Ajankohtaista

RSS

Suomen tiet kuntoon ja autoiluun kohdistuva verotus uusiksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Politiikkaa tieverkoston kunnostamisen puolesta eduskuntavaaleissa 2019. Autoa tarroitetaan vaalikampanijaa varten.

On sanottu, että: ”Autoilusta on kerätty Suomessa vuosikymmenten aikana niin paljon veroja, että tiet pitäisi olla täällä jo kullalla päällystettyjä.” Tämä on vitsi, mutta siinä on siemen totuutta.

Autoliiton mukaan autoilusta kerätään vuosittain noin 8 miljardia euroa veroja, mutta vain yksi miljardi euroa käytetään vuosittain teiden ja liikenneverkoston kunnostukseen. Autoiluun kohdistuu suoria veroja autoverossa ja polttoaineverossa sekä välillisesti veroja maksetaan esimerkiksi vakuutuksien, huoltojen ja varaosien myynnin vero-osuuksien kautta.

Suomen tiet ovat menneet muutamien viime vuosien aikana yllättävän huonoon kuntoon, koska korjauksia ja ylläpitoa on laiminlyöty. Viime hallituskaudella teiden ja väylien ylläpitorahaa nostettiin noin 700 miljoonasta yhteen miljardiin ja tiestön huoltovelka lopetti kasvunsa.

Suomalaisessa verotuksessa on valuvikoja, joita täytyy korjata. Autoilusta kerättyjä verorahoja on käytetty muihin tarpeellisiin valtion menoihin. Valtio tarvitsee kieltämättä verorahoja, mutta tapa, jolla verot kerätään, on autoilijoiden näkökulmasta väärä. Jos veroja kerätään tietyltä rajatulta kohderyhmältä, autoilijoilta, niin on perusteluja käyttää kerätyt verotulot ensisijaisesti alkuperäisesti aiottuun tarkoitukseen. On kohtuutonta, että Suomen tiestön kuntotasoa ei pidetä kunnossa, vaikka rahat kerätään teiden käyttäjiltä kahdeksan kertaisesti . Tarvitsemme veron keräämiseen uudistuksen edellä mainituista syistä ja myös siksi, että uudet akkuteknologiaan pohjautuvat kulkuneuvot eivät maksa tulevaisuudessa polttoaineveroa ja se tietää huomattavaa vajausta valtionkassaan.

Jere Riikonen

Miten Sote-uudistus pitää hoitaa seuraavassa eduskunnassa?

Kirjoitettu kirjoittajana

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen kaatuminen sysäsi vastuun tulevalle eduskunnalle.

Hallituksen esittämä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus oli liian suuri kokonaisuus eduskunnan päätöksenteon läpivietäväksi. Maakuntauudistuksen ja laajan valinnanvapauden sisällyttäminen uudistukseen teki siitä monimutkaisen hallintohimmelin. Ongelmaksi koituivat perustuslaillisten oikeuksien varmistaminen ja uudistuksen perusajatuksen eli palveluiden parantamisen hukkaantuminen. Ehdotuksen todellisesta vaikutuksista ei ollut varmuutta palveluiden jatkuvuuden, saatavuuden, rahoituksen ja laadun suhteen. Uudistuksen käsittelyn keskeyttäminen oli näistä näkökulmista ainut järkevä ratkaisu.

Mitä seuraavan eduskunnan on nyt tehtävä?

On sanottu, että nyt kaatunut Sote-uudistus kaatui eteenpäin, mutta on todettava, että nykymallin mukainen uudistus ei voi edetä. Se pitää hoitaa paljon keveämmin ja ilman moniulotteista maakuntahallinnon tasoa. Uudistus pitää viedä läpi nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalta. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ottaisi hoitaakseen koko Uudenmaan perussairaanhoidosta aina erikoissairaanhoitoon asti. Tämä malli yhdistäisi terveydenhuollon yhdeksi kokonaisuudeksi ja vapauttaa kunnat terveyspalveluiden järjestämisvastuusta. Demokraattinen päätöksenteko toteutettaisiin puolestaan suorilla vaaleilla, joilla valittaisiin sairaanhoitopiirin valtuustot. Valinnanvapaus toteutuisi palvelusetelijärjestelmällä, joka takaisi yksityisten palveluiden vaihtoehdot.

