Ajankohtaista

RSS

Valtuutetun kirjallinen kysymys kaupunginjohtajalle; Huhtisen koulupihan investointien viipyminen

Kirjoitettu kirjoittajana

Valtuutettu Jere Riikosen kirjallinen kysymys Porvoon Kaupunginjohtajalle Valtuuston kokouksessa 16.12.2020

Huhtisen koulun pihan korjauksien laiminlyönnit

Huhtisen koulun pihan perusparannusta ja korjaamista on suunnitellut kolme eri suunnittelutoimistoa toimitilajohdon toimesta vuodesta 2007 aina vuoteen 2019. Suunnitteluun on joka kerta osallistunut koulun oppilaat, vanhempainyhdistys ja henkilökunta sekä koulun tilapalveluhenkilökunta.

Vuosien kuluessa valtuusto on myöntänyt useamman kerran määrärahan piha-alueiden kunnostukseen, mutta käytännön toteutusta ei olla suoritettu. Tilanne on johtanut siihen, että koulun oppilaat, vanhempainyhdistys ja henkilökunta ovat menettäneet luottamuksensa ja pettyneet kaupungin tapaan toimia. Lisäksi kaupungin passiivisuus on aiheuttanut sen, että vanhempainyhdistyksen ja henkilökunnan hakemat ulkopuoliset lahjoitukset koulun kentän tekonurmen saamiseksi on viivyttelyn vuoksi menetetty. Koulu on ”liikkuvakoulu” ja tästäkin syystä pölyämättömän monipuolisen liikuntakentän puute on erittäin harmillista.

Piha ei ole vastannut vuosiin tarkoituksenmukaisuudeltaan sellaista koulupihaa, joka olisi virikkeellinen lasten sekä nuorten tarpeille. Tämä tilanne näyttäytyy erityisen kiusalliselta varsinkin koska kaupunki haluaa profiloitua lapsiystävällisenä kuntana. Porvoo on rakentanut ja remontoinut koulujaan lähivuosina ja panostanut runsaasti koulujen pihoihin. Useimpiin suuriin ja keskikokoisiin koulupihoihin on tehty mittavia panostuksia, mutta ei Huhtisen kouluun. Kyseinen koulu on alakoulu ja siinäkin mielessä leikkivälineet ovat tärkeitä. Huhtisen koulun pihalta on vuosien saatossa poistettu kaikki rikkoutuneet välineet, mutta uusia ei ole tullut tilalle. Lisäksi koulupihan leikki- ja harrastevälineiden turvallisuudesta on vastannut kaupungin tilaama yritys, joka ei ole viestinyt koululle eikä kaupunkiorganisaatioon, että esimerkiksi koripallotelineet oli poistettu yrityksen toimesta.

Huhtisen koulun pihan haasteet ovat erityisesti bussiliikenteen turvallisuus, pelikentän tarve, leikki- ja pelipihan luominen, niin sanotun Majgård kukkulan hyötykäyttö, kumpareisen pihan tasoittaminen sekä vanhan puolen maa-ainesten vaihto. Päiväkodin ja koulun yhteinen kulkutie ja parkkipaikka on viimein asfaltoitu vuonna 2018, koska tästä tuli pakottava viranomaishuomautus.

Useat valtuutetut ja luottamushenkilöt ovat vuosien aikana pyytänyt kaupungin organisaatiolta toimenpiteitä tässä asiassa. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden vuoksi kaupungin tulisi toteuttaa Huhtisen koulupihan hanke mahdollisemman pian.

Kysymys:

1. Miksi kaupunki ei ole toteuttanut pihaparannuksia, vaikka töille on ollut jo aiempina vuosina valtuuston myöntämiä budjettivarauksia?

2. Onko hankkeesta lähetetty päivitetyt tarjouspyynnöt ja milloin toimenpiteet aiotaan toteuttaa ja viestitäänkö hankeen etenemisestä?

3. Kuullaanko hankkeessa vielä oppilaiden, henkilökunnan, vanhempainyhdistyksen ja alueen asukkaiden tarpeita ja mielipiteitä ennen toteutusta?

Kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula vastasi esitettyihin kysymyksiin 16.12.2020 valtuustokokouksen lopussa erillispuheenvuorossaan. Tallenne löytyy valtuuston youtube-taltioinnista.

Valtuustopuheeni SOTE-rakenneuudistuksesta (24.9.2020)

Kirjoitettu kirjoittajana

5 § LAUSUNTOPYYNTÖ HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSESTA EDUSKUNNALLE SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON SEKÄ PELASTUSTOIMEN JÄRJESTÄMISEN UUDISTUSTA JA MAAKUNTIEN PERUSTAMISTA KOSKEVAKSI LAINSÄÄDÄNNÖKSI

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja kaikki läsnäolijat

Heti alkuun on sanottava, että Porvoon kaupungin lausuntoluonnos on varsin hyvä ja perusteellinen. Aihetta ollaan pyöritelty ja prosessoitu valtuuston iltakoulussa, lautakunnissa, kaupunginhallituksesssa ja siihen on panostettu myös virkamiesjohdon työtunteja säästelemättä.

