Ensi vuonna on itsenäisen Suomen satavuotisjuhlat.
Aika ajoin joku muistuttaa julkisuudessa siitä, että Venäjän tsaari Aleksanteri I julisti Suomen korotetuksi kansakuntien joukkoon Porvoon valtiopäivillä jo vuonna 1809.
Tätä julistusta on ehdoteltu itsenäisen Suomen aloitushetkeksi ja kiistämättä sillä on ollut tärkeä identiteettimerkitys kansallisvaltiomme syntymiseen.
Porvoon valtiopäiväin julistuksen taustoissa on perustavanlaatuisia ongelmia ja niiden takia se ei kelpaa itsenäisyyden synty- ja juhlahetkeksi.
Ensinnäkin julistus oli Suomensodan voittaneen valloittajakuninkaan ajatus, jolla hän osti itselleen rauhan. Sota oli käyty kansaa vastaan ja sodassa oli tapettu suomalaisia ja hävitetty heidän asuinsijojaan.
Toiseksi, kansakunnan itsenäisyyttä ei voi mikään toinen kansa antaa toiselle, vaan kansan on aina se itse otettava, synnytettävä ja julistettava.
Miksi kansojen itsenäisyysvaiheet ovat aina sotien ja taisteluiden historiaa?
Vastausta voisi hakea siitä perusajatuksesta, että mitä tahansa tähän maailmaan syntyy, niin sen on taisteltava itselleen elintila ja ravinto. Ihmiset elävät maasta sekä sen antimista ja siksi jokaisen on raivattava itselleen oma elinpiiri. Sama asia koskee kategorisesti kaikkea elämää eli kasveja, eläimiä, ihmisiä ja jopa kansakuntia.
Meidän elinpiirimme on Suomi ja haluamme säilyttää sen elinkelpoisena tuleville sukupolville.
Itsenäisyyspäivä on kansakunnan juhlapäivä, jolloin katsotaan samaan aikaan menneisyyteen sekä tulevaisuuteen. Se on päivä, jolloin kaikki kertaavat yhteistä visiota omasta kansallisvaltiosta. Perinteisesti itsenäisyyspäivänä kansa kuuntelee tarkalla korvalla sotaveteraaneja ja niitä, jotka elivät sodan aikoina, jolloin itsenäisyys oli veitsen terällä.
Edesmennyt jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth oli vahvoilla asenteilla varustettu mies. Hänen mielestä Suomi ei hävinnyt sotaa Neuvostoliittoa vastaan, vaan mittavista tappioista huolimatta se taisteli suuren torjuntavoiton ja hävisi sodan sekä menetti maa-alueet vasta rauhansopimuksissa.
Ehrnrooth osoitti sanansa useasti nuorille ja näin halusi välittää asenteensa tuleville sukupolville. Kenraali ei koskaan hävennyt pientä ja köyhää maata, vaan piti Suomea maailman parhaana maana meille suomalaisille ja kehotti kaikkia työskentelemään uutterasti sen hyväksi.
Kansamme itsenäisyys ja tulevaisuuden onni on kiinni yhtenäisyydestä, korkeasta moraalista sekä halusta työskennellä yhteisen hyvinvoinnin hyväksi. Jumala meitä tässä kaikessa auttakoon.
Jere Riikonen