Eduskunnan on ymmärrettävä, että suomalainen terveydenhoitojärjestelmä on maailman paras ja muutokset terveyspalveluiden järjestämisessä on toteuttava hallitusti. Rahan säästäminen ei ole terveyspalveluissa helppoa ilman, että palvelun saatavuus heikkenee. Paras mahdollinen hoito takaa kansantaloudelle parhaat säästöt, koska silloin ihmiset pysyvät työelämässä terveenä ja pidempään. Päävastuun keskittäminen sairaanhoitopiireille loisi mahdollisuudet kokonaisvaltaiseen sosiaali- ja terveyshuollon kehittämiseen, esimerkiksi rajapinnat terveyskeskuksien ja sairaaloiden välillä selkiintyisivät. Uudistuksen tarvitsisi toimiakseen erilaisten palvelutasoja: 1. palvelutaso; erikoissairaanhoito, 2.palvelutaso; terveyskeskus ja 3. palvelutaso; sosiaalipalvelut.

 

Jere Riikonen

eduskuntavaaliehdokas 2019,  NRO: 383

Uusi kevyenliikenteenväylä Porvoojoen yli (valtuustoaloite)

Kirjoitettu kirjoittajana

Tausta
Porvoon keskusta-alueen halkaisee joki ja kevyenliikenteen täytyy kiertää suhteellisen pitkiä matkoja siltojen kautta, vaikka välimatkat alueiden välillä olisivat ”linnuntietä” lyhyet. Kaupunki kaipaa uusia ulkoilureittejä ja alueita yhdistäviä väyliä.

Esitys
Esitän, että Porvoon kaupunki selvittää Porvoojoen ylittävän kevyenliikenteen ja/tai jalankulkuliikenteen mahdollisuudet välillä Jernböle – Hornhattula olemassa olevan moottoritiesillan kautta.

ELY-keskuksen kanssa pitäisi käydä neuvottelut, että onko sillasta erotettavissa jalankulkuun mahdollinen kapea ja riittävän turvallinen kulkuväylä tai onko sillan rakenteisiin tukeutuen mahdollista tehdä jalankulkuun soveltuva reunalevennys.

Porvoonjoen ylittävä ELY-keskuksen hallinnoima eteläisempi moottoritiesilta on kolmikaistainen. Sillalla on Porvoonjoen länsirannalla olevan levähdysalueen kiihdytyskaista. Tästä näkökulmasta sillalla olisi leveyttä jalankulkuväyläänkin kohtuullisilla rakenne- ja kaistamuutoksilla.

 

Jere Riikonen

kaupunginvaltuutettu Porvoo

Muovin käytön vähentäminen ja kierrätyksen lisääminen on välttämätöntä, Suomi suunnan näyttäjäksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomen Ympäristökeskuksen ja Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen sekä vesilaitosten yhteisissä tutkimuksissa on löytynyt vähäisiä määriä mikro- ja nanokokoisia muovipartikkeleita juomavesistä. Muovin kulkeutumista ihmiseen tutkitaan ja muovisten mikroroskien epäillään aiheuttavan erilaisia terveyshaittoja.

Muoviroskat ovat suuri uhka etenkin merien ekosysteemille ja siksi muovien käyttöä on vähennettävä varsinkin kertakäyttöisissä tuotteissa. Muoviroskia löytyy merieliöistä, kaloista ja linnuista. Synteettisiä muovimateriaaleja käytetään eri muodoissaan mm. kosmetiikassa, vaatteissa, elintarvikepakkauksissa ja rakennusmateriaaleissa.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen nimesi keväällä työryhmän, joka pyrkii selvittämään mitä muoviongelmalle Suomessa voidaan tehdä. Lähtökohtaisesti muovimateriaalien kierrätystä on tehostettava, jotta uuden muovin tuottamisen tarve vähentyy.