Asia on tärkeä ja sen painoarvoa ei voi vähätellä, koska käsillä on Suomen Itsenäisyydenajan suurin hallintouudistus, joka epäonnistuessaan voi tuhota koko toimivan palvelukuntarakenteen ja aiheuttaa suurta kärsimystä ja jopa ennen aikaisia ihmiskuolemia sairaille ihmisille.

Kuten lausunnossa kuvaillaan, rakenneuudistuksen mittavat muutokset ovat uhka sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuudelle sekä jatkuvuudelle. Verrattuna nykytilaan, ei ole tosiasioihin perustuvaa näyttöä, että rahoituspohja ja palvelut toimisivat paremmin uudistuksen jälkeen.

Terveiset maan hallitukselle ja eduskuntapuolueille.

Emme tarvitse uusia hallintotasoja (maakuntahallintoa). Uudistetaan mielummin perustuslakia, se ei ole niin pyhä, ettei siihen voisi koskea. Pääministeri Kataisen hallituksen ensimmäinen SOTE -rakenneuudistusesitys vaihtoehtona on ollut tähän asti järkevin, siinä kuntien yhdistyminen eli suurempien kuntien piti toimia ajurina uusille leveämpi harteisille sosiaali- ja terveyspalveluille, mutta asia törmäsi perustuslakiin. Nyt eduskunnassa on rummutettu kuntien vapaaehtoisesta yhteistyöstä, mutta siitä ei näytä tulevan mitään, se on nähty riitelynä kaupunkien ja kuntien välillä esimerkiksi Savonlinnassa, Mikkelissä, Turussa, Kemissä ja eihän meitäkään kiinnosta ryhtyä Askolan sotepalveluiden tuottajaksi, ellei siitä saada sopivaa hintaa. SIKSI TARVITAAN PERUSTUSLAIN MUUTOSTA, JOKA PAKOTTAA TARVITTAESSA KUNTIA YHTEEN.

Maakuntamallissa on ajatuksena kustannuksien karsiminen, mutta tästäkin on meillä huono esimerkki, niin sanottu minisote vuodelta 2013, kun ensihoito siirtyi kuntien vastuulta Sairaanhoitopiireille tai pelastuslaitosten hoidettavaksi. Silloin vuonna 2013 kustannukset olivat 170 miljoonaa euroa, mutta viime vuonna ensihoidon kustannukset olivat nousseet jo 241 miljoonaan euroon. Keskittäminen ei siis tuonut tässäkään säästöjä ja 100 ambulanssiyrittäjää joutui lopettamaan. Näin varmaan tulee käymään myös pienille sosiaali- ja terveyspalveluja toteuttaville yrityksille tässä suuressa SOTE:ssa. Muutenkin, ainakin allekirjoittanutta mietityttää sairaanhoitopiirin toiminta taloudenpidossa, esimerkkinä mm. Amerikkalaisen Magneettisairaala-statuksen hankkiminen, jossa todella kovalla rahalla maksetaan vuosittain lisänimestä, joka turhalla byrokratialla taakoittaa lisää työtä kiireisille hoitajille.

Mitä sitten pitää tehdä, jos SOTE-kustanuksien nousua ei voida suitsia hallintoa uudistamalla?

On käytävä itse ongelman kimppuun ja se työ tehdään eduskunnassa.

– On koulutettava lääkäreitä huomattavasti enemmän, jotta niitä riittää ja palkkatasot kohtuullistuu.

– On huomioitava hoitajien työoloja ja työaikoja, sekä työn mitoitusta. Nykyiset sanktiokäytännöt ovat ruoska työntekijöille.

– On annettava kansalaisille vastuuta omasta terveyden hoitamisesta ja palveluja tarjoaville yrityksille toimintamahdollisuudet.

– On uudistettava lakeja, mm. apuvälinelaki. Tästä hyvänä esimerkkinä uniapnean hoito, joka on uusi joka miehen ja naisen kansantauti. Siinä satojen eurojen CeePAP -hengityslaite annetaan ilmaiseksi jokaiselle potilaalle, jos rikot tai hävität laitteen, niin saat aina uuden ja viiden vuoden käytön jälkeen ehjät laitteet pakkoromutetaan ja annetaan uudet tilalle. Tämä ei ole kestävän kehityksen mukaista. Järkevässä maailmassa ei toimita näin. Mutta meidän apuvälinelaki lupaa jokaiselle tulotasoista riippumatta kaiken ilmaiseksi. Tämäkin kyseinen laite on lääkkeenomaista hoitoa, mutta eihän meillä muitakaan lääkkeitä ilmaiseksi saa, vaan kaikessa on oltava jokin omavastuu.
Viimekädessä kunnat maksavat nämäkin kiltisti ja eivät ymmärrä. Tämä on vain yksi esimerkki suomalaisesta terveydenhuollosta, joka on ylipaapovan lainsäädännön vuoksi mahdottomassa tilanteessa.

