja ei korjattu pyynnöistä huolimatta (aamuisin ollaan pimeässä pihassa), vanhempainyhdistys on lahjoittaneet jalkapalloista lähtien tavaraa, kun he yrittävät pitää koulun kustannukset alhaisena, ettei taas tulisi vertailulaskelmia kuinka kallis Epoo on. Liikuntasali on suljettu ja kaupunki ei ole suostunut näyttämään tutkimustuloksia sisäilmaongelmista ja ei suostu esittämään edes yksinkertaisia parannusehdotuksia salin toimintakuntoon saattamiseksi (Jukolan viestin aikana tilat kuitenkin kelpasivat varusmiesten majoitukseen, joten ei siellä hirveän vaarallista ilmeisesti ole). Koulun henkilökunta on hakenut muista kouluista vanhat höyläpenkit ja vanhat pianot, ja vanhempainyhdistys on lahjoittanut sinne sähköpianon jne. Tiedättekö kuinka epäreilulta tämä näyttää, varsinkin kun katsoo vaikkapa Lyceoparkken skolanin saliin hankittua kallista konserttiflyygeliä (Jeren korjaus jälkeenpäin, flyygeli on vanha ja hinta ei ole vertailukelpoinen). Lisäksi Epoo on ainut alue, jossa ei ole yhtään kerhoa, vaikka niihin saadaan ulkopuolista rahaa, selitykset miksi ei ole, ne selitykset ontuvat. Tämä kaikki kuulostaa ihan samalta kuin kuolemansairaalle ei enää ostettaisi lahjoja eikä järjestettäisi juhlia, koska ei kannata panostaa, kun todennäköinen loppu on niin lähellä. Epoon oppilaiden lukumäärään on vaikuttanut myös se, että heitä on ohjattu tai jotkut ovat omasta halusta valinneet keskustan kouluvaihtoehdon, mutta tässäkin osittaisena vaikuttimena voi olla se, että Epoon koulun mahdollisuudet ja tulevaisuus on näyttäytynyt poikkeuksellisen kaventuneena. Muistutan virkamiehiä siitä, että niin kauan, kun koulu toimii ja siellä on lapsia, kaikkeen toimintaan ja normaaliin kunnossapitoon pitää panostaa aivan samoin kuin muiden koulujen kohdalla.
Epoon oppilaaksiottoalueella on lapsimäärissä yllättävän suurta kasvua eli näkymät eivät siinäkään mielessä tue koulutoiminnan lakkauttamista. Siellä 10 eskarilaista tulossa kouluun, näin heidät viime torstaina omin silmin, kun he olivat tutustumassa Epoon kouluun ja väestötiedot osoittavat, että heitä yhtä alemmassa ikäluokassa on tulossa 12 lasta. Jo näiden tietojen valossa oppilasvirtaa olisi tulossa kouluun. Minusta kylien lasten ei tarvitse pelastaa keskusta-alueiden tyhjyyttä kumisevia kouluja.

Arvoisat valtuutetut
Vaikka Suomen lapsimäärät ovat laskussa, niin me voimme silti kilpailla lapsiperheiden tänne saamiseksi. Porvoon keskusta-alueet eivät voi kilpailla pks:n kanssa lapsiperheiden saamiseksi, mutta meidän maaseutu erilaisuudellaan kykenee siihen.
Olen kääntynyt molempien kyläkoulujen säilyttämisen puolelle ja kaupungilla edelleen tahtoessaan poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet investoida näihin Epoon ja Ilolan koulujen tulevaisuuteen.
Keskustelin tänään Grannäsin koulun suunnitteluista vastaavien arkkitehtien kanssa. He ovat vuonna 2017 piirtäneet asemakaavakuvaluonnoksen, johon on sijoitettu Grännasin koulun yhteyteen varaus mahdollisesta päiväkoti/eskari siivestä. Tässä olisi se yksi helpoin tapa huomioida synergia ja kustannusedullinen ratkaisu suomenkieliselle pikkukoululle saaristossa. Tälle hankkeelle olisi edellytyksiä varsinkin, kun Kråköseen on rakennettu se uusi ruotsinkielinen päiväkoti, joka palvelee saaristoalueen lapsia ja siksi tätä aiempaa varausta ei tarvita.