Muovin käytön vähentäminen on ilmastoteko, koska silloin myös fossiilisesta öljystä tehtyjen muovien polttamiset jätteenpolttolaitoksissa vähenevät. Muovin sijaan on alettava käyttämään enemmän uusia biopohjaisia materiaaleja, kuten esimerkiksi puupohjaista ligniiniä, joka on ominaisuuksiltaan muovin kaltainen materiaali. Ligniini on suomalaisen puuselluteollisuuden puusta eristämä ja jalostama materiaali, jota vastaavaa ei toistaiseksi löydy maailmanmarkkinoilta. Lisäksi mainitsemisen arvoista on Porvoossa toimivan öljyjalostusyhtiö Nesteen visiot ja tuotekehitykset, jotka mahdollistavat tulevaisuudessa jätemuovien tehokkaan hyödyntämisen kierrätyspolttoaineiden ja uusien muovilajien valmistuksessa. Suomalaiselle cleantechille eli puhtaan teknologian osaamiselle on maailmalla tarvetta ja kysyntää. Suomella on todellinen mahdollisuus olla globaalisti suunnannäyttäjä muovittoman yhteiskunnan luojana. Muovin käytön vähentämiseen ja kierrätyksen lisäämiseen tullaan kuitenkin tarvitsemaan kaupunkien, yritysten, asuntoyhtiöiden ja kuluttajien laajaa sitoutumista.

Jere Riikonen

Muovin käytön vähentäminen ja muovin kierrätyksen lisääminen (valtuustoaloite 10.11.2018)

Kirjoitettu kirjoittajana

Muovin käytön vähentäminen ja muovin kierrätyksen lisääminen Porvoossa

Tausta:
Muovi on ekosysteemille haitallinen ja ilmanpäästöjä lisäävä materiaali ja siksi muovin käyttöä on pyrittävä vähentämään ja sen kierrätystä lisäämään Porvoon kaupungin alueella.
Muovi on öljystä jalostettu materiaali, joka aiheuttaa poltettaessa hiukkas- ja hiilidioksipäästöjä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi muovin käyttöä on vähennettävä ja sitä on pyrittävä korvaamaan biopohjaisilla materiaaleilla ja sen kierrätystä uusien tuotteiden valmistuksessa on edistettävä.
Muovi säilyy luonnossa muuttumattomana vuosisatoja ja pilkkoutuu vähitellen pieniksi muovihiukkasiksi, mikro- ja nanopartikkeleiksi. Nämä pienet muovihiukkaset kulkeutuvat mm. vesistöihin sekä mereen ja aiheuttavat merieliöstössä, kaloissa ja linnustoissa vakavia terveyshaittoja. Muovipartikkeleiden kulkeutuminen ravintoketjussa ja elintarvikkeiden pakkausmateriaaleista ihmiseen on todennäköistä ja vaikutukset ovat suurelta osin tuntemattomia.

Esitys:
Porvoon kaupungin on tavoiteltava muovin käytön vähentämistä kaikissa toimissaan. Kaupungin on pyrittävä järjestämään muovinkierrätyspisteitä kaikkiin toimipisteisiinsä yhteistyössä alueellisen jätehuollon kanssa. Kaupungin on luotava kannustumia muovinkierrätyksen järjestämiseksi alueen yrityksissä ja taloyhtiöissä. Kaupungin on mahdollisuuksien mukaan kaikissa tuotehankinnoissaan pyrittävä huomioimaan biopohjaiset tai kierrätysmateriaaliset vaihtoehdot muovin käytön vähentämiseksi. Kaupungin on ohjeistettava ympäristölupaviranomaisiaan, että esimerkiksi tapahtumien ympäristölupien yhteydessä huomioidaan roskaantumista aiheuttavien muovituotteiden käytön minimoiminen ja muovien kierrätysasiat. Kaupungin on korvattava kaikki muoviset aurauskepit teiden varsilla puisilla kepeillä.

Jere Riikonen
kaupunginvaltuutettu

Kuuluuko ihmisoikeudet myös syntymättömille lapsille?

Kirjoitettu kirjoittajana

Ewa Tavasoli (Vihreät) puolusti ihmisoikeuksia (Uusimaa-lehti 8.10.2018) ja mainitsi abortin eli raskauden keskeyttämisen yhdeksi naisten ihmisoikeuksista. Tämä ajattelutapa herättää pohtimaan, että onko myös syntymättömällä lapsella ihmisoikeuksia, vai onko vain raskaana olevalla naisella ihmisoikeudet?

Aborttilainsäädäntö on sensitiivinen asia siinä mielessä, että kansalaisten ihmiskäsitykset ja käsitys elämän olemuksesta poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Poikkeavat näkökulmat ovat aiheuttaneet kiivasta keskustelua eduskunnassa ja Suomen hallitus oli vastikään vähällä kaatua tähän konfliktiin.