– Mutta isot säästöt: Ne tehdään kansanterveyden edistämisessä, eikä hallintoa korjaamalla. Esimerkiksi diabetes, joka yksin tekee noin 3 miljardin kustannukset valtiolle vuosittain, on elintasosairaus ja johtuu suurimmalta osalta ylipainoisuudesta (2-tyypin diabetes). Ihmeellistä kyllä, että juuri tuo 3 miljardia on samansuuruinen summa, joka haluttaisiin tällä SOTE-uudistuksella säästää vuosittain. Tutkijat sanovat, että ylipainon aiheuttamiin sairauksiin kuolee maailmassa jo enemmän ihmisiä kuin nälkään. Helsingin Sanomissa kerrottiin eilen, että Suomessa on jo ylipainoisia enemmän kuin normaalipainoisia. Ylipainoon liittyy myös monia muita sairauksia, kuten astmaa, uniapneaa ja jopa mielenterveysongelmia. Tämän ongelman hoitamiseksi on enemmän keinoja, jos halutaan. mm. Liikunnan lisääminen joka ikäryhmissä, esimerkiksi työntekijöillä pitäisi olla mahdollisuus kerran viikossa työpäivän aikana TYKY-liikuntaan (työkykyä ylläpitävä liikunta), tämä onnistuisi, jos lainsäätäjät ja työelämän sopijaosapuolet näkisivät ja ymmärtäisivät asian tärkeyden ja mahdollisuudet. Toiseksi; Meillä on kokeiltu sokeriveroja, mutta etujärjestöt saivat tässä asiassa voiton valittamalla EU:hun, kun suklaakeksi verotettiin eri tavalla kuin karkki. Meillä asiat jää usein puolitiehen kun tehdään kokonaisuuksista irrallisia lainsäädäntötoimia. Maailmalla on onnistuneita lainsäädännön esimerkkejä taistelusta ylipainoa vastaan. Mutta Suomessa se ei tunnu onnistuvan. Täällä makeiset on sijoitettu kassojen tuntumaan ja niitä on helppo napata siitä mukaan, nämä olisivat helposti säädeltäviä asioita.

Arvoisat valtuutetut
Meidän valtuustomme on puoluekirjon osalta kuin Eduskunta pienoiskoossa. Jokaisella valtuutetulla on toivottavasti hyvät kontaktit puolueensa kansanedustajiin. Toivon hartaasti, että meiltä lähtee viesti eduskuntaan, että odotamme, että he tekevät siellä päätökset, jotka huomioivat juuri näitä kansanterveysasioita.

Arvoisa puheenjohtaja
Toivottavasti tämä maan hallituksen SOTE-esitys tällaisenaan kaatuu, koska tässä on enemmän uhkia kuin hyötyjä. Faktapohja ei ainakaan puhu uudistuksen puolesta ja tämä olisi tällaisenaan nykymuotoisille kunnille kuolinisku. Kannatan Porvoon lausuntoesitystä.

Kiitos
Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuutettu

Maksuton pysäköinti Porvoon keskusta-alueelle (valtuustoaloite)

Kirjoitettu kirjoittajana

Porvoon kaupunki kannustaa rohkeisiin kokeiluihin. Ehdotamme, että maksutonta pysäköintiä kokeillaan vuoden ajan jollain seuraavista tavoista. Kannustamme tutkimaan erilaisia toteutusvaihtoehtoja, jotka voivat poiketa myös esitetyistä. Aloitteemme tavoitteena on erityisesti lyhytaikaiseen maksuttoman asioinnin mahdollistaminen torin ja Lundinkadun alueella sekä siihen kannustaminen.

a.) Perjantaista – lauantaihin ensimmäiset kaksi tuntia ilmaiseksi koko keskusta-alueella
b.) Joka päivä ensimmäiset kaksi tuntia ilmaiseksi rajatulla alueella torin ympärillä, Lundinkadulla Nimbuksen kohdalla, Piispankadulla torin ja Mannerheiminkadun välillä ja Rauhankadulla torin ja Mannerheiminkadun välillä.

Aloitteen tarkoituksena on rohkaista ihmisiä liikkeelle ja saada kaupankäynti piristymään keskusta-alueella. Korona-aika on entisestään vähentänyt Porvoon keskustassa asiointia. Aloitteemme lisää keskustan elinvoimaa ja tukee yrittäjyyttä.