Vaihtoehtoja palveluiden järjestämiseksi ja parantamiseksi on useita, mutta jotta pääsisimme pohtimaan niitä rauhassa, niin nyt on valittava ensin 0 -vaihtoehto. Päätökseni perusta on tällä kertaa arvopolitiikka, koska taloudelliset vaikutukset ovat siedettävällä tasolla sekä hallittavissa ja lapset ovat tärkeintä mitä tässä kaupungissa on.
Kannatan valtuutettu Varpion esitystä.

Jere Riikonen
Kaupunginvaltuutettu

Hyvinvointialue turvallisuutta luomassa

Kirjoitettu kirjoittajana
Hyvinvointialue turvallisuutta luomassa

Turvallisuuden tunne on jokaisella ihmisellä yksilöllinen. Siinä missä toinen kokee tapahtumia ympärillään pelottavaksi, niin toiselle samat asiat vastaavasti eivät näyttäydy millään muotoa uhkaavina. Turvallisuuden tunne ja kokonaisturvallisuus on tärkeä arvo yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Turvallisuuden puute alkaa pahimmillaan halvaannuttaa nopeasti yhteiskunnan normaalia toimintaa.

Kunnilla on vastuullaan monen tasoista turvallisuuden edistämistä, joka lähtee hämärien teiden katuvaloista, kameravalvontaan ja kouluihin suunnattujen väkivallantekojen estämiseen.

Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueen yksi tärkeistä tehtävistä on tuottaa turvallisuuspalveluita pelastuslaitoksien ja terveyspalveluiden toiminnan kautta. Alueella on poikkihallinnollinen turvallisuuden edistämiseen koottu organisaatio, joka koostuu kuntien, hyvinvointialueen, poliisin ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sekä puolustusvoimien toimijoista. Turvallisuusorganisaatio luo jatkuvasti tilannekuvaa mahdollisista uhkista ja harjoittelee sekä tekee päivitettyjä toimintasuunnitelmia erityistilanteita varten.
Allekirjoittanut itse toimii Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueen Varautuminen ja turvallisuus lautakunnan jäsenenä. Tällä viikolla käsittelimme kokouksessamme salaiseksi luokitellun turvallisuus- ja toimintasuunnitelman alueen uhkien varalta. Suunnitelma käsitti kaikki tunnistettavat uhkat mm. suurien teollisuuslaitosten onnettomuusuhkista aina sotatilaan sekä evakuointeihin saakka meneviin toimenpiteisiin.

Itselleni on muodostunut käsitys, että Itä-Uusimaalla on varauduttu riittävästi erilaisiin uhkiin, mutta kaikkeen häirintään ja lisääntyvään epäjärjestyksen mahdollisuuksiin on edelleen varauduttava johdonmukaisesti erilaisin varokeinoin. Yhteiskunnalle kriittisiä toimintoja ja paikkoja, kuten viestiliikennettä, energiainfraa, vesilaitoksia on suojattava paremmin ja haavoittuvien kohteiden tietoja ei voida enää jakaa avoimesti internetissä.

Hyvää turvallisuuskehitystä alueella on tapahtunut mm. uusien pelastusasemien myötä. Sipoo sai tänä vuonna uuden pelastusaseman, jota kehutaan Suomen parhaaksi ja toimivimmaksi asemaksi. Kesällä olin myös Loviisan uuden pelastuslaitoksen peruskiven muuraustilaisuudessa. Loviisan asemasta tulee lähes identtinen Sipoon pelastusaseman kanssa, mutta vastaavuuden lisäksi siihen tulee Poliisin toimintapiste. Tämä konsepti on ainutlaatuinen Suomessa ja Sisäministeriö onkin lähtenyt edistämään vastaavaa toimintamallia myös muualle maahan. Näillä uusilla hankkeilla on ollut vaikutusta kokonaisturvallisuuden kehittymiseen, ja ne ovat jo nyt osoittautuneet vetovoimatekijöiksi uusien työntekijöiden rekrytoimiseksi. Työvoimapula pelastajien saamiseksi on muuttunut ylitarjonnaksi.