Järjen mukaan, viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsen sydän alkaa kohdussa sykkiä noin kahdeksannella viikolla, ei voida enää millään termeillä selitellä, että kyse on pelkästään naisen ruumiista. Sydän on lääketieteellisesti itsenäinen elin ja sivistyneessä maailmassa sydämen lyönnit ovat merkki yksilön elämästä. Äidin kohdun pitäisi periaatteessa olla jokaisen ihmisalun maailman turvallisin paikka. Jokaisella ihmisellä on jo luonnostaan moraalikäsitys, että elämä on arvokasta ja suojelemisen arvoista.

Yleinen kristillinen näkemys ihmisyydestä puolestaan menee vieläkin syvemmälle ja siinä elämä tulee olevaksi jo heti hedelmöittymisen hetkellä ja se mielletään pyhäksi. Lisäksi kristilliseen perusajatteluun kuuluu, että jokainen alkunsa saanut lapsi on tervetullut tähän maailmaan. Sen takaamiseksi lapsen tulevat vanhemmat ovat solmineet aiemmin avioliiton, joka takaa syntyvälle lapselle juridiset oikeudet, elämän mahdollisuudet sekä vanhempien huolenpidon. Edellä mainittu ajatus on kaunis ja ideaali, mutta niistä arvoista ja ihanteista ollaan valitettavasti jo laajasti luopumassa ja eikä elämä edes mene niin optimaalisesti kuin aina toivottaisiin.

Raskaana olevalla naisella on kiistatta ihmisoikeudet ja sitä ei Suomessa kukaan poliitikko pysty kumoamaan. Terveydenhuoltomme moraaliperusteissakin asetetaan jo syntynyt elämä ensisijalle suhteessa syntymättömään elämään. Tämä tarkoittaa sitä, jos raskaus uhkaa vakavasti naisen elämää, henkeä ja terveyttä, niin siinä tapauksessa joudutaan tekemään valintoja lääketieteellisin perustein. Olen eri mieltä Ewan kanssa ja pidän vastuullisena sitä, että Suomessa vaaditaan vähintään kahden lääkärin näkemys aborttikysymyksissä.

Porvoossakin ollaan oltu huolestuneita aborttien määrästä ja siksi kaupunki on lähtenyt tarjoamaan alle 25 -vuotiaille ilmaista ehkäisyä. Tutkimuksien mukaan ilmainen ehkäisy on vähentänyt nuorten tekemien aborttien määrää Suomessa.

Jos ihmiskäsityksemme olisi vähänkään elämää arvostavampi, niin meitä suomalaisia olisi enemmän ja yhteiskuntamme ikäluokkien väestömäärät olisivat tasapainoisempia. Syntyvyyden lisääminen ei kuitenkaan ole aborttipolitiikalla hoidettavissa, vaan siihen tarvitaan laajempaa näkökulmaa. Eduskunnan perustehtävä on lakien säätäminen. Lakien tarkoitus on elämän ja sen edellytysten laaja turvaaminen nykyisille sekä myös tuleville sukupolville. Lainsäädäntö ei ole koskaan moraalista ja arvomaailmasta vapaata toimintaa. Tulemme jatkossakin näkemään kansalaiskeskustelussa ja eduskunnassa erilaisten elämän- ja ihmiskäsitysten ”yhteentörmäyksiä”. Näkemyseroista huolimatta vastakkaisia mielipiteitä pitää kuunnella asiallisesti ja päätökset tehdä vastuullisesti ja demokraattisesti.

Jere Riikonen

Itärata on koko Suomen kehittämistä ja panostus ilmastonmuutoksen torjuntaan

Kirjoitettu kirjoittajana

Liikenne- ja viestintäministeriön aie selvittää Itärata eli henkilöjunayhteys lentoasemalta Porvoon kautta Kouvolaan on laajan edunvalvonnan tulos. Suomalaisia raideliikenneyhteyksiä on liian kauan kehitetty pelkästään Turku – Tampere akselilla ja jopa Pohjanmaakin on saanut kehityksestä hyvän osansa. Näistä näkökulmista Itä-Suomen maakuntaliitot ja kaupungit ovat oikeutetusti alkaneet vaatia 900 000 itä-suomalaisen asukkaan huomioimista koko maan tasapuolisessa kehityksessä. Vaatimuksena on Itä-Suomesta tuntia nopeampi junayhteys pääkaupunkiseudulle ja Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Vaatimus ei ole kohtuuton, varsinkaan kun valtiovalta on suhtautunut nihkeästi Itä-Suomen kaupunkien pienten liikennelentokenttien tulevaisuuteen.