Valtuutetut: Nina Uski, KOK Jere Riikonen, KD Outi Lankia, KESK Patrik Björkman, RKP Jarmo Grönman, KOK Nea Hjelt, KOK Janne Ranta, KOK Tuomas Kanervala, KESK Anne Korhonen, KESK Juha Kittilä, KOK Markku Välimäki, KOK

Holtittoman rahankäytön on loputtava (yhteinen mielipidekirjoitus valtuuston ABC-kaava-asiasta)

Kirjoitettu kirjoittajana

ABC-liityntäpysäköinnin asemakaavan valmistelu ei ollut Porvoon kaupungin hyväksytyn strategian mukaista, jonka mukaan päätöksenteon tulee olla vaihtoehtoja tarjoavaa ja tietoon perustuvaa. Valmistelussa ei tutkittu nykyisten liityntäpysäköintipaikkojen käyttöastetta. Valmistelussa ei edes mainittu Katajamäen laajennussuunnitelmia, jonka jälkeen autopaikkoja olisi 250 kpl ja katettuja pyöräpaikkoja 100 kpl. Valmistelussa ei arvioitu itäradan vaikutuksia eikä pysäköintikapasiteetin tarvetta Kuninkaanporttiin tai että pieniä pysäköintialueita olisi linja-autojen reitin varrella useita.

Nykyiset liityntäpysäköinnit Treksilässä ja Katajamäessä ovat maksaneet yhteensä 150 000 euroa. Kaavassa esitetty liityntäparkin toteutus on noin 10 000 000 euroa. Yksittäinen pysäköintipaikka on siis 25 kertaa kalliimpi kuin nykyisillä liityntäpysäköintipaikoilla. Tästä syystä on käsittämätöntä, kuinka tuon betonihallin väitetään olevan Porvoon kaupungille halvin ratkaisu. Edes Katajamäen tontin teoreettiset myyntitulot kerrostalotontiksi eivät investointia kattaisi. Katajamäessä pysäköinnin jatkaminen ei myöskään aiheuttaisi linja-autopysäkkien siirtämistä ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Katajamäen laajennuksen arvioitu hinta olisi 500 000 euroa ja sen sijainti ennen Helsingintien risteystä on ihanteellinen eri reittejä ajavien vuorojen kannalta.

Kaupungin talouden alijäämä vaan paisuu seuraavina vuosina ja sen takia on perusteltua etsiä sellaisia vaihtoehtoisia liityntäparkkiratkaisuja linja-autoliikenteen käyttäjille, jotka voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti ja edullisemmin kuin kaavassa esitetään. Liityntäpysäköinnin rakentamista ei ole vielä päätetty.

Tom Blomqvist, Tuomas Kanervala, Ritva Kilpirinne, Juha Kittilä, Anne Korhonen, Outi Lankia, Jere Riikonen ja Nina Uski

Valtuustoaloite: Merellinen uimaranta läntiseen Porvooseen

Kirjoitettu kirjoittajana

Teimme valtuustoaloitteen (26.6.2020) merellisen uimarannan saamiseksi läntiseen Porvooseen

Porvoossa ei ole meren rantaan sijoittuvia yleisiä kaupungin uimarantoja läntisessä Porvoossa. Lähimmät merelliset uimarannat sijaitsevat nykyään noin 20 km päässä kaupungin kaakkoisreunassa (Sondby ja Virvik). Kuitenkin merellisiä alueita kaivattaisiin erityisesti Haikkoon, Tolkkisten ja Emäsalon alueelle, koska kaupungin kasvusuunta on jo pidempään ollut tuolla suunnalla. Uimarannat ovat tärkeitä kaikille ja merellisestä ympäristöstä nauttiminen pitäisi olla mahdollista myös ilman pitkiä automatkoja. Porvoossa on merellistä rantaviivaa  noin tuhat kilometriä ja uuden uimarannan löytäminen ja tekeminen pitäisi olla mahdollista ja suhteellisen edullista kaupungille. Tarvitsemme kaupunkilaisille lisää hyvinvointia tuottavia ulkoilun ja liikunnan paikkoja luonnonhelmasta.

Aloitteen allekirjoittajat ovat: Nina Uski (kok), Jere Riikonen (kd), Markku Välimäki (kok) ja Tom Blomqvist (kok).