Turvallisuuden tunne ei kuitenkaan tule viranomaisten toiminnasta tai palokuntien ja poliisilaitosten rakennuksista, vaan enemmänkin yleisestä ilmapiiristä ja ihmisten toisistaan huolehtimisesta. Hyvinvointialueen talous on Itä-Uudellamaalla sukeltamassa syvästi pakkaselle. Alueen kokonaisbudjetti on noin 450 miljoonaa euroa vuodessa ja nyt jo tänä vuonna rahoitusvaje on noussut 40 miljoonaan euroon ja uhkaa nousta 60-80 miljoonaan euroon. Näin suuria rahoitusvajeita ei voida korjata ilman mittavia palveluiden alasajoja ja sopeuttamisia. Ongelma on rakenteellinen ja sen ratkaisut ovat pääsääntöisesti vain maan hallituksen ja eduskunnan päätöksillä korjattavissa.

Näissä tilanteissa, kun yhteiskunnan yksi peruspilari eli talous järkkyy, niin ihmisten pitää alkaa auttaa toisiaan. Me teemme poliitikkoina voitavamme Aluevaltuustossa ja -hallituksessa sekä lautakunnissa yhteisen turvallisuuden ja palveluiden säilyttämisen eteen, mutta myös jokaisella meillä on vastuuta lähimmäisistämme, sukulaisista ja naapureista. Yhteiskunta on turvaverkko ja sen heikoimmat jäsenet eli lapset, sairaat ja vanhat, heitä ei saa päästää tippumaan verkosta. Suomalaisen yhteiskunnan on muututtava niin, että kaikille ei enää jaeta yhtä paljon, vaan niiltä, joilta puuttuu, heille annetaan tarpeeksi.

Jere Riikonen
Itä-Uudenmaan aluevaltuutettu
Aluehallituksen varajäsen sekä Varautuminen ja turvallisuuslautakunnan jäsen

(kuvassa Sipoon uusi pelastusasema)

Porvoon tilinpäätös 2023 (kok-kd valtuustoryhmäpuhe 12.6.2024)

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisa puheenjohtaja

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä on keskustellut vuoden 2023 tilinpäätöksestä ja haluaa nostaa muutamia talousasioita tarkasteluun.

Vuosi 2023 oli muutosten vuosi. Suurimmat muutokset tulivat, kun Sosiaali- ja terveyspuoli henkilöineen ja rahoineen siirtyivät alueelle ja tästä syystä kaupunki joutui toteuttamaan jäljelle jääneiden toimintojen osalta mittavan uudelleen järjestelyn eli organisaatiouudistuksen.
Yleensä organisaatiouudistuksen jalkauttaminen kestää pari vuotta ennen kuin työyhteisö on järjestäytynyt tehokkaimmilleen. Mutta nyt tilinpäätöstä lukiessa näyttää siltä, että uudistuksen läpivienti on jokseenkin onnistunut. Kiitos siitä valmisteleville virkamiehille, työntekijöille ja myös poliittisille toimijoille, jotka ovat toimineet hyvässä yhteistyössä virtaviivaistamassa kaupungin toimintaa. Vaikka sote-puoli lähti erilleen, niin kaupungin ja alueen työ yhteisillä rajapinnoilla jatkuu ja yksi onnistuminenkin on saatu, eli Hyte-kertoimet ovat nyt parhaalla tasolla, niillä on merkitystä, koska toimivat kannustimina suurempiin valtionosuuksiin.

Porvoon talous on ollut positiivinen poikkeus suomalaisten kaupunkien ja kuntien joukossa. Sen huomaa mm. kun tarkastellaan tilinpäätöksen liikennevaloväreillä kuvattuja strategisia talousmittareita.
– Vuosikate / poisto prosentit ovat vihreällä.
– Investointeja on voitu toteuttaa tulorahoituksella ilman lainoja.
– Omavaraisuus aste on kehittynyt ja saavuttanut jo lähes hyvän tason.
– Kaupungin lainakanta oli hyvä eli 1454€ per asukas, kun maan keskiarvo oli 3363€.
– Konsernin lainakanta oli myös hyvä eli 4484€, kun koko maan keskiarvo oli 7454€.
– Lisäksi toiminnan ja investoinnin rahoitusvirta on ollut hyvä jo kolmena vuotena peräkkäin.