Kehitysvaatimus uuden raideyhteyden rakentamiseksi ei ole tällä kertaa lähtöisin eduskuntapuolueiden ohjelmista, mutta toivottavasti se silti löytää reittinsä seuraavaan hallitusohjelmaan.

Suurimmat esteet hankkeelle luo kuitenkin se, että valtion budjettirahoituksella Itärata ei pelkästään näyttäisi edistyvän. Hankkeeseen tarvittaisiin jokin hankeyhtiömalli johon valtio osallistuu, mutta jossa taloudellinen vastuu jaettaisiin laajemmalle joukolle.

YK julkaisi maanantaina (8.10.2018) ilmastonmuutoksen päivitetyn jättiraportin (IPCC). Siinä todettiin, että ilmastopäästöjen vähentäminen on kriittisen tärkeää ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Tunnetusti liikenne on yksi suurimmista kasvihuonekaasujen ja ilman epäpuhtauksien päästölähteistä. Fossiilisilla polttoaineilla tapahtuvaa kumipyöräliikennettä pitäisi rajoittaa rajusti ja sähköautoistakaan ei löydy ratkaisua edes vähääkään pitemmille välimatkoille, koska sähköautojen akkuteknologiassa ei ole näköpiirissä suurta teknologista kehitysharppausta. Näistä näkökulmista päästöttömän ja koko maan tasaisemmin kattavan raideliikenteen rakentaminen on tulevaisuudessa erittäin perusteltua ja tärkeää.

Mitä Porvoon kaupungin tulee ajatella avautuneesta Itärata mahdollisuudesta?

Ensinnäkin, koskaan aiemmin Porvoota hyödyttävän ratahankkeen takana ei ole ollut näin paljon aluepoliittista painoarvoa ja siksi hanke näyttää realistiselta.

Toiseksi, vaikka Itärata sivuuttaa Itä-uusimaan yhteisiä intressejä, esimerkiksi Loviisa on jäämässä ilman suoran ratayhteyden hyötyä, niin Porvoon on tartuttava hankkeeseen. Samassa yhteydessä olisi syytä edes selvittää, miten ja millä aikavälillä Loviisa ja myös Kotka saataisiin suoran henkilöjunayhteyden piiriin.

Kolmanneksi, Porvoon on esitettävä uskottava suunnitelma miten toteutamme tiivistä kaavoitusta tulevan rautatieaseman lähellä ja miten toteutamme kaupunkirakenteen sellaiseksi, että henkilöjunaliikenne on alueen asukkaille vaivatonta ja vetovoimaista. Ilman laajempia asiakasvirtoja hankkeen menestymisellä ei ole tulevaisuutta.

 

Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja

Jere ehdokas seurakuntavaaleissa Porvoossa

Kirjoitettu kirjoittajana

Seurakuntavaalit 2018 kirkkovaltuuston ehdokas numerolla 18, Jere Riikonen, seurakuntalainen

 

Hei,

Olen seurakuntalainen ja valmis palvelukseen, mikäli minua äänestetään luottamustehtävään. Olen käytettävissä kirkkovaltuuston tehtävissä, mutta en seurakuntaneuvostossa. Alla visioni:

Kirkon tehtävä on palvella. 1. Palvella Jumalaa, 2. Palvella seurakuntalaisia, 3. Palvella kaikkia ihmisiä taustoistaan riippumatta.

Tähän palvelutyöhön tarvitsemme erilaisia toimintatapoja ja rakenteita, joissa viranhaltijat ja vapaaehtoiset työskentelevät yhdessä.

Olen Sana-ryhmäläisten ehdokaslistalla ja siellä me kaikki olemme valmiita antamaan omat voimavarat ja osaamisen sekä näkemyksemme yhteisen hyvän kasvattamiseen ja organisoimiseen.

Seurakunta on yhteinen ponnistus yksinäisyyttä ja välinpitämättömyyttä vastaan. Seurakunta on yhteyttä Jumalaan ja ihmisiin sekä vastuullisuutta luomakuntaa kohtaan.

Voimavarani seurakuntatyöhön kumpuaa lähimmäisen rakkaudesta sekä uskosta, jonka Jumala meissä vaikuttaa.

Sloganini on ”Seurakunta on taistelu yksinäisyyttä vastaan!”

