Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja rakkaat lähimmäiset, 17.12.2025 aluevaltuusto
Hyvinvointialueen tulevaisuus on käännepisteessä, olemme erityismenettelyssä, jossa vapaavalintaiset vaihtoehdot ovat käytetty lähes loppuun, edessä on tuottavuusohjelman pakkoratkaisut välittömästi, tai hiukan soveltaen myöhemmin.
Hyvinvointialueen prioriteetti on olla olemassa, ja tuottaa oikea-aikaisia hyvinvointipalveluita ja turvallisuutta alueen asukkaille. Palvelut pitää olla saavutettavia.
Aluevaltuuston ja aluehallituksen vastuulla on tehdä taloudellisesti uskottavia ratkaisuja budjetin tasapainottamiseksi, ja varmistaa osaavan henkilöstön ja palveluiden säilyminen, sekä tuottaa ja ostaa palveluita, jotka täyttävät laatukriteerit.
Vaikka onnistuisimme kaikessa, niin silti maan hallitus ja eduskunta voi päättää, että Hyvinvointialueita vähennetään, ja kymmenen vuoden päästä koko Uusimaa on yksi suuri Hyvinvointialue, jossa erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto on integroitu toimivammaksi kokonaisuudeksi.
Me tiedämme perussyyn, että miksi tähän kurjaan taloustilanteeseen on tultu. Se on se, rahoituslaki, joka tasaa ja jakaa väärin perustein noin 20 miljoonaa euroa vuodessa meidän alueen rahoja muille alueille. Tähän virheeseen ei ole nähtävillä nopeita korjauksia ja siksi joudumme tekemään lähes mahdottomalta tuntuvat säästötalkoot, jonka seurauksena moni hyvä ja osaava ammattilainen joutuu irtisanotuksi.
Hyvinvointialueellamme on tehostamisen, säästämisen ja uudistamisen varaa. Lisäksi meillä on todettu osaamisen puutetta ja turhia toimintatapoja. Nämä kaikki ovat valideja perusteita tuottavuusohjelmalle, mutta suuressa kuvassa ongelman ydin on kuitenkin väärin laskettu perusrahoitus, joka ei huomioinut vertailupohjana käytettyjä aiempia kuntien sote-kustannuksia ennen alueuudistusta.
Koko Suomen tilanne on taloudellisesti erittäin vaikea ja siksi emme voi odottaa valtiovallan antoisaa kättä. Suomi maksaa joka päivä lähes 9 miljoonaa euroa pelkästään valtionvelan korkomenoja. Tilanne on siis todella veitsenterällä koko Suomessa.
Se mitä meiltä poliitikoilta vaaditaan on, että nyt heitetään päästä ne kuntahatut, ja puetaan tilalle aluepipot, koska taloustilanne on erittäin kylmäävää luettavaa.
Tosiasia on, että joudumme omien palveluiden kalliimman hinnan takia yksityistämään ja osittain keskittämään palveluita tarkoituksen mukaisella tavalla. Tämä kirpaisee mm. ikäihmisten ympärivuorokautisen asumisen palveluita.
Meidän ensisijaisena fokuksena pitää olla se, että ikäihmiset saavat hyvää hoitoa ympäri vuorokauden hyvissä ja toimivissa asianmukaisissa tiloissa. Palvelutaloissa keskimäärin kaksi-kolme viimeistä elinvuotta.
Kun katsoo tilojen kunto- ja toiminnallisuusraportteja Sipoosta ja Askolasta sekä osittain myös Liljendalhista, niin niissä toistuu vaatimukset remonttitarpeista, asiallisista pesutiloista ja kullekin omista vessoista jne.
Porvoossa vanhainkodeista luovuttiin jo yli kymmenen vuotta sitten ja ne on purettu. Silloin ei ollut Porvoollakaan rahaa, vaan ne tehtiin elinkaarimallilla. Ne keskitettiin ydin alueille hyvien kulkuyhteyksien päähän. Sipoossa, Askolassa ja Liljendahlissa nämä parannukset ovat jääneet tekemättä.
Kannatan lämpimästi yhteisöllisen asumisen yksiköitä eri puolille aluetta varsinkin niin sanottuihin pienempiin kuntakeskittymiin, kuten Askolaan. Mutta näitä yksiköitä ei kyetä rakentamaan tai rahoittamaan Hyvinvointialueen toimesta, vaan kuntien ja yksityisten toimijoiden on löydettävä yhteistyö asioiden toteuttamiseksi.
Me tiedämme, että HV-alue ei voi rakennuttaa omaan taseeseen, koska alueella ei ole lainanotto-oikeutta tässä tilanteessa. Lisäksi emme saa sitoutua investointien kaltaisiin pitkiin vuokrasopimuksiin tässä taloustilanteessa.
Tärkeintä on palvelun sisältö asiakkaan kohdalla, vasta toiseksi tärkeintä on palvelun sijainti, että onko se alueellamme 5km tai 20 km päässä nykyisestä palvelutalosta.
Monet aluevaltuutetut ovat myös kuntapäättäjiä tai muuten oman asuinkuntansa puolestapuhujia.
Kuntapäättäjinä meillä on kiusaus ajatella oman kunnan elinvoimaisuutta, vaikka nyt pitäisi ajatella aluenäkökulmaa ja sen tulevaisuutta. Jokainen vastuullinen kuntapäättäjä miettii kuntansa työllisyyttä ja siellä sijaitsevia työpaikkoja. Kuntapäättäjää huolestuttaa entisen vanhainkodin (nykyään palvelutalon) omaisuuden alaskirjaukset ja tilanteet, joissa kyseiset kiinteistöt joudutaan purkamaan.
On pakko mennä eteenpäin, on luovuttava kuntakohtaisista vaateista. Ihmisten on saatava palvelunsa laadukkaasti kohtuulliselta etäisyydellä ja lain määräämissä vasteajoissa. Lisäksi Hyvinvointialueen sote- ja pelastuspalvelut on tuotettava, päätettävä ja järjestettävä Itä-Uudenmaan asukkaiden omalla alueella itsenäisesti.
Aluevaltuutettu Jere Riikonen
(puhetta ei voitu puhua kokonaan, koska aluevaltuustossa puheet rajoitettiin kolmeen minuuttiin kokouksen pitkittymisen uhkan vuoksi)