Tulos
Kaupungin tilikauden tulos on ilahduttavasti 19,6 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Ylijäämän suuruus perustui lähinnä 15 miljoonan euron kertaerään edellisiltä vuosilta.
Lisäksi positiivisena asiana mainittakoon, että kaupungilla on kertynyttä ylijäämää vuosien varrelta reilu 146 miljoonaa euroa. Niistä suuri osa on taseessa uusittujen koulujen ja päiväkotien seinissä ja sijoituspuolellakin kaupungilla on hajautettuna arviolta 50 miljoonan euron verran tekemässä tuottoa kaupungin tarpeisiin (maanhankintarahastoa 17m€, Itärata-varaus 10m€, Vihreän siirtymän rahasto 10m€ jne).

Velka
Porvoon lainakanta oli vuoden 2023 lopussa noin 74,6 miljoonaa euroa. Korkokulut pysyivät aiempien vuosien tapaan matalla tasolla ja olivat yhteensä noin 0,3 miljoonaa euroa. Lainojen korkomenojen kasvuun oli onneksi varauduttu korkosuojauksilla. Korkotaso on ollut reippaassa nousussa ja näin jälkikäteen suojaukset näyttäytyvät vastuullisuutena, vaikka lähes nollakorkojen aikaan ne tuntuivat kalliilta ja ylimitoitetuilta. Huonoja esimerkkejä pelkästään markkinakorkojen armoille jäämisestä ei tarvitse etsiä kaukaa, Helsingin kaupunki jätti vuokra-asuntoyhtiönsä lainat suojaamatta ja tavalliset vähävaraiset vuokralaiset saivat osakseen järkyttävän suuria vuokrankorotuksia.
Kaupungin lainakanta on edelleen pienentymässä ja tämä erityisen tärkeää, koska olemme suunnittelemassa mittavia investointeja lainarahalla mm. Kokonniemen liikuntakeskukseen, joukkoliikenteen kehittämiseen jne. Näihin hankkeisiin ei voida ryhtyä, ellei kantokyky velkaan nähden ole kohdillaan.

Yhteenveto

Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että kaupungin talouden hoito on kestävää, suunnitelmallista ja suhdanteita seuraavaa. Emme ole erillinen hyvinvoinnin saareke, joka on immuuni globaalin talouden virtauksista. Myös se miten valtion taloutta hoidetaan ja miten hyvinvointialueen asioita hoidetaan ja miten naapurikunnilla menee, niillä kaikilla on viimekädessä vaikutusta meihin.

Taivaalla on synkkiä pilviä talouden ja kovan turvallisuuden sekä terveysturvallisuuden puolella. Itä-Uudenmaan Hyvinvointialueen talous on noin 30 miljoonaa euroa alijäämäinen, HUS on puolestaan 111 miljoonaa euroa alijäämäinen. Näissä molemmissa on aloitettu talouden sopeuttamisohjelmat, jotka tulevat olemaan niin rajuja, että uhkana on paljon kärsimystä, kun ihmiset eivät pääse hoitoon ja palveluiden piiriin. Ennen kunnat maksoivat kiltisti lisäbudjeteilla HUS:n laskut ja omat sote-ylitykset. Nyt niin ei voida enää tehdä, vaan alueen ja HUS:n on katettava alijäämänsä vuoteen 2027 mennessä. Ylijäämät, joista Porvoo nyt vielä nauttii, niitä ei olisi, jos Sote-puoli olisi vielä kaupungin järjestämisvastuulla.

On erinomaisen tärkeää, että Porvoon kaupunginvaltuusto on sitoutunut vastikään hyväksyttyyn talouden ja tuottavuuden ohjelmaan myös vuoden 2025 talousarviota ja tulevien vuosien taloussuunnitelmaa tehdessä. Valtio ei voi jättää hyvinvointialueita pulaan ja oletettavaa on, että valtionosuudet kunnille tulevat pienentymään entisestään ja normipurku eli lakisääteisten tehtävien vähentäminen eduskunnan taholta tulee olemaa niin vaikeaa ja hidasta, ettei helpotusta ole tulossa sieltäkään. Ministeriöt on tehty valmistelemaan lakeja, ei purkamaan niitä ja jo tästäkin syystä normipurku lähtökohtaisesti vaikeuksissa.