Jere Riikonen

 

Varsinainen vaalipäivä on 18.11.2018 ja ennakkoäänestys on 6.-10.11.2018

Kaupungin tervehdyspuhe kutsuntatilaisuudessa (2.10.2018 Jere Riikonen)

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisat veteraanit, kutsuntalautakunta ja hyvät kutsuntoihin osallistuvat herrat.

Te, ette ole mitä tahansa miehiä, vaan te olette uuden vuosituhannen ensimmäinen ikäluokka.

Te olette syntyneet itsenäiseen ja vapaaseen maahan, joka on menneellä viikolla valittu jälleen maailman parhaimmaksi maaksi erilaisten mittareiden ja vertailutietojen mukaan.

Suomi on yksi maailman parhaimmista paikoista syntyä, kasvaa, opiskella, tehdä työtä, perustaa perhe ja ylipäätänsä elää ja olla aina vanhuuteen saakka. Suomalaisten menestys kumpuaa meidän arvoistamme, rakastamme rauhaa, olemme rehellisiä, työteliäitä, meillä on kristilliset arvot ja olemme tasa-arvoisia sekä Isänmaallisia.

Arvon miehet, miksi te olette täällä tänään?

– Ensinnäkin siksi, että elämä ihmispaljoudessa johtaa nopeasti kaaokseen ja sitä kaaosta on pyrittävä hallitsemaan. Koska muuten mikään ei toimisi ja vain vahvimmat pärjäisivät. Kaaosta hallitaan lailla ja asetuksilla sekä tarvittaessa voimalla.

– Toiseksi; Me emme ole vain yksilöitä, vaan olemme osa kansaa, osa heimoja, osa sukuja ja perheitä. Emme elä vain itseämme varten, vaan meillä on vastuu toisistamme.

– Kolmanneksi; Tosiasiassa jokaisessa maailman maassa on armeija, se on joko oma armeija tai se on toisen maan armeija. Elämä on taistelua halusimme sitä tai emme. Kansallinen itsenäisyys on arvokas asia ja sitä ei voida pitää itsestään selvänä olotilana, vaan se vaatii jatkuvaa työtä ja huolehtimista.

Edesmennyt jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth oli vahvoilla asenteilla varustettu mies. Hänen mielestä Suomi ei hävinnyt sotaa Neuvostoliittoa vastaan, vaan mittavista tappioista huolimatta se taisteli suuren torjuntavoiton ja hävisi sodan sekä menetti maa-alueet vasta rauhansopimuksissa. Ehrnrooth osoitti sanansa useasti nuorille ja näin halusi välittää asenteensa tuleville sukupolville. Kenraali ei koskaan hävennyt pientä ja köyhää maata, vaan hän muistutti, että ”Suomi on maailman paras maa meille suomalaisille ja kehotti kaikkia työskentelemään uutterasti sen hyväksi” Myös teitä tarvitaan nyt tähän työhön kansakunnan hyväksi.

Tutkimusten mukaan 75% suomalaisista on sitä mieltä että omaa maata pitää puolustaa aseellisesti. Se luku on läntisen Euroopan korkeimpia lukuja ja se on selkeä viesti siitä, että täällä asuu kansa, joka pitää vahvasti kiinni omasta elinpiiristään.Maailmaa on pyrittävä kuitenkin hallitsemaan ensisijaisesti sanan voimalla, siksi tarvitaan puhetta ja politiikkaa. Mutta jossain vaiheessa voi tulla tilanteita, jolloin puhe lakkaa tai se muuttuu valehteluksi ja meitä kohtaan aletaan käyttää voimaa ja väkivaltaa. Silloin ei enää pelkät hippiaatteet riitä, vaan Suomellakin pitää olla valmiuksia vastata voimaan voimalla tai vähintäänkin esitellä voimaa, jolloin vihollinen ymmärtää, että väkivallan käyttäminen ei taivuta meitä. Silloin, kun poliitikot epäonnistuvat täydellisesti, silloin saattavat kenraalit joutua töihin.

Ei ole valtioiden välistä ystävyyttä, on vain ihmisten välistä ystävyyttä. Siksi jokainen on myös omalla sektorillaan rauhanvälittäjä ja jokaisen meidän käyttäytymisellä on merkitystä maailmalle välittyvään Suomi-kuvaan. Pyrkikäämme rauhaan, mutta varautukaamme pahan päivän varalle. Kehotan jokaista miestä ja naista toimimaan Isänmaansa ja kaupunkinsa parhaaksi.