 

Sannaisten sivistyskeskus on joidenkin pilvilinna (28.1.2020 UM lehtikirjoitus)

Kirjoitettu kirjoittajana

Koulu on kylän sydän. Sannainen ei ole edes kylä ja miksi siis sinne pitäisi rakentaa suuri itäinen sivistyskeskus? On outoa, että liki puolet Porvoon kaupunginvaltuutetuista eivät sitoudu voimassa olevaan kylärakenneohjelmaan, joka on päätöksentekoa ohjaava ainoa aluepoliittinen ohjelma. Lähikoulun lopettaminen Ilolan palvelukylästä olisi alueen vetovoimalle täystyrmäys. Lisäksi Sannaisten sivistyskeskus olisi sen verran sivussa Ilolan alueesta, että oppilaat todennäköisesti käyttäisivät vapautta valita koulukseen vain hiukan pidemmällä olevat keskustan koulut ja siinä sivussa kaikki keskustaan sijoittuvat lasten harrastusmahdollisuudet. Ilolan koulu ja Sannäs skola sijaitsevat nyt juuri oikeilla paikoilla oppilaiden asuinpaikkoihin nähden.

On yksisilmäistä politiikkaa olla tarkastelematta investointien ajankohtaisuutta ja kaupungin talouden realistista kantokykyä. Porvoon talouden pohja on parina viime vuotena perustunut ainoastaan sattumanvaraisten yhteisöverojen suureen kertymään, muuten taloutemme olisi sukeltanut jopa 10 miljoonaa euroa miinukselle. Tällainen jatkuvien suurten investointien politiikka on pilvilinnojen rakentamista ja sitä seuraa paha rysähdys ja palveluiden alasajoa, lomautuksia sekä mittavat veronkorotukset. Siksi nyt on aika pitää taukoa suuremmissa investoinneissa ja lyhentää velkoja. Sannaisten sivistyskeskuksen rakentamisen esittäjiä on muistutettava, että äänestäjät arvostavat myös hyvää taloudenhoitoa ja toimivia palveluita, eikä vain uusia rakennuksia.

Nykyiset koulut Ilolassa ja Sannaisissa koostuvat useista rakennuksista ja osa niistä on toimivassa kunnossa ja osaa niistä pitää korjata tai korvata kohtuuhintaisilla siirtokelpoisilla moduulirakenteilla. Kun puhutaan sivistyskeskuksen rakentamisesta, niin silloin puhutaan moninkertaisista kustannuksista verrattuna kahden lähikoulun säilyttämisen malliin, josta kirjoitimme (Uusimaa 22.1). Toimitilajohto ei ole arvioinut kahden erillisen koulun rakentamiskustannuksissa esittämäämme kevyempää investointivaihtoehtoa, vaan heidän laskentaperusteina on ollut vanhojen toimivien rakennuksien täyspurku ja täysin uusien kivijalkaan rakennettavien kalliiden koulurakennusten mallit. Tästä syystä myös yksi uusi sivistyskeskus on saatu kuulostamaan jopa taloudellisesti houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin kahden koulun malli. Toimitilajohdon esitykset tyypillisesti laskevat korjausrakentamisen kustannukset mahdollisemman yläkanttiin, jotta siihen ei ryhdyttäisi, koska se työllistää virkamiehiä. Vastavuoroisesti uudisrakentamisen kustannukset ovat lähes aina laskettu alakanttiin ja säännönmukaisesti rakennusprojektin kuluessa kaupunginhallitus saa pyynnön huomattavasta lisärahoituksen tarpeesta.

Jere Riikonen, kaupunginvaltuutettu (Kd)

Ilola ja Epoo – Porvoon kylärakenneohjelma on edelleen voimassa (23.1.2020 UM lehtikirjoitus)

Kirjoitettu kirjoittajana

Vastuullinen päätöksenteko perustuu yhteisiin strategioihin sekä ohjelmiin ja talouden hyvään hoitoon. Vastuuton politiikka puolestaan unohtaa sovitut päämäärät ja ei tarkastele asioita pitkäjänteisesti.

On ollut huolestuttavaa kuunnella joidenkin valtuutettujen puheita siitä, että valtuuston hyväksymä kylärakenneohjelma vuodelta 2014 olisi jo vanhentunut.

Kyseisen ohjelman strateginen aikatähtäin asetettiin alun perin vuodelle 2030 ja siksi kylille pitäisikin antaa aikaa rauhassa kehittyä ja löytää uudet asukkaansa. Olisi poliittisesti vastuutonta irtisanoutua asukkaiden kanssa laajasti valmistellusta kylärakenneohjelmasta ja luoda kyliin epävarmaa tulevaisuuden näkymää.

Valtuusto on sitoutunut kehittämään kuutta palvelukylää (Fagersta-Gäddrag, Epoo, Hinthaara, Ilola, Kerkkoo ja Kulloo). Perusajatuksena on ollut keskittää maaseudun hajanaiset palvelut kyseisiin kyliin ja luoda uusia asukkaita houkuttelevaa maaseutuasumista kaavoituksen, liikenneratkaisuiden ja sivistyspalveluiden tarjoamisen avulla.