Siksi kaupungin taloudenhoidon pitää reagoida jo nyt, käyttömenojen/kulujen nousua on hillittävä, budjettia noudatettava ja investointiraameissa on pysyttävä paljon, paljon tiukemmin!

Vanha sanonta kuuluu: Ratkaisevaa ei ole niinkään ne pienet tulot, vaan ne suuret menot.

Kokoomuksen ja kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kiittää kaikkia asianosaisia tilivuodesta 2023 ja toivottaa hyvää kesää kaikille

Ryhmän puolesta Jere Riikonen,
kaupunginvaltuutettu

Porvoon joukkoliikenteen kehittäminen (29.5.2024 valtuustopuhe)

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisa pj.

Toimivan joukkoliikenteen rakentaminen maksaa karkeasti arviolta 6 – 8 miljoonaa euroa Porvoon kokoiseen kaupunkiin riippuen lippujärjestelmistä ja siitä, kuinka vähäpäästöisellä linja-autokalustolla haluamme kulkea tulevaisuudessa.

Lisäksi ainakin pari ensimmäistä vuotta tullee olemaan liikennöinnissä vähemmän kannattaa, kun asiakkaat yritetään sitouttaa ja totuttaa uusittujen joukkoliikennepalveluiden käyttäjiksi.

Pysäkki infran rahoittamiseen ja rakentamiseen todennäköisesti saadaan mainosmarkkinoihin tukeutuvia yksityisiä yrityksiä toteuttajaksi, kuten suuremmissa kaupungeissa ja siinä todennäköisesti säästettäisiin huomattavasti rahaa.

Kaupunginhallitus on päätynyt esittämään valtuustolle joukkoliikenteen ratkaisuksi ”Maltillinen ja kehittyvä” mukaista palveluratkaisun vaihtoehtoa. Tämä palveluratkaisu ei panosta kovinkaan paljon kylien ja reuna-alueiden tarpeisiin. Eli keskusta alueiden ulkopuolella ollaan edelleen riippuvaisia omasta autosta ja päästöt eivät ainakaan vähene.

Ymmärrän, miksi ”kunnianhimoinen” laajemman joukkoliikenneratkaisun vaihtoehto ei ole nyt relevantti.
Kaupungin huolestuttavasti heikkenevä talous asettaa asiassa reunaehtoja, ja kaavoitus on pitkään laahannut kylissä ja siellä ei ole, eikä sinne ole tulossa, niitä kasvavia joukkoja, joita joukkoliikenteellä siirretään.
Kyläkyyti ja ELY:n tukemat bussit ovat lienee edelleen saariston ja maaseudun kylien vaihtoehdot.

Joukkoliikenteeseen panostaminen on tärkeää kaupungin kasvun ja palveluiden turvaamiseksi, mutta talousnäkymät ovat erittäin huolestuttavat.

Siksi ehdotan valtuuston kaikille ryhmille keskustelun avaukseksi seuraavaa:

Kaupunki on rahastoinut edellisten vuosien ylijäämiä mm. 10 miljoonaa euroa Vihreän siirtymän rahastoon.

Ajatuksena mitä jos, käyttäisimme osittain tätä rahaa ympäristöystävällisen ja edistyksellisen joukkoliikenne ratkaisun edistämiseen Porvoossa. Liikenne aiheuttaa meidän kaikista ilmastopäästöistä viidenneksen ja päästöjen vähentäminen liikenteestä on mitä suurin vihreän siirtymän asia. Meidän pitäisi opettaa ihmiset julkisen liikenteen suurkäyttäjiksi Porvoossa. Me voisimme olla tekemässä jotain uutta ja parempaa, jopa se kunnianhimoinen palveluvaihtoehto voisi olla lähes tavoitettavissa.