Jere Riikonen
Porvoon kaupunginvaltuuston II-varapuheenjohtaja

Kaupungin tervehdys sotilaspoikien ja lottatyttöjen perinnekillan 25-vuosijuhlassa

Kirjoitettu kirjoittajana

23.8.2018, ravintola Iris, Porvoo

Arvoisat sotiemme veteraanit, lotat, sotilaspojat ja lottatytöt sekä juhlavieraat

 

Jokaisella meistä on erilainen elämäntarina riippuen siitä, mille vuosikymmenelle ja minkälaiseen elinpiiriin kukin on kulloinkin sattunut syntymään.

Te 1920- ja 1930 -luvulla syntyneet sotilaspojat ja lottatytöt olette eläneet Isänmaamme niitä kohtalon vuosia, jotka ovat suurelta osalta määritelleet itsenäisen Suomen tarinan yhtenäisenä ja vapaana kansakuntana.

Te olette omalla panostuksella, työllä ja uhrauksillakin olleet puolustamassa ja rakentamassa Suomen kansan tulevaisuutta. Suuret kiitokset teille kaikista ponnisteluista maamme ja kaupunkimme eteen.

Arvoisat juhlavieraat

Tänä päivänä Suomi elää aineellisessa yltäkylläisyydessä ja oma kotikaupunkimme Porvookin on kauniimpi kuin koskaan. Suomi loistaa erilaisissa tilastoissa maailman parhaimpana paikkana syntyä, kouluttautua, perustaa perhe, työskennellä, elää ja olla aina vanhuuteen ja hamaan kuolemaan saakka.

Mutta oliko jokin silti ennen paremmin kuin tänä päivänä?

Yksi asia, joka tänä päivänä pistää silmään on yksinäisyys, ja siihen liittyvä yhteisöllisyyden puute ja välinpitämättömyys. Auttaminen mielletään yhä useammin valtion viranomaisten tai kaupungin työntekijöiden tehtäväksi.

Mutta totuus on mielestäni toisenlainen, eli ihmiset tarvitsevat edelleen toisiaan, naapureita sekä niitä puolituttuja oman kylän ihmisiä, ja ihmiset arvostavat vapaaehtoisen avun saamista enemmän kuin jonkun organisaation kylmää lakisääteistä peruspalvelua.

Teille, sotilaspojat ja lottatytöt on turha selittää sellaista termiä kuin Talvisodan henki, te olette kokeneet ja eläneet sen.

Se oli sitä, kun koko kansa pienimmästä suurimpaan ponnisteli sota-aikana isänmaan yhteiseksi hyväksi ja kaveria ei jätetty edes silloin, kun oma henki oli vaarassa.

Te olitte silloin siinä ketjussa omalla paikallaan ja teitä tarvittiin silloin ja teitä tarvitaan myös nyt kertomaan niistä ajoista nuoremmille sukupolville.

Se oli suurta yhteisöllisyyttä, jota tarvitaan myös tänä päivänä. Me kaikki tarvitsemme toisiamme, te olette omalta osaltaan esimerkki siitä, mitä pieni kansa voi tehdä ja mistä se voi selviytyä, kun se vain on yhtenäinen ja motivoitunut toimimaan.

Olen henkilökohtaisesti pohtinut mitä elämä oikein on, ja päätynyt sellaiseen yksinkertaistukseen, että Elämä on yksilön tarina yhdessäolosta.

Me olemme yksilöitä joiden elämän onnellisuus rakentuu toimiville ihmissuhteille, eikä suinkaan rahan ja omaisuuden määrään.

Yhdessä me muodostamme perheet, suvut ja kansan sekä asutamme kaupungit ja esimerkiksi perustamme perinnekillan jotain tiettyä päämäärää varten.

Jokainen on tärkeä, mutta yhdessä olemme vahvempia. Yksi risu napsahtaa poikki helposti, mutta koetappa katkaista kymmenien risujen nippua. Se ei onnistu enää niin helposti. Yhteisöllisyydessä on ihmeellistä samansuuntaista voimaa.

Porvoon kaupunki on tyytyväinen, että Itä-Uudellamaalla toimii virkeä Sotilaspoikien ja Lottatyttöjen perinneyhdistys, jolla on verrattain melko paljon jäseniä, yli 100 jäsentä. Toivomme kaikkea hyvää toiminnallenne jatkossakin.

Kiitos

 

Jere Riikonen

Porvoon kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja