Arvoisat sotiemme veteraanit, kutsuntalautakunta ja kutsuntaan osallistuvat miehet
Hyvät herrat. Te, ette ole mitä tahansa miehiä, vaan te olette Suomen viimeinen viime vuosituhannen puolella syntynyt ikäluokka. Teitä, vuonna 1999 syntyneitä miehiä on maassamme noin 29 000. Teidän ikäpolvi edustaa vielä sitä edellistä milleniumia, jolloin tämä maa itsenäistyi, soti ja saavutti rauhan sekä vakiinnutti asemansa sivistyneiden ja menestyneiden kansakuntien joukossa.
Tänä päivänä Suomi on erilaisten mittareiden ja vertailujen mukaan yksi maailman parhaimmista paikoista syntyä, kasvaa, opiskella, tehdä työtä, perustaa perhe ja ylipäätänsä elää ja olla aina vanhuuteen saakka. Näin toivomme olevan myös tulevaisuudessakin ja tämä saavutettu yhteiskuntarauha on turvattava.
On etuoikeutettua syntyä suomalaiseksi. Olemme kansa, jolla on erikoinen kieli tai oikeastaan kaksi kieltä ja omistamme kauniin maan, jonka kaltaista ei ole toista.
Tänä vuonna on itsenäisen Suomen tasavallan satavuotisjuhlavuosi. Kansallinen itsenäisyys on arvokas asia, sitä ei voida pitää itsestään selvänä olotilana, vaan se vaatii jatkuvaa työtä ja huolehtimista.
Arvon miehet, miksi te olette täällä tänään?
– Ensinnäkin siksi, että elämä ihmispaljoudessa johtaa nopeasti kaaokseen ja sitä kaaosta on pyrittävä hallitsemaan. Koska muuten mikään ei toimisi ja vain vahvimmat pärjäisivät. Kaaosta on hallitaan lailla ja asetuksilla sekä tarvittaessa voimalla.
Maailmaa on hallittava pienemmissä palasissa, siksi täällä on yksi maa nimeltä Suomi ja siinä maassa maakunta nimeltä Uusimaa ja siellä kaupunki nimeltä Porvoo, kotikaupunkimme.
– Toiseksi; Me emme ole vain yksilöitä, vaan olemme osa kansaa, osa heimoja, osa sukuja ja perheitä. Emme elä vain itseämme varten, vaan meillä on vastuu toisistamme. Elämän perusajatus on yhdessä olemisessa. Yhdessä olemisen edellytyksiä on varjeltava.
– Kolmanneksi; Tosiasiassa jokaisessa maailman maassa on armeija, se on joko oma armeija tai se on toisen maan armeija. Elämä on taistelua halusimme sitä tai emme.
Miksi kansojen itsenäisyysvaiheet ovat aina sotien ja taistelujen historiaa ja miksi kotimaata pitää puolustaa?
Vastausta voisi hakea siitä perusajatuksesta, että mitä tahansa tähän maailmaan syntyy, niin sen on taisteltava itselle elintila ja ravinto. Ihmiset elävät maasta sekä sen antimista ja siksi jokaisen on raivattava itselle oma elinpiiri. Sama asia koskee kategorisesti kaikkea elämää niin kasveja, eläimiä, ihmisiä ja jopa kansakuntia. Meidän elinpiirimme on Suomi ja haluamme säilyttää sen elinkelpoisena tuleville sukupolville.
Edesmennyt jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth oli vahvoilla asenteilla varustettu mies. Hänen mielestä Suomi ei hävinnyt sotaa Neuvostoliittoa vastaan, vaan mittavista tappioista huolimatta se taisteli suuren torjuntavoiton ja hävisi sodan sekä menetti maa-alueet vasta rauhansopimuksissa. Ehrnrooth osoitti sanansa useasti nuorille ja näin halusi välittää asenteensa tuleville sukupolville. Kenraali ei koskaan hävennyt pientä ja köyhää maata, vaan piti Suomea maailman parhaimpana maana meille suomalaisille ja kehotti kaikkia työskentelemään uutterasti sen hyväksi.
Kansamme itsenäisyys ja tulevaisuuden onni on kiinni sen yhtenäisyydestä, korkeasta moraalista sekä halusta työskennellä yhteisen hyvinvoinnin hyväksi.
Maanpuolustustahto on sitä, että haluamme säilyttää elintapamme ja maamme suomalaisten käsissä. Tutkimusten mukaan 75% suomalaisista on sitä mieltä että omaa maata pitää puolustaa aseellisesti. Se luku on läntisen Euroopan korkeimpia lukuja ja se on selkeä viesti siitä, että täällä asuu kansa, joka pitää vahvasti kiinni omasta elinpiiristään.
Maailmaa on pyrittävä hallitsemaan ensisijaisesti sanan voimalla, siksi tarvitaan puhetta ja politiikkaa. Mutta jossain vaiheessa voi tulla tilanteita jolloin puhe lakkaa ja aletaan käyttää voimaa ja väkivaltaa. Silloin ei enää pelkät hippiaatteet riitä, vaan Suomellakin pitää olla valmiuksia vastata voimaan voimalla tai vähintäänkin esitellä voimaa, jolloin vihollinen ymmärtää, että väkivallan käyttäminen meitä kohtaan maksaa niin paljon heille, että siitä on parasta luopua. Silloin kun poliitikot epäonnistuvat täydellisesti, silloin saattavat kenraalit joutua töihin. Ei ole valtioiden välistä ystävyyttä, on vain ihmisten välistä ystävyyttä. Siksi jokainen on myös omalla sektorillaan rauhanvälittäjä ja jokaisen meidän käyttäytymisellä on merkitystä maailmalle välittyvään Suomi-kuvaan. Pyrkikäämme rauhaan, mutta varautukaamme pahan päivän varalle.
Kehotan jokaista miestä ja naista toimimaan kansamme parhaaksi, Jumala meitä tässä kaikessa auttakoon.
Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuuston II-varapuheenjohtaja