Käytännössä meidän pitäisi uudelleen päättää rahaston säännöistä. Voisimme ostaa esimerkiksi muutamalla miljoonalla eurolla omaan taseeseen sähköbusseja. ja sopia palveluntuottajana toimivan yrityksen kanssa, että sopimukseen kuuluu näiden linja-autojen huollot ja käyttö. Tämä ei olisi yritystukea, mikäli jo kilpailutusvaiheessa tämä olisi tiedossa. Lopuista palveluista ja kalustoista vastaisi yrittäjä. Tämä malli vähentäisi yrittäjien riskiä ja tekisi asian houkuttelevammaksi.

Rahasto on tarkoitettu pienten ja keskisuurteen yrityksien ilmasto- ja ympäristöhankkeiden tukemiseen ja rahan jakamisella on rajoittavat säännöt, jotka ovat kaupungin valtuusto voi toki muuttaa.

Kiitos
Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuutettu

Presidentintekijät George Gallup ja Emil Hurja (Uusimaa kolumni 9/2023)

Kirjoitettu kirjoittajana

Mielipidetutkimus eli gallup on terminä yleisesti niin tuttu, ettei sitä helposti osaa yhdistää sukunimeksi. Herra George Gallup lanseerasi kyseisen tutkimustavan 1930 luvulla ja sen avulla on voitu suuntaa antavasti ennustaa vaalituloksia etukäteen.
Herra Gallup ei ollut kuitenkaan se henkilö, joka ensimmäisenä osasi tehdä mielipideanalyysejä vaaleissa menestyksekkäästi, vaan sen oli keksinyt ja jo käyttöönottanut amerikansuomalainen Emil Hurja.

Hurja oli demokraatti, jonka neuvoilla Yhdysvaltain Franklin D. Roosevelt voitti vuoden 1932 presidentinvaalit. Emil Hurja toimi Wall Streetilla pörssianalyytikkona ja tunsi kaivosteollisuuden tavat arvioida keskimääräiset malmipitoisuudet erilaisten tilastollisten otoksien avulla. Hän sovelsi vastaavaa tapaa politiikkaan. Emil Hurja teki tiiminsä kanssa mielipideotoksia äänestäjistä. Hän vertasi uusia trendejä vanhoihin, otti huomioon prosenttiosuuksien muutokset eri äänestäjäkerrostumien välillä ja lisäksi täydensi tutkimusta pätevien havaitsijoiden keräämillä tiedoilla. Hurja tuli keksineeksi jotain sellaista, mistä herra Gallup sai myöhemmin kunnian.

Emilin tekemien mielipideanalyysien avulla Roosevelt osasi panostaa kampanjansa niihin osavaltioihin, joissa hänen voittonsa oli vaikeimmin saavutettavissa ja säästellä rajallisia voimavaroja siellä missä kannatus oli varmempaa. Emil Hurjasta tuli presidentintekijä ja arvostettu vaalikampanjoiden asiantuntija.

Suomessa järjestetään tammikuussa 2024 presidentinvaalit. Jo nyt vaaligalluppien kärkeen on nostettu kaksi selkeää ennakkosuosikkia ja yllättäjän paikalle on aseteltu yksi ulkopolitiikan uusi kasvo. Niin tai näin, valtaosalla kandidaateista on kyvykkyyttä ja karismaa presidenttiyteen, ja mediakeskustelut, kiertueet sekä vaalikoneet ovat vasta käynnistymässä. Ennakkoon julkaistavien mielipidemittauksien yleisesti uskotaan jossain määrin vaikuttavan ihmisten äänestyskäyttäytymiseen. Huonoimmillaan galluptulokset voivat johtaa taktiseen äänestyskäyttäytymiseen, jossa paras oma vaihtoehto korvataan todennäköisemmin voittavalla ehdokkaalla.

Gallupeista viis, tosiasia on, että jokainen ehdokas voi tehdä hurjan loppukirin ja todellinen presidentintekijä on se yksilöäänestäjä, joka uskoo omalla äänestämisellään olevan aitoa merkitystä lopputulokseen ja äänestää.

Kirjoittaja on alue- ja kaupunginvaltuutettu Porvoosta
(Jere Riikonen)

Valtuustoaloite liputuskäytännöistä Porvoossa

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisa Porvoon kaupunginvaltuusto ja -hallitus sekä hallintojohto

Porvoon kaupungintalon liputuksen säännöistä päättäminen ja muiden liputtamispaikkojen kehittäminen.

Esitys:
Esitän, että Porvoon kaupungintalon katon julkiseen lipputankoon saa nostaa vain Suomen lipun tai Porvoon kaupunkiviirin. Lisäksi vastaavasti ehdotan, että kaupunki hankkii korkeamman lipputangon tai lipputankorivin edustavalle paikalle esimerkiksi länsirannalle, jossa voidaan juhla- ja teemaliputtaa myös vaihtoehtoisesti muilla lipuilla kuin Suomen lipulla.

Perustelut:
Liputus on kansallisesti ja paikallisesti tärkeää itsenäisyyden, yhtenäisyyden, arvojen ja kansallisten merkittävien tapahtumien ilmaisemisessa. Julkiseen eli kuntien ja valtion lipputangoissa liputtamiseen liittyy erityistä yhteiskunnallista vastuuta. Liputus ei saa olla loukkaavaa, sen pitää olla kaikkia yhdistävää ja tasa-arvoista. Nykyinen käytäntö, jossa erilaiset liput liehuvat kaupungintalon katolla, ovat aiheuttaneet eri ihmisryhmissä voimakkaita vastareaktioita. Perinteisesti julkisissa lipputangoissa on liehunut ainoastaan Suomen lippu ja sitä on pidetty isänmaallisena kunnia-asiana. Samaan tankoon ei olla haluttu nostaa muita lippuja, vaikka asia olisi kuinka kannatettavaa. Tasa-arvoisen kohtelun periaatteella eri lippujen liehuttaminen kaupungintalon tangossa avaa pääsyn tankoon todella monille aivan vastakkaisia mielipiteitä edustaville ja muillekin sorron kohteena oleville valtioiden lipuille. Porvoon kaupungintalon arvostetusta lipputangosta on tullut eri mielipiteiden ilmaisupaikka ja se jo itsessään loukkaa monia kaupunkilaisia, vaikka sinänsä kannattaisikin liputettavaa asiaa. Kaupungintalon katolla on liehunut ainakin mm. EU-lippu, Ukrainan lippu ja sateenkaarilippu.

Suomen lippu on ainoa lippu, jonka alle voi kokoontua kaikki hyvinkin erilaisia näkemyksiä edustavat suomalaiset. Kaikki muut liput jakavat kansalaisten mielipiteitä. Kaikkia tärkeitä juhlia ja tapahtumia voi juhlistaa Suomen lipuilla. Yhtenäisyyden tavoittelulla on tärkeä arvo yhteiskuntarauhan kannalta, liput mielletään myös taistelun ja vallanpidon symboleita ja nyt tarvitaan yhteiskunnassa hillintää, eikä villintää.

Kaupungintalon liputus on symbolisesti erityisen tärkeä, koska talossa kokoontuu kaupunginvaltuusto, kaupungin korkein päättävä hallinnollinen elin. Liputus kaupungintalolla ilmaisee valtuuston demokraattista tahtoa, yhtenäisyyttä ja sitoutumista. Mikäli kuitenkin kaupungintalon julkisessa liputuksessa jostain painavasta syystä käytettäisiin jotain muuta lippua kuin Suomen lippua, niin siitä olisi saatava valtuustoryhmien puheenjohtajilta yksimielinen suostumus. Tällöin liputus olisi täydellisesti yhteisön hyväksymän demokraattisen päätöksenteon legitoimaa ja hyvin harkittua.

Liputuksen aiheita muilla lipuilla on nykyään paljon mm. Ukrainan tukeminen, EU, Saamelaisuus, YK, Pride, Romanien kansallispäivä, Suomen ruotsalaisuus, valtiovierailut jne.

Yleisesti ottaen juhlaliputukseen olisi hyvä saada Porvoossa erillinen edustava korkeampi lipputanko tai lipputankorivi Länsi-rannalle, Porvoon Porttiin tai uudistuvalle torille.