Valtuusto on tähän asti toteuttanut kylärakenneohjelman periaatteita ja esimerkiksi rakentanut Grännäsin koulun Fagersta-Gäddrag kylän yhteyteen ja Kerkkoon kylään ollaan keskittämässä Pohjois-Porvoon koulupalvelut.

Hyvä tähän asti, mutta entä nyt, kun kylärakenneohjelmalla ei voida mitenkään perustella ajatusta Sannaisten kaksikielisestä sivistyskeskuksesta? Onko esimerkiksi Ilolan 900 ihmisen kyläseutu ja 300 asukkaan kyläytimen luovuttava lähikoulupalveluista ja onko valtuuston hylättävä ajatus palvelukylistä?
Vastaus on yksiselitteisesti EI!

Jos Itä-Porvooseen pitäisi rakentaa kaksikielinen sivistyskeskus, niin sen sijoituspaikka tulisi olla Ilolan palvelukylä, jolla on aidot kasvun ja kehittymisen mahdollisuudet. Mutta koska sivistyskeskuksen rakentamisen kustannukset olisivat reilusti yli 10 miljoonaa euroa, päätös ei ole pelkkä poliittisen tahdon asia, vaan kysymys liittyy oleellisesti kaupungin heikkeneviin talousnäkymäennusteisiin. On helppo tehdä politiikkaa välittämättä siitä, kuinka investointeja varten otetut lisälainat hoidetaan.

Kaupungin johtavat virkamiehet ovat selväsanaisesti varoitelleet poliitikkoja, että jos nykyinen pakonomainen velkaan perustuva mittava investointitahti jatkuu, niin Porvoolla on parin vuoden päästä edessä vakavat talousvaikeudet. Jo pelkästään globaalin talouden hiipuminen ja mahdolliset uudet SOTE-ratkaisut luovat huomattavan uhkan kaupungin velanhoitokyvylle. Jos emme nyt vähennä rakentamista ja pidä investoinneissa taukoa, niin joudumme karsimaan henkilöstömenoista ja kaikki toimivat palveluketjut terveyspalveluista sivistyspalveluihin ovat uhattuna. Porvoon talouden investointinäkymiä ei voi perustaa parin viime vuoden kaltaisen poikkeuksellisten suurten yhteisöverokertymien varaan, koska ne eivät yleensä toistu pitkään.

Kaupunginjohtaja teki itäisten alueiden koulujen tulevaisuudesta vaihtoehtoisen esityksen, siinä kaikki Sannaisten ja Ilolan alueen oppilaat kuljetettaisiin keskustan kouluihin. Tämä ehdotus on taloudellisesti ja oppilasmääräennusteet huomioiden hyvin perusteltu ja virkamiehen kuuluukin esittää vaihtoehtoja, mutta asumisen ja elämisen näkökulmaa edustavalle valtuustolle tämä äärivaihtoehto ei tule kelpaamaan.

Mitä sitten on tehtävä? Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuutettujen mielestä tilanteessa on edettävä kylärakenneohjelman hengessä ja heikkenevä talousnäkymä huomioiden. Ilolan koulun sekä Sannäs skolanin toimintaa on jatkettava. Allekirjoittajien mielestä molempiin kouluihin on tehtävä ainoastaan välttämättömät korjaukset ja jos joku yksittäisistä koulurakennuksista on korjauskelvoton eikä ilman sitä tulla toimeen, niin se voidaan korvata uudella kohtuuhintaisella moduulirakenneratkaisulla, joka on siirrettävissä ja laajennettavissa oppilasmäärien ja tilatarpeiden mukaan.

Epoon koulun osalta ei esitetä uusia investointeja, eikä oppilaiden pakkosiirtoja, vaan kylän kehitystä seurataan ja nykytiloissa jatketaan toistaiseksi.

Jere Riikonen (kd)

Kannabiksen laillistaminen olisi suuri virhe

Kirjoitettu kirjoittajana

Päihteiden käyttöä pidetään usein pelkästään henkilökohtaisena asiana ja siksi kaikki niiden saatavuutta ja käyttöä koskevat rajoitteet koetaan lähinnä ärsyttäväksi yhteiskunnalliseksi holhoamiseksi. Päihteiden käyttö ei kuitenkaan ole pelkästään oma asia, jos yhteiskunta joutuu niistä aiheutuvien moninaisten haittojen maksajaksi. Pieni, mutta äänekäs vähemmistö tekee kaikkensa, jotta yksilönvapaudet päihteiden käytössä olisi tulevaisuudessa rajoittamatonta yhteiskunnan säätelystä. Tuoreimpana esimerkkinä tällaisesta aktiivisuudesta on kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisesta. Aloite tullee lähitulevaisuudessa eduskunnan käsittelyyn, koska kannatusallekirjoituksia on kerääntynyt jo yli 50 000.

