Uskottavat puolustusvoimat ja maanpuolustustahto syntyvät osaamisesta, yhteisvastuusta ja välineistä joilla oma kansallinen puolustus toteutetaan.

Kansallista turvallisuutta ja maanpuolustusta ei voida ulkoistaa pelkästään palkka-armeijan toteutettavaksi. Puolustus on oltava olemassa passiivisesti koko kansan riveissä, jotta se voidaan aktivoida yhteiseksi voimaksi nopeasti vaaran uhatessa.

Kansallinen turvallisuus on vaikeammin hallittavissa, jos olemme osa moniarvoista ja moniuloitteista puolustusliitto NATO:a. Osana puolustusliittoa voisimme joutua lyhytnäköisten liittolaisten huonon ulkopolitiikan maksumiehiksi. Ainoa oikeutus sodalle on rauhan tavoitteleminen.

Parasta puolustusta ulkoista uhkaa vastaan on hyvä ulkopolitiikka. Se vaatii toimivia keskusteluyhteyksiä ja ystävyyssuhteita valtiojohtajien kesken. Valtioiden ja instituutioiden välistä ystävyyttä ei ole olemassa, siksi hyviin suhteisiin on panostettava vaikeidenkin kysymyksien edessä.

Globaalia rauhan edistämistä on toteutettava rauhankumppanuuksien ja YK:n kautta tehtävän rauhantyön kautta.

Presidentin valtaoikeudet tulee säilyttää, koska se varmistaa selkeän johtajuuden suurten kriisien kohdatessa ja tilanteessa, jossa puolueet ajautuisivat ratkaisemattomiin valtataisteluihin.