Porvoon kaupungintalon katolla tulee liehua vain Suomen lippu tai Porvoon kaupunginviiri. Kaupungintalon liputuskäytäntö tulee olla arvokasta ja tanko tulee omistaa kaikkein arvokkaimmalle lipulle eli ainoastaan Suomen lipulle. Esitys kaupungintalon liputuskäytännöstä voidaan kirjata hallintosääntöön tai muulla tavoin toimintaa säätelevällä ohjeella. Laki Suomen lipusta ja asetus liputtamispäivistä eivät anna sääntöjä lipputankojen käytöstä muiden lippujen ja viirien osalta, siksi asia kuuluukin tältä osin kunnan oman päätöksenteon ja sääntelyn piiriin.

Kunnioituksella kaikkia ja eri näkemyksiä kohtaan, asian selkeyttämiseksi ja yhteisöllisyyden säilyttämiseksi:
Jere Riikonen, Porvoon kaupunginvaltuutettu

aloite jätetty 21.8.2023

Rikkaat ja rahattomat onnea etsimässä (kolumni Uusimaa 2.4.2023)

Kirjoitettu kirjoittajana

Rikkaat ja rahattomat onnea etsimässä

Televisiossa pyörii lämminhenkinen ohjelmasarja, jossa rikkaat ja rahattomat vaihtavat asuntoa ja lompakoitaan. Viikon verran köyhät kiirehtivät ostoksille, poreammeisiin, teattereihin ja ravintoloihin, paikkoihin, joista ovat vain haaveilleet. Rikkaat puolestaan kärsivät piinaviikollaan vuokrakerrostalojen ujeltavista postilaatikoista, rappukäytävän kastikekäryistä ja sängystä, josta herätään selkä jumissa. Betonilähiössä heidän aamupalalta puuttuvat hedelmälajitelmat sekä Eggs Benedictit ja kahvikin on pelkkää röplötettyä suodatin Saludoa.

Katsojalle ohjelma on tosielämän tirkistelypaikka yhteiskunnan vastakkaisissa ääripäissä olevien suomalaisten arkeen. Sarjasta välittyy mielikuva varakkaiden unelmaelämästä, jonka vastakohtana esitetään köyhän elämä lähinnä ruokajakelujonoissa seisoskeluna.
Kotisohvalla reality-sarjaa seuratessa tajuaa, että köyhyydessä ei ole mitään hohtoa, mutta myös sen, ettei onni näytä löytyvän rikkauksistakaan. Onnellisuuden kaipuu se paistaa varakkaidenkin silmistä, vaikka mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen löytyisikin.

Ohjelmasarjan parhaan onnen oivalluksen tekee turkulaisen lääkäripariskunnan mies. Hän katsoo kyynelsilmissä köyhän yksinhuoltajaperheen yksiön jääkaapin ovessa roikkuvaa piirrosta, johon on kirjoitettu ”Äiti olet rakas”. Herkistyneenä mies kiteyttää näkemänsä sanomalla – Ei tarvitse olla rikas ollakseen rakas.
Varallisuuden saavuttaminen mielletään synonyymiksi onnelliselle elämälle. Ihmiset tavoittelevat usein vääriä asioita tullakseen onnelliseksi. Vanha kiinalainen sananlasku sanoo saman kärjistäen, -parempi nauru olkimajassa, kuin itku palatsissa.
Yhteiskuntammekin on läpeensä orientoitunut jatkuvan talouskasvun, kuluttamisen ja rakentamisen tavoitteluun, vaikka edes ympäröivä luonto ei sitä kestä.

Suomi valittiin neljännen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi, mutta silti yksilöiden kokemukset ja tilastot osoittavat pahoinvoinnin lisääntymistä. Nuo onnellisuusmittaukset kertovat ehkä enemmänkin siitä, että yhteiskuntarakenteemme tukevat oikeudenmukaista, terveellistä ja turvallista elämää sekä luonnon läheisyyttä, jotka ovat onnen kokemuksen perusteita.
Onni ei löydy varakkuudesta, eikä siitä, että asut Suomessa, vaan ensisijaisesti se löytyy toimivista Ihmissuhdeverkoista. Elämä on yhdessä olemista, siksi ihmissuhteisiin kannattaa panostaa ja uhrata aikaa enemmän kuin rikastumiseen.

Kirjoittaja on alue- ja kaupunginvaltuutettu Porvoosta, joka työskentelee Suomen Ympäristökeskuksessa