Kannabistuotteita ovat hasis, hasisöljy ja marihuona. Kannabiksen haitalliset terveysvaikutukset tunnetaan hyvin, mutta silti median puheenvuoroissa yhä enemmän puolustetaan yksilönvapauksien näkökulmaa ja näiden aineiden positiivisia vaikutuksia. Puolustuspuheenvuorot perustelevat harhaanjohtavasti kannabiksen vapauttamista Suomessa sillä, että useissa maissa on jo lähdetty toteuttamaan liberaalimpaa politiikkaa lainsäädännöissä ja mitään suurempia haittoja ei ole tutkimustuloksissa ilmennyt.

Euroopassa useat maat ovat Suomen kanssa huumelainsäädännössä samalla viivalla, kuten Norja, Ruotsi, Tanska, Irlanti, Itävalta, Kreikka ja Luxemburg. Näissä maissa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleisopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä, hallussapidosta ja myynnistä seuraa lain mukaan rangaistus. Euroopan ulkopuolella Yhdysvaltojen Coloradon ja Washingtonin osavaltiot vapauttivat kannabiksen viihdekäytön 2012.

Colorado on asukasluvultaan 5,7 miljoonaa ja pinta-alaltaan 268 837km2, joten se on helposti verrattavissa Suomeen.

Perusteellinen RMHIDTA 2019 -katsaus osoittaa, että Coloradon kansa ja lainsäätäjät olivat hyväuskoisia ja joutuivat tekemään tärkeän päätöksen kannabiksesta ilman luotettavia tietoja aiemmista vastaavien päätösten seurauksista.
Marihuoanan laillistamisen jälkeen sen käyttö lisääntyi aikuisilla 94%. Marihuanaan liittyvien sairaaloiden päivystyskäyntien määrä kasvoi 54% ja sairaalahoitojen vuosittainen määrä 101%. Niiden itsemurhatapauksien prosenttiosuus, joissa toksikologiset tulokset olivat positiivisia marihuanalle, nousi vuoden 2013 14 prosentin tasosta 23 prosenttiin vuonna 2017. Marihuanaa käyttävien raskaana olevien naisten määrä nousi vuosina 2002-2016 3 prosentista 5 prosenttiin. Opioiden yliannostuskuolemat lisääntyivät 23% vuosina 1999-2017. Marihuoanan vapautumisen jälkeen pikkulasten myrkytykset lisääntyivät 27% vuosivauhtia ollen peräti 742 tapausta 2017.
Liikennekuolemat, joissa kuljettajien huumetesti oli positiivinen marihuanan osalta, nousivat sen laillistamisen jälkeen Coloradossa 109%, kun kaikki osavaltion lisääntyivät 31%. Kuolleiden määrä siis kaksinkertaistui vuodesta 2013 vuoteen 2018 55:stä 115 kuolleeseen. Marihuanatapausten osuus kaikista auto-onnettomuuksissa kuolleisto oli ennen laillistamista 15% ja seurannassa 23%. Coloradossa kuoli liikenneonnettomuuksissa kaikkiaan 632 ihmistä, Suomessa 234.

Jokaista verotuloihin kertynyttä dollaria kohden Colorado käytti noin 4,50 dollaria laillistamisen haitallisten vaikutusten hoitoon. Suurimmat kustannukset aiheutuivat terveydenhuoltojärjestelmän lisääntyneistä kuluista ja lukion keskeyttämiseen liittyneistä kustannuksista. Suurin piirtein Suomen kokoisen osavaltion kokemukset kannabiksen vapauttamisesta kertovat todellisesta terveysuhkasta. Suomalaisten ei pidä lähteä samalle tielle. Kansan ja varsinkin asioista päättävien kansanedustajien on syytä kuunnella asiantuntijoita. Pienen kannabista hamuilevan joukon ääntä ei pidä siis kuunnella liikaa. Politiikkaa ei saa määrittää ihmisten mielihalut, vaan todelliset tarpeet, terveyden suojelu ja elämän turvallisuus.

Porvoon Raittiusseuran puheenjohtaja Jere Riikonen

(lisätietoa Raitis.fi -sivuilta)

Porvoon on pidettävä investoinneissa hengähdystauko

Kirjoitettu kirjoittajana

KD- Porvoon Julkilausuma

Porvoon Kristillisdemokraatit valitsivat vuosikokouksessaan (5.12.2019) puheenjohtajaksi Porvoon kaupunginvaltuutettu Jere Riikosen (Jere Riikonen) ja varapuheenjohtajaksi Askolan kunnanvaltuutettu Hannu Lehdon (Hannu Lehto) sekä sihteeriksi Jonas Wahlströmin (Jonas Wahlström).

Kristillisdemokraatit ovat huolissaan Suomen talousnäkymien heikkenemisestä ja sen vaikutuksista työllisyyteen ja verotulokertymiin Porvoossa. Kristillisdemokraatit peräänkuuluttavat kaupungin investointipaineisiin tarkkaa harkintaa ja malttia. Kaupungintalous ei kestä nykyisen kaltaista velkavetoista mittavaa investointitahtia ja siksi investoinneissa on pidettävä hengähdystaukoa. Jos politiikassa ei reagoida nyt, niin vaarana on, että kaupunki joutuu parin vuoden kuluessa talouden tasapainottamiseksi turvautumaan huomattaviin veronkorotuksiin ja henkilöstökulujen vähentämisiin YT-neuvotteluiden kautta. Näiden talouden nopeiden tasapainottamistoimien haittana olisi kaupungin vetovoiman ja kasvun tyrehtyminen ja kunnan peruspalveluiden häiriintyminen. Kd korostaa taloudellisen vastuun ottamista ennakolta ja haluaa turvata taloudellisesti kestävää ja yli vaalikausien ulottuvaa politiikkaa Porvoossa.

Lisätietoja:
Jere Riikonen

Suomen meripolitiikkaan koordinointia

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomella on ainoana maana kokonaisintressi koko Itämereen. Meillä on Suomenlahti, Pohjanlahti, Saaristomeri ja käytämme kauppamerenkulussa Itämerta koko pituudeltaan. Ulkomaankaupastamme puolet toteutuu suoraan Itämeren valtioiden kanssa. Olemme arktisen meriteollisuuden suurvalta ja telakkateollisuus on mittavaa. Yli 50% maailman jäänmurtajista on suomalaisvalmisteisia eli kyseessä strateginen osaamisalue, jolle löytyy kasvavat markkinat. Suomi on Itämeren suojelukomission (Helcom) isäntämaa ja meren tutkimus sekä suojelu ovat olleet meille aina tärkeitä.

Itämeri-politiikan keskeinen työkalu on Itämeri-strategia. Se hyväksyttiin 2009 Europarlamentissa ensimmäisenä niin sanottuna makroaluestrategiana. Suomi oli synnyttämässä sitä. Sen tarkoituksena oli tiivistää alueen yhteistyötä ja koordinaatiota. Perusajatus on kiteytetty kolmeen teemaan. Niiden toteuttamiseksi luotiin erilaisia toimenpideohjelmia, joiden laatimisessa ovat olleet mukana valtiot, yhteisöt ja asukkaat.

Itämeri-strategian perusteemat ovat:

  1. Meren pelastaminen (HELCOM:in tavoite, meren hyvä tila vuonna 2021)
  2. Alueiden yhdistäminen (Liikenne- ja energiaverkoston kehittäminen)
  3. Hyvinvoinnin kasvattaminen (kaupan esteiden purkua ja joustoa)

Toinen Suomen meriasioita ohjaava paperi on ”Suomen meripolitiikan linjaukset 2019”

Valtioneuvoston linjauksen tavoite on nostaa suomalaista meriosaamista ja tutkimusta edelleen mailman huipulle, mutta sen strategian heikkous on siinä, että tätä politiikan sektoria ei ”omista” kukaan. Strategian voima on tunnetusti sen jalkauttamisessa eli toimeenpanossa. Tässä kohtaa tarvittaisiin joku vastuuministeriö ja mielummin vielä vastuuministeri esimerkiksi Eurooppa- ja meriministeri hoitamaan tätä politiikan lohkoa. Asian tarpeellisuuden ymmärtää parhaiten, kun katsoo vientitaloutemme lukuja, euromääräisesti suurimmat yksittäiset vientiartikkelimme maailmalle ovat risteilijät. Meriteknologian arvoketjut ja työllistävät vaikutukset ovat mittavia ja siksi meripolitiikkamme tarvitsisi johdonmukaisen ja kokonaisvaltaisen puolestapuhujansa eli meriministerin.

Suomi Itämeri-politiikan johtavaksi maaksi EU:ssa. Itämeren strategia ei elä, kehity ja toimi ilman aktiivista otetta. EU:n jäsenvaltioissa on lisääntynyttä välinpitämättömyyttä alueellisiin strategioihin ja nyt tarvitaan korjausliikettä. Itämeri-politiikkaa on nostettava EU:n Välimeri-politiikan tasolle eli kaikki politiikan lohkot on nostettava johdonmukaisesti tukemaan yhteistä aluetavoitetta. Suomi ottaa hoitaakseen EU:n puheenjohtajuuden tulevana kesänä 2019. Tällöin Suomella olisi tilaisuus ottaa Itämeriasiat laajemmin eurooppalaiseen keskusteluun. Itämeri asiat ovat yhdistävä tekijä Venäjän ja EU:n kesken ja siksi Itämeripolitiikka on myös keskeinen sektori politiikan vuoropuhelun rakentamisessa.

Jere Riikonen